Pelot (keskenmeno/ sairas lapsi/ muu)

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Hellu<3
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Moikka. Koskaan en ole kirjoitellut moisille palstoille mutta tuntui tämä paikka jotenkin nyt niin "oikealta" :)
Pelkoa ja huolta todella löytyy...syyskuussa 2016 viikolla 14 sikiöstä tuli enkelivauvani. Vauveli on poikaenkeli,yhtenä kirkkaana tähdistä [emoji7] sukupuoli asian,kuten sen että vauvamme ei ollut terve vaan down oireyhtymä löytyi,varmistuivat juuri tuolla NIP-tutkimuksella (joku täällä kysyi siitä).
Joulukuussa plussasin uudelleen,epämääräistä vuotoa oli koko ajan ja kylki kipu hyvin outo (tiesin heti ettei ole kaikki ok). Loppuen lopuksi osoittautui kohdunulkoiseksi. Raskaus materiaali sijaitsi vasemmassa munatorvessa. Pahin pelkoni tottakai oli että munatorveni joudutaan poistamaan (ei lohduta yhtään että toinen toimiva jäljellä) kukaan ei varmaan mitään vähänkään tärkeää elintä tahdo pois jos mahdollisuus on säästääkkin. ONNEKSI tämä hoitui metotrexan hoidolla,vaikkakin kauheaa oli. Nyt taas arvellaan suunnilleen kaiken olevan "kunnossa" mutta ei poista vain sitä tosiasiaa etteikö pelkoja olisi tulevaa mahdollista raskautta kohtaan vaikkakin se on enemmän kuin toive [emoji7][emoji4]
 
Mua on nyt alkanut pelottaan tuo työnteko, oon lähihoitaja ja mulla on kolmivuorotyö. Että kun väliin on raskaita hoidettavia ja pakko vuorossa oma osansa tehdä. Rv 5+2 menossa ja kun ei mielellään mitään "painavia saa nostella". Pelottaa että työstä aiheutuu keskenmeno jos jotain raskasta tekee. En oo töissä kertonut vielä raskaudesta työkavereille, kun niin alussa tämä vielä. Tänään alkaa kolmen yön työputki, mitenhän jaksaa valvoa kun iltaunisuus on ollut melkoista nyt!? Yököille on kaikkea järjestetty öihin kaikkee hommaa esim: valio toimittaa maidot, mehut ym ja ne pitää päiväyksien mukaan järjestellä. Yhdessä muovisessa laatikossa on 15 maitopurkkia jne..Enkä aio ainuttakaan nostaa se on varma. Tilanne lienee se että pakko mun on yökkökamuille sanoo jotakin. Onko täällä muita hoitajia jotka ovat raskaana, miten mun ois hyvä toimia?
 
Itse olen sh fyysisessä työssä. Samassa työssä olin myös aiemmissa raskauksissani ja kaikki meni hyvin. Enemmän tulee vain mietittyä miten nostaa/siirtää yms. Ja käytän kaikkia mahdollisia saatavilla olevia apuvälineitä näihin.

Muistaa hyvän työergonomian niin hyvin menee :) Tuo väsymys onkin sitten toinen juttu :D
 
Mä teen kanssa hoitoalan töitä kolmessa vuorossa. Tosin nyt pääsen vielä hetken helpolla kun teen ton reuman takia 50%. Mutta onhan se fyysisesti rankkaa.. esikoisesta jouduin jäämään sairaslomalle RV 27. Nyt toivon että pystyn olemaan pidempää.

Mutta tuo on kyllä kun ei hoitoalan työ ole enää pelkkää hoitoalan työtä vaan sun pitää olla samalla, siivooja, tiskaaja, pakkaaja ja vaikka mitä.

Ja meillä ainakin raskaana olessa saa lopettaa yövuorojen teot, itse en ihan vielä ole niitä lopettelemassa, voinnin mukaan.
 
Hei, ihan totta että montaa muutakin hommaa pitää tehdä kun että ois pelkkää hoitamista. Mulla oli onneks läheinen ja tuttu yökkökaveri yöllä, jouduin kertoon raskaudesta hänelle ,kun oli yks vanhus oksentanut.. ja totaalisesti mun piti se siivouspuoli jättää hänelle, kun yritin alkaa siivoomaan, niin tekipä niin pahaa että meinas yrjö tulla itselläkin. Oli ihana kun hän itse äitinä ja mummona ymmärsi, että en taida pystyä siivoamaan vaikka kuinka oman osansa haluaisin tehdä.
 
Joo tilanteen mukaan, mä en oo töissä kertonut vielä kellekään. Ja yritän olla kertomatta ennen ekaa virallista ultraa.
Onneksi tehdään tiimissä töitä ja öisin on kaksi ja isot kierrot tehdään yhdessä. :)
 
Pelko on kokoajan päällä pari päivää oli jo välissä hyviä et ei vuotoa nyt taas vaaleanpunaista :/ lääkäri tosin sano et limakalvot herkät ja lugen laitosta aiheutuisi vuoto mut koko ajan mietin et entä jos ei sittenkään :( tää on siis ivf alkuinen raskaus.
 
Viime viikon lopulla alkoi taas tauon jälkeen rusehtava tiputtelu, myös vatsaa on vähän kouristellut... :nailbiting: Voi toki johtua myös turvotuksesta ja ilmasta, mutta nyt alkaa olla käsillä ne hetket kun edellinen raskaus keskeytyi, tai siis sikikön kehitys oli lakannut, varsinainen tyhjennys tehtiin vasta nt-ultran jälkeen jossa tuo asia huomattiin... Koko ajan tulee tarkkailtua oireita tai niiden puuttumista/muuttumista. Torstaina olisi ar-ultra, silloin vk 7+4. Hulluna jännittää mitä siellä näkyy!
 
Täällä oisi huomenna varhaisultra ja huomenna alkaakin rv6. Josko sieltä sais jonkinlaista mielenrauhaa itselleen. Välillä kaikki pienetkin mahan nippailut ym stressaa, vaikka mitään vuotoja ei oo näkynyt.
 
Ensimmäisessä ja toisessa raskaudessa ei ollu minkäänlaisia pelkotiloja, en jännittäny ekassa edes synnytystä. Mutta nyt on vähän toinen ääni kellossa..... toinen raskaus suju normaalisti lukuunottamatta mun reaktioita ruoka-aineisiin ( en oo allerginen millekkään). Rakenneultrasta sitten alkokin täys painajainen. Kätilö ultras, normaalilta näyttää. Kunnes ultraan ilmesty kampurajalat, sitte lisää tutkimista, huoneen vaihto poikkeavuuksiin erikoistuneelle kätilölle, löytönä kampurajalat ja kädet, KAIKKI! Heti tehtiin punktio ja lähettii kotia oottaa tuloksia. Viidentenä aamuna punktiosta heräsin kuumeessa ja supisteli, sairaalaan tarkastukseen ja siellä vietettiin meidän kihlajaispäivä. Yöllä sitten syntyi kuolleena meidän pieni vauva rv 21+4. Hautajaiset pidettiin muutaman viikon päästä. Pahin aika oli tässä viimekuun vaihteessa, la oli 8.2... Kromosomipoikkeavuuksia ei tarvi tuon takia pelätä enempää kuin ennenkään, tutkimukset vahvisti pelkiks rakenteellisiks poikkeavuuksiks. En tiiä onko tää enemmän pelkoa vai jännitystä, jospa kaikki menis tällä kertaa hyvin. :)
 
Nannan24, johtuu varmaan mun herkästä luonteesta sekä raskaudesta mutta tuli itku kun luin kirjoituksesi. Olen ihan kamalan pahoillani teidän vauvan puolesta! Tuollaisen koettelemuksen jälkeen teille ei voi tulla kuin terve vauva, koska ei hyvää ilman jotain pahaa. :) Toivotaan parempaa odotusaikaa ilman yllätyksiä!
 
Niiinu, kiitos, tuossa pieni osa suuresta tapahtumasta. Osa mun surutyötä on kertoa tuosta avoimesti, en halunnu "ammattiauttajalle", tuosta on alle puoli vuotta aikaa. Samaa en toivo edes pahimmalle viholliselleni.
 
Muokattu viimeksi:
Lukiessani huomasin kyllä että kyseessä oli vain pintaraapaisu paljon isommasta asiasta. Mutta silti, ajatuskin kaikesta kokemastanne sai kyyneleet valumaan.
 
Nannan24, aivan hirveä koettelemus teillä takana, olen niin pahoillani puolestanne <3 Mä toivon todella, että teillä menee nyt kaikki hyvin ja, että me kaikki saadaan lokakuussa pikkuiset syliin :Heartred
 
Sanmarie, kiitos. <3 toivotaan että kellään ei pelot kävis toteen vaan kaikki sujuis hyvin kaikilla ja loppu olis onnellinen :)
 
Oikein lämmin osanotto tuon menetyksenne ja muutenki raskaan kokemuksen johdosta.. ja ihan hurjan iso toive että nyt kaikki menisi tosi hyvin!
 
sanmarie: mulla on aivan samanlaiset fiilikset :( Nyt vaan ei pysty muuta kuin odottamaan seuraavaa ultraa, ellei neuvolassa sitten ole mahdollisuutta sydänäänien kuunteluun, en osaa sanoa, onko siellä laitteita, kun on pieni paikkakunta.

Pidetään peukkuja ja toivotaan parasta :Heartpink
 
Onko kellään muulla ollut jo ar ultraa? Itse kävin viime keskiviikkona, jolloin viikkoja piti olla 8+. No, lääkäri totesi että alkio vastaa viikkoja 5+ ihan maksimissaan. Syke löytyi, mikä aiheutti hämmennystä, sillä eikö sen pitäisi näkyä vasta 7+? Sitten tuli puheeksi kohdun ulkoinen, joka selittäisi pientä kokoa, mutta sekin otettiin puheeksi sen takia että osaa hakeutua outojen kipujen ja vuodon vuoksi sairaalaan. En tiedä enään mitä ajatella. Mitään ylimääräisiä kipuja ei ole ollut eikä vuotoja. Kontrolli on 8.3, mutta millä ihmeellä sitä malttaa odottaa sinne asti, ja mahdollisesti kuulla huonoja uutisia... kuulisin mielelläni muiden kokemuksia tai onko ollut mitään samantyyppistä. Itsellä takana joulukuussa 2016 keskenmeno, mikä ei ainakaan helpota tätä huolta.
 
Täällä myös kovasti pelkoa miten raskaus etenee (vasta 5+3 menossa) olen lukenut paljon tuulimunista ja kohdunulkoisesta raskaudesta.. huomenna ensimmäinen lääkäriaika jo, jospa siellä selviäisi jotain :) Kaikkein eniten pelkään vauvan terveyttä. Itselläni on perinnöllinen syöpäsairaus jossa on 50/50 mahdollisuus periytyä ja jos periytyy niin tulee 9/10 mahdollisuudella sairastumaan.. Ennakkoon jo puolison kanssa päätetty että raskaus keskeytetään jos periytynyt :( Kyse on ensimmäisestä raskaudesta, joten kaikki tunteet aivan sekaisin ja ei viellä osaa asennoitua oikein raskauteen!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top