Pelot (keskenmeno/ sairas lapsi/ muu)

Onko teistä kukaan käynyt pelkojen takia neuvolapsykologilla? Millaisia kokemuksia?
Itse olen neuvolan tädin aloitteesta ensi viikolla menossa.
 
Mulle tarjottiin siihen mahdollisuutta, kun puhuin tämän viimeisen vuoden vaikutuksista mielialaan, mutta en tässä kohtaa tarttunut tarjoukseen. Toista kautta olen muutaman kerran käynyt juttelemassa psykologin kanssa ahdistushäiriöön liittyen, ja se oli positiivinen kokemus. Kannattaa varmasti käydä juttelemassa, voi olla hyväkin juttu ilman muuta. Itse vaan yritän olla vahva ja sinnitellä, kun ajatuksena on kuitenkin, että jollain muulla on enemmän tarvetta kuin mulla keskustelulle. Ja kun mulla ei sinänsä ole pelkoja, vain mielen ylikuormittumista jonkin verran.
 
Noonu ihania uutisia. Löytyikö vuotelulle mitään syytä?

En oo juurikaan tälle lokakuisten palstalle vielä kirjoitellut vaikka ahkeraan käynyt kyllä lukemassa. Osa niminerkeistä jo tuttuja :)

Käyn kohta kirjoittamassa esittelynkin tuonne toiseen ketjuun. Mutta mua kans ahdistaa ja pelottaa edelleen ettei kaikki mee hyvin. Jotenkin luulin että ar-ultra tois rauhan, mutta väärässä olin... nyt sitä odottaa np-ultraa ku kuuta nousevaa.
 
Tuo on Junttura totta myös mun kohdalla, ettei se ensimmäinen ultra (7+3) oikeastaan helpottanut yhtään mitään :/ Lisäsi mulla ainakin vaan huolta, kun oli 6+6:n kokoinen. Mutta ei ole nyt toistaiseksi ollut vuotoja sen jälkeen, kun luget ja zumenonit lopetin viikko sitten. En siltikään uskalla toivoa mitään.
 
Junttura, Mä oon ehtinyt käydä jo 3 kertaa alkuraskauden ultrassa (ensin ultra jossa oletettu sikiöpussi, kontrolliultra jossa sykkeet ja neuvolalääkäri rv 9+0) Nyt viikon päästä np-ultra. Ei nuo ultrat oo tuoneet helpotusta kuin hetkeksi... Vaikkei erityistä syytä ookkaan pelätä, joku epävarmuus vaan kolkuttelee päätä.
 
Kaari, mulla sama, että alkuraskauden ultran oletettua pienempi sikiö osaltaan kasvatti pelkoja. Mutta toisaalta mulle oli tärkeintä saada tieto, ettei ole tuulimuna, että ainakaan ei koko aikaa kärsi (väsymyksestä ja huonosta voinnista) aivan turhaan. Jos on mennyt/menee kesken vielä ultran jälkeen, niin ainakaan ei kovin montaa viikkoa ole turhaan toivonut ja odottanut.
 
Junttura ei löytynyt mitään syytä vuotoihin ainakaan vielä. Mullakin oli vähän pienempi tyyppi kuin kuukautisista laskettuna eli perjantaina olis ollut 8+0, mutta kooltaan oli 7+3, se vähän mietitytti. Tiistaina on eka neuvola voisin itekki kysellä siitä psykologista, kun oon nähtävästi vähän herkillä tän kanssa.
 
Juu suvitus, on ne kuitenkin tärkeitä tietoja, vaikkei ne kokonaan pelkoja hälvennäkään.

Mulla nyt on sinänsä "helppoa", kun on hyvä alkio siirretty, niin tuulimunan mahdollisuus on pois. Ei se huolen määrä kuitenkaan muutu miksikään, vaikka miten tässä yrittää ajatella positiivisesti jokaisen päivän vaihduttua uudeksi päiväksi ilman vuotoja tai muita keskenmenon oireita. Itse asiassa olen nyt päässyt pidemmälle kuin millään aiemmalla kerralla tässä raskaudessa, se luomuvahinko 2013 päättyi keskenmenoon 11. viikolla, ja nyt olen nippanappa sen yli jo. Kovasti mieli yrittää löytää positiivisia merkkejä kaikesta, ja sitten tulee järki lyttäämään kaikki sellaiset ajatukset :)
 
Mulla alkoi juuri tässä kohtaa (9+3) vuodot keskenmenossani 2015. Jotenkin mahtavaa päästä tän etapin yli "ehjin nahoin". Vaikka samaan aikaan kammottava niskapoimu-ultra pelottaa jo niin, ettei mitään rajaa.
 
Mä näen säännöllisesti unta keskenmenosta. Pelkäänkin sitä aivan hirveästi, niin paljon, että ajan itseni sillä pelolla jopa ahdistuskohtaukseen jos annan sille vallan. Vähintään kerran viikossa näen painajaisen että alan vuotaa hillittömästi verta. Nämä alkoi sen jälkeen, kun viikolla 7 tai 8 pyyhkäisin pissareissulla kaksi veriviirua paperiin. Nyt on siis 12+1 ja keskenmenon riskin pitäisi näin ollen olla lähes katoava, mutta mua kalvaa tosi paljon se ettei sitten mentykään ar-ultraan. Mitä jos se onkin tuulimuna? Tai kehitys loppunut jossain kohtaa? Nyt tulevana tiistaina on sentään nt-ultra, joten ehkä nää pelot hellittää?
 
Pelot on varmasti aivan normaaleja. Mun mieli on tosi ristiriitainen, kun toisaalta pelottaa ihan kauheesti, jos tää pikku möykky viedään meiltä pois ja toisaalta tekis mieli huutaa koko maailmalle että oon vihdoin raskaana :)

Elma Auroora ens tiistai tulee onneksi pian, ja sitten saat ehkä vähän huokaista...

Kaari meillä siirrettiin kaksi alkiota toinen oli top ja toinen vähän heikompi, mutta yksi sinne kohtuun oli vain tarttunut. Ymmärrän täysin, että lisää pelkoa jos ei vastaa kokoa, kun kuitenkin tiedetään tarkka hedelmöittymispäivä. Oliko sulla pysynyt vuodot tässä raskaudessa pois?

Noonu, harmi kun ei selvinnyt vuotelulle syytä, jotenkin tuntuu että olis helpompi jos tietäis mistä se johtuu, vai? Tsemppiä!
 
Junttura, ei ihan kokonaan ole vuodot olleet pois, pari kertaa on tullut ihan kirkastakin punaista. Eka vuoto ajoittui sellaiseen kohtaan, joka normaalikierrossa olisi ollut hyvin lähellä ovulaatiota, ja siitä parin viikon päästä toisen kerran, kun olisi ollut menkkojen aika. Molemmilla kerroilla samanlaiset vuodot, sekä ruskeaa tuhrua, että kirkkaanpunaista verta, kesti 1-3 päivää. Ekalla vuotokerralla olin aivan varma, että menee kesken ja olin muutaman päivän saikulla ennen ar-ultraa, enkä uskaltanut lähteä kotoa mihinkään. Mutta onneksi oli väärä hälytys ainakin siihen kohtaan :) Alkioita ei ollut kuin kaksi, ja tämä on nyt se toinen niistä, vihoviimeinen mahdollisuus, senkin takia pelottaa ja ahdistaa, kun olen tuomittu lapsettomuuteen, jos tämä ei onnistu :sad001
 
Joo Junttura, ois kyllä helpompi kun tietäis, kysyin kyllä, mutta ei oikein pystyneet sanomaan. Mulla todettiin myös vti ja nyt joudun syömään siihen antibiootit, vuodot on nyt loppuneet, eli oiskohan noilla joku yhteys.
 
Kaari toivon kyllä ihan kympillä että sinulla tää onnistuisi! :Heartred voimia
Toivon tietty että meillä kaikilla sujuis hyvin! :wink
 
Junttura mulla on kyllä noita samoja fiiliksiä eli haluis kertoo kaikille, mutta sitten pelottaa kuitenkin tämän onnistumisen kanssa. Nyt oon kyllä kertonut muutamalle ystävälle jotka tiesivät aikaisemmastakin. On ollut ihanaa kun on voinut puhua joidenkin läheisten kanssa.
 
Meillä hajos sitten dopplerikin vielä ettei tarttee nyt ainenkaan ennen perjantain np-ultraa edes yrittää löytää sykkeitä. Ehkä hyvä niin, tai sitten ei. Hemmetti että stressaa... Vaikka oon yrittänyt ajatella että eihän näille jutuille voi mitään.
Kyllä luulen että ne minuutit tuntuu pitkältä ennenkö sinne näytölle saadaan jotain näkyviin..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top