Pelot

Eemu, mua pelottaa kans koko ajan. Nyt 6+6 ja kahden viikon päästä ar-ultraan ja alitajuisesti valmistaudun kkm tai tuulimunaan. Toivottavasti saadaan kuitenkin molemmat hyviä uutisia.
 
Kyllä täälläkin jossain määrin pelottaa, kun 37v raskaaksi ekaa kertaa ja ivf hoidon avulla. Mutta nyt viikkoja on 7+2 ja varhaisultrassa nähty hyvä alku ja sykkivä sydän. Lääkärin mukaan keskenmenon riski on tosi pieni, jostain kuulin että 3%, joten koitan vaan pysytellä luottavaisin mielin.
 
Mulla ollut 2 keskenmenoa nuorempana. Toinen oli ihan spontaani, voiko noin sanoa? Meni viikolla 12 kesken, ei ollut edes ekaa neuvolaa ehtinyt olla, en muista oliko silloin niin, että eka neuvola olis ollu vasta 12 viikolla.
Toinen oli tuulimuna joka selvisi viikolla 7. Näiden koettelemusten jälkeen, menikin muutama vuosi ja aloin odottaa kaksosia. Kyllä kummitteli keskemmenot mielessä ja hirveät pelot ettei nää kaks olis pysyneet matkassa. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja kaksosten jälkeenkin on vielä ollut yksi synnytys. Nyt tätä neljättä odottaessa tietenkin taas pelottaa. Kaikissa raskauksissa oon uskaltanut iloita kunnolla vasta sen np ultran jälkeen. Pitää vaan yrittää pysyä positiivisena, että kaikki menee hyvin loppuun asti! :)
 
Vooe elämä tätä mun ajatuksenjuoksua! Ensin pelottaa kun on oireina kipuja ja nyt pelottaa kun ei ole oireita :p Onneks varasin perjantaille sen alkuraskauden ultran!
 
Lulu-- sanoi:
Vooe elämä tätä mun ajatuksenjuoksua! Ensin pelottaa kun on oireina kipuja ja nyt pelottaa kun ei ole oireita :p Onneks varasin perjantaille sen alkuraskauden ultran!
Click to expand...

Mulla sama homma :rolleyes:
 
Hoksasin, että tämän raskauden alkuajoilta en muista sitä ns. kiinnittymisvuotoa.. Ihan ensimmäinen raskaus oli tuulimuna, jolloin ei myöskään ollut sitä. Molempien lasten raskauksissa kiinnittymisvuotoa tuli joskus ennen oletettujen menkkojen alkua. Ja nyt siis pelottaa että tuulimuna kyseessä.
Lisäksi tein äsken digitestin ja tulos "vain" 2-3 vaikka viikkoja pitäis olla 5+1 tai 5+2. :/ Tietenki just huomenna olisi ollu hormonit sen verran enemmän että näyttäis "3" mutten enää kyennyt odottamaan testin tekoa. Viikon panttasin tota digin tekemistä.
 
Lulu-- sanoi:
Vooe elämä tätä mun ajatuksenjuoksua! Ensin pelottaa kun on oireina kipuja ja nyt pelottaa kun ei ole oireita :p Onneks varasin perjantaille sen alkuraskauden ultran!
Click to expand...

Mulla ihan sama juttu. Mutta nyt viimiset pari vkoa ollut karsee pahoinvointi :D
 
palat: Ei itselläkään mitään kiinnittymisvuotoa ole ollut :confused: Tosin olen ihan ensimmäistä kertaa raskaana, joten ei mitään hajua miten oma kroppa toimii.
 
Toisaalta on kyllä vahvat oireet ja ällö olo koko ajan, pahenee oiltaa kohden. Ja ei tarvi kuin päätä kääntää niin tuntuu että pyörtyy. Jospa siellä joku olisi kyydissä. [emoji7] (Tuulimunaraskaudessa alkuun oli oireita, jotka loppui joskus viikolla 6-7. Todettiin alkuraskaudenultrassa tyhjä pussi).
 
Mulla nyt kolmas raskaus ja ei ole koskaan ollut kiinnittymisvuotoa. Mä oon käsittänyt että sitä saattaa tulla. Edellisissä ei ollut mitään merkkejä kiinnittymisistä, tässä mulla puhkesi hallitsematon herpes johon zovirax ei auttanut.
 
Edelleen pelkään pahoinvointia. Luin eilen edellisen raskauden päiväkirjaa ja huh huh, ihan kammottavaa. Ennen plussaa jo oksentelin 24/7 viikolle 16.. Tää on tähän asti ollut paljon helpompi vaikka koko ajan on ollut "kipeähkö" olo. Vähän helpottaa pahoinvoinnin pelkoa se, että tää on ollut helpompaa. Pelkään muutakin, mutta nyt yksi huoli kerrallaan, murehdin niistä sitten kun ekat 3-4kk takana [emoji5]
 
Mä pelkään että tää raskaus menee kesken. En vaan voi uskoa että kävi näin hyvä tuuri, että heti kierukan pois ottamisen jälkeen tulin raskaaksi. Siis ovulaatio oli noin puolentoista viikon kuluttua kierukan poistamisesta ja siitä heti napsahti. Oltiin myös miehen kans jo päätetty ettei enempää lapsia, meillä siis 4v tytär ennestään. Kunnes sitten loppukesästä aivan yhtäkkiä mun mieleen tuli että miksei toinen lapsi.. Puhuin asiasta miehelle ja hän sanoikin et on miettinyt asiaa jo jonkun aikaa. :wideyed: Kaikki on siis tapahtunut tosi nopeesti. Ja nyt siis pelkään että näin ei ole meille tarkoitettu (toinen lapsi siis).. :sad001 Oireetkin on tässä viikkojen aikana vaihdellu hirveesti, sekin pelottaa että kun ei tissit enää olekaan niin kipeät kuin aluksi. Tosin pahoinvointi on saapunut, kai sekin jostain kertoo.. Ei oikein olisi varaa mennä alkuraskauden ultraan, joten odoteltava vain. Kysyn kyllä ens viikolla ekalla neuvolakäynnillä joko vois kokeilla kuunnella sydänääniä. Silloin olisi viikot 8+2 mutta en usko että vielä suostuu kuuntelemaan. :rolleyes:
 
Mä pelkään hirveesti että onko siellä oikeesti mitään. Ja on epäuskoinen olo kun tärppäsi niin nopeasti. Odotin pidempää yritys aikaa. Mulla ei oo nyt juurikaan oireita. Tai siis noh väsymystä ja finnejä toki mutta ei pahoinvointia mitä edellisissä on ollut. Kokoajan tekis mieli varata aika ar ultraan.
 
Tänään 11+0.
Eilen illalla suihkun jälkeen vaatteita pukiessa lorahti ihan yhtäkkiä veret reisille. Se ei kauaa kestänyt. Yöllä ei tullut enää mitään. Vessassa käydessä paperissa näkyi ihan vähän. Ei mitään kipuja.

Puoliso soitti neuvolaan aamulla. Seurataan, kun ei kipuja eikä vuoda enää. Sit terveyskeskukseen, jos alkaa vuotaa uudestaan. Toivottavasti selvittiin säikähdyksellä ja on vaan jotain limakalvovuotoa tms. Perjantaina on nt-ultra.
 
Voi ei Elvi! Toivottavasti kaikki on kuitenkin hyvin. Onneks ultra on jo tällä viikolla, niinnei tarvii enää viikkotolkulla jännittää.
 
Tänään ei oo jäänyt edes paperiin enää mitään vessassa käydessä. Kaikki raskausoireet on myös tallella. Just nukuttiin koko perhe reilun 2h päiväunet :angelic:

Jos vähän yrittäis ajatella positiivisesti.
 
Ei mikään pelko raskauden aikana ole niin turha tai tyhmä ettei siitä kannattaisi puhua/kirjoittaa. Isompi peikko siitä tulee jos ei asioita ota esille.

Itse sain jo ajan tammikuulle synnytyspelosta puhumaan kätilön kanssa. Parista synnytyksestä jääny ikävä kokemus ja muutama muu stressaava asia synnytykseen lähtemiseen liittyen myös. Ei niitä auta yksin päässä pyöritellä.

Sama nämä alkuraskauden pelot ja tuntemukset ja epäusko että onko siellä varmasti pieni vauvan alku matkassa ja onhan kaikki hyvin. Kyllä niistä voi kirjottaa. Jo se helpottaa mieltä.
Mulla oli viimeksi doppleri mutten saanu sillä kuulumaan mitään joten heitin menemään. Oli kirppikseltä, liekö rikki. Nyt en edes osta. Odotan että alan kunnolla, varmuudella tuntea liikkeitä. Sitten voikin ressata että onko liikkunut tänään ja kuinka paljon ja voi kun se nyt yöllä olis paikallaan eikä yrittäis tulla nahkasta läpi niin sais ehkä nukuttua. Eikä kun oliko nyt supistus, voi eiiii :D kamalan ihana raskaus!
 
Tutun kuuloisia pelkoja monilla.
Itsellä tämä on 8. raskaus, 2 lasta olen synnyttänyt. Eli pelko keskenmenosta on jokapäiväinen. Tämä raskaus on tulosta 2. Ivf:n toisesta siirrosta, helpolla ei olla päästy tähän asti. Luottamus raskauden jatkumiseen on hyvin heikko, vaikka kävin varhaisultrassa jossa kaikki oli hyvin. :sorry:
 
Mä olen just matkalla äitipolin päivystykseen, vuodan verta ja paineen tunne alavatsalla. En kestä jos menee kesken, pelottaa niin paljon :'( 9+3
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top