Parisuhde

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Vimpa
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meillä kävi perhetyöntekijä kotona esikoisen odotusaikana ihan minun toiveestani ja se oli hyvä se! Minun mieheni täytyy kuulla "neuvot ja ohjeet" joltain muulta kuin minulta, että vähänkään siitä tarttuu. Ei tosiaan ole empaattisin ihminen maan päällä ja tottunut tuijottelemaan vain sitä omaa napaa.

Helposti sitä ajattelee itse että nyt on pärjättävä omillaan ja on jotenkin häpeäksi pyytää apua, kerranhan se vaan kirpaisee, mutta helpotus voi olla suuren suuri monessakin kohtaa.

Suosittelen perhetyöntekijän käyntiä lämpimästi!
 
Kiitos kaikille tsempeistä! Luulen, että mies on tosiaan vaan niin hukassa vielä tuon roolinsa kanssa, minähän olen neitokaiseen jo tutustunut pitempään ja kanssakäyminen on luontevampaa + tietenkin hän rauhoittuu minulla, kun voin aina tarjota sen mitä haluaa + tottunut jo kohdussa minun ääniini. Kyllä mies eilen sanoikin, että häntä turhauttaa ja harmittaa, kun ei tytölle pysty sitä tarjoamaan yhtä helposti jne kuin minä ja tuntee itsensä ehkä avuttomaksi ja kaikki on vielä vähän hakusessa. Hermostuu sitten tietenkin minulle, kun asiat ei heti onnistukaan. Kaipaisi todennäköisesti siis juurikin ohjausta näissä joltain muulta taholta kuin minulta, joten se perheneuvoja voisi olla hyvä. Mies kuitenkin osallistui kaikkiin valmennuksiin, nla käynteihin, ultriin ja haluaisi olla mukana, meillä vaan vielä on tässä sovittelua ja opettelua. Torstaina tulee se äitiysneuvolan th käymään, niin häneltä voi varmaan kysellä vielä, josko saisi ohjausta vielä käsittelyyn :)

Onhan tässä vielä miehellä silti pitkä matka edessä, että oppii näkemään tämän hetken tärkeimmäksi tuon neitokaisen hänen tarpeensa, joihin taas linkittyvät minun tarpeeni --> en pysty tarjoamaan minäkään hänelle riittävästi ravintoa, jos ei minua huolleta. :)

Toivotaan, että tilanne selviää tästä vielä :)
 
Meille tuli ihan kamala riita !! Todella pienestä!! Ja nyt sattuu vatsaan ja selkään ja ihan kamala olo !!

Voi että voi kiukuttaa.. tolla miehellä nyt muutenkin oli selvästi huono päivä , ja yritin päästä mahdollisimman pitkälle ilman riitaa mut eipä tullu mitään :/ ihan ku sen vaan pitäis päästä purkaa toi paha olo muhun ja hitto miten kipeäksi mä nyt tulin ..
 
Niin se mies sitten käski kerätä kamat ja lähteä menemään. Enpä saanu kyytiä , enkä pysty ajaa ja se otti meijän auton. Nyt arvon tässä mitä hittoa teen?

Tiedän että sen kanssa pitäisi itse selvittä asiat jos haluaa ja sille pahin on se jos mä luovutan ja en näe enään vaivaa..
 
Lakritsi sanoi:
Niin se mies sitten käski kerätä kamat ja lähteä menemään. Enpä saanu kyytiä , enkä pysty ajaa ja se otti meijän auton. Nyt arvon tässä mitä hittoa teen?

Tiedän että sen kanssa pitäisi itse selvittä asiat jos haluaa ja sille pahin on se jos mä luovutan ja en näe enään vaivaa..
Click to expand...

Voi ei, kamala tilanne :( :( :(

Riidasta tai muustakaan sen enempää tietämättä en vain ymmärrä miten mies voi käyttäytyä noin. Viimeisillään raskaana olevaa naista ei vaan heitetä ulos. Varsinkaan millään "oli vähän huono päivä"-riidalla. Ei, ei, ei ja ei. Pistää vihaksi ja pistää surulliseksi :( Ja nyt sun ei kuulu miettiä että miten sinä voit korjata tilanteen vaan otat vastuun ittestäs, vauvasta ja tulevasta synnytyksestä. Jos mies ei siinä yhtälössä halua olla, hänen häviönsä.

Miltä susta ittestä tuntuu, haluatko lähteä johonkin rauhallisempaan paikkaan valmistautuun synnytystä varten? Vai jos koti on yhteinen niin millä oikeuksilla se mies sua yhtäkkiä on ulos heittämässä?
 
  • Sitä minäkin Lakritsi mietin, että jos teillä koti on yhteinen ja ei ole mikään uhkaava tilanne päälle mikä laittaisi sinut ja vauvan vaaraan niin jäisin kotiin. Puskeeko miehellä kenties nyt kovemmin stressiä päälle ja käyttäytyy kuin idiootti tai lohkaisiko heiton suuttuneena mutta ei ehkä oikeasti sitä tarkoittanut? Pakkohan tuo tilanne on selvittää ettei se johda siihen, että jäät tässä vaiheessa yksin vauvan kanssa. Ei ollenkaan kiva tilanne etenkään tässä vaiheessa. Ja jos tuntuu että hetki erillään on tässä vaiheessa parempi niin sitten teette niin.
 
Voi ei Lakritsi. Kovasti voimia ja viisautta tilanteeseen. Ei tuollaista voi oikein ymmärtää. Kumpa saisit läheisiltä tukea ja mies ymmärtäisi pyytää anteeksi.
 
Onpa kurja tilanne Lakritsi! :(

Aikamoisen tilanteen miehesi heitti. Täällä kans kiukuttaa puolestasi todellakin.
Eipä tainnut mies oikein nyt ajatella asiaa? Siis riitelyn päätteeksikö hän nyt näin päätti? Onko tämä teidän eka kun en muista? Ajattelin vain että iskikö miehelle nyt joku viime hetken paniikki tms. stressitilanne tulevasta vauvasta.
Eikä tuollaisen sovittelu välttämättä ole sinun vastuullasi, koska miehesi puolelta tämä tilanne tuli ja jos hänellä on yhtään "munaa" niin ottaa vastuun sanomisistaan ja yrittää sovitella jos haluaa vielä jatkaa. Joku pariterapia vois olla paikallaan?

Meillä ollut myös miehen kanssa paljon yhteentörmäyksiä tässä raskausaikana. Kommunikointivaikeuksia, pettymyksiä kun odotukset eivät ole täyttyneet, moni asia ärsyttänyt, eri näkemyksiä asioista, muuten vain tullut pikkujutuista riitaa.
Eipä tuo nyt ole ainakaan vielä heittänyt pellolle enkä minäkään ole minnekään lähtenyt vaikka sekin on pari kertaa käynyt mielessä.

Mutta kovasti tsemppiä ja tulethan kertomaan kuulumisia.
 
Lakritsille halaus. Ja voi helvatti sentään, nyt pitäs miehen laittaa jäitä hattuunsa ja teippiä suunsa tukkeeksi.
Mikä tilanne nyt? Toivottavasti saitte/saatte sovittua! Ja mies älyää tilanteen kokonaisuutena.
 
Ensimmäinen lapsi on tulossa ja ennenaikaisuuden uhkaa ollut ja sen takia raskas raskaus aika.

Mies on päättänyt että vittuilen hänelle tahallaan ja ei auta puhua , ei että annetaan olla , ei että mietitään hetki , sanoo että tätä ei tulla selvittämään. Eilen käski ( varmasti vihapäissään ) pakkaamaan kamat ja lähtemään. Olin joutunut soittamaan miehen veljen paikalle koska tilanne kävi uhkaavaksi.

Jäin yöksi , koska en saanut kyytiä pois ja nyt mietin miten toimia. Vanhempani voivat hakea minut tänään ( asuvat kauempana ) , mutta selvittämättä on asumisjärjestelyt jatkossa, eläimet ja asiat tulevan lapsen kannalta.

Nyt pelottaa kovasti ajatus siitä että lapsi voi syntyä koska vain, olen yksin sen kanssa, kodittomana ja tähän tilanteeseen en lasta voi tuoda. Synnytys pelottaa , en ole valmistautunut lähtemään yksin. Tiedän että aina on mahdollisuus että asiat selviää, mutta tällä hetkellä se näyttää kaukaiselta , eikä tunnu turvalliselta vaihtoehdolta.

Huomenna neuvola aika.

Asunto on miehen ja vaikka yhdessä siinä asumme , mitään osuutta kuitenkaan ei minulla siihen ole. Joten koen että jos hän sanoo että pakkaa kamat ja lähde , minun on se tehtävä.

Rv 36+6
 
Lakritsi, mene vanhempiesi luokse. Jos tilanne on kerran käynyt uhkaavaksi, on parempi lähteä pois. Selvitellä ehditte sitten myöhemminkin, mutta yhdenkään naisen - etenkään raskaanaolevan - ei pidä joutua kärsimään tai pelkäämään kotonaan. Liian monta kertaa on nähty, mihin se voi pahimmillaan johtaa.

Tai onko siellä ensi- tai turvakoteja? Niihin pääsee, kun vaan väkivallanuhka on todellinen. Ei tarvitsisi lähteä kauemmaksi tutuista ympyröistä - toisaalta, oon kyllä sitä mieltä, että tarvitset tukea ja turvaa, joten olisiko ne vanhemmat kuitenkin se parempi vaihtoehto..?

Itse en viettänyt yhden yhtäkään yötä exän kanssa saman katon alla sen jälkeen, kun mut heitti pihalle. Ei tullut mieleenkään, vaikka kyseessä oli yhteinen kämppä. Pelkäsin, että se kuitenkin saa jotain päähänsä, kun oli osoittanut väkivallan merkkejä.

V*ttu, kun tekis mieli kuristaa kaikki ne idiootit, jotka kohtelee raskaanaolevia naisia huonosti eivätkä ymmärrä, että naiset eivät ole ihan omia itsejään hormonien takia. Ja aivan sama, vaikka miten mielialat heilahtelee, kyllä se vastuu siitä lapsesta on myös sillä miehellä eikä poistu vaikka miten heittäisi naisen pihalle. :mad::mad:
 
Täältäkin vielä hali. Ilyanan ehdotuksiin yhtyen.

<3
 
Voi Lakritsi, tosi ikävää että oot joutunut tuohon tilanteeseen viimeisillä raskausviikoilla. Onneksi sulla ilmeisesti tukiverkkoa ja vanhemmat joiden luokse mennä. Halaus täältä myös <3
 
Hienoa Lakritsi, että voit tukeutua vanhempiisi. <3
Täytyy kyllä sanoa, että miehelläsi ei näytä olevan turnauskestävyyttä rankan paikan tullessa eikä minkään sortin tilannetajua. Exä heitti kans minut aikanaan pihalle kun yritimme lasta, söin hormoneja ja olin itkuinen ja syyttävä. Tuli ihan puskista koko juttu. Siitä myöhemmin mietin, että tais ukolla tosiaan kestävyys loppua kun asiat vastusti. Että oisi varmaan tehnyt saman myöhemminkin jonkun vastoinkäymisen aikana. Ei nuo miehet näytä aina tajuavan asioita.

Ensi- ja turvakotiin voi mennä myös ilman väkivallan uhkaa. On juuri vaikeita elämäntilanteita varten. Itsellenikin selvisi asia vasta myöhemmin kun ekan lapsen isä ei minua enää päästänyt kotiimme ja taistelin kodittomana 1 vee lapseni takaisin saamisesta.
Siellä ensi- ja turvakodissa on käsittääkseni sosiaalityöntekijöitä jotka auttavat alkuun. Kun saat ensisijaisesti asunnon, niin toimeentuloyksikkö auttaa huonekaluhankinnoissa yms. harkinnanvaraisella tuella. Lastenvalvojalla voi tehä miehen kanssa elatussopimukset että saa Kelasta lapsilisään yh-korotuksen ja elatustuki ainakin on taattu jos mies ei maksa mitään. Sieltä saa myös asumistuen.

Onhan tuossa kamalasti paperitöitä kaiken tuon surun keskelle.
Ja synnytyksessä kätilö kyllä puristaa kädestä ja yrittää tukea. Onhan se yksin synnyttäminen pelottava kokemus mutta kyllä siitä hengissä selviää. Jos itse oisin tiennyt esikon aikaan että mies jänistää synnytyksestä niin olisin pyytänyt äitini kädestä pitelijäksi. :)

Mutta tässä tilanteessa kannattaa tukeutua kullanarvoiseen turvaverkkoon ehdottomasti.
 
Lakritsi, nyt ehdottomasti pakkaat sen mitä tarvit ja menet vanhempiesi luokse (tai myös tuo ensi ja turvakoti).
Jos vauva syntyy, eikä ole sänkyä tms. Se ei haittaa. Vauvalla on sinut. Se riittää aluksi. Kaiken muun voi järkätä myöhemmin.
Jos ja toivottavasti kun sun vanhemmat susta välittää ja huolehtii niin nyt jos koskaan oot avun tarpeessa. Sun on päästävä rauhaan ja turvaan. Inhottava tilanne, mutta anna ukon ja kaiken muun nyt olla. Nyt keskity itseesi, raskauteen, vauvaan. Kaikki selviää kyllä. Ei hätää. Tulen koht hakemaa sut meille :D Tsemppiä! Sinä et oo yksin eikä sun nyt pidä olla yksin eikä stressissä eikä pahalla mielellä.
 
Eli niinkuin kävin laittamassa tilanne näyttää paremmalta..

Saatiin keskusteluyhteys , en tiedä millä keinoilla mutta se onnistui. Ehdotin että neuvolassa käymme asiaa läpi, mikä oli miehestä todella huono vaihtoehto , en tiedä oliko osa syy tämä että tahtoi sitten hoitaa kanssani kahden tätä.

Hän perui sanansa ja otti asioita takaisin päin. Sanoi ettei ole tarkoittanut mitään niitä asioita mitä viha päissään sanoi ja ei halua että lähden / lähdemme ja haluaa jatkossa toimia niin että meidän parempi olla. <3

Tiedän että nämä on sanoja , mutta ne merkitsevät paljon , etenkin kun en ole nähnyt miehessä pitkään aikaan sitä piirrettä että hän voi olla pahoillaan tai myöntää että hänessä on ollut vikaa. Tämä on melkein uutta , vaikka muistan kyllä että joskus alku aikoina tämäkin puoli hänestä on löytynyt..

Kävimme noin neljän tunnin keskustelut , jonka aikana tuli puitua parisuhdetta kuin muitakin asioita ja tulevaisuuden suunnitelmia ja käytyä molempien toimintamalleja läpi. Erittäin hyvä keskustelu jos minulta kysytään ja tarpeellinen ja yllättävä !! En uskonut tämän tason syvällisyyteen ja toisen syyttelyn sijasta keskustelu pyöri molempien osalta siinä miten itse toimii ja miten voisi korjata sitä.

Vaikka tämä tyhmä riitä meinasi kaataa kaiken ja meni todella pahaksi , näen silti "valoa tunnelin päässä" - tämän päiväisen keskustelun jälkeinen. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top