della,ihan samalla lauseella oon koittanut laittaa hänt tajuumaan,mess with my kid-you mess with me!
Mutta ei.On uskomatonta miten sinnikkäästi hän on halunnut terrorisoida tätä asetelmaa,mutta niin vaan kakkoseksi jäi,ja JÄÄ.
Miten se voi ol nii vaikeaa sydämestään hyväksyä toisen lapset?
Mie oon kasvanu "isäpuolen" kasvatuksessa,hän on ollut miulle ISÄ joka antoi vaik viimosen palan suustaan jos lapsi tarvi.oon sanonut että oon saanu liian hyvän mallin,oon luottanut että se toimii miunkin kohdalla,mut valinnut jo toistamiseen ilmeisesti narsistisen/psykopaatin/ jotenkin muuten tunne-elämähäiriöisen miehen.
Niin että on tässä ihmettelemistä,oon pitäny itteni ihan fiksuna ihmisenä,mutta pistää miettimään.
Nyt mie vaa nautin tästä,et saan hengittää,lapset ei oo kireitä,mä en oo kiree enkä kuulostele koko ajan mitä se mies märisee niille.Ois niin paljon surullisia tarinoita ja yksityiskohtia,ja kaiken kukkuraksi mie sätin itteeni mikä idiootti oonkaan,halunnu viel lapsen hänen kanssa,kuopukselle täyssisaren.Idiootti.
No jos tää ei nyt plussa oo,niin sinne valui hukkaan kaikki toiveet.
Aion muute huomen aamulla testata,näkyy sit tai ei.