Sissi, mäkään en ymmärrä, miksi facessa pitäisi jakaa kaikki henkilökohtaiseen elämään kuuluva. en ole itse vieläkään kertonut facessa mitään raskaudesta, en edes jutellessani joidenkin kavereiden kanssa. oon ajatellut kertoa sitten, kun vauva on syntynyt enkä silloinkaan jaa mitään kuvia (niinkuin en jaa lapsistani ylipäätäänkään) ja pyrin pitämään lapsipäivitykset minimissä. tein itse aikoinaan facessa sillai, että kun lapsettomuuden tuska oli kipeimmillään ja en vaan jaksanut yli-innokkaiden raskaanaolijoiden raskausviikko/masukuva/raskausoire-pölötyksiä, laitoin nämä henkilöt hideen ja sit sainkin olla rauhassa niiltä. kerran pääsin kommentoimaan (kun nämä hyeenat kyttäsi mun päivityksiä ja etsi niistä raskauteen viittaavia juttuja) että on paha olo ja heti tuli kyselyä et oonko raskaana, etten todellakaan ole vaan mullon vaan hirveä krapula :D töissä meillä on ihmisiä, joilla on lapsia, mutta puhun kyllä muistakin aiheista, jos tulee eteen joku, jolla ei vielä ole. en mäkään jaksa koko aikaa hehkuttaa lapsijuttuja. onneksi teillä on elokuussa se aika, nyt vain nautitte miehesi kanssa kesästä :)
myy toivottavasti ette kuitenkaan jäisi kaksin, vaan joko tauko tai sitten tutkimukset ja hoidot tuottaisi plussan! mun mies kävi aika kiltisti "ruikkimassa purkkiin", ei tehty siitä numeroa eikä keskusteltu jälkikäteen. me odotettiin tytön kanssa sillä välin labran aulassa.
Marikki toivottavasti ei nyt tulisi niitä menkkoja!
Mirmeli toivottavasti saatte jotenkin rentouduttua ja levättyä nyt kesällä! onhan se kyllä niinkin, että jos on touhua ja puuhaa, ei ehdi miettimään syntyjä syviä. eikä kannatakaan luovuttaa tuon raskautumisasian suhteen, mutta nyt on mahdollisuus miettiä niitä juttuja, mitkä on jääneet vähemmälle huomiolle.
Gatusa ja moni muu: miehet ei vaan jotenkin osaa aina ajatella muitakin. oon omalleni joskus kommentoinu, et liikkuuko tuolla (päässä) mitään, kun hän on laukonut typeryyksiä tai ollut ajattelematon.
on: nyt tänään alkaa mun kesäloma eli kitkutan just nyt vikaa päivää töissä :) kesälomaa on seuraavat 10 päivää ja sitten alkaa äitiysloma. on tätä jo odotettukin, on nimittäin aika hankalaa tehdä istumatyötä tai edes kävellä pitkästi (maanantaina illalla kauppareissulla iski iskiaskipu enkä meinannu pystyy jatkaa kävelyä :/ ). lisäksi aamulla on hankalaa herätä herätyskellon soidessa. rautakuuri on vähän parantanut jaksamista, mutta ei varmaan ihan vielä vaikuttanut niinku pitää. sitten kuulin neuvolassa tiistaina, että saan kuitenkin passituksen sokerirasitukseen, kun painoa on tullut 880g/vko ja se käyrän mukainen on kai 500g/vko. tuntuu vähän henkilökohtaiselta loukkaukselta, vaikka hyväähän sillä tarkoitetaan.. kun teen oikeesti töitä, etten herkuttele liikaa, syön normaalisti, teen ruoat itse jne. ja arvottiin taas, että kun tyttö oli syntyessään yli nelikiloinen että kun tuli niin iso vauva (no, hän oli ihan oikea yliaikainen vauva). meidän suvussa kaikki ovat synnyttäneet yli nelikiloisia, joten niin varmaan tämäkin tulee olemaan ilman että voin vaikuttaa asiaan mitenkään.
muuten kaikki edelleen ok, sain kinuttua lähetteen streptokokkiseulaan, kun tyttöhän sai synnytyksen jälkeen jonkun tulehduksen, kuten myös minä eikä ennen synnytystä ollut oireita. täällä toi seula ei ole automaatio, vaan pitää olla oireita tai edellinen lapsi on sairastanut tulehduksen, että saa lähetteen. vasta-aineseuranta osa 2 oli myös negatiivinen, vielä yksi näyte pitää antaa ja jos vauva on rh+ (olen itse rh-), saan taas synnytyksen jälkeen piikin pyllyyn.
pidähän meidät ajantasalla :)
kyllä ihmiset sitten huomaavat 
koita jaksaa!
((
mitä kuuluu?