Niin no itse en koe, että PCOS olisi millään tavalla omalla kohdalla se kaiken pahan alku ja juuri. Se kyllä osaltaan vaikutti kierron epäsäännöllisyyteen, ja ovuloimiseen, joka saatiin sitten korjattua clomifeneille, Lääkäri kyllä oli sitä mieltä, että pcos ei millään tavalla estänyt minun tapauksessa raskaaksi tulemista. Vaikeutti ainoastaan. Lisäksi tunnen pari ihmistä jotka pcosta huolimatta ovat raskautuneet normaalisti ja luomusti.
Se on niin yksilöllistä. Itse en ole edes kaverille/kavereille puhunut pahemmin pcosta. Vaan pelkästä lapsettomuudesta ja sen hoitamisesta..
Pelkästään lapsettomuus käsitteen ymmärtäminen on hankalaa ihmisille, jotka ei sitä ole läpi käynyt saati jos siihen sekaan heittää termejä kuten pcos tai vastaavaa. Ihmiset eivät tiedä. Ja jos he eivät tiedä, he eivät osaa reagoida..
Minunkin ystävä osasi reagoida vasta, kun kuuli keskenmenostani (sekin oli vahinko. ei ollut tarkoitettu hänen tietoonsa).. Joillekin tuollaiset asiat ovat konkreettisia, ne eivät ole niin vieraita ja niihin osataan suhtautua. Pelkistetysti; PCOS: "mikä se on...hmm.. En osaa reagoida. Mitä pitäisi sanoa? Mitä tehdä?" kun jos vertailuksi otetaan esimerkiksi Keskenmeno: "tämän tiedän, kauheaa. Nyt pitää osoittaa sympatiaa"..
Mutta niin itsekin käyttäydyn omassa tapauksessani. En osannut reagoida.. Kuulin termin pcos ja sairastavani sitä. menetin toivoni ja melkein vajosin uskoon,että en koskaan lapsia saa. Kunnes lääkäri (kunnon lääkäri, erikoistunut, ei mikään ta:n vastaava) alkoi tutkimaan ja ihmettelemään tulosten mukaan omaa suhtautumistani.
"Ei sinussa ole mitään vikaa. Monirakkulaisuus näkyy, mutta se ei estä raskaaksi tuloa. Sinulla on kaikki mahdollisuudet raskautua. Uskon, että saatte vielä hyviä uutisia"..
Oikeastaan, enpä mitään muuta olekaan tarvinnut kuin miehen joka tukee ja jonka kanssa jakaa tämän kaiken sekä lääkärin, jonka sanaan voi luottaa.