Pelot (keskenmeno/ sairas lapsi/ muu)

[Barbieq]

Ahaa, eli oudot raskausunet ovat siis ihan oikea juttu?
Näin just itsekin unta, että oltiin miehen kanssa hotellissa, jossa vilisti paljon pieniä rottia. Kaikki ne oli ihan söpöjä eikä niitä pelätty tai varottu varsinaisesti. Mä halusin kuitenkin mielummin hotelliin, jossa niitä ei olis. Yksi rotista oli pikkasen isompi kuin muut ja se seuras ja tuijotti mua koko ajan. Tajusin siinä jotenkin, että se rotta on mun lapseni ja siks roikkuu mukana

Tää ei siis oikeasti kerro mun suhtautumisesta lapsiin! Korkeintaan kertoo mun suhtautumisesta perhehotelleihin :D

 

[suvitus]

Hulluja unia täälläkin! Pari yötä sitten oli hyvin raivoissani miehelleni, kun poltti tupakkaa pojan edessä jossain lasten liikuntatapahtumassa. Onhan tämä ihan varteenotettava pelko, kun hän on viimeksi polttanut 12 vuotta sitten teini-ikäisenä..

 

[Miitu]

Mä nään aina tosi eläviä unia muutenkin. Mun yöt on hirmu tapahtumarikkaita.
Mutta sama mikä esikoisen odotusaikaan niin seksiunet, voi hyvää päivää! Muistaisin kyllä että keskiraskaudessa "helpotti". En tiedä liittyykö hormooneihin vai miten.

 

[Kaarin]

Nyt alkaa se keskenmenon pelko hiipiä puseroon tosissaan, kun huomenna on otossa viimeiset luget ja zumenonit Seuraavat päivät sitten kertoo, pysyykö otus kyydissä, vai onko jo hengetön, luulisin, että tulee ulos viikon sisään lääkkeiden lopetuksesta, jos on hengetön. Olen kyllä alkionsiirrosta alkaen varautunut keskenmenoon, joten siinä mielessä henkinen puoli on valmiudessa.

 

[Hellu<3]

Kaari, mä niin ymmärrän sun pelot. Mulla 2015 vuoden raskaudessa sikiö kuoli juuri näinä päivinä ja tuli ulos noin viikon päästä. Oireet on kadonneet, joten olen ihan kauhuissani. Ei tässä auta kun toivoa parasta. Tsemppiä

 

[Kaarin]

Kiitos Hellu, ja tsemppiä sulle myös!

 

[Jomsuli_00]

Tsemppiä

Itse kanssa kituutan vknlppua tällä. Pelkään vaan niin että tää oli tässä
Ma neuvola, ja jos siellä ei selviä mitään ni ti sit yksityiselle ultraan.

 

[Kaarin]

Jaksamista Jomsulillekin

On tämä kyllä aikamoista piinailua, kun joutuu epätietoisuudessa olemaan pitkiä aikoja. Itsellä vaikuttaa aiemmat kokemukset ja ikä, että stressaan liikaakin :/ Jos tämä raskaus jatkuu loppuun asti, olen varmaan hermoraunio synnytyksen koittaessa...

 

[Hellu<3]

Mä oon kyllä luvannut itselleni, että jos rv 16 saan puhtaat paperit lapsivesipunktiosta, niin sitten alan nauttia raskaudesta!

 

[sanmarie]

Mä nään aina tosi eläviä unia muutenkin. Mun yöt on hirmu tapahtumarikkaita.
Mutta sama mikä esikoisen odotusaikaan niin seksiunet, voi hyvää päivää! Muistaisin kyllä että keskiraskaudessa "helpotti". En tiedä liittyykö hormooneihin vai miten.

Miitu, sama juttu täällä. En tällä viikolla muista nähneeni erityisempiä unia, kun on flunssan takia niin katkonaista mutta sitä ennen kyllä

 

[Sindy]

Hellu, Kaari ja Jompsuli tsemppiä ja toivottavasti kaikki on ja sujuu hyvin

Olen melko rauhallisin mielin ollut, enkä kamalasti ole pelännyt vielä. Toisinaan kuitenkin mieleen hiipii hetkiseksi aikaa ajatus onkohan matkalaisella kaikki hyvin, koska on tosiaan melko oireetonta ollut. Ar-ultraakin olen välillä miettinyt mutta en ole vielä toistaiseksi ainakaan sitä varannut.

 

[Noonu]

Mä koin keskenmenon viime syksynä, silloin ihan alussa n.5+3 oli vuotoja, mutta ultrattiin 7+3 ja silloin kaikki hyvin, mutta kuitenkin kesken meni n.9-10 viikoilla. Nyt oon selvinnyt ilman vuotoja tähänpäivään asti (rv7+3), mutta äsken paperiin jäi pyyhkiessä vähän punaista/ruskeaa. Joten pelot alkoi heti vaivaamaan...
Tsemppiä teille muille myös, toivottavasti meillä menee hyvin loppuun!

 

[Sindy]

Toivotaan Noonu, että olisi ihan harmitonta ja menisi hyvin loppuun asti

 

[Kaarin]

Toivotaan tosiaan Noonu, että on vain harmitonta vuotoa.

Mullakin on nyt kahteen otteeseen ollut vuotoja, yhtä aikaa sekä ruskeaa tuhrua että sitten ihan kirkasta punaista, mutta vielä siellä kai joku on tallessa. Tänäänkin tuli rusehtavaa paperiin kertaalleen, nyt olisi kai ovulaation aika suurin piirtein, jos kierto olis normaali. Edelliset vuodot asettuivat myös ovulaation ja sitten kuukautisten aikoihin, kun laskeskelin.

Aiemmin illalla rupesi kainaloa kutittamaan, ja silleen vähän ronskimmin sitten hinkutin, ja pelästyin, kun sieltä löytyikin joku patti :O Ihon pinnalla ei näy mitään, eli tuskin on tulehtunut karvatuppi. En nyt kumminkaan hirveästi panikoi, koska muistelen noita löytyneen ennenkin, en tosin ole seurannut niitä mitenkään, että menevätkö välillä pois. Kyllähän nuo imusolmukkeet voi turpoilla välillä muutenkin, eikä se ole vaarallista. Nyt täytyisi muistaa seurailla... nyt tuo on keskellä kainaloa, ja on hieman arka, kun sitä kokeilee. Kun vaan muistaisin sitten sanoa lääkärille siitä, kun seuraavan kerran lääkärissä käyn. Sitten olisi kyllä jo melkoista tuuria, jos tässä vielä joku sairauskin iskisi kaiken tämän raskauden jatkumisen stressaamisen päälle :O

 

[Jade]

Vitsit miten aika matelee, joka päivä lasken tunteja missä mennään. Että kuinka monta tuntia ennen kuin vuorokausi vaihtuu ja tulee taas yksi päivä lisää.

Vuosi sitten pelkäsin keskenmenoa joka ikinen päivä ja sitten eräs päivä tuli verinen tippa housuihin. Tiesin heti, että se oli siinä, vaikka puhelimessa vakuuteltiin sen olevan normaalia. Meni vuorokausi, kun aloin vuotamaan kunnolla. Rv 11, turvallinen rajapyykki oli edessä, mutta sinne ei päästy.

Nyt on meneillään rv 10 ja koko raskausaika on ollut todella tuskallista. Tunteet ovat tosi pinnassa ja melkein joka päivä taidan murtua ja itkeä sitä, jos tämäkin menetetään. On hetkiä, kun tunne pienokaisesta on vahva, mutta tuntuu etten kestäisi enää menetystä. Olemme menettäneet vuoden sisällä niin monta muutakin asiaa (koti, tavarat, terveys), ettei voimia riittäisi enää suremaan.

Olen tosi surullinen koko ajan, vaikka tämä on tosi hieno juttu, että tulin viimein taas raskaaksi. Olen yrittänyt ajatella, etten voi tehdä asian eteen mitään, se joko tulee tai sit ei. Että rauhotu.

NT-ultra on vasta 2-3 viikon päästä, mutta tekee mieli mennä uudelleen ar-ultraan, ihan vaan oman mielenrauhan takia. Kallista mielenrauhaa...

 

[Kaarin]

Voimia Jade kestää tämä epätietoisuus Itsekin sen kanssa painin, tosin muuten elämä on ihan ok, eikä ole suuria murheita takana niin kuin sinulla

Vuonna 2013 kun tulin vahingossa luomusti raskaaksi (kun luulin, etten ole hedelmällinen), se eteni myös 11. viikolle, tuli silloin vasta ulos, vaikka oli kuollut jo nelisen viikkoa aiemmin. Nyt on menossa juuri se sama yhdestoista viikko. Ei tässä paljoa lohduta, että 7+3:n kohdalla elämää löytyi. Kyllä huomaan ihan selkeästi, että asia vaivaa ja ehkä hieman masentaakin, en vain haluaisi myöntää olevani alakuloinen, enkä varsinkaan halua näyttää alakuloa, heikkoutta ja tunteita ulospäin. Ehkä juuri siksi tuntuu, että haluaisin vain hautautua peiton alle, ja olla siellä ainakin pari viikkoa...

 

[suvitus]

Jade, Kaari ja muutkin asian kanssa painivat, kannattaa ottaa yhteyttä neuvolapsykologiin, kävi tässä raskaudessa miten vain. Minulle terkka antoi yhteystiedot kun rupesin itkemään, kun kerrottiin vanhasta keskenmenosta neuvolassa, ja sanoi että olisi hyvä sitä vielä käsitellä, kävi miten kävi tässä. Ja aivan oikeassa olikin. Vielä en ole saanut aikaiseksi soitella aikaa, mutta hyvä kyllä olisi.

 

[Inkeri_]

Mullakin kummittelee mielessä keskenmeno joka kerta, kun alamahalta juilii. Tämä on ensimmäinen raskauteni ja kaikki on uutta ja pelottavaa. Ikää kun jo on, tiedostan riskit ja aiemman opiskeluni pohjalta tiedän, mitä kaikkea voi mennä pieleen. Ja tähänhän ei auta yhtään jatkuva googlettelu . Vielä en ole uskaltanut iloita tulevasta perheenlisäyksestä, sillä pelot hallitsevat mieltä ja takaraivossa naputtaa koko ajan hätä siitä, onko vauvalla kaikki kunnossa.

 

[Noonu]

Mulla oli aika kamala viikko, ruskea vuoto vain jatkui hyytyminen kera. Olin varma että tämä oli tässä, neuvolassa sanoivat että seuraa oloja. Mä oon ollut koko viikon tosi tosi huonona, eilen jopa söin sushia kun olin täysin luovuttanut, vuodot oli ihan samanlaisia kuin viime kerralla kun meni kesken oireetkin tuntuivat kadonneen. Tänään tuli kestäminen tiensä päähän, sain lopulta terveyskeskuksesta lääkärin ajan, lääkäri oli tosi sympaattinen kun kyynelehdin siinä keskenmenoani. Hän lopulta kirjoitti mulle lähetteen naistenklinikan päivystykseen, normaalisti kuulemma seurattaisiin verikokeilla, mutta kun olin niin hajalla ja taustalla keskenmeno.
Ja mikä helpotus (hetken ainakin) siellä oli tyyppi vielä messissä oikeassa paikassa! en tosiaan voi melkein uskoa tätä sillä koko viikon olen ollut ihan varma että tää oli tässä!! Huhu

 

[Niiinu]

Noonu, ihania uutisia! :) Täällä on aina yhtä kamalaa lukea kun raskaus ei menekään niin kuin pitäisi ja se saa kyllä olemaan varovainen itsekin ettei innostu liikoja!