Pelot

Lähes oireettomia ollaan täällä ja jännitys sekä pelko vaivaa, mutta toisaalta myöskin yksi onnistunut raskaus oli oireeton. Oireettomuus on minulla siis johtanut sekä keskenmenoihin että onnistuneeseen raskauteen. Voi kumpa tasan viikon päästä kuulisi ultrassa sykkeen... <3
 
Mua jännittää myös kun oireet on aika mitättömiä. Muissa raskauksissa ei ole jäänyt epäselväksi onko raskaana vai ei.
Tulispa jotain konkreettisia oireita, tai ainakin olis masussa naperolla kaikki hyvin. <3
 
Mulla päätty edellinen raskaus viime helmikuussa ikävästi rv23. Voin avata tätä enemmän suljetulla puolella. Pelkään siis kauheesti että sama toistuu ..
 
Mua pelottaa, että jos olen raskaana(huomenna testaan) että käy niin kuin viimeksi eli kemiallinen raskaus. Voi sitä tunnetta kun näin haamuviivan testissä: minusta tulee äiti ! Kerkesin ostaa jo äitiyshousut ja olla onnesta soikeana. Elämäni suru koitti kun viiva katosi testistä ja vuoto alkoi. Pakkasin ostamani mammahousut laatikkoon ja vein varastoon. Ei ehkä koskaan enää... Huomenna ois rv 3+5 ja jos tulee plussa, en osta mitään vauvaan liittyvää ennen varmempia viikkoja. Luulin että lapsen saaminen olisi yksinkertaista. Petyin että terveenä 24-vuotiaana en ole edistynyt vaikka ehkäisy lopetettu elokuussa.
 
Toiveena_vauva_2018, täällä Vau.fi:n foorumilla on muuten hyviä vertaistukikeskusteluryhmiä myös raskaaksi yrittäville, jos kiinnostaa sellaiset keskusteluryhmät :-)

Raskaaksi tuleminen on aikamoista tuuripeliä jopa niille, joilla ei ole todettu mitään estettä raskautumiselle. Tsemppiä yritykseen sinulle ja toki hienoa, jos tärppää jo nyt!
 
Jos nyt sivuutetaan se jatkuva ensimmäisen kolmanneksen keskenmenopelko, niin kakkosena tulee kyllä raskausdiabeteksen pelko. En tiedä pitääkö sitä varsinaisesti pelätä, mutta pelkäänpä kuitenkin.

Sekä äidillä että siskolla oli raskausdiabetes, ja minäkin oon riskiryhmässä, joten eiköhän se ole aika todennäköisesti edessä :|.
 
Voi ei, toikin... Tai no, sain radi-tuomion viime kerralla, koska paastoarvo oli se raja-arvo 5.3 (ja syy se, että tietämättä ohjeista söin lettuja ja ruisleipää edellisenä iltana isolla kädellä välttääkseni huonon olon sokerirasituksessa :shifty:). Kertaakaan ei menny arvot kotimittailussa yli, mutta koin sen turhan ja peruuttamattoman leiman otsassa ikäväksi. Vaikuttaneekohan tämän raskauden seurantaan, saa nähdä. Rasitukseen joudun kyllä enivei.
 
Mulla tosiaan ensimmäinen raskaus ja pelottaa kyllä tosi paljon. Ensinäkin kaikki, mitä kuuluu äidiksi tulemiseen, mutta vielä enemmän se, että jos kaikki ei ookkaan hyvin. Rv nyt 5+5 omien laskujen mukaan, eikä mulla oo mun mielestä ollu hirveenä mitään oireita (enkä ees tiiä kuuluuko tässä vaiheessa olla). Tissit ollu ihan tosi kipeet ja se alkoi jo n. viikko oviksen jälkeen ja ehkä pientä kuvotusta jos ateriavälit venyy. Oon myös aika väsyny ja ehkä tavallista herkempi. Raskautuminen kävi jotenkin niin helposti, että vaikea uskoa että kaikki menis hyvin. :|
 
Keskenmenon ja muutenkin suuri menettämisen pelko ilmestyi toisen lapsen odotuksessa. Yritän pysyä optimistisena ja toivoa parasta, ettei pelko kasva liian suureksi tässä raskaudessa :)
Eniten huolettaa ja vähän myös pelottaa on tuleva synnytys. Aikaisemmat menneet hyvin yms, mutta kun lähin synnäri lopetettiin niin ajomatka toisiin synnäreihin on 1-1,5h. Edellinen tuli 4 tunnissa, joista tunti oltiin sairaalassa kun olo oli niin hyvä kotona. Viimeisellä tunnilla kaikki meni äkkiä ja tyttö syntyikin nopeasi.
Ahdistaa ajatus siitä ettei ehtisi sairaalaan ajoissa :/ onneksi tässä vielä on jonkin verran matkaa sinne että synnärille ollaan menossa :)
 
Joo, se menettämisen pelko on kyllä se suurin ja lamauttavin.

Mä tulin raskaaksi toisesta kierrosta lopetettuani 7 vuoden jälkeen hormonaalisen ehkäisyn. Olin todella yllättynyt miten nopeasti tärppäsi.

Oon muutama vuosi sitten syönyt lääkkeitä, jotka lopetettiin suuren lisääntymisterveydellisen riskin takia. Uusi lääkäri kauhisteli että eihän näitä yleensä määrätä sellaisille nuorille naisille jotka haluaa lapsia, nyt äkkiä pois nämä. Multa kyllä ultrattiin kohtu ja munasarjat muutama kuukausi sitten, ja kaikki näytti siinä olevan OK. Silti pelottaa että nuo lääkkeet jotenkin sotki jotain ja kaikki ei kuitenkaan ole OK ja sitä ja tätä ja apua ja mitä jos.

Sit kun pääsen tässä raskaudessa siihen vaiheeseen että raskausdiabetesriski on se suurin huoli, niin tuntuu kyllä että voi hengähtää :D.
 
Mä oon jotenkin vuosien varrella onnistunut pelottelemaan itseni etukäteen kuinka vaikeaa tää raskautuminen tulee olemaan ja kuinka varmasti tulee mutkia matkaan. Hormonaalinen ehkäisy ollut käytössä lähes jatkuvasti viimeiset 16 vuotta, ei mulla ollut ees hajua millainen on mun normaali kierto. Syyskuussa otin hormonikierukan pois, kun libido laski nollaan ja nyt oli ensimmäinen yritys raskautua ilman ehkäisyä.

Päivittäin täytyy muistutella itselleen, että maailmassa on aika paljon ihmisiä syntynyt ja suurin osa ilman mitään foolihappolisiä ja täydellisiä olosuhteita, että on mahdollista munkin tulla raskaaksi ja kaiken mennä hyvin. Vaikea vaan uskoa, että voidaan olla näin onnekkaita, miten vois kerrankin asiat mennä näin putkeen.
 
Miksihän sitä ylianalysoi kaikkia oireita kokoajan? Parina yönä on pitänyt herätä vessaan klo 1-3 välillä, tänään heräsin vasta 5.30, ja heti miettii että tuo taisi olla pisin vessaton aika plussan jälkeen! Onkohan jokin vialla?

Voi kun osaisi ottaa rauhassa tän alun. Ens viikolla onneksi ultra :)
 
emmila sanoi:
Mulla tosiaan ensimmäinen raskaus ja pelottaa kyllä tosi paljon. Ensinäkin kaikki, mitä kuuluu äidiksi tulemiseen, mutta vielä enemmän se, että jos kaikki ei ookkaan hyvin. Rv nyt 5+5 omien laskujen mukaan, eikä mulla oo mun mielestä ollu hirveenä mitään oireita (enkä ees tiiä kuuluuko tässä vaiheessa olla). Tissit ollu ihan tosi kipeet ja se alkoi jo n. viikko oviksen jälkeen ja ehkä pientä kuvotusta jos ateriavälit venyy. Oon myös aika väsyny ja ehkä tavallista herkempi. Raskautuminen kävi jotenkin niin helposti, että vaikea uskoa että kaikki menis hyvin. :|
Click to expand...

Mulla on täällä samanlainen tilanne, tosin viikkoja vain 4+6, jotenkin ekan raskauden kohdalla (ja varmaan kaikkien myöhempienkin raskauksien kanssa) kaipais jotain selviä oireita.
 
Täällä pelätään/jännitetään km.n lisäksi nt-ultraa, radia ja miten kroppa kestää raskauden. Edellisestä kun ei vielä ole kunnolla palautunut, niin vähän hirvittää. Noh, päivä kerrallaan. :)
 
Mä en pelännyt RaDia ennen kuin sain mun pari viikkoa vanhat verikokeiden tulokset. Silloin paastoarvot oli vähän koholla (6.1), ja nyt kun googlailin RaDi-arvoja niin tajusin, että tulen varmaan sen diaknoosin itselleni saamaan. Pitää varmaan kiltisti jo ekassa neuvolassa kertoa toi havainto. Millanen on RaDi ruokavalio?
 
Paino sanalla säännöllinen. Pienempiä annoksia säännöllisin väliajoin sen sijaan, että isoja ja harvoin. Ei napostelua.
Kasviksia mielellään paljon. Viljoissa täysjyvää.
Sokereita rajoitetusti (myös hedelmäsokeri).
Ei oo mikään laihdutuskuuri, eli syödä kyllä saa mahansa täyteen. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top