Pelot (keskenmeno/ sairas lapsi/ muu)

Hellu<3

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Ajattelin aloittaa tällaisen ketjun, mihin voidaan kerätä ajatuksia peloista. Itse olen kokenut yhden keskenmenon ja yhden keskeytyksen kromosomipoikkeavuuden vuoksi, joten ilman pelkoja tämä raskaus ei tule menemään. Oikeastaan kaikkein eniten pelkään kromosomitutkimuksia, koska olen jotenkin muka "ihan varma", että sieltä löytyy jotain poikkeavaa. Olen jo miettinyt pääni puhki myös sitä, valitsenko NIPTin vai istukkabiopsian. Onko kellään kokemusta NIPTistä? Kiinnostaisi kuulla, kuinka tarkasti sillä saa poikkeamat selville ja mitkä on erot istukkabiopsiaan.
 
Tietysti päällimmäinen pelko on olemassa, onko siellä ketään :Heartred

Toinen pelko koskee synnytystä.
Esikoinen istui koko raskauden perätilassa. Tämän takia laskettuun aikaan oli varattu elektiivinen sektio. Onneksi synnytys oli alkanut itsekseen edetä ja pääsin kuin pääsinkin synnyttämään alakautta. Minulla on siis aivan jäätävä sektion pelko! Ja pelkään että tämä toinenkin olisi perätilassa. (Vaikka todennäköisesti hänetkin onnistuisi synnyttää alakautta)
 
Minulla on takana yksi keskeytyminen, joten kovasti jännittää miten tällä kertaa käy, keskeytyykö taas, onko tuulimuna tai kohdunulkoinen raskaus ja toki myös se että jos kaikki on muuten hyvin, niin onko lapsi terve... :nailbiting: Kovin rennosti ei pysty kyllä tähän alkuraskauteen siis suhtautumaan, tällä hetkellä on jotenkin tosi epävarma olo koko raskaudesta, tekisi mieli tehdä joka toinen päivä raskaustesti että vieläkä siellä edes on jotain kun tähän saakka on tullut enemmän tai vähemmän vuotoakin, tosin kyllä sellaista ruskeaa tuhruvuotoa, mutta nyt se on lähes loppunut... Teen kyllä varmaan testin ennen ar-ultraa, ettei tarvii siitä "turhaan" maksaa jos mitään ei enää olekaan... :sad001
 
Mun päällimmäisenä pelkona on myöskin, että onko siellä ketään/onko oikeessa paikassa ja tietysti sit, että meneekö kaikki loppuun saakka hyvin.

Oot kyllä Hellu tosi kovan polun joutunut käymään läpi ja varmasti sun tilanteessa pelottais ihan ketä vaan. Toivon niin, että tämä raskaus menee hyvin ja saat sen ihanan palkinnon lokakuussa syliin saakka :Heartred
 
Sitä mäkin tietysti toivon :) Mutta jotenkin tää on ihan älytöntä: olla yhtäaikaa niin peloissaan, ettei henki kulje ja niin onnellinen, ettei meinaa pöksyissä pysyä.
 
Sitä mäkin tietysti toivon :) Mutta jotenkin tää on ihan älytöntä: olla yhtäaikaa niin peloissaan, ettei henki kulje ja niin onnellinen, ettei meinaa pöksyissä pysyä.

tuttu tunne täälläkin..
 
No tuntuu että pelkään lähes koko raskauden ajan jotain..
Alkuraskaudessa onko ketään kyydissä, keskenmenoa, keskiraskaudessa myös tuo km pyörii ajatuksissa samoin onko lapsi terve, loppuraskaudessa pelkään taas kohtukuolemaa..oon kyllä muutenki kova ressaamaan ja murehtimaan, heti aattelen
aina pahinta.
 
Meillä ensimmäinen raskaus päättyi keskeytyneeseen keskenmenoon, joka huomattiin np-ultrassa. Siihen asti olin sujuvasti voinut huonosti eikä ollut mitään viitteitä keskenmenoon. Eli keskenmenon pelko on valtava, kun mihinkään oireisiin ei voi luottaa.. Viime raskaudessa päästiin muista syistä ilmaisiin varhaisultriin 6+6 ja 9+6 viikoilla ja se rauhoitti vähän, nyt en tiedä onko varaa käydä kahdesti, joten kova pohdinta käynnissä koska käytäisiin. Missään nimessä ei np-ultraan odoteta, mut kun haluais heti kun mahdollista tietää, ettei ole tuulimuna, mut toisaalta jos menis esim seiskaviikon lopussa tai kasiviikolla, keskenmenon riski olisi enää melko pieni, jos silloin on kaikki hyvin..

Yhtään ei siis oikein vielä osaa iloita! Lisäksi hirvittää vointi, koska edellinen raskaus oli vaikea, ja nyt on haastava työ ja esikoinen handlattavana..
 
Täällä kans tosi kova huoli keskenmenosta... huolettaa se aamupäivän veri ja se hyytymä, vaikka nyt ei enää edes tuhruakaan näy...
Oisin niin toivonu et kaikki menee hyvin, oon vähän semmonen tyyppi et voi olla et enää ei sit käydä lasta tekemään jos tää kesken meni, vaan jätetään esikoinen ainoaks ja hukutetaan rakkauteen ja hemmotellaan pilalle:Heartred Aikaisempia keskenmenoja/tuulimunia ei siis ole, mut miun pää ei kestäis toista "riskiä" ehkä ottaa..
Toivotaan et päästään kaikki loppuun asti peloista huolimatta ja saadaan lokakuussa terveet, ihanat nyytit syliin :Heartred
 
Mä en oo tästä aikasemmin puhunu kun niin tuore asia että sisäistän itse sitä edelleen, mutta mulla todettiin Selkärankareuma + rangassa rappeumaa ja nivelrikkoa. Oon lukenut tästä sairaudesta yhdistettynä raskauteen.. se pelottaa ehkä eniten että tuunko puolen välin jälkeen istumaan loppu raskauden p.tuolissa vai meneekö kaikki hyvin. Ja aina tämä eka kolmannes on yhtä piinaa!
 
Susqi, Hui, toivottavasti ei kuitenkaan se pahin mahdollinen skenaario toteutuisi. Eihän näistä kuitenkaan voi loppu peleissä tietää. Onko tää sulla diagnosoitu tässä lähiaikoina vai oireiliko jo esikoisen aikaan?

Minä pissin viimeisen raskaustestin kaapista ja multa ei tullukkaan kuin muutama tippa ja se meni ihan sähläilyksi koko testaus. No viiva oli hitusen haaleampi kontrollia ja totta kai aloin tästäkin nyt panikoida että noniin.. hormoonia ei enää oo yhtä paljon!! (Että pitää olla tyhmä) Tuntuu niin piinaavalta odottaa maanantaihin. Huoh. :sad001 Miksei voisi vain nauttia.. mutta kun ei osaa ei.
 
Susqi, Hui, toivottavasti ei kuitenkaan se pahin mahdollinen skenaario toteutuisi. Eihän näistä kuitenkaan voi loppu peleissä tietää. Onko tää sulla diagnosoitu tässä lähiaikoina vai oireiliko jo esikoisen aikaan?

Minä pissin viimeisen raskaustestin kaapista ja multa ei tullukkaan kuin muutama tippa ja se meni ihan sähläilyksi koko testaus. No viiva oli hitusen haaleampi kontrollia ja totta kai aloin tästäkin nyt panikoida että noniin.. hormoonia ei enää oo yhtä paljon!! (Että pitää olla tyhmä) Tuntuu niin piinaavalta odottaa maanantaihin. Huoh. :sad001 Miksei voisi vain nauttia.. mutta kun ei osaa ei.

Siis on mulla selkä ollut aina kipeä jollain tapaa, mutta oon aina ajatellut sen johtuvan fyysisesti raskaasta työstä. Lääkäri sanoi että kuvien mukaan oon sairastanut useita vuosia kyseistä sairautta. Vasemmalta puolelta si nivel lähes kokonaan tuhoutunut. DG:n sain 09/16 Onneksi lääkkeet on alkaneet auttamaan kipuihin ja niitä saa myös raskauden aikana syödä! Pitää vaan toivoa että kakki menee hyvin! Kipulääkkeitä en oo voinu nyt käyttää enää, onneksi on sauna ja kaurapussi! :)
 
Toivottavasti susqin raskaus menisi hyvin tuon diagnoosin kanssa, tosiaan ettei tarvitsisi tuota huonointa vaihtoehtoa käydä toteen.

Miitu, eikös testit ala haaleta kun raskaus on edennyt tietyn rajan yli? En kyllä muista miltä viikoilta näin alkaa tapahtumaa, luulenpa että sulla voi olla siitä johtuvaa tai sit vaan tuo testin sähläyksen vuoksi oli haaleempi. Mäkin sain digiin tänää 2-3 vaikka ois pitäny tulla 3+, yritän ajatella silti positiivisesti vaikka itekki alkaa heti miettii pahinta, jälleen.
 
Ensinnäkin vielä saa jännäillä mitä testi näyttää, toivon todella että plussa tulisi näillä oireilla vaikka siitä ne pelot vasta alkaakin.. :nailbiting:
Itsellä nimittäin epilepsiaan käytössä tuo absenor-lääke jonka kuulemma todettu aiheuttavan sikiövaurioita tms, joten lääkkeen vaihto kai edessä olisi mikälisikäli kaksi viivaa eli plussa testistä paljastuisi. Liekkö tuo lääke vaikuttanut tähän epäsäännölliseen kuukautiskiertoonkin. Kohtauksia ei onneksi ole enää vuosiin tullut joten toihon todella että koko lääkityksen voisi jätää pois. Ja pakko myöntää että välillä olenkin lääkkeen jäättänyt tietoisesti ottamatta näiden oireiden johdosta, mitään riskiä en niistä todellakaan halua mahdolliselle raskaudelle..

Onko kellään muulla lääkkeiden käytön pelkoa..?:wideyed:
 
Mulla on käytössä migreeniin täsmälääkkeet. Niitä voi ihan viimeisessä hädässä käyttää ja vahingossa yhden otinkin noin viikko sitten, kun migreenikohtaus iski. Koitan sinnitellä tästä lähtien odottavalle sopivilla särkylääkkeillä.
 
Mä soitin kaikista mun lääkkeistä sinne teratologiseen tietopalveluun ja sain hyvät neuvot ja ohjeet! Niillä on siellä kaikki uusien tieto ja tutkimukset, eli jos yhtään mietityttää niin soittakaa! Ihana kätilö sieltä ainakin mulle vastas. :)
 

Liitteet

  • IMG_3614.PNG
    IMG_3614.PNG
    481.1 KB · Katsottu: 51
Mäkin voin suositella teratologista! Itse soitin sinne vuonna 2015, ensimmäisen raskauden alussa, ja selvittelin noita migreenilääkeasioita. Todella hyvä palvelu.
 
Ensinnäkin vielä saa jännäillä mitä testi näyttää, toivon todella että plussa tulisi näillä oireilla vaikka siitä ne pelot vasta alkaakin.. :nailbiting:
Itsellä nimittäin epilepsiaan käytössä tuo absenor-lääke jonka kuulemma todettu aiheuttavan sikiövaurioita tms, joten lääkkeen vaihto kai edessä olisi mikälisikäli kaksi viivaa eli plussa testistä paljastuisi. Liekkö tuo lääke vaikuttanut tähän epäsäännölliseen kuukautiskiertoonkin. Kohtauksia ei onneksi ole enää vuosiin tullut joten toihon todella että koko lääkityksen voisi jätää pois. Ja pakko myöntää että välillä olenkin lääkkeen jäättänyt tietoisesti ottamatta näiden oireiden johdosta, mitään riskiä en niistä todellakaan halua mahdolliselle raskaudelle..

Onko kellään muulla lääkkeiden käytön pelkoa..?:wideyed:

Minullakin epilepsialääkitys, oli myös edellisissä raskauksissa. Silloin pelkäsin ihan kamalasti mitä siitä voi seurata vauvalle, mutta pelko oli turhaa ja kaksi tervettä lasta tuli :)
 
Minullakin epilepsialääkitys, oli myös edellisissä raskauksissa. Silloin pelkäsin ihan kamalasti mitä siitä voi seurata vauvalle, mutta pelko oli turhaa ja kaksi tervettä lasta tuli :)

Oi että, ihana kuulla :Heartred:happy: mikä lääke siulla on jos saa kysyä? :)
 
Takaisin
Top