Parisuhde

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Vimpa
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Voi kun pääsisikin miehen kanssa sekstailemaan. Täällä ei olla yhdyntää vielä kokeiltu kertaakaan synnytyksen jälkeen. :sad001 Kerran käsin vain hoideltiin toisemme kun silloin mulla oli jälkivuoto vielä niin runsasta, ettei mies halunnut yhdyntää. Nyt kun jälkivuotoa ei oikein enää ole, niin nyt ei mitään mahista minkäänlaiseen seksiin. Vauva kun nukkuu päivisin niin lyhyitä pätkiä ja onhan tässä 2v ja 10v myös hengailemassa, että ei niin vain seksiä harrastetakaan. Kun illalla isommat nukkuu niin vauva valvoo. Yleensä nukahtaa vasta klo 24-01, mutta nyt joulun aikaan nukahtanut vasta klo 02.30, eilen vielä myöhemmin!!! Ei siis mitään rakoa seksille meillä tällä hetkellä. :smiley-angry017 Synnytyksestä 5vk3pv.
 
Niin, ja mullakin sektio takana, jouluaattona tasan kk.

Meillä melkein unohtui ehkäisy, kun oli niin pitkä aika edellisestä kondomi-yhdynnästä. Eipä ole ollut noita kapistuksia ikävä :D
 
Me ollaan joitakin kertoja harrastettu seksiä synnytyksen jälkeen. Pelkäsin, että sattuu mutta ei onneksi. Meillähän eka kerta synnytyksen jälkeen oli eräänä yönä joskus klo 3.30 kun olin saanut vauvan hetkeä aiemmin syötettyä ja eipä tarvinut miestä pahemmin houkutella mukaan hommaan :hilarious: Lantiopohjan lihakset vaatii treeniä kyllä, ihan sahara en ole mutta kyllä liukkarille on käyttöä. Mutta voi luoja kun haluaisin päästä eroon kortsuista! Niiden kanssa hommailu vähän latistaa tunnelmaa...
 
Me ollaan niiden kanssa menty jo viisi vuotta ja jatketaan seuraavaan raskauteen asti. Kylläpä melkein vuodessa unohtaa miten syvältä niiden käyttö on...
 
Meillä oli kans kortsu käytös, ekaa kertaa sitten yli 6 vuoteen ja mieluummi hommailtas ilman mut ei haluttu ilmankaa olla. Laitettii kyl liukkarii kunnol ku en tienny paikkojen kuivuudesta, kivuttomammin kyl hommat hoituki liukkarin kanssa. Pitäs vissii ruveta ehkäsyy miettimää ku noiden kortsujen kaa ei kyl pitkää jaksa peuhata :grin
 
Meillä on ollut kortsut käytössä esikoisesta saakka koska tarkoitus oli lapsia hankkia eikä haluttu välissä ottaa mitään pysyvämpää ehkäisyä ja vahinkokaan ei olisi haitannut. Ja raskausaikana ei tietysti ole tarvinut käyttää mitään ehkäisyä. Mutta nyt on lapset tehty niin haluaisin noista jo eroon...

Edit. Siis kortsuista haluaisin eroon, en lapsista :grin
 
Itelläni ei ole ollut mitään pysyvää ehkäisyä n. 6 vuoteen. Tokan muksun jälkeen otin kuparikierukan joka tuli aika pian puoliksi pihalle ku aiheutti kunnon Niagaran putouksen menkkojen aikaan.
Miehen kans ei oo nytkään käytetty mitään ja olen miettinyt että ehdottaako keskeytettyä, kumeja vai antaako toisen lapsen tulla perään jos on tullakseen ennenkuin ehin asennuttamaan kierukan. Mies ainakin oli alkujaan sitä mieltä että kunhan nyt saadaan tämä vauveli vähän isommaksi niin katsotaan sitten perheenlisäystä uudelleen.
Kumit ei tietysti houkuttele mutta eipä niitten kanssa tarvisi kauaa säheltää..
 
Meillä jos rahatilanne sallis ni toinen sais varmasti tulla kun on tullakseen, mutta ei salli.. mies työtön. Oiskin töissä.. mies sanoikin viikko neidin syntymän jälkeen, että katsotaan miten rahaa on edes tähän yhteen. Eihän meillä nyt raha ihan kesken lopu, mut toisen jos tekee ni tarvitaan mm. isompi asunto. Nyt kaksio ja ei tänne neljää meitä mahdu, kun kaksi koiraakin on :P minipillerit meillä siis tulee käyttöön, jälkitarkastus ensi viikolla, sillon siis. Ne oli tänkin kohdalla helppo vaan lopettaa, kun mietittiin et katsotaan kuin käy.
 
Meillä olisin ollu ite valmis petipuuhiin jo n. Viikko sitten (reilu 2vk synnytyksestä) mutta huomasin ettei mies innostu.. noh vklna puhuttiin, että onko ehkäisynä nyt sitten kondomit ja miten kauan.. todettiin melkein samaan hengenvetoon, että kun tämäkin muksu odotutti itseään puolitoista vuotta (mulla monirakkulaoireyhtymä minkä vuoksi ovulaatioita ei vaan ollut useastikaan) niin päädyttiin että ei käytetä ehkäisyä. Saa toinen tulla jos on tullakseen. Toinen muksu olisi kuitenkin toiveissa n. 2vuoden sisään. Jos päättää tulla heti perään niin on tervetullut.
Ja kappas kummaa, viime yönä neitosen viimein nukahdettua mieskin sitten intoutui puuhiin. Teki kyllä erityisen hyvää tuo miehen läheisyys <3
Nyt sitten vain katsotaan kuinka pian tai 'pian' meille toinen tulee..
 
Me just intouduttiin miehen kanssa kokeilemaan uudelleen, kun neiti esti aattoillan puuhat. Nyt nukkui, ihme kyllä, pinniksessä kiltisti koko sen ajan. Eikä tuo kauheesti koskenutkaan, vähän tuntui epämukavalta. Kortsu oli käytössä, mutta se vähän "kuohui yli".. meillä ties millon viimeksi kortsuja käytetty, en tiedä oliko vika laittajassa.. :grin no, jospa ei käy niin, että ylikuohunnasta pikkukakkonen tulee. En usko. Jos tulee ni sit niin on tarkoitettu. Saa nähdä innostuuko mies nyt tästä sit enemmänkin, kun saatiin tää niin sanottu eka kerta alta pois :facepalm::grin
 
Ei olla miehen kanssa vielä harrastettu petipuuhia synnytyksen jälkeen.. Mulla on ens viikolla jälkitarkastus niin sen jälkeen sitten.
Tuolla mulla alapäässä on ollut niin kipeä se leikkaushaava välilihan leikkauksesta että ei oo ollut innostusta kyllä kokeilla yhtään..
Sinne laitettiin tikkejäkin älyttömän paljon ja vieläkin välillä iltaisin vähän kipuilee..

Miestä turhauttaa kun ei vieläkään olla tehty mitään, ja muutenkin nyt ollut vauvan synnyttyä kamalasti riitaa kaikesta pienestä ja turhasta.
Mulla on hermo kireellä väsymyksen ja hormonien takia ja ärsyttää jotenkin miehessä kaikki välillä ja se kun tuntuu kuin elettäis eri elämää kun toinen käy töissä, on poissa 10-12h päivässä ja pystyy Tehdä omia juttuja ja kerkee panostaa itseensä ja ottaa rennosti ja mä täällä kotona vauvan kanssa 24/7 hiukset pystyssä, hyvä kun kerkee edes hampaat harjata. Ja teen kotityötkin yksin ja oon luonteeltakin semmoinen ylisuorittaja niin mies ei anna mulle mun mielestä tarpeeksi kiitosta ja ymmärrystä.
On tämä vauva-arki ihanaa, en sillä, mutta kaikki vaikuttaa kyllä kaikkeen.. Välillä käy mielessä että onkohan meistä parina tähän loppuelämäksi mutta välillä taas en epäile ollenkaan.
 
Kaitsu, kannattaa puhua miehen kanssa siitä miltä sinusta tuntuu. Parisuhdetta pitää hoitoa, se pysy kunnossa huoltamatta.
 
Kaitsu_ sanoi:
Ei olla miehen kanssa vielä harrastettu petipuuhia synnytyksen jälkeen.. Mulla on ens viikolla jälkitarkastus niin sen jälkeen sitten.
Tuolla mulla alapäässä on ollut niin kipeä se leikkaushaava välilihan leikkauksesta että ei oo ollut innostusta kyllä kokeilla yhtään..
Sinne laitettiin tikkejäkin älyttömän paljon ja vieläkin välillä iltaisin vähän kipuilee..

Miestä turhauttaa kun ei vieläkään olla tehty mitään, ja muutenkin nyt ollut vauvan synnyttyä kamalasti riitaa kaikesta pienestä ja turhasta.
Mulla on hermo kireellä väsymyksen ja hormonien takia ja ärsyttää jotenkin miehessä kaikki välillä ja se kun tuntuu kuin elettäis eri elämää kun toinen käy töissä, on poissa 10-12h päivässä ja pystyy Tehdä omia juttuja ja kerkee panostaa itseensä ja ottaa rennosti ja mä täällä kotona vauvan kanssa 24/7 hiukset pystyssä, hyvä kun kerkee edes hampaat harjata. Ja teen kotityötkin yksin ja oon luonteeltakin semmoinen ylisuorittaja niin mies ei anna mulle mun mielestä tarpeeksi kiitosta ja ymmärrystä.
On tämä vauva-arki ihanaa, en sillä, mutta kaikki vaikuttaa kyllä kaikkeen.. Välillä käy mielessä että onkohan meistä parina tähän loppuelämäksi mutta välillä taas en epäile ollenkaan.
Click to expand...

Kyllä se väsymys vain vaikuttaa mielentilaan. Tokan synnyttyä otti silloin päähän, kun valvoin yöt kun vauva heräili tunnin välein syömään ja nukkui päivällä 10-30 min pätkiä ja silloinen mies sai vaan kääntää yöt kylkeä ja lähteä aamulla töihin muutamaksi tunniksi lepäämään eikä välittänyt pitää isyyslomaa. Itelleni se otti enemmän henkisen kantin päälle kun olisin halunnut myös levätä jossain välissä mutta se oli mahdottomuus. Riideltiin siihen aikaan tosi paljon ja ihan mitättömistä jutuista, laskettiin jopa tunnitkin kuinka paljon toinen on saanut levätä.
Tällä hetkellä nykyisen miehen kanssa on tullut enemmän törmäyksiä kasvatuksellisissa asioissa ja toisen ohjeistamisessa. Vähemmän on väsymyksestä ja levon määrästä takuttu.
Luulen, että se helpottaisi jo kun saisi päivän aikana jotain aikuista juttuseuraa ja joku kaveri/tuttu/oma äiti pitäisi vauvaa edes hetken niin saisi kahvi- tai teekupposen rauhassa hörppäistä.

Huomaan, että tälläkin hetkellä se henkinen puoli on enemmän kiristyksissä kuin fyysinen puoli. Illalla ressaan jo valmiiksi sitä yöllistä pullon kanssa juoksemista koska meillä vauva syö vain pullosta, päivällä ressaan että nukkuuko vauva että ehdin hetken vetää henkeä, eikä sekään ole niin rentouttavaa hengenvetoa kun jännittää koska vauva herää ja sitten kun vauva on hereillä ja itkee niin taas venyttelen mielessäni että miten saan pidettyä vauvan tyytyväisenä ettei ala itkemään kahta kauheammin, jne. Ja ylipäätään, kun ei sitä omaa aikaa ole, kun kotityöt kasaantuu kun ei niitä kukaan muukaan tee jos en minä ja käytän sen liikenevän ajan sitten pyykkirumbaan ja tiskaamiseen yms. Vaikka sanotaan että kotityöt voi antaa olla enemmän kun vauva on talossa, mutta silloinhan pyykit kävelisivät vastaan ja tiskivuori haisisi ja niitä kasaantuisi yhä enemmän, kissataloudessa huomaan jo nyt kuinka villakoirapallot vain pyörii nurkissa kun en ole imuroinut synnytyksen jälkeen. Noh, onneksi meidän keittiörempan takia pystyy antamaan paljon anteeksi kodin siisteyden puolesta.

Että vaatiihan tämä pikkuvauva-aika paljon, mutta helpottaa mitä isommaksi lapsi kasvaa. Tsemppiä sinne! :)
 
Mä jätin miehen yhdeksi illaksi tytön kanssa kotiin ja kolmatta päivää siivosin sen keikan sotkuja.. ei kuulema ehdi tekemään muuta, kun joutuu olemaan lapsen kanssa. No shit, Sherlock?!

Jännästi mä saan kuitenkin edes sängyn pedattua, vietyä tiskit/roskat keittiöön, pestyä pyykkiä ja laitettua vaipat roskiin.. ei myöskään ole tarvetta ehdoin tahdoin kylvää paskaa ympäri kämppää, kun tiedän ettei niitä kamoja oikeesti ole välttämättä aikaa laittaa paikalleen.
 
Maatuska, entä jos et ajattele etukäteen, miten hankalaa on tulossa? Jos vaan nautit hetkestä? Nyt vauva ei itke, nyt on ihanaa. Jos vauva itkee, niin mietit, että varmasti saan vauvan rauhoittumaan, olen ennenkin saanut. Jos vauva itkee pitkään, olet ainakin läsnä ja yrität. Joskus olosuhteita ei voi muuttaa, mutta omia ajatuksia voi. Sillä on suuri merkitys jaksamiselle.
 
Meillä,kun vauvan nukkuminen öisin on venynyt tosi pitkälle(aamu neljään) ja mies ihmetellyt,että miksi väsyttää,niin tehtiin niin,että perjantaina mies valvoi meidän kanssa ja ns.näytin,että mitä nämä yöt ovat,niin on nyt ymmärtänyt paremmin mun väsymystä :) hän jo meinas torkahdella yhden aikaan :D
 
Meillä kanssa toi mies on vähän turhan väsynyt välillä vaikka minä se siellä öitä valvon.. en edes viitsi herätellä sitä vaipan vaihtoon ym kun on niin ärtynyt ja jumissa.. ei siis herää itse vauvan itkuun , joten ei voida tehdä niin että isi hoitaa yhden yön ja äiti lepää. Ja silloin kun valitin asiasta se alkoi kyllä heräämään ja pelasi aina puhelimella sen aikaa kun imetin.. jouduin ihan kysymään että
Meinaat sitten ton pelin takia valvoa yöllä ? Et olisko fiksumpi valvoa sitten päiviä että saan vaikka minä nukuttua..

No olen sitten aamusin herätellyt miestä lapsen kanssa, mutta mutta.. Kyllä ne nousikin sitten 7-8 aikaa ja hetki meni niin mies toi pojan syömään ja meni laittamaan kahvia. Sen jälkeen mies jonkin aikaa seurusteli lapsen kanssa ja minä nukuin ( 30-60 min). Ja tuota.. nyt se mies on tuolla nukkunut sängyssä yli kolme tuntia !! Ja hän siis nukkui klo 00-7.30 ja minä valvoin.. toki vain pariin kertaan mutta tunnin pätkät..

Huoh. Toki ihana olla rauhassa kun vauvakin nyt nukkuu ja meneehän tuo iskä huomenna töihin , mutta alkaa väsymys itsellä painamaan jonkin verran.. edellisyönä valvoin vauvan kanssa 1.30-4.15 ja pari tuntia ennen ja jälkeen nukuin..

Te varmaan tiedätte sen tunteen kun pitää mennä katsomaan että onhan vauva hengissä ? Mutta hei , entäs tää tunne ku pitää mennä katsomaan onko mies hengissä ?? :o
 
Tiedättekö tätä on vähän ikävä edes sanoa, mutta kun minusta on alkanut tuntumaan että pääsen helpommalla silloin kun olen lasten kanssa kotona ilman miestä kuin miehen kanssa. o_O Mies kun on kotona, niin on "esikoisen kanssa" olohuoneessa että minä saan tehtyä kotihommia. Yllättäen telkkari on päällä ja sieltä tulee urheilua. Minä olen keittiössä tekemässä ruokaa tai tiskaamassa tai... Ja ohhoh, huomaan että esikoinen roikkuu lahkeessani haluten vaikka mitä ja vauva huutaa tissiä sitterissä ja miestä ei vaan näy ei kuulu.. Hän vaan katsoo telkkaria kaikessa rauhassa. Auta armias jos hänelle siitä sanoo, niin hän on sitten lapsille äkäinen ja tiuskii. Jos olen alakerrassa pyykkejä laittelemassa, niin kuulen kuinka vauva itkee sitterissä ja tottakai oletan että mies yrittää tehdä asialle jotain. No itku ei lopu ja menen yläkertaan, niin vauva itkee sitterissä ja mies on toisessa huoneessa. Pitääkö miun kaikki hoitaa?!

Jos yritän jotain keskustelua saada aiheesta, se menee ihan ihme marttyyrilinjalle "no en mie mitään osaa" tai "mikää ei kelpaa, vaikka kaikkeni yritän" :wideyed:
 
Muruliini, voin samaistua. Mun mielestä päivät menee helpommin kun mies ei ole sotkemassa. Ja just tuo kun antaa palautetta, että vois isäkin vähän omatoimisesti osallistua jne niin tulee näitä "en kehtaa edes yrittää kun mikään ei kelpaa". On meillä mies silti varmasti keskivertoa osallistuvampi mutta kyllä hän mua pitää aika itsestään selvyytenä, että mä hoidan ja teen. Mies toki paljon vie isompia lapsia ulos ja esim pelailee niiden kanssa mutta mä olen sanonut että ois toki joskus kiva toisinkin päin, että mä saan rauhassa vaikka pelata isompien kanssa ja hän sitten hoitaisi vauvan ja vaikka tekis ruokaa. Eli liian kovat vaatimukset mulla vissiin mutta ihan suomen kielellä olen näistä asioista hänelle puhunut...
 
Juu sama on täälläkin huomattu, että mies ei kyllä kovin herkästi oma-aloitteisesti lasta ota hoidettavaksi. Usein joutuu erikseen "määräämään" miehen hoitovuoroon. Mies aina huolehtii omat tarpeensa (syömiset, vessassa ja suihkussa käynti, pukeutuminen) täysin kiireettömästi, niin että minulle sitten tulee aina kiire huolehtia omistani hädissään jos on johonkin lähtö kun mies ehkä sen pienen hetken melkein pakon edessä lasta sylittelee. Ja usein käy vielä niin, että kun mies hidastelee omissa toimissaan niin kun on minun vuoroni huolehtia tarpeistani niin jo on vauvallakin taas nälkä tai vaippa pitää vaihtaa tms. Ja voi persetti, että otti kupoliin viime yönä kun pyysin vaihtamaan vaipan vauvalta... Nl vaihtoi kyllä, mutta kun vauva oli pulauttanut yöpuvulle niin eipä sitä ollutkaan vaihtanut. Minä ihmettelen kun vauva vieressä tissillä ei millään nuku ja huomaan sitten yöpuvun selkäpuolen olevan aivan märkä... Enhän itsekään tai mieskään märissä vaatteissa nukkuisi! Sen kun vaihdoin niin johan nukahti vauvakin... Mutta ärsyttää tuollainen tolkuton ajattelemattomuus ja suoranainen laiskuus lapsenhoidossa! >:(
Ja sitten mies myös sotkee aivan tolkuttomasti! Vaatteita, roskia, astioita ja tavaroita ei mitään voi viedä asianmukaisiin paikkoihin vaan niitä jätetään lojumaan. Uusimpana ärsytyksenä ei voi laittaa talvitakkia naulaan vaan heittää sen vauvan vaunujen päälle, jotka ovat sen hemmetin naulakon vieressä!! Jessus sentään miten typerä voi ihminen olla >:(
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top