Pelot (keskenmeno/ sairas lapsi/ muu)
- Ketjun aloittaja Hellu<3
- Aloituspäivämäärä
mommyme
Vauhtiin päässyt keskustelija
Kahdessa ekassa odotuksessa en pelännyt oikein mitään. Ekassa en ehkä edes osannut ja oletin vaan että kaikki menee hyvin ja onneksi menikin siltä osin että terve lapsi syntyi.
Toista aloin odottaa ekan ollessa 8kk joten siihen odotukseen en kerennyt juuri edes keskittyä kun kaikki aika meni esikoisen kanssa.
Toinen synnytys meni pieleen ja syntyi hätäsektiolla. Näin painajaisia tapahtuneesta ja siitä toipuminen henkisesti vei vuosia. En olisi ikinä halunnut sektiota enkä ainakaan tuolla tavalla.
Kolmannessa odotuksessa pelkäsin paljon. Koko ajan oli pelko et kaikki ei oo hyvin ja saan keskenmenon ym. Ostin kotidopplerinkin jotta sain sydänääniä kuunneltua itse. Rv15 aloin tuntea jo liikkeitä niin se rauhoitti mieltä ja vauva oli hyvin liikkuvainen koko odotuksen.
Synnytyksessä odotin vaan koko ajan et koska joku sanoo että jotain on pielessä ja taas joudutaan leikkaamaan. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan syntyi luomuna ja vauhdilla.
Nyt odotan neljättä ja viikkoja vasta 5+2. Pelkään joka päivä että menee kesken tai jos jatkuukin on tuulimuna tai muuta. Pelko on vaan lisääntynyt kun mietin vaan että eihän kaikki voi mennä hyvin kun muillakin sattuu kaikkea ja on keskenmenoja ym.
Vaikka olen saanut 3 tervettä lasta olen kyllä käynyt läpi heidän eteensä kolme raskasta ja vaikeaa odotusta ja synnytyksetkään ei ole mennyt mitenkään helpolla.
Ei kai voi kuin toivoa parasta että kaikki menisi hyvin ja vielä tämän viimisen lapsen syliin asti saisi :)
Toista aloin odottaa ekan ollessa 8kk joten siihen odotukseen en kerennyt juuri edes keskittyä kun kaikki aika meni esikoisen kanssa.
Toinen synnytys meni pieleen ja syntyi hätäsektiolla. Näin painajaisia tapahtuneesta ja siitä toipuminen henkisesti vei vuosia. En olisi ikinä halunnut sektiota enkä ainakaan tuolla tavalla.
Kolmannessa odotuksessa pelkäsin paljon. Koko ajan oli pelko et kaikki ei oo hyvin ja saan keskenmenon ym. Ostin kotidopplerinkin jotta sain sydänääniä kuunneltua itse. Rv15 aloin tuntea jo liikkeitä niin se rauhoitti mieltä ja vauva oli hyvin liikkuvainen koko odotuksen.
Synnytyksessä odotin vaan koko ajan et koska joku sanoo että jotain on pielessä ja taas joudutaan leikkaamaan. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan syntyi luomuna ja vauhdilla.
Nyt odotan neljättä ja viikkoja vasta 5+2. Pelkään joka päivä että menee kesken tai jos jatkuukin on tuulimuna tai muuta. Pelko on vaan lisääntynyt kun mietin vaan että eihän kaikki voi mennä hyvin kun muillakin sattuu kaikkea ja on keskenmenoja ym.
Vaikka olen saanut 3 tervettä lasta olen kyllä käynyt läpi heidän eteensä kolme raskasta ja vaikeaa odotusta ja synnytyksetkään ei ole mennyt mitenkään helpolla.
Ei kai voi kuin toivoa parasta että kaikki menisi hyvin ja vielä tämän viimisen lapsen syliin asti saisi :)
Miten muut erityisen paljon keskenmenoa pelkäävät pärjäävät? Meillä ensimmäinen raskaus osoittautui keskeytyneeksi keskenmenoksi np-ultrassa, ja vaikka tässä välissä onkin onnistunut raskaus, vanha pelko on jatkuvasti läsnä. Joka toinen hetki yritän unohtaa edes olevani raskaana (ajatellen että innostun ja fiilistelen vasta sitten kun raskaus on selvemmillä vesillä), joka toinen hetki ajattelen että "raskaana kunnes toisin todistetaan". Kun en oikeasti tiedä vähentääkö se sitä pamausta yhtään, jos huonosti käy, vaikka kuinka olisi ollut pessimistinen.. Varaillaan ultraa varmaan parin viikon päähän, silloin rv7+, ehkä sen jälkeen uskallan vähän huoahtaa, jos kaikki on hyvin.
Tosi huonosti pärjään näiden pelkojeni kanssa. Ekasta raskaudesta km ja tokasta sairas sikiö --> keskeytys rv 15. Eli tällä menneisyydellä pelko on ihan koko ajan läsnä. Pelkään sekä keskenmenoa että sitä, että lapsi on sairas. Enemmän kuitenkin tuota jälkimmäistä.
Joka kerta kun käyn vessassa, tarkistan paperin ihan paniikissa. Olen kaikille (joille olen raskaudesta kertonut) sanonut, etten mä itse vielä edes ajattele olevani raskaana. Mun raskaus alkaa vasta sitten, jos kromosomit on kunnossa. Toisaalta nautin tästä kuitenkin ja yritän ottaa kaiken irti mahdollisimman täydellisesti, koska oletan tämän kestävän vaan sinne rv 12-15 kohdille.
Tunteet on tosi ristiriitaiset. Koitan koko ajan valmistella itseäni pahimpaan. En pysty edes kuvittelemaan sellaista vaihtoehtoa, että vauva oliskin kunnossa.
Vaikea selittää…
Joka kerta kun käyn vessassa, tarkistan paperin ihan paniikissa. Olen kaikille (joille olen raskaudesta kertonut) sanonut, etten mä itse vielä edes ajattele olevani raskaana. Mun raskaus alkaa vasta sitten, jos kromosomit on kunnossa. Toisaalta nautin tästä kuitenkin ja yritän ottaa kaiken irti mahdollisimman täydellisesti, koska oletan tämän kestävän vaan sinne rv 12-15 kohdille.
Tunteet on tosi ristiriitaiset. Koitan koko ajan valmistella itseäni pahimpaan. En pysty edes kuvittelemaan sellaista vaihtoehtoa, että vauva oliskin kunnossa.
Vaikea selittää…
kullerva
Satasella mukana keskusteluissa
Suunnilleen noin menee mullakin, välillä "raskaana kunnes toisin todistetaan" ja välillä taas en voi tai halua edes uskoa olevani raskaana ennen kuin a) ar-ultrassa näkyy elämää ja b) nt-ultrasta/kromosomitutkimuksista tulee terveen "paperit". Vaikka eihän se murehtiminen vielä siihenkään tule täysin jäämään, kaikkea kun voi sattua pitkin matkaa. Ja jos loppuun asti päästäänkin ja lapsi syntyykin terveenä niin taitaa loppuelämä mennä pelätessä että sille sattuu jotain... 
Olis ihanaa vaan nauttia tästä raskaudesta!
Ensi viikon torstaina olis eka rajapyykki, ar-ultra.
Olis ihanaa vaan nauttia tästä raskaudesta!Ensi viikon torstaina olis eka rajapyykki, ar-ultra.
Minusta tuntuu että tuo alkuraskauden ultra ei lainkaan tuonut sitä sellaista tunnetta että voisi hengähtää ja huokaista että kaikki on hyvin. Nyt odotan sitten seuraavaa ultraa sydän syrjällään että vieläkö se sydän siellä sykkii..
En tiedä mikä ihme muhun on mennyt kun ei oikeastaan olisi syytä tällä tavalla pelätä, mutta nyt tämän kakkosen kanssa pelkään aivan mielettömästi. Ehkä johtuu siitä että hänkin tarrasi mukaan kiinni yrityskerralta 1. ja muutenkin tuntunut että kaikki on mennyt juuri niinkuin ollaan suunniteltu. Totta kai ensimmäinen ajatus silloin on että jotain menee pian pieleen ja pahasti..
Tsempit kaikille kanssa sisarille pelkojen ja huolien keskellä. Yritetään vain elää päivä kerrallaan eteenpäin!
En tiedä mikä ihme muhun on mennyt kun ei oikeastaan olisi syytä tällä tavalla pelätä, mutta nyt tämän kakkosen kanssa pelkään aivan mielettömästi. Ehkä johtuu siitä että hänkin tarrasi mukaan kiinni yrityskerralta 1. ja muutenkin tuntunut että kaikki on mennyt juuri niinkuin ollaan suunniteltu. Totta kai ensimmäinen ajatus silloin on että jotain menee pian pieleen ja pahasti..
Tsempit kaikille kanssa sisarille pelkojen ja huolien keskellä. Yritetään vain elää päivä kerrallaan eteenpäin!
Miitu te olette vain niin "hedelmällisiä", kun noin helposti raskaudut
Mä pelkään ihan mielettömästi, että oliko siellä ultrassa ketään vai ei
Toki kaksi keskenmenoa ennen esikoista pistää miettimään, että voiko hyvin menneen raskauden jälkeen tulla toinen hyvin mennyt raskaus vai tuleeko väliin keskenmeno. Ei auta kuin odottaa.
Mä pelkään ihan mielettömästi, että oliko siellä ultrassa ketään vai ei
Toki kaksi keskenmenoa ennen esikoista pistää miettimään, että voiko hyvin menneen raskauden jälkeen tulla toinen hyvin mennyt raskaus vai tuleeko väliin keskenmeno. Ei auta kuin odottaa.
Heips! Mä oon uusi täällä! Pelottaahan se että pysyykö pikkuinen kyydissä. Rv 5 alkaa huomenna. Minulla pohjasairauksina alkava 2-tyypin diabetes, verenpainetauti ja ylipainoa. Olen 34v maaliskuussa ja tää ois esikoinen. Vuosi oli yritystä takana ja hakeuduin neuvolaan, sehän tärppäs sitten lopulta ihan itsestään!
sanmarie, Kyllä minä uskon että oli! 
Olisi se lääkäri varmasti sanonut jos olisi muuta epäillyt. Luin itsekin noista ultrista että laitteissa voi tosiaan olla suuriakin eroja.
Tervetuloa Rixteri!
Kuinka ihanaa että lopulta tärppäsikin itsekseen, nyt vain paljon tarrasukkia pienelle ja tsemppejä alkumetreille! :)
Olisi se lääkäri varmasti sanonut jos olisi muuta epäillyt. Luin itsekin noista ultrista että laitteissa voi tosiaan olla suuriakin eroja. Tervetuloa Rixteri!
Kuinka ihanaa että lopulta tärppäsikin itsekseen, nyt vain paljon tarrasukkia pienelle ja tsemppejä alkumetreille! :)
Miitu, niin kai sitten Mut sehän oli ensin antamassa kontrolliaikaa, kun ei saanut mitään näkyviin mutta sitten mielestään saikin. Se ei ollu vaan kovin vakuuttavaa, ku sanoi et tuo voisi olla se syke
No odotetaan ja katsotaan miten käy. Mainitsi myös, että voi olla vuotoja silloin kun taas menkkojen pitäisi alkaa.
Mut sehän oli ensin antamassa kontrolliaikaa, kun ei saanut mitään näkyviin mutta sitten mielestään saikin. Se ei ollu vaan kovin vakuuttavaa, ku sanoi et tuo voisi olla se syke No odotetaan ja katsotaan miten käy. Mainitsi myös, että voi olla vuotoja silloin kun taas menkkojen pitäisi alkaa.
Dyylia
Satasella mukana keskusteluissa
Haluun tsempata kaikkia pelosta kärsiviä! Itsellä yksi km kesällä, hakeuduin päivystyksen kautta ultraan, viikkoja piti olla 10+ mutta siellä oli kasvu loppunut 7+ viikoilla. Järkytys oli kova, koska raskaus oli erittäin toivottu ja pitkään odotettu!
Siitä toipuneena raskauduin uudestaan ja nyt mennään rv 24+5 ja pelko ja epävarmuus kaikesta kulkee edelleen mukana. Alkuraskaudessa en edes ajatellut olevani raskaana, pidin innostuksen kokoajan poissa ettei pettymys olisi niin suuri. Kävinkin yksityisellä ultrassa rv 9+4 ja se helpotti oloa paljon kun siellä näytti olevan kaikki hyvin. Eli suosittelen varhaisultraa todellakin! Ja kun jaksaa ootella viikoille 9-10 niin ainakin saa mielenrauhan!
Kaikissa ultrissa ollut nyt kaikki hyvin, silti edelleen pelkään. Tuntuu niin väärältä välillä ettei pääse nauttimaan raskaudesta yhtään Kotidopplerilla rauhotan mieltä silloin tällöin kun liikkeitä ei tunnu niin paljon.
Tsemppiä paljon kaikille keskenmenon kokeneille ja sitä pelkääville! Kukaan ei oo yksin näiden asioiden kanssa
Itsellä yksi km kesällä, hakeuduin päivystyksen kautta ultraan, viikkoja piti olla 10+ mutta siellä oli kasvu loppunut 7+ viikoilla. Järkytys oli kova, koska raskaus oli erittäin toivottu ja pitkään odotettu!Siitä toipuneena raskauduin uudestaan ja nyt mennään rv 24+5 ja pelko ja epävarmuus kaikesta kulkee edelleen mukana. Alkuraskaudessa en edes ajatellut olevani raskaana, pidin innostuksen kokoajan poissa ettei pettymys olisi niin suuri. Kävinkin yksityisellä ultrassa rv 9+4 ja se helpotti oloa paljon kun siellä näytti olevan kaikki hyvin. Eli suosittelen varhaisultraa todellakin! Ja kun jaksaa ootella viikoille 9-10 niin ainakin saa mielenrauhan!
Kaikissa ultrissa ollut nyt kaikki hyvin, silti edelleen pelkään. Tuntuu niin väärältä välillä ettei pääse nauttimaan raskaudesta yhtään
Kotidopplerilla rauhotan mieltä silloin tällöin kun liikkeitä ei tunnu niin paljon.Tsemppiä paljon kaikille keskenmenon kokeneille ja sitä pelkääville! Kukaan ei oo yksin näiden asioiden kanssa
Miitu, niin kai sitten
No odotetaan ja katsotaan miten käy. Mainitsi myös, että voi olla vuotoja silloin kun taas menkkojen pitäisi alkaa.
Ootko miettinyt että kävisit mielenrauhan vuoksi uudestaan esimerkiksi yksityisellä? Tai kysyisit voisivatko vielä vilkaista? :)
Niiinu
Puuhakas puhuja
Itsellä kamala pelko että menee kesken tai vaikean vaimmaisuuden tai kehitysvirheen myötä joutuisimme itse keskeyttämään raskauden. Ja kuolleen lapsen synnytystä kammoan kaikista eniten, oli viikot mitä tahansa, synnytys on muutenkin rankka kokemus ja kun sieltä ei tulisikaan pientä tuhisevaa nyyttiä, vaan pieni, joka ei jaksanut enää pysyä mukana....
En ole siis kokenut mitään näistä, pelkään vain ihan kamalasti että kaikki ei mene niinkuin pitäisi.
Plus vaikka en tiedä vielä onko kaikki hyvin/normaalia, pelkään jo synnytystä
Siis mä näen sieluni silmin sen kivun ja tuskan!
En ole siis kokenut mitään näistä, pelkään vain ihan kamalasti että kaikki ei mene niinkuin pitäisi.
Plus vaikka en tiedä vielä onko kaikki hyvin/normaalia, pelkään jo synnytystä
Siis mä näen sieluni silmin sen kivun ja tuskan!
Mä odotan synnytystä! Haluaisin päästä kokemaan sen (elävän lapsen synnytyksen)edes kerran elämässäni. Olen kerran synnyttänyt enkelilapsen, joten tiedän kyllä mitä kivut on ilman epiduraalia ym. kivunlievityksiä. Siitä huolimatta odotan synnytystä hyvillä mielin :)
Esikoisella on ensviikolla neuvola ni täytyy kysellä vähän. Mut kyl se lääkäri sano et uudellee ultrauski on mahdollista, jos tulee vuotoja tai huolenaiheita et vaikka oireet häviää.
No toisaalta oireiden puolesta on varmaan kaikki ok, kun pahoinvointia tulee yhä useemmiin.
Ehkä vaan pitäis unohtaa se koko ultra ja keskittyä olemaan raskaana
Niiinu
Puuhakas puhuja
Itse pelkään synnytystä ihan vain huonon kokemuksen vuoksi. Esikoisen synnytys oli todella pitkä (32h) ja todella kivulias, henkisesti ja fyysisesti erittäin rankka.
Ymmärrän sinun kantasi, kokemaasi tuskaa en voi edes kuvitella! Toivotaan että pääset nyt kokemaan sellaisen synnytyksen kuin haluat :)