Pelot

Mä säikähdin viimeyönä ihan helvetisti. Heräsin tuskahiestä ja alavatsaan sattui aikamoisesti. Vatsa meni totaalisen sekaisin, pöntöllä istuessani pidättäen oksennusta mietin et nyt varmaan tuli se listeria ja saan keskenmenon. Monta kertaa tunsin lämpimän aallon siellä mutta ei verta. Mulle ei siis todellakaan sovi jouluruoka, suoli on sellainen helposti suuttuva. Ehkä koitan nyt vaan rauhoittua...näin on tapahtunut ennenkin mut jotenkin raskaana ollessa pelkää kaiken olevan niin kohtalokasta....
 
Rintta! Sama, ihme vellomista, ilmaa mahassa ja tuntuu että lorahtaa vaikka tosiasiassa ei niin käykkään. Voi tätä ihmismieltä! [emoji23]
 
Tänään kaikki on menny hyvin ja kasvukipuja on ollut tuttuun tapaan noin kahden aikoihin ja sitten kahdeksan aikoihin. Täytyy tsempata, raskaana kunnes toisin todistetaan!
 
Itsellä on kyllä niin pelko persiissä tän raskauden kanssa. Kaks vkm varjostaa mieltä sen verran että koko ajan saa jännittää onko tuolla oikeasti mitään kasvamassa.. oireet hieman erilaiset kun esikoista odottaessa näillä viikoilla. Nyt siis 6+2. Vaikkei vuotoa tai kipuja ol3 ollut mut uskon vasta tähän raskauteen kun pääsen ekaan ultraan. Sinne on vielä vähän aikaa mut ei auta kun olla kärsivällinen ja odottaa. Tsemppiä teille muille!
 
Keskenmenon pelko on... Siksi pyysin verikoelähetteenkin. Torstaina kävin verikokeista, rv 4+4. Tänään soitin tuloksista, kun omakannassa ei vieläkään näy. Hcg arvo oli 169. Eli raskaana ollaan.. ja testit on viikonlopun aikana vahvistuneet. Silti pieni pelko on takaraivossa..
 
Oireet jotenkin lievittyi joulun aikana, vähemmän röyhtäilyä ja etomista ja tänä aamunakaan ei vielä mitään ihmeempää. Pistin levon ja stressin vähenemisen piikkiin ja näin heti aamusta ei ne oireet oo muutenkaan pahimpina olleet, mutta kyllä nyt ahdistaa onko kaikki kunnossa. Ylihuomenna olis varhaisultra, siihen asti nyt jotenkin pitäis yrittää jaksaa sinnitellä, pitkiä päiviä...
 
pallomameli sanoi:
Minä olen päättänyt että eb stressaa tästä raskaudesta. Eipä siihen voi juurikaan itse vaikuttaa mitä tapahtuu.. on jotenkin rauhallinen olo kun päätin antaa tämän asian "herran haltuun"
Click to expand...

Mä niin haluan olla yhtä zen! [emoji173]️
 
Stressasin esikoista odottaessa niin paljon, että olin melkein hysteerinen välillä. Nyt vaan päätin, että se on kohtalo tapahtuipa mitä tahansa.
 
Mull vähä sama, et ku en ite tän jatkumiseen käsittääkseni paljoa voi vaikuttaa, niin en kyllä mielestäni ressaa kovin. Toki aina välillä käy mielessä, et mitä jos menee kesken tms, mutta kai tässäki helpottaa mun elämän filosofia, et kaikelle tapahtuvalle on syynsä. Sitä ei ehkä heti huomaa, mutta jossain vaiheessa se selviää.

Ehkä eniten mua pelottaa se, jos en saa vauvan kans nukuttua kunnolla ja kun on masennustaustaa, et se taas sit aktivoituu..
 
Mä rauhotuin todella paljon varhaisultran jälkeen! Oon sen jälkeen kertonut monelle, ja maininnut myös että on niin alussa että tässä voi tapahtua mitä vain. Niin moni on sanonut, että ”Niin käy joskus, mutta älä hei huoli!” että oon päässyt myös aikamoiseen zeniin.

Liljarar, samat pelot. Voin avata sit salaisella enemmän. Mä tiedän mitä unettomuus tekee mulle pahimmillaan, ja tiedän myös millaista myrkkyä stressi on mulle. Mietin koko ajan että pärjäänkö, sekoanko ja kasvatanko lapsen ihan kieroon kun äiti ei olekaan ihan ”normaali”. Tietty tiedän myös että pystyn antamaan lapselle vanhempana paremmat eväät käsitellä mielenterveyttä kun sen horjuminen ei ole mikään vieras juttu, jota pitäisi salailla tai hävetä.
 
Mä olen myös pelännyt tuota, että vessaan mennessä, varsinkin jos käy "kakkosella" ja joutuu kovasti tekemään töitä sen eteen niin että alkio sieltä tulisi perässä. Hölmö, täysin irratinaalinen pelko mutta onpahan sekin käynyt mielessä.

Lisäksi pelkään aivan hillittömästi veritulppaa. Lapsuudenystäväni (ja vauva) menehtyi keuhkoemboliaan kahdeksannella kuulla.

Kaikista eniten pelkään keskenmenoa. Meillä on hyvin pitkä lapsettomuushistoria (6v), vauva on saanut alkunsa hoidoilla ja ainuttakaan alkiota ei hänen lisäkseen saatu pakkaseen.

Ei tässä auta kun yrittää ottaa rauhallisesti..
 
Lilith88 sanoi:
Mä olen myös pelännyt tuota, että vessaan mennessä, varsinkin jos käy "kakkosella" ja joutuu kovasti tekemään töitä sen eteen niin että alkio sieltä tulisi perässä. Hölmö, täysin irratinaalinen pelko mutta onpahan sekin käynyt mielessä..
Click to expand...

Et ole ainut...
 
Nyt jo pelkään sitä, miten pärjään neljän lapsen yksinhuoltajana... Onneksi elokuussa isommat lapset on 10 ja 9, mutta sitten kaksi vauvaa..

Ja pelkään myös sitä etten saakaan molempia kaksosia.
 
Miksi ihmeessä löysin itseni googlettamasta "millä viikolla keskenmeno on yleisin?" Voi kun ihminen osais vaan nauttia tästä ajasta...Lähipiirissä on ollut kaksi keskenmenoa. Oman suvun naiset eivät ole saaneet keskenmenoja joten toivotaan:oops:
 
Päivä päivältä tuntuu enemmän siltä että en ole enää raskaana. Vähätkin oireet vähenee koko ajan.
 
pallomameli sanoi:
Stressasin esikoista odottaessa niin paljon, että olin melkein hysteerinen välillä. Nyt vaan päätin, että se on kohtalo tapahtuipa mitä tahansa.
Click to expand...

Olipa hyvin sanottu! Tätä mä alan nyt hokea itselle. Toki nyt on monesti jo unohtanut koko raskauden, kun esikoinen on niin villivirtanen ja päivät menee hänen perässä, mutta se esikoisen raskaus oli jotain aivan kauheaa. Valvoin yöt, kun pelkäsin kohtukuolemaa niin paljon. Huh. Nyy haluaisin nauttia, kun tämä kakkonen on myös todennäköisesti viimeinen.
 
Tällä hetkellä pahin pelko on keskenmenopelko. Varhaisultra autto kahdeksi päiväksi, nyt taas jatkuu. Vatsa ollu tänään jotenkin outo ja selkä vähän kipeä ja nyt ajattelen, että onko nää nyt jotain alkavan keskenmenon merkkejä. Harmi kun kotidopplerillakaan en saa vielä kuulumaan, eihän se ihme oo näin 7+5, mutta seki rauhottais. Tuntispa jo liikkeet ja ja...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top