Pelot

Voi mannikka, pahoitteluni jos niin todella on, että jää kemialliseksi!

Kirkkaus, ootko menossa varhaisultraan vai meinaatko odotella siihen nt-ultraan asti?

Tarkoitus olisi mennä varhaisultraan kunhan sinne saisi aikaa ja natsais että sais esikoiselle hoitajan siks aikaa. Esikoisenkin kohdalla käytiin varhaisultrassa kun ei halutti heti pettyä uudelleen ja varmistaa että varmasti joku on mukana.
 
Huh, tänään parempi päivä, en ole edes testiä tehnyt, en tiedä miksi (hyvä vaan) jotenkin ollut seesteinen ja rauhallinen mieli. Mitä nyt hormoonihuurut alkaa laseja huurtamaan :D
 
Ensimmäinen raskaus ja voi kun olisi yritysaikana osannut pysyä pois foorumeilta! Olisinpa onnellisen tietämätön. Pelkään keskenmenoa, tuulimunaa ja kohdunulkopuolista. Lapsi on todella toivottu ja plussa tuli aikaisemmin, kun osasin odottaa. Vauvakuume ollut jo vuoden kova, mutta pillerit lopetin vasta elokk lopulla. Yk2 tärppäsi. Siks mua pelottaa ihan helvetisti, että tämä onni nyt viedään, kun se tuli helpolla.
 
Aika lailla tasan viisi vuotta sitten sain keskenmenon, todettiin np-ultrassa. Niin nyt tuntuu niin pitkältä ajalta odottaa ja tosiaan pelko on että jos nyt käy samoin. Ennen keskenmenoa sain lapsen ja kesken menon jälkeen seuraavana vuonna. Tsemppiä kaikille!
 
Tämä on ihan naurettavaa, mutta seksikin pelottaa... :nailbiting: Plussan jälkeen hiljaista ollut, vaikka tiiän, että ei se seksillä ulos tule...
 
Mua ei keskenmeno silleen pelota. Ennemminkin pelko toisen lapsen kohtalosta aiheuttaa ahdistusta takaraivossa. Synnytin hänet kuolleena RV 34. Ja olen saanut myös yhden keskenmenon rv6. Tämä kuolleen lapsen synnyttäminen niin menin synnyttämään ja sit vasta rv34 pamahti tieto että lapsella trisomia 18. Ennen sitä ei mitään tietoa vaikka osallistuin alkuraskaudessa seuloihinkin. Violamme sitten kuoli synnytyksen aikana. Pelottaa et kaikki tapahtuu uudelleen. Niin tuoreessa muistissa kaikki hautajaisetkin vielä niin hirveä stressi oli viime raskaudessakin.onneksi viimeksi kuitenkin syntyi terve tyttö.
 
Kamalaa Mamma96! :sad001 Ei ihme, että pelottaa. Miten se sitten huomattiin siinä just ennen synnytystä?

Mulla taas pelot vahvistuneet, kun oireita on niin kovin vähän. Pientä huimausta ja ehkä aavistuksen etovaa oloa vaan ajoitellen. Ja nekin sellaisia, että jos en tietäis olevani raskaana, niin menis kyllä ihan muiden syiden piikkiin. Esikoisestakin oli todella vähän oireita, mutta aavistuksen enemmän kuitenkin jo tässä vaiheessa.

Eniten pelkään taas just keskeytynyttä keskenmenoa. Se tuntuu jotenkin niin ajanhukalta! Jos menee kesken, niin menis sit kans kunnolla. Se tyhjennyskin meni mulla viimeks ihan perseelleen ja varsinainen raskausmateriaali tuli ulos vasta yli 3 viikkoa tyhjennyslääkkeiden ottamisen jälkeen. Toivottavasti ei tarvii sitä ainakaan enää uudestaan kokea. Viikko vielä varhaisultraan. :confused:
 
SportMom, mullakin on alkanut pieni huoli nousemaan, kun oireita on niin vähän. Vaikka esikoista odottaessakin alkuraskaus oli melko oireeton, niin silti. Tällä kerralla rinnoissa ja nänneissäkään ei tunnu oikein miltään, mutta yritän ajatella sen johtuvan vain siitä, että esikoisen imetys loppui vasta kuukausi ennen plussaa, ja että rinnat siitä johtuen olisivat vielä maidontuotanto-modessa, ettei tuntemuksia niissä siksi juuri olisi. Koitan myös ajatella, että kun mitään vuotoa ei ole ollut, niin kaikki olisi hyvin. Vaikka toki tiedän, että keskeytynyt keskenmeno ei välttämättä edes vuoda, joskin itselläni siinäkin tapauksessa oli tiputteluvuotoa...

Hirveen pitkältä tuntuu aika ennen varhaisultraa. Vielä kaksi viikkoa!

Mamma96, syvimmät pahoitteluni sinulle kokemuksistasi, erityisesti kuolleen vauvan synnyttämisestä. Kaiken siihen liittyvän on täytynyt olla iso shokki ja järkytys. Varmasti tuollainen kokemus nousee mieleen aina uuden raskauden kohdalla.
 
Starling, mulla ei myöskään rinnoissa yhtään mitään, vaikka esikoisen aikaan oli jo tässä vaiheessa nännit arat. Meillä loppui imetys 2kk sitten, joten en sit tiiä voisko olla siitä.

Mulla kkm:n aikana ei tiputellut yhtään, vaikka se hoidettiin lääkkeillä vasta 4 viikkoa sen jälkeen kun kehitys oli pysähtynyt. Ainoa "oire" oli kaikkien oireiden yhtäkkinen loppuminen, jonka takia mä sitä lopulta aloin epäilemään. En tiedä missä vaiheessa olis lopulta omatoimisesti vuotanut ulos. :confused:
 
SportMom, mulla kkm todettiin nt-ultrassa ja pieni oli siinä vaiheessa ollut jo 6,5 viikkoa kuollut. Monesti oon miettinyt, milloin olis tullut itsestään pois... ja että onneksi Suomessa on kuitenkin niin hyvä terveydenhuolto. Jossain kehitysmaassa olisi varmaan lopulta johtanut kohtutulehdukseen, joka olis voinut olla kohtalokaskin... Tosi vähäoireinen raskaus oli silloin ja tiputteluvuotoa km viikolta asti. Kuitenkin halusin uskoa, että kaikki on hyvin, kun neuvolassakin niin vakuuteltiin. Keskenmenon jälkeisestä raskaudesta saimme rakkaan tyttömme syliin ja silloinkin tiputteli 10. viikolle saakka. Nyt onneksi vuotoja ei ole ollut, koin sen henkisesti tosi raskaana molemmissa aiemmissa raskauksissa.
 
Mä menin lopulta varhaisultraan, kun olin ihan varma että näin oli käynyt. Mulla siis oli alkuun aika voimakkaitakin oireita, mutta ne loppui kuin seinään ja 3 viikkoa oli täysin oireetonta. Soittelin kans neuvolaan, mutta ei ne ottanut mua todesta ja menin sit yksityiselle. Onneks menin, ettei tarvinnut nt-ultraan asti odottaa.

Sitä mä oon kans monesti miettinyt, että voiko joillain ihmisillä olla taipumusta näihin, että jäis aina keskeytyneeks keskenmenoks, jos kesken menee. Toivottavasti ei tarvii kokea sitä enää uudestaan.
 
Kamalaa Mamma96! :sad001 Ei ihme, että pelottaa. Miten se sitten huomattiin siinä just ennen synnytystä?

Mulla taas pelot vahvistuneet, kun oireita on niin kovin vähän. Pientä huimausta ja ehkä aavistuksen etovaa oloa vaan ajoitellen. Ja nekin sellaisia, että jos en tietäis olevani raskaana, niin menis kyllä ihan muiden syiden piikkiin. Esikoisestakin oli todella vähän oireita, mutta aavistuksen enemmän kuitenkin jo tässä vaiheessa.

Eniten pelkään taas just keskeytynyttä keskenmenoa. Se tuntuu jotenkin niin ajanhukalta! Jos menee kesken, niin menis sit kans kunnolla. Se tyhjennyskin meni mulla viimeks ihan perseelleen ja varsinainen raskausmateriaali tuli ulos vasta yli 3 viikkoa tyhjennyslääkkeiden ottamisen jälkeen. Toivottavasti ei tarvii sitä ainakaan enää uudestaan kokea. Viikko vielä varhaisultraan. :confused:

Sillon ku supistukset eka kertaa alkoivat huomattiin et vauva on tosi pienikokoinen ja pikku aivoissa oli aukko. Sain supistusten esto tippaa joka auttoi sit otettiin se lapsi vesi näyte ja tulokset tuli trisomiasta päivän kuluttua ja tiedon saamisesta seuraavana aamuna Viola syntyi kuolleena. Ennen synnytystä oli kuitenkin vielä elossa. Mutta onneksi oon saanut heti ultrat ja tukea seuraavissa raskauksissa. Muuten tulisin kyllä hulluksi pelosta.
 
Ensimmäisen kohdalla odotusaika oli ihanan huoletonta. Toisen kohdalla lievä pelko voiko toinen kerta mennä yhtä hyvin. Nyt tietää mitä voi menettää varsinkin kun plussassa kesti pidemmän aikaa. Voiko kaikki mennä vielä kolmannen kerran hyvin? Myös foorumi ruokkii pelkoja.
 
Ensimmäisen kohdalla odotusaika oli ihanan huoletonta. Toisen kohdalla lievä pelko voiko toinen kerta mennä yhtä hyvin. Nyt tietää mitä voi menettää varsinkin kun plussassa kesti pidemmän aikaa. Voiko kaikki mennä vielä kolmannen kerran hyvin? Myös foorumi ruokkii pelkoja.


Juuri tuo, että nyt tietää mitä voi menettää. Sitä ei osannut kuvitella tätä huolen ja menettämisen pelon määrää silloin kuin ei vielä ollut äiti.

Oireettomuudesta: itse tein esikoisesta 15 testiä ensimmäisen kuukauden aika kun olin niin oireeton. Joka toinen päivä. Enkä liioittele. Vasta aiemmin aovittu gynekäynti paljasti munasarjaultrassa että mukana on pieni tyyppi.

Nyt en ole testannut kuin kerran, jälleen lähes oireeton. Rinnatkaan eivät ole.yhtään turvoksissa, kipeät tai muuta, imetys tuntuu samalta kuin aina ennenkin. Joutuu varmaan pari testiä vielä ostamaan, että voi heikon hetken tullen testata.
 
Itse tein yhden viikko näyttöisen testin. Toisen ajattelin tehdä noin viikon päästä näkee miten viikot muuttuu ja turhaa testiä on säästää.
 
Sillon ku supistukset eka kertaa alkoivat huomattiin et vauva on tosi pienikokoinen ja pikku aivoissa oli aukko. Sain supistusten esto tippaa joka auttoi sit otettiin se lapsi vesi näyte ja tulokset tuli trisomiasta päivän kuluttua ja tiedon saamisesta seuraavana aamuna Viola syntyi kuolleena. Ennen synnytystä oli kuitenkin vielä elossa. Mutta onneksi oon saanut heti ultrat ja tukea seuraavissa raskauksissa. Muuten tulisin kyllä hulluksi pelosta.
Voi ei. :sad001 Tollasen jälkeen jää kyllä varmasti kamala pelko päälle. :sad001
 
Täällä varovaisesti lueskellut ryhmää enkä ole vielä"ilmoittautunutkaan", eilen alkoi tiputtelu vuoto,pienten klimppien kera. Ensiviikolla eka neuvola ja ultra missä saa nähdä kuinka on käynyt jos ei nyt kohta ala tyhjentymään itse. Niin ja ultrakin sen takia kun viikoista ei varmuutta., Lokakuun lopulle menkkoja odottelin viimeistään. 2015 oli myös km mutta siinä kuitenkin alkoi tiputtelusta seuraavana päivänä krampit.
 
Kyfi86, todella kurjaa kuulla tuosta tiputtelusta. Tahtoisin kuitenkin tsempata sua, ettei se välttämättä tarkoita pahinta. Mulla on taustalla kaksi raskautta, toinen keskeytynyt ja sitten onnistunut. Molemmissa oli vuotoa liki koko alkuraskauden. Onnistuneessakin raskaudessa vuotoja oli 5+0 alkaen aina 10. viikolle saakka liki päivittäin, kaikkea ruskean, vaaleanpunaisen ja kirkkaanpunaisen jäljiltä. Tiedän kokemuksesta, kuinka matalaksi vuoto mielen vetää ja km-taustalla kuinka mahdotonta on ajatella, että kaikki voisi olla hyvin. Mutta silti voi olla, ja sitä toivon sinullekin.
 
Takaisin
Top