Painonpudotusryhmä

@Pilkki24 tervetuloa takasin, toivottavasti terveysmurheet nyt suostuisi jo asettumaan!

Viikonloppuna tuli täälläkin herkuteltua ja eilinen meni istuskeluksi, joten puoli kiloa plussallahan sitä oltiin 😑

Marraskuun tuloksista yhteenvetoa: Paino -2,6 kiloa. Vyötärön kapein pysyi ennallaan, mutta navan korkeudelta katosi 5 cm 😂. Rinta ja reisikin pysyi ennallaan, mutta lantio/takapuoli luovutti 2 cm. Kuun loppupuolella tuli muuten -40 kiloa täyteen huhtikuusta 2023, jolloin olen projektia esikoisen jälkeen aloittanut ja kamalalla turvotuksella napannut aloituslukemat. Aika paljon tässä on pudotettu, ja siksi tässä onkin kehon hahmottamisessa "pieniä" vaikeuksia 😅 mukaanlukien kireäksi mieltämäni talvitakki, joka roikkuu päällä 🙈 Hirveästi pitäisi vaatteita uusia, vaan kun itselleen ei millään raaskisi 😶

Kovasti koitan tsempata, että saisi sen kympinalituksen jouluksi 🙈 toivotaan että kehokin olisi suopealla päällä ja saisin joululahjaksi seiskalla alkavan vaakalukeman.
Hei kyllä sä nyt tollasella saavutuksella pari uutta kivaa hyvin istuvaa vaatetta ansaitset vaikka et omasta mielestä raaskisikaan🤩💪🏻
 
Joku roti tähän kyllä pitää saada. Vaikka paino putoaa, niin silti liian suuri osa kaloreista tulee herkuista - ja mun kun tekee mieli herkkuja aterian jälkeen vaikka olisin ihan täynnä ja syönyt paljon proteiinia jne. Sit sunnuntait monesti ”kitkutan” pienillä kaloreilla että pysyy valmennuksen tavoitteissa ja maanantaina kauhea nälkä ja nimenomaan niitä herkkuja. Tänäänkin melkein puolet kaloreista tullut karkista, oon kyllä syönyt myös aamupalan ja kaksi isoa ateriaa, toki kalorit sit paukkunut yli rajojen.

Eli vaikka näennäisesti menee hyvin niin olis pikkasen helpompaa pysyä tavoitteissa jos ei tarvis sahata tällain ees taas ja pysyis ne herkut siellä 10-20% päivän kaloreista.
 
Joku roti tähän kyllä pitää saada. Vaikka paino putoaa, niin silti liian suuri osa kaloreista tulee herkuista - ja mun kun tekee mieli herkkuja aterian jälkeen vaikka olisin ihan täynnä ja syönyt paljon proteiinia jne. Sit sunnuntait monesti ”kitkutan” pienillä kaloreilla että pysyy valmennuksen tavoitteissa ja maanantaina kauhea nälkä ja nimenomaan niitä herkkuja. Tänäänkin melkein puolet kaloreista tullut karkista, oon kyllä syönyt myös aamupalan ja kaksi isoa ateriaa, toki kalorit sit paukkunut yli rajojen.

Eli vaikka näennäisesti menee hyvin niin olis pikkasen helpompaa pysyä tavoitteissa jos ei tarvis sahata tällain ees taas ja pysyis ne herkut siellä 10-20% päivän kaloreista.
Entäs jos kokeilet jättää ne ostamatta - hankala niitä sitten on syödä kun viimeinenkin jemma on tullut mutusteltua😅
Kokemuksen pohjalta koin sanoa, ettei se kaupassa lujana pysyminen ole läheskään niin hankalaa kuin niiden jo hankittujen herkkujen syönnin välttely esim kotona.
Toki esim kuormittava elämäntilanne heijastuu herkästi myös syömiseen, valitettavasti. Se lienee joku luolamies aikainen alitajuntainen reaktio, jota on tietoisen minän todella haastavaa hallita.
Tsemppiä sinulle nyt sen sopivan ja tasapainoisen syömisen löytämiseen!
 
Entäs jos kokeilet jättää ne ostamatta - hankala niitä sitten on syödä kun viimeinenkin jemma on tullut mutusteltua😅
Kokemuksen pohjalta koin sanoa, ettei se kaupassa lujana pysyminen ole läheskään niin hankalaa kuin niiden jo hankittujen herkkujen syönnin välttely esim kotona.
Toki esim kuormittava elämäntilanne heijastuu herkästi myös syömiseen, valitettavasti. Se lienee joku luolamies aikainen alitajuntainen reaktio, jota on tietoisen minän todella haastavaa hallita.
Tsemppiä sinulle nyt sen sopivan ja tasapainoisen syömisen löytämiseen!

Osaan kyllä myös olla ostamatta. Mutta kun tuolla keittiössä karkkia on yksi iso laatikollinen 😂
 
Osaan kyllä myös olla ostamatta. Mutta kun tuolla keittiössä karkkia on yksi iso laatikollinen 😂
Sä oot ollu kilttinä, joten joulupukkihan vois tuoda sulle kassakaapin. Herkut sisään ja luukku kiinni. Annat sitten prinsessan laittaa numerokoodin kohdalleen niin sulla menee kivasti aika arvoitusta ratkaistaessa. 😱😂
 
Se vaan kun siellä on miehenkin herkut 😂
Sähän voit totaalisesti yllättää hänet ja hankkia ennalta arvaamattoman joululahjan vain hänen käyttöönsä..
Hän voikin sen saatuaan pitää herkkunsa siinä ikiomassa kassakaapissaan ja niin että vain hän tietää sen lukituskoodin.
 
Tää joulukuu on vaikein aika herkkujen suhteen. Mä itse koitan taklata niitä siltä kantilta, että syön päivän aikana tarpeeksi aterioita, ja aterioilla täytän niin vatsaa, makuhermoja, kehon tarpeita makroravinteisiin, kuin mielihyvätarvettakin. Ja jos tekee mieli herkkuja, mulla on itseltäni ehdoton lupa niitä syödä. Sitä vielä harjoittelen, ettei mun ole pakko syödä silloin, kun mun ei tee mieli mutta toisen tekee. Eilen illalla mies korkkasi jäätelöpaketin. Koska se oli uutuutta, mäkin halusin maistaa vaikkei mulla ollut yhtään herkkunälkä. Onnistuin kuitenkin kuunnella itseäni annoskoon suhteen ja söin vain sen verran että olo jäi hyväksi 😊 Makuhermot tuli tyydytettyä, eikä tullut huono olo.

Välijumista on täällä päästy, uusi alin 82,6. Oon optimistinen, että keskittymisellä ja jos keho on suotuisalla päällä, se 79,9 voisi ennen joulua näkyä 🌈
 
Tää joulukuu on vaikein aika herkkujen suhteen. Mä itse koitan taklata niitä siltä kantilta, että syön päivän aikana tarpeeksi aterioita, ja aterioilla täytän niin vatsaa, makuhermoja, kehon tarpeita makroravinteisiin, kuin mielihyvätarvettakin. Ja jos tekee mieli herkkuja, mulla on itseltäni ehdoton lupa niitä syödä. Sitä vielä harjoittelen, ettei mun ole pakko syödä silloin, kun mun ei tee mieli mutta toisen tekee. Eilen illalla mies korkkasi jäätelöpaketin. Koska se oli uutuutta, mäkin halusin maistaa vaikkei mulla ollut yhtään herkkunälkä. Onnistuin kuitenkin kuunnella itseäni annoskoon suhteen ja söin vain sen verran että olo jäi hyväksi 😊 Makuhermot tuli tyydytettyä, eikä tullut huono olo.

Välijumista on täällä päästy, uusi alin 82,6. Oon optimistinen, että keskittymisellä ja jos keho on suotuisalla päällä, se 79,9 voisi ennen joulua näkyä 🌈

Siis allekirjoitan täysin. On se kumma mikä mentaalipeli nuo herkut on. Kai se menneisyyden rajoittaminen ja morkkikset tekee siitä niin hankalaa. Mulla ei ois mitään ongelmaa jos oikeesti söisin niitä herkkuja mitä oikeesti tekee mieli sen verran ku tekee mieli silloin ku tekee mieli, eikä kaikkea tylsyyteen, siks ku saa syödä, siks ku muuten nää menee roskiin, siks ku kauhee nälkä kun en ehtinyt syödä lounasta… 😅 ja siis toi että ei oo PAKKO syödä vaikka sainkin jos ei sillä hetkellä tee mieli. Ihan niin kuin herkut vois loppuu maailmasta huomenna jos en just nyt syö tätä kun on saatavilla. 😬
 
Mie oon aina syönyt herkkuja kohtuudella. Eilen söin kaksi konvehtia ruoan päälle, eikä tehnyt mieli enempää. Ja meillä on siis kaappi tällä hetkellä täys karkkia ja sipsiä, kun taaperon synttärit tulossa. 😂 Mies on se sokerihiiri, joka oli mennyt avaamaan karkkipussin (joka oli tarkoitettu juhliin). 😂

Miulle on isoin ongelma ruokarytmi ja aineenvaihdunnan ongelmat. Silloin, kun kaikki on reilassa niin paino pysyy poissa ihan itsellään, mutta kun säästöliekki iskee päälle (terveydelliset syyt) niin voi olla pari vuotta, että saa itku kurkussa taistella ettei kiloja tule lisää. Ja siis olen mestari skippaamaan aterioita niin se vain pahentaa noita aineenvaihdunnan ongelmia. 😬
 
Mie oon aina syönyt herkkuja kohtuudella. Eilen söin kaksi konvehtia ruoan päälle, eikä tehnyt mieli enempää. Ja meillä on siis kaappi tällä hetkellä täys karkkia ja sipsiä, kun taaperon synttärit tulossa. 😂 Mies on se sokerihiiri, joka oli mennyt avaamaan karkkipussin (joka oli tarkoitettu juhliin). 😂

Miulle on isoin ongelma ruokarytmi ja aineenvaihdunnan ongelmat. Silloin, kun kaikki on reilassa niin paino pysyy poissa ihan itsellään, mutta kun säästöliekki iskee päälle (terveydelliset syyt) niin voi olla pari vuotta, että saa itku kurkussa taistella ettei kiloja tule lisää. Ja siis olen mestari skippaamaan aterioita niin se vain pahentaa noita aineenvaihdunnan ongelmia. 😬

Mulla täs isoin ”ongelma” on se, että kun paino putoaa ja kalorivaje ja proteiinitavoitteet täyttyy, niin mun logiikka ei näe mitään ongelmaa tässä mun herkuttelussa 😅 pitäis ehkä testaa joku pari päivää niin et nostais proteiininsaantia vielä enemmän ylöspäin (nyt tulee keskimäärin 95g/pv) ja olis ilman herkkuja ihan väkisin, et vaikuttaako se.
 
Joo täälläkin sorruttu överisti herkutteluun. Olin kunnolla kipeänä niin meni sit ihan sekaisin ruokahommat viikoksi ja kunnon sokeri+hiilarikoukku päälle. 🥲 Ja lisäksi tää joulunalusaika niin on muutenkin enemmän tarjolla tilaisuuksia joissa jotain herkkua. Nyt oon pari päivää taas ollut normi ruokavaliolla ja heti tuntuu paremmalta.

Mä kirjaan ruoat Yazioon ja oon kyllä huomannut että jos kovasti poikkean itselleni sopivasta makrojakaumasta niin nälkä siinä iskee. Yksi päivä ei maata vielä kaada, mutta jos on useampi päivä putkeen niin että korvaan herkuilla sitä oikeaa ruokaa, niin alkaa kyl tuntumaan. Oon asettanut tonne Yazioon itselleni tavoitteeksi jakauman 40/30/30 (hiilari/protsku/rasva) ja jos tuon mukaan saan syötyä, niin 99% varmuudella ei nälkä tule. Mulle sopiva päivittäinen pikkuherkuttelu arjessa on sellanen max. 100kcal, kovasti jos ton yli menee niin sit usein tulee nälkä, koska ainahan ne keksit tai karkit on pois jostain volyyymipitoisemmasta, oikeasti täyttävästä ruoasta.
 
Mie tunnistan nuoruudesta sen ajattelun, että herkut ovat jotain kiellettyä, mutta olen ihan tietoisesti opetellut siitä aikuisiällä pois. Ei tule morkkista, jos joskus syö vähän liikaakin (huono olo kyllä tulee 🙈).

Opettelin sitä sillä tavalla, että jäin maistelemaan rauhassa sitä herkkua ja nautiskelemaan siitä pienestä suupalasta. Ei tule niin helposti sellaista ahmimisfiilistä, kun opettelee nautiskelemaan siitä ruoasta.

Eli ei karkkipussia Netflixin ääressä vaan karkki suuhun ja silmät kiinni ja keskittyy siihen miltä se tuntuu ja maistuu suussa. Eli sen sijaan, että tekee siitä kielletyn niin tekee siitä nimenomaan nautinnollisen hetken.

En tiedä toimiiko kaikilla, mutta minulla toimi ja nykyään suhtautumiseni kaikkiin herkkuihin on mielestäni terveellä tolalla. 😊
 
Muokattu viimeksi:
Ainiin! Kävi ylläripylläri puntarilla ja paino oli 79,4kg 😱. Mikähän noissa kymmenylityksissä on niin hauskaa, että pitää langeta polvelle Jutituuletukseen. 🤣 Ilmeisesti jotain alkaa tapahtua, vaikka puoli vuotta jumitettu siinä 80-82,5kg nurkilla. Ja mie oon siis syönyt todella hyvin viime aikoina eli ainakaan nälkää en ole nähnyt. 😆
 
mäki oon opetellu suhtautumaan herkkuihin lempeydellä, eikä ne sinänsä tunnu miltään kielletyltä hedelmältä mutta kyllä se silti ärsyttää jos niitä syö johonkin muuhun ku siihen todelliseen mielitekoon 😅 mulla painonhallinnan ongelma on varmasti isolta osin annoskoossa. Jos en syö tosi paljon kasviksia ja kiinnitä huomiota vaikka kastikkeiden ja lisukkeiden rasvapitoisuuteen niin varmasti paukkuu kalorit ennen kuin oon kylläinen.
 
Ihanaa ja fiksua pohdintaa kaikilla! 😍

@Pilkki24 mainitsemaa nautiskelun harjoittelua oon itsekin käyttänyt yhtenä työkaluna. Lisäksi nyt oon harjoitellut sitä itsensä kanssa keskustelua, että ennen syömistä pysähdyn ja pohdin mitä mun oikeasti tekee mieli ja mitä tarpeita haluan täyttää. Mitä mun keho haluaa? Välillä mä kaipaan suklaata palan tai vaikka ihan pari kouraakin irtokarkkia täyttämään esimerkiksi mielihyvävajetta, ja se on ookoo! Välillä taas pysähtymisen jälkeen huomaankin, ettei mun tee mieli herkkuja, vaan mua sittenkin väsyttää/stressaa/kuormittaa jokin. Tai että kaipaan ihan oikeaa ateriaa. Omista rajoista joutuu myös joskus joustamaan, ja se on vain hyväksyttävä ja koitettava muulla konstilla tasoittaa. Vaikkapa anoppilaan mennessä mä en voi vaatia kaikkia muita kääntämään ruokarytmiä, vaan mun on syötävä sen siellä olevan rytmin mukaisesti (joka sopii mulle tosi huonosti 😬) ja koitettava lautaselle päätyvien asioiden valkkailulla parantaa tilannetta. Ja joskus kun siellä on otettu sitä heidän rytmin mukaista klo 17 välipalaa, mä oon ehdottanut että mä voisin ottaa kyllä niitä lounaalta jääneitä juttuja ja salaattia (eli syödä päivällisen 😅).

Ja tässä omassa keho- ja ruokasuhteessa on vielä ihan hitsin paljon työstettävää. En todellakaan vielä näe että se on valmis ja tervehtynyt, mutta yritän sitä sinne viedä askel kerrallaan. Esimerkiksi painon tai kalorien/makrojen seurannasta en vielä osaa päästää irti, vaikkei ne täysin tasapainoiseen keho-ruokasuhteeseen kuulu. Mutta, päivän vaakalukema tai ylittyvät makrot ei kaada mun "venettä", vaan se on enemmän mulle vain neutraali tieto, puhdas data, että tänään on tämmöinen päivä.

Mun tarve herkkujen parissa tarvittavaan ajatustyöskentelyyn tulee jo ihan lapsuudesta. Joku aika sitten ystävän kanssa juteltiin lapsuuden kotien ruokailmapiiristä, ja hänkin näki ettei meidän kotona oo ollut kaikista normaalein suhtautuminen 🙈

Monien tekijöiden summa, mutta niillä herkuilla on ollut ihan mahdottoman suuri palkintoarvo: ne on olleet "kiellettyjä", välillä niitä on rajoitettu pitkäänkin ja kun niitä on saanut, on vedetty sitten kerralla navantäydeltä. "Maaliskuussa ette saa karkkia, kohta on pääsiäinen" "Syökää nyt kun sitä on, ennen vappua ette sitte tarviikaan!" tyylillä. Oon myös muistaakseni kahdeksanvuotiaana vetänyt elämäni ensimmäisen karkkilakon, täysin kotiväen "kannustamana" ja haastamana. Joku palkinto siinä oli, minkä jos sen vajaa puoli vuotta omiin synttäreihin asti on syömättä karkkia niin sitten saa. Muistan että oon kieltäytynyt koulussa jonkun synttärikarkeista, ja se herätti huomiota, joten oon häpeän kyyneleet silmissä kertonut etten voi syödä karkkia ku sitten menee karkkilakko pilalle ja ei saa sitä palkintoa. Olispa opettaja tai joku muu osannut silloin läksyttää vanhemmat, ettei tuo ole tervettä, vaan silloin ~20 vuotta sitten ei oltu vielä varmaan niin tietoisia...

Samankaltaisia vinoumia lapsuudessa on aiheutettu myös pääruokiin ja kehonkuvaan. Oon luonteeltani suorittamiseen taipuvainen, ja kasvanut +2 käyrällä, pituuden puolesta välillä ylikin. Veikkaan myös, että oon kasvanut samalla tavalla kuin nyt tuo meidän taapero, että pituuskasvupyrähdystä edeltää kauhea nälkävaihe, jolloin syödään paljon ja paino käväisee vähän pluskäyrällä, mutta sitten tulee vaihe ettei ruoka niin enää maistu ja sentit ilmestyy kuin yhdessä yössä. Kun oon kuullut niitä kehoon liittyviä kommentteja ja ruokiin liittyvää rajoituspuhetta toistettavan koko ajan, oon jo hyvin pienenä kokenut olevani vääränlainen ja kokenut sen olevan mun vika. Kokenut tosi isoa riittämättömyyttä. Vaikkei kuusivuotias vielä päätäkään mitä ruokia kotiin ostetaan ja mitä niistä valmistetaan ja paljonko lapsen lautaselle laitetaan, oon silti kokenut mun vääränlaisuuden olevan mun oma syy. Koittanut lapsen ajatuksin keksiä, mitä mun pitää tehdä kelvatakseni. Tää isokokoisuuden pelko on muuten ilmennyt myös siinä, että oon aina sanonut olevani pari senttiä lyhyempi kuin taidan oikeasti olla (vasta hiljattain mitattiin taaperon innostuksesta isin ja äidinkin pituus, ja mies sai mun pituudeksi 176 senttiä. Oon aina väittänyt olevani 173 tai 174 senttiä. Pitäis varmaan pyytää neuvolassa mittaamaan 🤣)

Täytyy vaan toivoa, että tää oma nyt toteuttama kasvatustyyli (yhden muumikeksin voi saada tavan tiistainakin, kuivatut luumut voi olla yhtä herkku, keskustellaan mitä eri ruoat antaa meille, hassutellaan kasvisten parissa, maistetaan rohkeasti uusia makuja, eikä pakoteta syömään lautasta tyhjäksi, kenenkään kehoja ei kommentoida arvostellen) kantaisi kestävämpään lopputulokseen 😬 Ja omia ajatuksia työstän mm. täällä kirjoittamalla, kuuntelemalla podeja, seuraamalla somessa vastuullisia kehosuhdetta suojelevia valmentajia, lukemalla tietoa, jne. Tärkeää mulle on lapsia suojella omalta keho-/ruokapuheelta, vaikka valintojen terveellistäminen ja painon putoaminen nyt onkin tämänhetkinen oma tavoite. Ääneen en siksi puhu, tää ketju on mun turvapaikka kirjoittaa niitä 😅❤️
 
Mulla on tän painon kanssa ehkä vähän erilainen tausta. Lukioikäisenä mulla puhkesi jonkin asteinen syömishäiriö. Oli ehkä enemmän ortoreksiaan päin koska pelkäsin syödä joitain ruokia jollon mun ruokavaliosta tuli tosi rajoittunut. Laihdutuskin tuli mukaan kuvioihin ja himoliikkuminen. Ja olin siis alkujani täysin normaalipainoinen. Tästä on kulunut jo aikaa, mutta oon vähän niinkuin opetellut syömään "herkkuja" ilman hirveää morkkista ja se lähti ehkä raskausaikana vähän lapasesta ja kiloja kertyi.
Eli on vähän jännittänytkin ryhtyä tähän kun esikoisen jälkeen meinasi vanhat ajatukset hiipiä päälle ja teki mieli kirjaimellisesti olla syömättä. Se meni onneksi nopeasti ohi. Mutta nyt tuntuu että mieli on ihan eri asennossa koko asian suhteen. En inhoa peilikuvaani vaikka se ei olekaan ihan sitä mitä toivoisin enkä tunne syyllisyyttä ruoista. Aion esim. itsenäisyyspäiväksi tehdä kakun, kun kutsuttiin perhettä meille ja syödä hyvillä mielin. Syön vatsan täyteen niin että nälkä ja jos tulee nälkä niin otan pienen välipalan. Nyt puolet lautasesta on ollut kasviksia. Eli käytännössä kaupan valmista salaattisekotusta ja uunissa paahdettuja kasviksia. Helppo vaan kaapia kaapista lautaselle.
Oon myös opetellut täysin erilaisen suhtautumisen liikuntaan. Voin liikkua liikkumisen ilosta ja vahvistuakseni en laihtuakseni tai näyttääkseni tietynlaisesta. Ja 15 min on ihan hyvä jos se on se mitä ehdin. Ei tarvitse hikoilla pakolla tuntia joka päivä.
Ja mulla vähän toi sama etten halua lasten kuullen tästä puhua tai itseäni punnita heidän nähden.
Haluan kuitenkin olla terve ja olla itselleni sopivassa ja helposti ylläpidettävässä painossa.😊
 
Takaisin
Top