Pelot

Onko muilla jatkuneet menkkamaiset jomotukset plussan jälkeen? Täällä 4+5 ja viikon verran ollut kohtausmaisia menkkakipuja jotka yleistyvät iltaa kohden. Tulevat ja menevät minuuteissa mutta ovat melko kipeitä. Kipu ei ole koskaan vain yhdessä kohdassa eikä vuotoa esiinny. Ovat voimakkaampia jos olen juonut tai styönyt huonosti. Onko nämä siis vaan kohdun kasvukipuja? Olin ultrassa vuosi sitten ja lääkäri kommentoi kohtuni olevan pieni.

Muuten olen ollut melko zen, mutta kivut pelottavat, mielessä pyörii tuulimuna ja keskenmeno....
Mulla on myös ollu edelleen menkkamaista kipua. Uskon, että on kohdun kasvusta johtuvaa.

Kun ennen esikoista sain varhaisen km niin silloin tuli kipua aaltoina, supistuskipua. Mutta siihen liittyi sitten vuotokin.

Jos ei ole vuotoa niin en vielä heittäisi hanskoja tiskiin. :Heartred
Mulle myös gyne sanoi ennen lapsia, että kohtu on pieni. Se nyt on jo kolmeen kertaan kyllä venytetty, mutta onpahan ehtinyt kolmatta vuotta palautua, joten jos siksi on nyt venymiskipua.
 
Noniin, stressasin itelleni mahan kipeeks. Viikot on nyt 6+3 ja mulla ei oo oikeesti melkeen mitään oireita! Tissejä vähän särkee mut siihen se oikeestaan jää :sad001 rupesin sit googlettaan kohdun ulkoisesta raskaudesta ja mietin että nyt se on varmaan kuollu tonne. Mun pitäis oottaa neuvolaa 4pv asti mut voisinkohan soittaa huomenna että voisko ne tarkistaa että kaikki on niinku pitääki? Ahistaa ihan kamalasti :sad001
 
Ruskea vuoto loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin, edes alushousuihin ei kerennyt jäädä mitään tahraa. Dramaattisia kipujakaan ei ollut, kunhan hiukan tasaisesti jomotti. Uskaltaiskohan olla hiukan optimistinen ja ajatella ettei tämä tiputtelu ehkä ollutkaan mikään tuomion merkki?

(Katotaan mikä tilanne aamulla on. Huomenna on töissä pitkä päivä, tulee jännät paikat jos vietän sen päivän tiputtelupaniikissa)
 
Mulla oli myös eilen illalla ruskeaa vuotoa, seassa ihan vähän kirkasta. Pikkuhousunsuojaan asti sitä ei tullut, ainoastaan pyyhkiessä. Kävin päivystyksessäkin, kohdunsuu on kiinteä ja kiinni, ultraa ei tehty. Huomenna aamusta kuitenkin ultra on. Pelottaa ihan hirveesti :sad001
 
Noniin, stressasin itelleni mahan kipeeks. Viikot on nyt 6+3 ja mulla ei oo oikeesti melkeen mitään oireita! Tissejä vähän särkee mut siihen se oikeestaan jää :sad001 rupesin sit googlettaan kohdun ulkoisesta raskaudesta ja mietin että nyt se on varmaan kuollu tonne. Mun pitäis oottaa neuvolaa 4pv asti mut voisinkohan soittaa huomenna että voisko ne tarkistaa että kaikki on niinku pitääki? Ahistaa ihan kamalasti :sad001
Mä oon joutunut neuvolaan soittelee lääkityksen säädöstä ja aina olleet siellä tosi mukavia. Soita ihmeessä jos huolettaa!
 
Näin viimeyönä unta, että tää raskaus meni kesken. Heräsin aamulla itkuisena ja oon koko aamupäivän melkein hysteerisenä seuraillut raskausoireita. Tätäkö tää on siihen asti, että liikkeet tuntuvat?
 
Mä pelkään hulluna keskenmenoa. Henkisesti liian raskasta olisi. Niitä olut neljä aiemmin. Oon tehnyt monta r-testiä, kun en usko tätä todeksi, mutta tänään testi ei ollut eilisaamua vahvempi. Huomenna on neuvolan soittoaika, ajattelin pyytää pelkojen takia lähetteen verikokeisiin, jotta hcg:n määrän näkisi, että vastaako se tän hetken tilannetta. Nää pelkotilat on ihan kamalia...
 
Näin viimeyönä unta, että tää raskaus meni kesken. Heräsin aamulla itkuisena ja oon koko aamupäivän melkein hysteerisenä seuraillut raskausoireita. Tätäkö tää on siihen asti, että liikkeet tuntuvat?
Toivottavasti ei, voi kun pystyis vaan nauttii tästä. Oireet pelottaa ja oireettomuus pelottaa myös:woot:
 
Vauva on meille kovin toivottu ja ilo oli tänään ylimmillään, kun ultrassa nähtiin pieni. Silti välillä iskee paniikki, että mitä sitä oikein on tullut tehtyä, miten äitiydesta oikein selviää ja miten vauva tulee vaikuttamaan parisuhteeseen. Onko muilla vastaavia pelkoja pyörinyt ajatuksissa? Varmaan ensikertalaisen panikointia, kun ei tiedä millaista se arki pienen vauvan kanssa oikeasti on, eikä ole juuri yhtään kokemusta vauvan hoitamisesta.
 
Täällä panikoidaan ihan samaa, että mitä olen mennyt tekemään! Mies vähän ihmeissään, kun ensin yritettiin vuosi ja toivottiin tätä tosi paljon :-D

En olis suorastaan koskaan voinut uskoa, että tästä seuraakin tällainen ahdistuspaniikki. Toisaalta luulen, että pahoinvointi ja superväsymys voivat myös vaikuttaa siihen, että ns. mikään ei ole tällä hetkellä hyvin.
 
Mua kans jännittää et entä jos meneeki kesken.. Ja esikoisen loppuraskaudessa pelkäsin kauheesti kohtukuolemaa.. Ei nä pelot kyllä loppu, muuttaa vaan muotoaa.. :sad001
 
Mulla on paljon kokemusta vauvojen hoidosta mutta itselle raskaus on ensimmäinen ja kyllä pelottaa parisuhteen muuttuminen!
Nyt kuitenkin eniten pelottaa keskenmeno, riski kun on itsellä suurenpi perussairauden vuoksi...
 
Niin nyt kun sai hyviä uutisia tosta varhaisultrasta voikin ruveta jännittämään niitä seulontaverikokeiden ja nt-ultran tulosta. [emoji23]
 
Pelottaa varhaisultra. Tuntuu kun ei olisikaan raskaana. Aamulla hetken pientä etomista muttei muuten mitään. Rinnatkaan ei ole enää kipeät. Väsy on kyllä ihan järkyttävä, mutta se nyt voi olla vaan vuodenajasta kiinni. Mitä jos tuola ei ole ketään? Pelottaa ihan kamalasti :/
 
Mulla oli edellisessä raskaudessa radi ja seulassa jäätiin kiinni ku sikiöllä niskaturvotusta ja me vanhemmat niin "vanhoja" ni riskipisteet nousi. Jouduin lapsivesipunktioon ja kun kävin radin takia kontrolleissa sairaalassa, mua haukuttiin läskiks ja syntymätöntä vauvaa haukuttiin ultrakuvien perusteella lihavaksi ja isopäiseksi ja sitten synnytyski meni päin persettä. Ihan tota kaikkea en kyllä enää haluis joutuu käymään uudestaan läpi.
 
Mashnu, mitä helvv?! Kamalaa :sad001
Mä näin kans viime yönä unta keskenmenosta ja heräsin siihen, loppu yö menikin pyöriessä ja alamahan polttojen kuulostelussa... lopulta psyykkasin itelleni muka keskeytyneen keskenmenon ja itkin itteni uneen vielä pariksi tunniksi. :rolleyes:
 
No huhhuh, ihan järkyttävää kohtelua.

Mä olen reippaasti ylipainoinen, lihoin yhden lääkityksen takia vuodessa melkein 20 kiloa >_>. Yleensä kun mainitsen tästä lääkkeestä jollekulle terveysalan ihmiselle, he hiljenevät aika nopeasti, koska sen kyseisen lääkkeen lihottavuus on kyllä yleisesti tiedossa. Onneksi en joudu syömään sitä enää, mutta en ole kyllä 5 kiloa enempää saanut näitä kiloja karistettua, vaikka kesälläkin pyöräilin työmatkoja 100 kilsaa viikossa ja kävin uimassa pari kertaa viikossa. Odotan innolla moraalisaarnoja... not.
 
Mulla todettiin kaikkien näiden vuosien jälkeen kilpirauhasen vajaatoiminta kun tänä syksynä hakeuduin lapsettomuustutkimuksiin (10 vuotta yritystä, nyt tokaa kertaa raskaana). Tehnyt varmaan osansa tähän painon kehittymiseen se vajaatoiminta... Kolme viikkoa kerkesin syödä thyroxinia niin napsahti plussa raskaustestiin. Saas nähä miten nyt suhtautuvat muhun siellä äitipolilla painoni kanssa. Oli se todella ikävää kohtelua ja kammoan sitä koko sairaalaa. Jos järkevän matkan päässä olisi joku toinen sairaala niin menisin ennemmin sinne synnyttämään jne.
 
Oon nyt ruvennut pelkäämään keskenmenoa. Tai tää lähti ihan vaan siitä että ristiselkää särki eilen. Nyt jos ajattelee järjellä niin on se kipuillut tässä jo ennen raskautta - mutta miten se on että nyt kaikkeen reagoi ihan typerästi ja odottaen pahinta. Ajattelin aluksi että en menisi varhaisultraan mutta pakko se kai on. Oman mielenrauhan vuoksi.
 
Takaisin
Top