Pcos:ssä todettuna.
- Ketjun aloittaja pjertti
- Aloituspäivämäärä
Emiliana de la Luna
Jostain jotain jo tietävä
Julkisella ollaan kanssa! Toivottavasti ois vaan sen polimaksun...
Sillon ku miehen simpat tutkittiin ni se makso satasen luokkaa. Mutta oltiinkos me sillon jo siirrytty yksityiseltä julkiselle, sitä en nyt muista...
Sillon ku miehen simpat tutkittiin ni se makso satasen luokkaa. Mutta oltiinkos me sillon jo siirrytty yksityiseltä julkiselle, sitä en nyt muista...
Emiliana de la Luna
Jostain jotain jo tietävä
Joo niin muuten olikin, yksityisen kautta oli sillon ne! Sama juttu meillä että ekasta naistenpolin käynnistä meni tuplamaksu.
Emiliana de la Luna
Jostain jotain jo tietävä
Ja kiitos, tsemppi tulee kyllä tarpeeseen... Mies alkaa olla "hieman" vastahakoinen näissä hoidoissa, kun se jotenkin luuli että jos parissa kuukaudessa ei tapahdu mitään niin sit se on siinä. Ja minä olen meillä se joka lapsen haluaa. Hieman alkaa olee meillä kiree fiilis... Saan vaan odotella että millon se sanoo että nyt nää riittää... :-(
TK
Puuhakas puhuja
Harmillista :/ onhan hän ollut kaikessa mukana, lähinnä ymmärtääkseen kuinka helpolla itse pääsee siinä sivussa kun sinä olet tutkittavana ja syynättävänä?
Meillä pariin otteeseen käytiin ihan keskustelu, että tahdotaanko tätä todella, mitkä on ajatukset ja kuinka pitkälle ollaan oikeasti valmiita menemään.
Lähipiirissä muitakin hoitojen läpi käyneitä, joten oli aika realistiset kuvat koko touhusta ja mahdollisesta hyvinkin pitkästä ja kivikkoisesta tiestä.
Toivottavasti hän olisi täysillä mukana ja sinun tukena :) ja turha kaiketi edes mainita kuinka toivon, että ekasta inssistä tärppäisi, muistakaa pupuilla vielä vähän kaupanpäällisiä kotona
Meillä pariin otteeseen käytiin ihan keskustelu, että tahdotaanko tätä todella, mitkä on ajatukset ja kuinka pitkälle ollaan oikeasti valmiita menemään.
Lähipiirissä muitakin hoitojen läpi käyneitä, joten oli aika realistiset kuvat koko touhusta ja mahdollisesta hyvinkin pitkästä ja kivikkoisesta tiestä.
Toivottavasti hän olisi täysillä mukana ja sinun tukena :) ja turha kaiketi edes mainita kuinka toivon, että ekasta inssistä tärppäisi, muistakaa pupuilla vielä vähän kaupanpäällisiä kotona
Emiliana de la Luna
Jostain jotain jo tietävä
Kaikessa mies on ollut (tähän asti) tosi hyvin tukena ja mukana. Alkanu vaan todella stressaantuu siitä kun tässä kestää ja esim yhdyntöjä pitää ajoittaa tosi tarkkaan (vuorotyötä tekeville välillä erittäin haastavaa). Ja sit tuosta aiheutuneen stressin takia seksielämä on ollu vähän kuollutta. Mies tietää kuinka paljon mua on tutkittu ja näkee senkin vain negatiivisena. Ja väittää että mä oon ihan ku eri ihminen ku ennen hoitoja. Ja tottahan se on, ennen mä olin nainen joka katsoi tulevaisuuteen odottaen ja haluaa perheen. Nyt mä oon nainen joka on lapsettomuushoidoissa, ja se menee kaiken ohi. Aina pitää tarkistaa kaikki kalenterista, kun ei voi tehdä kuukauden päähän suunnitelmia, kun jos onkin lääkäriaika sillon!
Hän on nyt tajunnu sen että jos lasta ei tuukaan, riittääkö hän mulle. Mä kun riitän hänelle. Se että meille ei tulis lasta on hänelle ihan täysin ok. Pelkää nyt, että jos sanoo näihin hoitoihin että nyt riittää, että mä jätän hänet. Ja sanoinkin hieman turhautuneena että ei näköjään pelkää sitä tarpeeksi! Ja sit asia taas kääntyy niin että mä syyllistän. Niin syyllistänkin, kun en varmasti voi elää sen kanssa jos nyt parin kuukauden toimivien hoitojen jälkeen annettais periks, niin lopun elämääni miettisin vaan sitä että ne ois voinu toimia.
Mun mielestä sillon alussa käytiin läpi että tässä voi sitten kestää. Mutta se ei ole mennyt hänelle perille, tai sitten en oo painottanu asiaa. En tiedä.
Eilisen saldo on se, että meidän ekasta inssistä tulee nyt myös vika.
Hän on nyt tajunnu sen että jos lasta ei tuukaan, riittääkö hän mulle. Mä kun riitän hänelle. Se että meille ei tulis lasta on hänelle ihan täysin ok. Pelkää nyt, että jos sanoo näihin hoitoihin että nyt riittää, että mä jätän hänet. Ja sanoinkin hieman turhautuneena että ei näköjään pelkää sitä tarpeeksi! Ja sit asia taas kääntyy niin että mä syyllistän. Niin syyllistänkin, kun en varmasti voi elää sen kanssa jos nyt parin kuukauden toimivien hoitojen jälkeen annettais periks, niin lopun elämääni miettisin vaan sitä että ne ois voinu toimia.
Mun mielestä sillon alussa käytiin läpi että tässä voi sitten kestää. Mutta se ei ole mennyt hänelle perille, tai sitten en oo painottanu asiaa. En tiedä.
Eilisen saldo on se, että meidän ekasta inssistä tulee nyt myös vika.
TK
Puuhakas puhuja
Surullista luettavaa, etenkin kun seassa on paljon myös itse läpikäytyjä juttuja.
Voisiko kuitenkin olla mahdollista, että tämä olisi ohimenevää turhautumista? Typerä edes sanoa ääneen, mutta stressihän ei auta lainkaan, päin vastoin. Mutta milläpä tuota karttelet, et sitten millään.
Oletko muistanut myös pitää itsestäsi huolta ja elää tässä samalla (sekin tosin välistä vaikeaa kun kaikki ajatukset pyörii lapsettomuuden, testien ja lekurikäyntien ympärillä), ihan vaikka vain kavereiden ja liikunnan avulla? Mä en varmaan olisi selvinnyt järjissäni ilman liikuntaa, tämä varmaan myös osalta helpotti meidän välejä kotona. Lisäksi kun oli päätetty, että tämä polku katsotaan läpi, niin asioista puhuttiin vain jonkun testin tms edeltävänä päivänä ja ko päivänä. Yritettiin siis kovasti ettei meidän jokainen päivä pyöri asian ympärillä. Helppoa se ei ollut missään vaiheessa, etenkään kun ei puhuttu koko hoidoista turhan monelle edes lähipiirissä. Nythän siitä on helppo puhua kun ollaan näinkin pitkällä positiivisen tuloksen kanssa ja loppu peleistä päästiin hoidoissakin aikasta helpolla.
Tsemppaa itseäsi nyt vain tähän tulevaan inssiin ja koita olla stressaamatta muuta, jotta saisitte parhaan mahdollisen tuloksen :) muuta kerkeät sitten stressata sen inssin jälkeenkin. Tiedän, todella helppo sanoa, mutta jos olisi edes jokin keino :)
En tahdo millään tavalla tuoda mitään negatiivista, mutta on tämä vähän huvittuneena todettava, että yhtä odottelua kaikki tyynni. Ensin hoidot ja niiden tuoma kaikki sälä elämään. Sitten kun vihdoin saat postiivisen tuloksen, alkaa miettimään pysyykö toinen kyydissä ja onko kaikki hyvin. Elät ultrasta ultraan ja tuijotat vain kehoasi. Nooh nyt tässä sitten odotellaan, että voisiko tämä nyytti ystävällisesti saapua jo maailmaan kun ei jaksaisi enää odottaa, samalla mietit tietysti onko kaikki edelleen ok ja kuinka asiat synnytyksessä menee. Synnytyksen jälkeisiä odotteluita en vielä tahdo edes ajatella :D
Pidän teille sormet ja varpaat ristissä sekä puhaltelen postiivisia tuulia
Voisiko kuitenkin olla mahdollista, että tämä olisi ohimenevää turhautumista? Typerä edes sanoa ääneen, mutta stressihän ei auta lainkaan, päin vastoin. Mutta milläpä tuota karttelet, et sitten millään.
Oletko muistanut myös pitää itsestäsi huolta ja elää tässä samalla (sekin tosin välistä vaikeaa kun kaikki ajatukset pyörii lapsettomuuden, testien ja lekurikäyntien ympärillä), ihan vaikka vain kavereiden ja liikunnan avulla? Mä en varmaan olisi selvinnyt järjissäni ilman liikuntaa, tämä varmaan myös osalta helpotti meidän välejä kotona. Lisäksi kun oli päätetty, että tämä polku katsotaan läpi, niin asioista puhuttiin vain jonkun testin tms edeltävänä päivänä ja ko päivänä. Yritettiin siis kovasti ettei meidän jokainen päivä pyöri asian ympärillä. Helppoa se ei ollut missään vaiheessa, etenkään kun ei puhuttu koko hoidoista turhan monelle edes lähipiirissä. Nythän siitä on helppo puhua kun ollaan näinkin pitkällä positiivisen tuloksen kanssa ja loppu peleistä päästiin hoidoissakin aikasta helpolla.
Tsemppaa itseäsi nyt vain tähän tulevaan inssiin ja koita olla stressaamatta muuta, jotta saisitte parhaan mahdollisen tuloksen :) muuta kerkeät sitten stressata sen inssin jälkeenkin. Tiedän, todella helppo sanoa, mutta jos olisi edes jokin keino :)
En tahdo millään tavalla tuoda mitään negatiivista, mutta on tämä vähän huvittuneena todettava, että yhtä odottelua kaikki tyynni. Ensin hoidot ja niiden tuoma kaikki sälä elämään. Sitten kun vihdoin saat postiivisen tuloksen, alkaa miettimään pysyykö toinen kyydissä ja onko kaikki hyvin. Elät ultrasta ultraan ja tuijotat vain kehoasi. Nooh nyt tässä sitten odotellaan, että voisiko tämä nyytti ystävällisesti saapua jo maailmaan kun ei jaksaisi enää odottaa, samalla mietit tietysti onko kaikki edelleen ok ja kuinka asiat synnytyksessä menee. Synnytyksen jälkeisiä odotteluita en vielä tahdo edes ajatella :D
Pidän teille sormet ja varpaat ristissä sekä puhaltelen postiivisia tuulia
Emiliana de la Luna
Jostain jotain jo tietävä
Osa tässä varmasti on ohi menevää turhautumista. Nyt jo vähän ehkä saatu puhuttua solmua auki... Kun ei ole kauaa kun se oli se, joka mua rauhoitteli että tässä voi kestää, ja nyt se on sitä mieltä että kerta kestää, niin on turhaa touhua?! 
Mä oon pitäny myös itsestäni huolen liikkumalla ja ystävien parissa. Mutta, ehkä liikaa kuitenkin oon hössöttäny tän asian parissa. Varsinkin epäilen, että tähän reaktioon on nyt vaikuttanu se, kun noista lääkkeistä on tullu sivuvaikutuksia, esim metuista aikalailla huonoa oloa ja ruokahaluttomuutta, niin se on ollu sellanen mikä on nostanu miehellä karvat pystyyn. Ja kun mies ei halua kellekään kaverille ajatuksiaan tästä jakaa. Kun ois ihan hyvä jos se vois jollekin aina sillon tällön päästä purkamaan esim kuinka kaheli mä olen
Kiitos TK tsempeistä ja tuulista, kaikkein parhainta ois kyllä nyt että tästä kierrosta tärppäis. Ni sit pääsis oottelee ja pelkäämään muita juttuja
Mä oon pitäny myös itsestäni huolen liikkumalla ja ystävien parissa. Mutta, ehkä liikaa kuitenkin oon hössöttäny tän asian parissa. Varsinkin epäilen, että tähän reaktioon on nyt vaikuttanu se, kun noista lääkkeistä on tullu sivuvaikutuksia, esim metuista aikalailla huonoa oloa ja ruokahaluttomuutta, niin se on ollu sellanen mikä on nostanu miehellä karvat pystyyn. Ja kun mies ei halua kellekään kaverille ajatuksiaan tästä jakaa. Kun ois ihan hyvä jos se vois jollekin aina sillon tällön päästä purkamaan esim kuinka kaheli mä olen
Kiitos TK tsempeistä ja tuulista, kaikkein parhainta ois kyllä nyt että tästä kierrosta tärppäis. Ni sit pääsis oottelee ja pelkäämään muita juttuja
Tää raastaa kyllä hermoja molemmilla, vaikka meillä on "vasta" clomit käytössä. Mies koittaa rauhoitella, että kyllä tää tästä. Vauva pyörii päässä joka päivä, vaikka kuinka koittaa muka muuta ajatella.
Huomenna on taas follikkeliultra, kun ei ollut clomit oikeen tehonneet. Eka kierto kun clomit käytössä enkelivauvan syntymän jälkeen. Annostus on 1tabl./pv., kierron päivinä 3-7.
Olisiko Emiliana de la Luna sun mies mitenkään halukas käymään sillon tällöin vaikka psykologilla juttelemassa. Itse olen mieheni kanssa ja yksin käynyt tuon kesällä sattuneen kohtukuoleman takia psykologilla ja joka kerta sieltä tullessa on ollut vähän kevyempi olo. On löytynyt taas uskoa tulevaan.
Joka tapauksessa ihan hirveesti tsemppiä Teille ja muille tämän asian kanssa kamppaileville.
Huomenna on taas follikkeliultra, kun ei ollut clomit oikeen tehonneet. Eka kierto kun clomit käytössä enkelivauvan syntymän jälkeen. Annostus on 1tabl./pv., kierron päivinä 3-7.
Olisiko Emiliana de la Luna sun mies mitenkään halukas käymään sillon tällöin vaikka psykologilla juttelemassa. Itse olen mieheni kanssa ja yksin käynyt tuon kesällä sattuneen kohtukuoleman takia psykologilla ja joka kerta sieltä tullessa on ollut vähän kevyempi olo. On löytynyt taas uskoa tulevaan.
Joka tapauksessa ihan hirveesti tsemppiä Teille ja muille tämän asian kanssa kamppaileville.
jaica
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Lume:
Miten et tikuta ovista?
Meillä kyl hoidoissa ollessa piti tikuttaa et saatiin varmistettuu että se näkyy testeissäki.
Pistoksienki aikana tikutettiin.
Emiliana de la Luna:
Kuljettiin kanssa pitkä tie.
Esikoinen tuli vuoden yrittämisen jälkeen, mut sillon jo tiesin ettei kaikki oo kropassa kunnossa.
Mulla ei ole ikinä ollut normaali kuukautis kiertoa. saatto olla 8 kk taukoja, ja olin nuorempana hyvinkin alipainoinen.
Lapsettomuus tuntuu ihan yhtäpahalle vaikka olisikin jo yksi lapsi maailmassa, ei se helpota omaa oloa sen ongelman kanssa että tajuaa ettei välttämättä pysty siihen..
Lapsettomuus hoitoihin pääsy 1,5v lapsettomuuden jälkeen tuntu alkuunsa helpotukselta.
mutta ko lääkäri totes että teillä on niin huono tapaus ettette tuu välttämättä ikinä saamaan ees hoidoista apua niin kyllä se sattu.. ja tää oli heti alkuvaiheessa.
Silti käytii pitkät ja henkisesti todella raskaat hoidot läpi, ja mua ei meinattu saada ees niillä ovuloimaan.
Muutamat ovikset saatiin aikaan lääkkeillä, mutta ei tulosta.. -yks haamuplussa, joka sitten ei päässyt kiinnittyyn. ilmeisemmin oli hipassut vaan kohdunseinämää.. tai sitten ei edes sitä.
Kesäksi lähdettiin reissuun ja ilmotin ettei musta vaan ole enään hoitoihin. Tarttin lomaa ja itkin ajatellessa että ei enää!
Polilla olivat kirjanneet meijät kuitenkin kesähoitoihin, ja ihmettelivät miksi perumme ne..
mutta ymmärsivät ja ehdottivat syksyllä jatkoa.. johon lupasin palata kesän jälkeen...
En vieläkään pysty täysin ymmärtämään sitä että me menemme jo raskaus viikolla 28..
Siis me joiden ei pitänyt saada lasta...
Eipähän tarvitse tulevaisuudessa ehkäisyjä miettiä!
Koittakaa puhua lapsettomuus ongelmista kunnolla yhdessä.
Miehille myös todella rankaa, vaikka itsekkin kaipaa paljon apua.
Meillä pitkät ajoitettut yhdynnät teki ainakin seksistä pakko pullaa. Etäännyimme..
ja tossa lokakuussa kaikki vasta purkaantui. just ko kaiken olis pitänyt olla hyvin.
Kuljettiin miehen kanssa omia polkujamme ja hän asui välillä muualla.
Nyt asumme kuitenkin taas yhdessä ja koitamme mitä tulevaisuus tuo tullessaan..
Parisuhteesta en enää puhu, mutta asumme yhdessä ja tulemme hyvin toimeen.
Emme siltikään vaihtaisi tätä ihanaa ihmettämme mihinkään. <3 <3
Onnea kaikille vaikeaan taipaleeseen. <3 Voimia
Halusin käydä luomassa teihin uskoa, et ihmeitä tapahtuu. ja pcos ei oo ylitsepääsemätön sairaus, edes pahimmassa tapauksessa. ihmeitä tapahtuu, ja meille vain lääketieteeestä ei ollut apua tuon sairauden kanssa.
Toivon kyllä että muut hoitoihin lähtijät saisivat avun sieltä!
Lapsettomuuden tunne on aivan hirveä!!
Miten et tikuta ovista?
Meillä kyl hoidoissa ollessa piti tikuttaa et saatiin varmistettuu että se näkyy testeissäki.
Pistoksienki aikana tikutettiin.
Emiliana de la Luna:
Kuljettiin kanssa pitkä tie.
Esikoinen tuli vuoden yrittämisen jälkeen, mut sillon jo tiesin ettei kaikki oo kropassa kunnossa.
Mulla ei ole ikinä ollut normaali kuukautis kiertoa. saatto olla 8 kk taukoja, ja olin nuorempana hyvinkin alipainoinen.
Lapsettomuus tuntuu ihan yhtäpahalle vaikka olisikin jo yksi lapsi maailmassa, ei se helpota omaa oloa sen ongelman kanssa että tajuaa ettei välttämättä pysty siihen..
Lapsettomuus hoitoihin pääsy 1,5v lapsettomuuden jälkeen tuntu alkuunsa helpotukselta.
mutta ko lääkäri totes että teillä on niin huono tapaus ettette tuu välttämättä ikinä saamaan ees hoidoista apua niin kyllä se sattu.. ja tää oli heti alkuvaiheessa.
Silti käytii pitkät ja henkisesti todella raskaat hoidot läpi, ja mua ei meinattu saada ees niillä ovuloimaan.
Muutamat ovikset saatiin aikaan lääkkeillä, mutta ei tulosta.. -yks haamuplussa, joka sitten ei päässyt kiinnittyyn. ilmeisemmin oli hipassut vaan kohdunseinämää.. tai sitten ei edes sitä.
Kesäksi lähdettiin reissuun ja ilmotin ettei musta vaan ole enään hoitoihin. Tarttin lomaa ja itkin ajatellessa että ei enää!
Polilla olivat kirjanneet meijät kuitenkin kesähoitoihin, ja ihmettelivät miksi perumme ne..
mutta ymmärsivät ja ehdottivat syksyllä jatkoa.. johon lupasin palata kesän jälkeen...
En vieläkään pysty täysin ymmärtämään sitä että me menemme jo raskaus viikolla 28..
Siis me joiden ei pitänyt saada lasta...
Eipähän tarvitse tulevaisuudessa ehkäisyjä miettiä!
Koittakaa puhua lapsettomuus ongelmista kunnolla yhdessä.
Miehille myös todella rankaa, vaikka itsekkin kaipaa paljon apua.
Meillä pitkät ajoitettut yhdynnät teki ainakin seksistä pakko pullaa. Etäännyimme..
ja tossa lokakuussa kaikki vasta purkaantui. just ko kaiken olis pitänyt olla hyvin.
Kuljettiin miehen kanssa omia polkujamme ja hän asui välillä muualla.
Nyt asumme kuitenkin taas yhdessä ja koitamme mitä tulevaisuus tuo tullessaan..
Parisuhteesta en enää puhu, mutta asumme yhdessä ja tulemme hyvin toimeen.
Emme siltikään vaihtaisi tätä ihanaa ihmettämme mihinkään. <3 <3
Onnea kaikille vaikeaan taipaleeseen. <3 Voimia
Halusin käydä luomassa teihin uskoa, et ihmeitä tapahtuu. ja pcos ei oo ylitsepääsemätön sairaus, edes pahimmassa tapauksessa. ihmeitä tapahtuu, ja meille vain lääketieteeestä ei ollut apua tuon sairauden kanssa.
Toivon kyllä että muut hoitoihin lähtijät saisivat avun sieltä!
Lapsettomuuden tunne on aivan hirveä!!
Muokattu viimeksi:
Emiliana de la Luna
Jostain jotain jo tietävä
Noniin, nyt on inssi tehtynä 
Ja jotain muutakin kummaa on tapahtunu, mies alko vaan puhuu jostain että "niin sit jos ens kerralla pitää..."
Viime kirjoituskerran jälkeen onkin tapahtunut paljon. Istuimme alas ja juttelimme aiheesta (muutamaan päivään ei oltu ehditty kunnolla edes näkemään), ja sitä ennen olin kerännyt liput ja laput ja alleviivannu meitä koskevat jutut ja keränny netistä joitain faktoja lisäks hoidoista jne. Selkeästi mies ei meillä tiennyt näistä jutuista niin paljon kuin pitäisi. Tähän asti ei ollut ollut edes kauhean kiinnostunut faktoista, joten nyt oli sitten omaa tietämättömyyttään päätellyt, että kerta ei oo nyt toiminu, niin ei tuu toimimaankaan hoidot. Sitten kun mulla oli näyttää mustaa valkoisella esim että 80% hoidoista toimii, jos käytetään kaikki tarjotut hoitovaihtoehdot. Ja että kuin Suomessa tehdään vuosittain tuhansia inseminaatioita jne jne. Sain ymmärtämään kuinka "jokapäiväistä" tää touhu on.
Näin ollen, me jatketaan hoitoja suunnitelman mukaan. :) (Mikäli nyt ei tärppää) Mies ei edelleenkään innoissaan, mutta mukana on.
Mamma84, joskus aiemmin oon koittanu häntä patistaa psykologille, kun ollut stressaantunut muista jutuista, mutta ei suostu menemään.. Itse olen käynyt useamman kerran silloin kun nämä hoidot olivat ensimetreillä. Ja kun tällä hetkellä miehen ongelma on se että joudutaan menee näin ääritoimiin, lapsettomuus ei olisi hänelle niinkään ongelma. Mut hei, vaikka teillä "vaan" clomit, niin ihan samaa touhua se on se ovulaation metsästys, lääkärirumba jne. Hyvä että te olette päässeet juttelemaan noinkin rankan kokemuksen jälkeen, voimia!
Jaica, kuulostaa niin tutulta tuo etääntyminen. Senkun sais nyt jotenkin oikaistua. Päätin jo itekin että alan "hössöttämään" vähän vähemmän. Onnea teille matkaan, toivottavasti nyt asiat alkaa helpottaa.
Oviksen tikuttelusta hoidoissa/inssissä. Meillä ei oo tarvinnu ovista tikutella, kun on pistos munasolun irroitukseen, niin siitä lasketaan 24-42h päähän inssi.
Ja jotain muutakin kummaa on tapahtunu, mies alko vaan puhuu jostain että "niin sit jos ens kerralla pitää..."
Viime kirjoituskerran jälkeen onkin tapahtunut paljon. Istuimme alas ja juttelimme aiheesta (muutamaan päivään ei oltu ehditty kunnolla edes näkemään), ja sitä ennen olin kerännyt liput ja laput ja alleviivannu meitä koskevat jutut ja keränny netistä joitain faktoja lisäks hoidoista jne. Selkeästi mies ei meillä tiennyt näistä jutuista niin paljon kuin pitäisi. Tähän asti ei ollut ollut edes kauhean kiinnostunut faktoista, joten nyt oli sitten omaa tietämättömyyttään päätellyt, että kerta ei oo nyt toiminu, niin ei tuu toimimaankaan hoidot. Sitten kun mulla oli näyttää mustaa valkoisella esim että 80% hoidoista toimii, jos käytetään kaikki tarjotut hoitovaihtoehdot. Ja että kuin Suomessa tehdään vuosittain tuhansia inseminaatioita jne jne. Sain ymmärtämään kuinka "jokapäiväistä" tää touhu on.
Näin ollen, me jatketaan hoitoja suunnitelman mukaan. :) (Mikäli nyt ei tärppää) Mies ei edelleenkään innoissaan, mutta mukana on.
Mamma84, joskus aiemmin oon koittanu häntä patistaa psykologille, kun ollut stressaantunut muista jutuista, mutta ei suostu menemään.. Itse olen käynyt useamman kerran silloin kun nämä hoidot olivat ensimetreillä. Ja kun tällä hetkellä miehen ongelma on se että joudutaan menee näin ääritoimiin, lapsettomuus ei olisi hänelle niinkään ongelma. Mut hei, vaikka teillä "vaan" clomit, niin ihan samaa touhua se on se ovulaation metsästys, lääkärirumba jne. Hyvä että te olette päässeet juttelemaan noinkin rankan kokemuksen jälkeen, voimia!
Jaica, kuulostaa niin tutulta tuo etääntyminen. Senkun sais nyt jotenkin oikaistua. Päätin jo itekin että alan "hössöttämään" vähän vähemmän. Onnea teille matkaan, toivottavasti nyt asiat alkaa helpottaa.
Oviksen tikuttelusta hoidoissa/inssissä. Meillä ei oo tarvinnu ovista tikutella, kun on pistos munasolun irroitukseen, niin siitä lasketaan 24-42h päähän inssi.
Lucija
Oman äänensä löytänyt
Tuttuja tilanteita ja tunteita kuvailitte edellä.. Täällä ollaan vielä nykyisen miehen kanssa alkutaipaleella näissä hoidoissa ja aiemman miehen kanssa hoidot loppuikin heti alkuunsa. Eli nyt kyllä jänskättää miten henkisesti jaksaa uuden rundin tätä. Tällä kertaa tuntuis olevan voimia enemmän ja helpompi ottaa miestäkin huomioon kun hän on yhtä tosissaan mukana hoidoissa kuin minäkin :) Vielä ei olla psykologin juttusilla käyty, mutta luulen että sille on tarvetta jos hoidot kestää kuukausia...
No sitten! Ensimmäinen letrokuuri syöty ja tänään oli seurantaultra Kp 11. Vasemmalla oli yksi isompi munarakkula, 14mm. Mutta oikealla yksi 21mm!!! Kohdun limakalvo oli ihan ok, ei kuulemma paras mahdollinen, mutta lääkäri uskoi sen kasvuun. Voi että meinaa innostus nousta.. Vielä ei oo ovistikkuihin tullut plussaa ja se pitäis bongata muutaman päivän sisään jos rakkulan kehitys jatkuu ja ovis todella tapahtuu. En oo kauheen toiveikas asian suhteen mut täytyy nyt sinnikkäästi tikutella :)
Käytetäänkö noita munasolun irroituspiikkejä vain inssiin? Vai voiko niitä käyttää ihan vaan induktion lisäksi?
Onneks sattu nyt vähän iisimpi aika töissä tähän, ei tartte turhia stressailla ja saa vapailla aika paljon, eli tilanne pitäis olla lähes stressitön :D ...näin siis ainakin uskottelen itselleni Ihan kun ei miettis kokoajan...
Emiliana, koska pääset testailemaan? Kerrohan sitten, jos alkaa tulla oireita tai muuta jänskättävää :)
No sitten! Ensimmäinen letrokuuri syöty ja tänään oli seurantaultra Kp 11. Vasemmalla oli yksi isompi munarakkula, 14mm. Mutta oikealla yksi 21mm!!! Kohdun limakalvo oli ihan ok, ei kuulemma paras mahdollinen, mutta lääkäri uskoi sen kasvuun. Voi että meinaa innostus nousta.. Vielä ei oo ovistikkuihin tullut plussaa ja se pitäis bongata muutaman päivän sisään jos rakkulan kehitys jatkuu ja ovis todella tapahtuu. En oo kauheen toiveikas asian suhteen mut täytyy nyt sinnikkäästi tikutella :)
Käytetäänkö noita munasolun irroituspiikkejä vain inssiin? Vai voiko niitä käyttää ihan vaan induktion lisäksi?
Onneks sattu nyt vähän iisimpi aika töissä tähän, ei tartte turhia stressailla ja saa vapailla aika paljon, eli tilanne pitäis olla lähes stressitön :D ...näin siis ainakin uskottelen itselleni
Ihan kun ei miettis kokoajan...Emiliana, koska pääset testailemaan? Kerrohan sitten, jos alkaa tulla oireita tai muuta jänskättävää :)
Emiliana de la Luna
Jostain jotain jo tietävä
Onnea Lucija ultran tuloksesta :-)
Mulla on ollu nyt neljässä induktiokierrossa ja yhdessä inssikierrossa irrotuspistos. Samantien ne sillon sellasen sieltä määräs. Onkohan se tapauskohtaista, kun mulla ovulaatioon auttoi vasta pistokset? Limakalvo mulla ollu aina ok.
Mulla on verikoe raskaustesti 27.1 mutta siihen mennessä melkein jos ei kierto ookaan alkanu ni on jo myöhässä. Eli testailen itse ehkö tuolla jo 25.1 ;-) Voin luvata että oirepäivitystä tulee heti jos on jotain kerrottavaa!
Mulla kanssa onneks nyt ollu vähän rennompaa töissä. Se on hyvä että itselleen jaksaa uskotella ettei kauheana pohdi tai stressaa näitä juttuja. ;-) No stressannu en kyl nyt oo, mut ajatukset kyllä pyörii yhtä ja samaa ympyrää :-D
Mulla on ollu nyt neljässä induktiokierrossa ja yhdessä inssikierrossa irrotuspistos. Samantien ne sillon sellasen sieltä määräs. Onkohan se tapauskohtaista, kun mulla ovulaatioon auttoi vasta pistokset? Limakalvo mulla ollu aina ok.
Mulla on verikoe raskaustesti 27.1 mutta siihen mennessä melkein jos ei kierto ookaan alkanu ni on jo myöhässä. Eli testailen itse ehkö tuolla jo 25.1 ;-) Voin luvata että oirepäivitystä tulee heti jos on jotain kerrottavaa!
Mulla kanssa onneks nyt ollu vähän rennompaa töissä. Se on hyvä että itselleen jaksaa uskotella ettei kauheana pohdi tai stressaa näitä juttuja. ;-) No stressannu en kyl nyt oo, mut ajatukset kyllä pyörii yhtä ja samaa ympyrää :-D
Emiliana de la Luna
Jostain jotain jo tietävä
Niin tuosta irrotuspiikistä vielä, että inssittömässä kierrossa ovat sieltä lääkäriltä sanoneet ne pari päivää millon ois otollista peittoa heilutella :-)
Lucija
Oman äänensä löytänyt
Täytyy kysellä ens käynnillä noista pistoksista että koska mulle semmoisia vois harkita. :) Nyt kuitenkin oletetaan et ovis tulee ihan vaan letroilla. Sainkin lauantaina iltapäivällä plussan ovistestiin, testiviiva oli samanvahvuinen kuin tarkistusviiva, korkeintaan 2% haaleampi :D ja tuon sain vain muutaman tunnin pidätyksellä. Sunnuntaina tuli enää hailukka viiva. Eli oletan et ovis tapahtu eilen, oireidenkin perusteella. Aamulla oli jotenkin heikottava olo ja iltapäivällä aivan järkyttävät ilmavaivat, vaikken mitään muista päivistä poikkeavaa ollut syönyt! Jonkin verran nippaili alavatsaa ja nimenomaan siltä puolelta mistä pitikin lähteä munasolu liikkeelle. Peitot heilu koko loppuviikon, joten luulis simppoja riittävän :D Nyt on keksittävä tälle ja ensi viikolle tekemistä ettei ehdi liikaa miettiä asioita! Sovittiin miehen kans et testaillaan aikasintaan reilun kahden viikon päästä jos menkat ei oo alkanu.
Ei voi muutaku ihmetellä, jos ekasta letrokuurista tärppäis. Miettikää miten hankalaa meidän elämä olis ilman näitä lääkkeitä, jotka mahdollistaa tai ainakin avustaa raskautumisessa!
Tsemppiä tähän viikkoon teille kaikille!! :)
-Lucija Kp 15
Ei voi muutaku ihmetellä, jos ekasta letrokuurista tärppäis. Miettikää miten hankalaa meidän elämä olis ilman näitä lääkkeitä, jotka mahdollistaa tai ainakin avustaa raskautumisessa!
Tsemppiä tähän viikkoon teille kaikille!! :)
-Lucija Kp 15
Emiliana de la Luna
Jostain jotain jo tietävä
Lucija onnea ovisplussasta! :) Ja plussatuulia jatkoon
Mut hei, jos sä kerta ovuloit letroilla, niin ei kai silloin pistoksia edes tarvitsis, ovulaation induktioon kun nekin on. Kuinka kauan sä niitä ehdit syödä kunnes ovuloit? Mitä vähemmällä lääkkeitä pärjää niin sen parempi!
Mulla kun ei ovulaatiota tullu teroilla, clomeilla, eikä pelkillä letroilla. Lääkkeiden alottamisesta mulla meni 10 kuukautta (
) ennen kuin aloin ovuloida, ja ovuloin vasta kun otettiin pistokset käyttöön kaiken tuon muun kokeilun jälkeen. Se on vissiin se viimeinen keino, jos muuten ei ovuloi.
Nykyään mulla on siis kp 3-7: 2 tabl letro (femar) ja kp 8 eteenpäin pistoksia n. 7-21 päivää. Ja tuossa "parhaassa" kierrossa (tuo kun piti pistää 21 päivää) pistokset tuli maksaa itelle 400 euroa. Normaalikierrossa maksaa pelkät pistokset 100-200 euroa....
Mut hei, jos sä kerta ovuloit letroilla, niin ei kai silloin pistoksia edes tarvitsis, ovulaation induktioon kun nekin on. Kuinka kauan sä niitä ehdit syödä kunnes ovuloit? Mitä vähemmällä lääkkeitä pärjää niin sen parempi!
Mulla kun ei ovulaatiota tullu teroilla, clomeilla, eikä pelkillä letroilla. Lääkkeiden alottamisesta mulla meni 10 kuukautta (
) ennen kuin aloin ovuloida, ja ovuloin vasta kun otettiin pistokset käyttöön kaiken tuon muun kokeilun jälkeen. Se on vissiin se viimeinen keino, jos muuten ei ovuloi.Nykyään mulla on siis kp 3-7: 2 tabl letro (femar) ja kp 8 eteenpäin pistoksia n. 7-21 päivää. Ja tuossa "parhaassa" kierrossa (tuo kun piti pistää 21 päivää) pistokset tuli maksaa itelle 400 euroa. Normaalikierrossa maksaa pelkät pistokset 100-200 euroa....
Lucija
Oman äänensä löytänyt
Emiliana, totta! Mut jotenki jäi siitä ovisplussasta silti semmonen olo, et eihän se 100% tarkoita sitä et ovuloi... noh, ei sais olla näin pessimisti! Mulla oli tosiaan eka letrokierto. Mulla oli mm. kaikki hormonilabrat ihan normaalit, eli mistään kovin tyypillisestä PCOS:stä ei oo kyse, sano lääkäri, vaan vähän lievemmästä muodosta.
Exän kanssa kun oltiin hoidoissa viimeeks, aloitettiin clomeilla, yksi kierto ehdittiin olla vain, siitä en muista sainko lopulta ovisplussaa, jotenkin semmonen muistikuva et sitä ei koskaan tullu ja ultrassa tais näkyä kaks (kumpikaan ei johtava) isompaa follikkelia.
TK, Oi ihanaa!! Onnea kovasti! Mikä söpöläinen! Todellakin antaa toivoa siitä että meillekin sitten joskus tuollainen ihana käärö saapuu
Huoh tämä alkuviikko on ollut todella rasittava. Sunnuntain ovisoireita on seurannut kasa muita oireita, tiedä sitten mitä... Jotain satunnaisia vihlomisia, jomotuksia, nivusten särkyä ja selkäjumitusta ollut. Ärsyttää kun näiden epämäärästen oireiden takia ei oikein saa ajatuksia pois vauva-aiheesta
:arghh:
Exän kanssa kun oltiin hoidoissa viimeeks, aloitettiin clomeilla, yksi kierto ehdittiin olla vain, siitä en muista sainko lopulta ovisplussaa, jotenkin semmonen muistikuva et sitä ei koskaan tullu ja ultrassa tais näkyä kaks (kumpikaan ei johtava) isompaa follikkelia.
TK, Oi ihanaa!! Onnea kovasti! Mikä söpöläinen! Todellakin antaa toivoa siitä että meillekin sitten joskus tuollainen ihana käärö saapuu
Huoh tämä alkuviikko on ollut todella rasittava. Sunnuntain ovisoireita on seurannut kasa muita oireita, tiedä sitten mitä... Jotain satunnaisia vihlomisia, jomotuksia, nivusten särkyä ja selkäjumitusta ollut. Ärsyttää kun näiden epämäärästen oireiden takia ei oikein saa ajatuksia pois vauva-aiheesta
:arghh: