Saako @litranmitta kysyä että minkälaisia kommentteja oot saanu? Voisin kuvitella että muitakin ihmisiä kiinnostaa kun oot noin huiman määrän pudottanut?
Painonpudotusryhmä
- Ketjun aloittaja Towanda
- Aloituspäivämäärä
84,0Tavoite saavutettu!
Seuraavaksi saan asettaa viimeisen virallisen tavoitteen itselleni, bmi alle 25. En oo ihan sentilleen varma pituudestani (saatiin siis kotimittauksessa +2 cm siihen pituuteen mitä oon yläasteen kahdeksannen luokan mittauksen mukaisesti väittänyt olleeni) mutta molemmilla senttimäärillä 75 kg olisi jo normaalipainon puolella. Sitä kohti siis, yhdeksän kiloa enää matkaa! Täysin saavutettavissa ensi kevään aikana, viimeistään kesällä vaikka tässä tahti hidastuisi
Jee! Mä just katsoin kans että oma BMI on nyt alle 30 sekä uudella että vanhalla BMI-kaavalla
kohti BMI25!
No juu, kyllähän sitä kommenttiakin on saanutSaako @litranmitta kysyä että minkälaisia kommentteja oot saanu? Voisin kuvitella että muitakin ihmisiä kiinnostaa kun oot noin huiman määrän pudottanut?
mm. yksi kerho-ohjaajista oli että "voi kun sä se vain ohenet! Ihan on jo posketkin kaventunut!" ja kyseli että imetyskö on vienyt. Kerroin sit että varmaan se joo, pitkät vaunulenkit, ja lisäksi ei oikein aina kerkeä syömään ja isoveljen takia ei voi myöskään herkkuja syödä päivisin. En lähtenyt avaamaan ruokahaluttomuutta ja sitä että tietoisesti myös oon valinnut ruokavalion keventämisen. Sit mun täti sano että "Sä oot aivan ylilaiha nykysin!" ja sanoi siis hyvällä äänensävyllä ja tilanteessa ja murrealueella, tuo kuulostaa kirjoitettuna pahemmalta 
Ristiäisissä mun isoäiti myös taivasteli että kuinka mä on tällä kertaa soukistunu kun viimeksi en. Vastasin vaan että niin, tää vauva nukkuu ja esikoinen ei nukkunut.Siinä ekoina kuukausina synnytyksen aikaan sekä loppuraskaudesta vaivasi myös ruokahaluttomuus. Varmaan osittain psyykkistä reagointia stressiinkin, ja oli ainakin joku asia kontrollin alla kun se oli syöminen.
Ite en hirveästi tykkää noita kommentteja ottaa vastaan. Vieraammilta ihmisiltä kommenttia saadessa tulee kiusaantunut olo. Se tädin kommentti oli ihan ookoo ja tilannesopiva, vaikka kirjoitettuna näyttääkin pahimmalta
Mutta muiden sukulaisten kommentit tuntuu lähinnä pahalta, koska kaikki muut on jo lapsuudesta asti olleet niin hirveän painokeskeisiä ja puhuneet sekä omista että toisten kehoista tuomitsevasti, mikä on itseeni jättänyt henkisiä arpia ja vaikeuksia lapsuudesta asti suhtautua omaan kehoon. Jos en olisi nuorena, täysi-ikäisyyden kynnyksellä, lähtenyt kahden ylipainokilon kanssa tekemään ensimmäistä dieettiä (joka tietty oli ylitiukka fittnesskisadieettiä mukaileva ohjelma ja lisänä "rasvanpolttokapselit" jotka vain räjäytti suoliston), ei välttämättä olis sen jatkumona tapahtunut tiettyjä asioita, mitkä johti niiden kilojen kertymiseen. Oman historian takia myös koen tärkeänä vaalia omien lasten ruoka-, keho-, ja kasvurauhaa erityisen suurella tarkkuudella.
Omasta kehosuhteesta kertoo toki myös se, etten yhtään hahmota omaa kokoani. Tosi vaikea ostaa housuja vaikka, kun en tavallaan tiedä pitääkö valita 48 vai 40 kokoa oma mielikuva on että oon edelleen kokoa 46-48, toki nykyisten housujen kokolapusta tiedän että ennemmin kannattaa sovittaa niitä 40 kokoisia nyt. Silti joka kerta sovituskopissa oon ollut tuskanhiessä jo valmiiksi ja ajatellut että ei hitto, en mitenkään tuu mahtumaan noihin Takit on kanssa oma lukunsa, kun vetelee kaapista päälle vanhaa toppatakkia minkä ajattelee tänäkin vuonna kirraavan, ja sitten se onkin niin väljä että rajoilla jo tarvisko hankkia uusi paremmin istuva (kokomerkintä kulunut mut oiskohan tää ollut tyyliin 42).
Oma puoliso ei juuri oo mitään kommentoinut ikinä mun kehosta, ei silloin kun se suureni eikä nyt (tai silloin 2021) kun se pieneni. Osaa olla kommentoimatta ja kertonee myös siitä että rakastaa mussa muita asioita kuin ulkokuorta
Ja kehopuheen puuttuminen taitaa tulla ihan kotikasvatuksesta hänellä. Anoppilassakaan ei koskaan oo puututtu mun tai kenenkään muunkaan kehon muutoksiin tai puhuttu erityyppisistä vartaloista negatiivisesti. Appiukko oli nuorena ollut urheilija, ja ainut kehopuhe mitä anoppilassa on kuulunut on ollut "sen ja sen kannattaisi kyllä harrastaa lajia x, voisi olla tosi hyvä siinä kun on sopivat raamit"
oma mielikuva on että oon edelleen kokoa 46-48, toki nykyisten housujen kokolapusta tiedän että ennemmin kannattaa sovittaa niitä 40 kokoisia nyt. Silti joka kerta sovituskopissa oon ollut tuskanhiessä jo valmiiksi ja ajatellut että ei hitto, en mitenkään tuu mahtumaan noihin Takit on kanssa oma lukunsa, kun vetelee kaapista päälle vanhaa toppatakkia minkä ajattelee tänäkin vuonna kirraavan, ja sitten se onkin niin väljä että rajoilla jo tarvisko hankkia uusi paremmin istuva (kokomerkintä kulunut mut oiskohan tää ollut tyyliin 42). Oma puoliso ei juuri oo mitään kommentoinut ikinä mun kehosta, ei silloin kun se suureni eikä nyt (tai silloin 2021) kun se pieneni. Osaa olla kommentoimatta ja kertonee myös siitä että rakastaa mussa muita asioita kuin ulkokuorta
Ja kehopuheen puuttuminen taitaa tulla ihan kotikasvatuksesta hänellä. Anoppilassakaan ei koskaan oo puututtu mun tai kenenkään muunkaan kehon muutoksiin tai puhuttu erityyppisistä vartaloista negatiivisesti. Appiukko oli nuorena ollut urheilija, ja ainut kehopuhe mitä anoppilassa on kuulunut on ollut "sen ja sen kannattaisi kyllä harrastaa lajia x, voisi olla tosi hyvä siinä kun on sopivat raamit"