Pelot

[Terhinaattori]

Tänään tuli veriviirua valkovuodon seassa, esikoisesta noita yksittäisiä tuli minusta vasta myöhemmillä viikoilla, mutta kyllähän se laittaa ajatuttaa. Muutenki olo on kuin olis keilapallon syöny, ei saa mitään ulos.

 

[flowery]

Itse uusi foorumilla ja nyt pakko uskaltaa tulla mukaan porukkaan

Nyt 6+4 ja elokuussa tosiaan la. Keväällä kokenut keskenmenon, jonka sain tietää viikolla 12, oli mennyt kesken viikolla 7. Pelkoja ja jännitystä koen joka päivä.

Nyt jokainen päivä tosiaan pienin askelein eteenpäin. Pienien vuotojen takia pelot kasvaneet ja tosiaan suuri toive että kaikki menisi hyvin ja pikkuinen pysyy kyydissä

 

[Kuunkulta]

Miten voikin ahdistaa ja pelottaa näin paljon, tuntuu ettei päivät liiku eteenpäin ollenkaan. Ensimmäistä lasta yritettiin 1,5v ja vaikka sitä vähän jännittikin ensimmäisen 12vk ajan, olo ei kuitenkaan ollut lähelläkään tätä. Nyt tulin raskaaksi heti ensimmäisestä yrityskierrosta ja siitä lähtien on ollut aivan jäätävä km ja kkm pelko. Tuntuu että jonkun on nyt oltava väärin kun niin helposti tulin raskaaksi tällä kertaa. Pääsisipä jo nt-ultraan :/

 

[Tyyppä]

Mulla on huomenna töiden jälkeen se varhaisraskauden ultra. Viikkoja on huomenna mun laskujen mukaan 7+0. Mutta. Mä oon nyt jostain saanut päähäni, että sykettä ei tuu löytymään. Aiemmissa raskauksissa ei tällaista pelkoa ole ollut, ei edes epäilyä, että jokin voisi olla pielessä.
Eilen googlailin kkm:a ja yritin saada selkoa, voiko se olla täysin oireeton. Ei varmaan ois pitänyt. Mullahan ei oo mitään järjettömiä oireita ollut missään vaiheessa, vaan pikemminkin vähän sitä ja vähän tätä, silleen tasaisesti, mutta hyvin "miedosti". Kuitenkin se r-testin tulos, jonka viime vkolla sain, näytti selvästi vahvempaa viivaa kuin raskauden ekana osoittanut.
Ei kai auta kuin kärvistellä pelko persiissä huomiseen ja toivoa parasta.

 

[Nepeta Cataria]

Ei oireiden vähäinen määrä tarkoita että raskaus ei edistyisi, on paljon odottajia joiden ei tarvitse oksentaa ikinä. Ja päin vastoin, runsaat oireet voivat olla merkki rypäleraskaudesta jossa kehittyy vain istukkakudosta, eli sekään ei ole onnistuneen raskauden tae. Muutama viikko vielä niin voi alkaa kuuntelemaan sydänääniä kotonakin, jolloin voi saada tiheämmin varmistuksen että pikkuinen on elossa. Ultrassa käyminen helpottaa oloa varmasti, eteenkin alussa jotta tietää että siellä on pikkuinen ja se on oikeassa paikassa.

Loppujenlopuksi, käy miten tahansa, niin alkuraskaudessa jos jokin on menossa pieleen niin itse siihen et pysty juuri vaikuttamaan. Eivätkä pysty lääkäritkään. On vain elettävä. Tsemppiä ja sisäistä zeniä kaikille!

 

[kipaa]

Heips! Itse plussasin lauantaina ja nyt menossa 4+5. Mahakipuja ollu yliviikon verran, onneksi vuotoa ei. Viime raskaus oli aika rankka ja poika syntyikin jo viikolla 25+0 ja 4kk myöhemmin menehtyi. Oon onnesta soikeena pkussauksesta, mutta kyllä aika myllerrys päänsisällä käy..mitä jos kaikki meneekin taas huonosti lapsi kuolee ym. Kai se on vaan ajateltava parasta ja koittaa jaksaa sinne viikolle 12, kun ultrataan ensimmäisen kerran.

 

[Kuunkulta]

Oon onnesta soikeena pkussauksesta, mutta kyllä aika myllerrys päänsisällä käy..mitä jos kaikki meneekin taas huonosti lapsi kuolee ym. Kai se on vaan ajateltava parasta ja koittaa jaksaa sinne viikolle 12, kun ultrataan ensimmäisen kerran.

Onnea plussasta ja pahoittelut esikoisesta. Pidetään peukkuja, että tällä kertaa kaikki menee niinkuin pitääkin! Ultraa odotellessa :)

 

[Hosuli]

Itselläni on ollut myös keskenmenon pelkoa... Varsinkin ennen käyntiä varhaisultrassa! Pelkäsin super paljon että kaikki ei olisikaan hyvin ja mikä helpotus se olikaan kun sai tietää että pieni on matkassa, sydän lyö ja kaikki oli niinkuin pitikin. Sen jälkeen pelko oikeastaan laantui ja käynti oli todellakin rahan arvoinen. Kaikkea voi sattua missä vaiheesa tahansa, täytyy vaan hyväksyä ettei voi kontrolloida sitä kuinka käy. Voi vain uskoa ja toivoa että kaikki menee hyvin

 

[Mila]

Meillä kesti aika kauan ennen kun tulin raskaaks ja kyllähän se jännittää onko kaikki niinkun pitää. Oon kuitenkin ollu ihan rauhallisin mielin kun tähän asti ainakin kaikki menny hyvin (9+4). Eilen alko kuitenkin ihme vihlonta ja outo tunne jossain tuolla emättimessä/ kohdussa. Kipua ei oo mutta semmonen jatkuva epämiellyttävä tunne. Toivottavasti menis tänään ohi

 

[kirahvi36]

Meillä kesti aika kauan ennen kun tulin raskaaks ja kyllähän se jännittää onko kaikki niinkun pitää. Oon kuitenkin ollu ihan rauhallisin mielin kun tähän asti ainakin kaikki menny hyvin (9+4). Eilen alko kuitenkin ihme vihlonta ja outo tunne jossain tuolla emättimessä/ kohdussa. Kipua ei oo mutta semmonen jatkuva epämiellyttävä tunne. Toivottavasti menis tänään ohi

se on ilmeisesti vaan sitä kun paikat venyy, ilkeen tuntusta ja herättää huolta mutta ihan normaalia :)
mullakin oli tosi ilkeetä vihlontaa, ikäänkun puukolla tuikkais mut ei ne yleensä kauaa kestä. Vuosin vertakin aika reilusti kerran mutta kaikki oli ultrassa hyvin. Joten tiedän tunteen siitä pelosta meillä ensimmäinen tulossa ja yritettiin myös lähes puolitoista vuotta.. tsemppiä

 

[Rinttastiina]

Mulla on kauhea pelko keskeytyneestä keskenmenosta. Tuntuu että mitä lähemmäs nt-ultraa päästään niin sitä enemmän pelottaa ettei kaikki ole hyvin. Oireet alkoivat helpottaa viikko sitten rv10 kieppeillä, tiedän sen olevan täysin normaalia mutta minkä sitä mielelleen mahtaa...

 

[Tirlitan]

Rintta - niin mullakin. Nt ultraan vielä viikko...

 

[Rinttastiina]

Rintta - niin mullakin. Nt ultraan vielä viikko...

Kiva tietää etten ole ainut. Pitäis kyllä olla googlettamatta niin elämä ois hiukka helpompaa

 

[Kuunkulta]

Kiva tietää etten ole ainut. Pitäis kyllä olla googlettamatta niin elämä ois hiukka helpompaa

Tämä! Sama pelko mikä ei vaan tunnu hellittävän. Google on kyllä ihan vihoviimeinen paikka. Onneksi ultra täälläkin ensi viikolla.

 

[Möhköfantti123]

Mulla on vielä ajoittain pelko keskenmenosta, vaikka nt-ultrassa käyty viikko sitten ja kaikki oli hyvin. Parin pv välein kuuntelen sykkeitä ja totean pelon olevan turhaa. Mulla on muutenkin kauhea menettämisen pelko ollut toisen lapsen syntymän jälkeen, onneks ei ole enää yhtä paha ja hysteerinen kuin vauva-aikana :)
Googleen en oo uskaltanut turvautua koko raskauden aikana, ettei järki mene.

 

[Tuisku12]

Peloista. Muistakaa että pelko on normaalia mutta jos sitä vertaa muihin asioihin niin usein saa sen muuttumaan.
Oon aina ollut realisti tai jopa pessimisti ja odottanut aina pahinta. Pari vuotta sitten meidän poika sairastui akuutisti vakavaan sairaukseen johon ei ole muuta hoitoa kuin hengenvaarallinen leikkaus jota ei tehdä ennenkuin on pakko. Se hetki kun olin yksin ensiavussa ja hoitaja sanoi sanat: lääkäri tulee pian selittämään. Se hetki on ollut tähän mennessä pahin mitä olen kokenut. En toivoisi kenellekään sitä kokemusta. Kaikki vain vedettiin alta kun arvasin mitä lääkäri tulisi kertomaan.
Eli elämme ns. koko ajan pelon varjossa. Aina kun koulusta soitetaan sydän hyppää kurkkuun. Mutta me ihmiset omaamme uskomattoman kyvyn sopeutua! Eli mitä ikinä eteen tulee niin selviämme.
Ensimmäinen aika ja eka vuosi oli pahinta. Sitä eli sellaisessa valmiustilassa ja shokissa. Psykologi sitten jossain vaiheessa kielsi meitä tekemästä lyhyitä suunnitelmia, hän vaati miettimään miten meidän vanhempien voimavarat saadaan säilymään kymmeniä vuosia eteenpäin. En sano että se on helppoa mutta jotenkin vaan pitää päästää irti omista kontrollin tarpeistaan ja alkaa nauttia niistä kuuluisista elämän pienistä iloista. Tsemppiä kaikille! Yritä päästää pelosta irti!