Painonpudotusryhmä

[SuperTaateli]

Onpa ihanan aktiivinen tämä ketju ollut! Mä en sen sijaan niinkään, piti ihan selata, mitä oon viimeks kirjoittanut ja unohdinkin sen jo tässä muiden viestejä lukiessa Kaloreitakaan en oo jaksanu yazioon kirjata koko kesänä. Aika huolettomasti oon syöny, laiskasti treenannut ja yhdet festaritkin käyny tässä kesä-heinäkuun aikana. Siksipä yllätys oli suuri, kun kävin eilen illalla vaakalla ja totesin painavani saman verran, kuin ennen lapsia. Yhteensä 18 kg lähtenyt vuoden alusta, ihan älytöntä! Mä tein sen!

Musta tuntuu, että tässä painossa mun on nyt hyvä olla, pystyn katsomaan itseäni peilistä ja olemaan tyytyväinen siihen, mitä näen. Tää on varmaan mulle semmoinen hyvän olon paino, koska pysyin samassa monta vuotta ennen kuin aloin esikoista odottamaan. Monet turhautumiset oon kokenut näiden vuosien aikana just jotain ristiäiskuvia katsellessa ja vanhoja vaatteita sovittaessa. Mä toivon ja uskon, että tämä paino olis helppo pitää, koska tähän se nyt vähän puoli huolimattomasti on hakeutunutkin. Aion kyllä silloin tällöin käydä vaakalla, kun en yhtään tiedä, miten kroppa toimii näin kaksi lasta ja viisi vuotta myöhemmin.

Sitä unohtaa näissä tsemppiryhmissä että joskus sitä saattaa päästä maaliinkin asti , tää oli todella virkistävää kuulla!

Oon valinnut lähiaikoina kasvisversion ruuasta (esim jauhelihakastikkeen tein soijarouheesta) ja syönyt esim pinaattikeittoa jneee... nooo, alkuahan tämä on eikä millään muotoa ainoa mahdollinen syy, mutta tuntuu ettei vatsa oikein tykkää mutta jatkan silti, on mukavaa kun ei oo yhtään jauhelihaa jääkaapissa ja silti tulee ruokaa pöytään kanaa toki syön välillä ja kalaa. Täytyis kokeilla linssejä ym. myös piiiitkästä aikaa

Tuo 3kuinen hulinoi yöllä ja muutenkin on tuota univelkaa. Tänään lienee taas sellainen päivä tulossa, että katson kaiken mustin masennuslasien läpi ja nään vain huonot puolet (esim sen etten oo 2 vai 3 pv käynyt edes kävelyllä) . Buah. Päiväunet täytyy koittaa ottaa.

 

[litranmitta]

Jee @Candice , mikä suoritus! Onnistumistarinoista saa tsemppiä itsekin, mahtavaa että pääsit ns. maaliin!

Ja hyviä lomapudotuksia tai tasaisenapitoja muillakin, ei se ole heinäkuussa jäätelöiden kutsuessa ja kesäjuhlista toisiin pomppiessa helpoin homma!

@Chandelier haha tuo kanala takapihalle, nimimerkillä sitä vakavasti harkinnut meillä kyllä muutenkin on syöty kananmunia, vaan nyt ehkä vielä vähän enemmän. Joka viikko tuntuu olevan kauppalistalla: muista munat

Täällä on viikossa pudonnut lisää. Näyttää siltä, että heinäkuun pudotuksesta tulee aika super sen jumivaiheen jälkeen ihan kiva että rysähtää alaspäin. Pysyy motivaatio yllä Vähän harmi kun yazion ilmaisversio ei säilytä painokäyrää kovin pitkään. Nyt kun otin kellon käyttöön, niin siellä sovelluksessa pysyy tallessa, ja pääsen jatkossa katselemaan miten on paino liikkunut Mun taktiikka on siis merkata vain pudotukset, jos nousee kilo-kaks ja parin päivän päästä palautuu takaisin niin nesteitähän ne vain. Siksi tuntuu turhalta niitä merkata. Eri asia varmaan jos kuukauden verran nousisi, sit ei menisi enää nesteiden piikkiin

 

[SuperTaateli]

@litranmitta mä kans merkkaan painon vaan silloin kun on alempana kuin edellinen alin paino sentit ois kannattanu mitata (rinnan ympärys,
rinnan alus , vyötärö, pylly, allit ja reidet) mutta jotenkin en vaan halunnu edes nähdä niitä lukuja se palkitsis jos näkis että senttejäkin lähtee, mutta kun päätin että meen olojen ja tuntemusten mukaan ( + vaatteet kertoo jotain) eilenkin oli niin muka timmi olo kun ei vatsa näkynyt tissien yli mutta kun katsoin heijastuksen ikkunasta niin jep, siellähän se masseli loisti isona ja uljaana omalla paikallaan nauratti ja itketti samaan aikaan. Vähän kerrallaan, muistetaan. Vähän kerrallaan..

 

[Sandra84]

Saako kysyä millaisia nämä "ruokaohjeet" ovat joiden mukaan syöt?
Tää koko laihdutus-kiinteytys-salillakäynti-ruokavalio on kans niin sekalaista hommaa, toiset sanoo et syö vähemmän ja pelkkiä kasviksia ja toiset mättää protskua ja hankkii kanalan takapihalle.

Ravitsemusterapeutti antoi ohjeet 1800-2000kcal ja ihan perusruokaa. Välipalaksi jogurttia ja leipä esim. Ei mitään kitudiettiä. 1800kcal tuli nälkä niin lisättiin vähän esim. jogurttia tms. Vähärasvaista ja 60% margariini, koska rasvamaksa (jätin nyt pepsi maxit yms pois koska ne voi sitä aiheuttaa myös ilmeisesti).

 

[litranmitta]

@litranmitta mä kans merkkaan painon vaan silloin kun on alempana kuin edellinen alin paino sentit ois kannattanu mitata (rinnan ympärys,
rinnan alus , vyötärö, pylly, allit ja reidet) mutta jotenkin en vaan halunnu edes nähdä niitä lukuja se palkitsis jos näkis että senttejäkin lähtee, mutta kun päätin että meen olojen ja tuntemusten mukaan ( + vaatteet kertoo jotain) eilenkin oli niin muka timmi olo kun ei vatsa näkynyt tissien yli mutta kun katsoin heijastuksen ikkunasta niin jep, siellähän se masseli loisti isona ja uljaana omalla paikallaan nauratti ja itketti samaan aikaan. Vähän kerrallaan, muistetaan. Vähän kerrallaan..

Joo mäkin vasta tässä kuussa uskalsin ne sentit ottaa otin kyllä vain vyötärön kapeimman ja navan kohdan. Reisi, pylly ja alli olis kyllä hyödyllisiä, tisseistä en koe itelleni riemua kun ne on imetyksestä huolimatta niin onnettomat patalaput mut yhet rintsikat meni nyt päälle, mitkä oli puoli vuotta laatikossa kun ne kiristi! Yllätyin myös hupparin pukiessa, että sekin oli muuttunut väljemmäksi joka suunnasta Jännityksellä ootan mikä tästä vatsasta tulee laihdutuksen jälkeen. Siihen tuli raskausaikana (synnytyksen jälkeen ilmestyi näkyviin todella) sellainen roikkuva alavatsamakkara opiskeluaikana mun vatsakilot oli sentään sellainen uimarengas, nyt se on joku.. huonosti suunniteltu pussittava vyölaukku?

 

[SuperTaateli]

Joo mäkin vasta tässä kuussa uskalsin ne sentit ottaa otin kyllä vain vyötärön kapeimman ja navan kohdan. Reisi, pylly ja alli olis kyllä hyödyllisiä, tisseistä en koe itelleni riemua kun ne on imetyksestä huolimatta niin onnettomat patalaput mut yhet rintsikat meni nyt päälle, mitkä oli puoli vuotta laatikossa kun ne kiristi! Yllätyin myös hupparin pukiessa, että sekin oli muuttunut väljemmäksi joka suunnasta Jännityksellä ootan mikä tästä vatsasta tulee laihdutuksen jälkeen. Siihen tuli raskausaikana (synnytyksen jälkeen ilmestyi näkyviin todella) sellainen roikkuva alavatsamakkara opiskeluaikana mun vatsakilot oli sentään sellainen uimarengas, nyt se on joku.. huonosti suunniteltu pussittava vyölaukku?

Joo sama , tuon vatsan kans keskimmäisen lapsen jälkeen vatsamakkara jäi vasemmalta reunalta sen verran isoksi lipareeksi että välillä (varsinkin kesällä) kutisi ja nyt arvatenkin jää vielä enemmän koko matkalta niin jälkitarkastuksessa jo lääkärille mainitsin asiasta - kalastelen siis julkiselta abdominoplastiaa vatsalihasten välinen jännesauma meni jo kakkosen raskaudessa lopullisesti "paskaksi" joten sekin tarvis kuroa umpeen samalla. Lääketieteelliset syyt kun löytyy niin on mahdollisuus julkiselta saada. Jos en saa niin menen omakustanteisesti, mutta siihen menee vielä vuosia kun lompakko kutistuu siitä jopa 10t euroa ei löydy sellaisia säästöjä, kiitos hoitovapaan kakkosen jälkeen + remppaprojektin

 

[SuperTaateli]

Lisään: ja olin siis S-kokoa ylävartalosta vuosi keskimmäisen lapsen syntymästä ja silti oli makkara ja nyt voin hakeutua kerjäämään apuja julkiselta aikaisintaan vuosi tän kolmosen syntymästä. On siis hyvä aika vielä pudotella kiloja. 70-75 kiloon haluan päästä ennen ko. toimenpidettä , vähempikin on hyvä

 

[Miyn]

Kävin vaa'alla pitkästä aikaa aamulla. Edellinen ohjelmaan asetettu paino oli puolitoista kuukautta sitten 77 kg ja nyt 75,5 kg. Ainoa mitä olen tässä muuttanut (pikkuhiljaa, pikkuhiljaa) niin olen jättänyt suklaan pois lähes kokonaan, samoin karkit sekä vaihtanut munkit, korvapuustit ja pullat pieneen keksiin jonka otan kahvin kanssa. Seuraavaksi vaihdan makeat jugurtit ja makeutetun myslin rahkaan tai luonnonjugurttiin / smoothieen.

Mulla on pieni pähkinä purtavaksi. Mulla on töissä ollessani https://tinyurl.com/HuaweiBand-4 koska pieni, siro, ei ole tiellä, näyttää ajan ja askeleet, on herätys sekä unen seuranta eikä haittaa vaikka siihen menisi likaa koska maksoi muutaman kympin.
Oikeasti haluaisin ja tarvitsisin jonkun nätin, hienostuneen rannekellon jonka kelpaisi laittaa vaikka ravintolaan (ja mieluiten älykellon koska mulla on ehkä 5 tavisrannekelloa laatikossa vailla pariston vaihtoa). Mutta sitten olisi hyvä jos tästä nyt innostuisi niin käyttää sitä liikkuessa eli toimintoja saisi olla mutta ulkonäkö etusijalla. Suosituksia?
Veikon koneessa on tarjouksessa https://tinyurl.com/huaweiwatchgt3
Hmm..

 

[litranmitta]

Kävin vaa'alla pitkästä aikaa aamulla. Edellinen ohjelmaan asetettu paino oli puolitoista kuukautta sitten 77 kg ja nyt 75,5 kg. Ainoa mitä olen tässä muuttanut (pikkuhiljaa, pikkuhiljaa) niin olen jättänyt suklaan pois lähes kokonaan, samoin karkit sekä vaihtanut munkit, korvapuustit ja pullat pieneen keksiin jonka otan kahvin kanssa. Seuraavaksi vaihdan makeat jugurtit ja makeutetun myslin rahkaan tai luonnonjugurttiin / smoothieen.

Mulla on pieni pähkinä purtavaksi. Mulla on töissä ollessani https://tinyurl.com/HuaweiBand-4 koska pieni, siro, ei ole tiellä, näyttää ajan ja askeleet, on herätys sekä unen seuranta eikä haittaa vaikka siihen menisi likaa koska maksoi muutaman kympin.
Oikeasti haluaisin ja tarvitsisin jonkun nätin, hienostuneen rannekellon jonka kelpaisi laittaa vaikka ravintolaan (ja mieluiten älykellon koska mulla on ehkä 5 tavisrannekelloa laatikossa vailla pariston vaihtoa). Mutta sitten olisi hyvä jos tästä nyt innostuisi niin käyttää sitä liikkuessa eli toimintoja saisi olla mutta ulkonäkö etusijalla. Suosituksia?
Veikon koneessa on tarjouksessa https://tinyurl.com/huaweiwatchgt3
Hmm..

Tuo linkin kello oli ainakin kaunis Mä käytän polaria, ja pidän kellon tyylistä, laadusta ja toiminnoista. Mulla on Vantage M. Mutta näissä ei taida ihan älykellon kaikkia ominaisuuksia olla (?) vaan enemmän urheiluun/liikuntaan, aktiivisuuteen ja uneen keskittyvät toiminnot. Puhelimen ilmoitukset saisi näkymään tähän mun vanhempaan malliinkin, miehellä uudempi versio samasta mallista näyttää myös sääennusteen ja sillä vissiin pystyy hallita musiikkia treenatessa. Niissä kalliimman pään polareissa vissiin enemmän vielä ominaisuuksia. Ignite on nätein näistä polarin kelloista, rannekekin joissain väreissä vähän siistimpi versus oma perus valkoinen silikoniranneke Rannekkeitahan saa näihin tilattua netistä, katsoo vain että leveys on oikea ja kiinnityksenä se jousitappi. Pitäis tilata itsekin semmoiset, toinen joku juhlavampi ja toinen perus silikoninen, kun nykyisessä jo osa rei'istä irvistää.

 

[Candice]

Sitä unohtaa näissä tsemppiryhmissä että joskus sitä saattaa päästä maaliinkin asti , tää oli todella virkistävää kuulla!

Joo, kyllä se sillon tammikuussa tuntu hyvin kaukaiselta ajatukselta painaa 18 kg vähemmän. Helpotti aika paljon, kun asetti välitavoitteita ja sai sit niitten saavuttamisesta uutta intoa. Tsemppiä kaikille omiin projekteihin, kyllä ne tavoitteet on saavutettavissa!

 

[litranmitta]

Käytiin tänään niissä viimetinkaan kutsutuissa rippijuhlissa. Oon ylpeä itsestäni, kerrankin osasin juhlissa herkutella kohtuullisesti paluumatkalla mies himoitsi mennessä näkemiään metrilakuja, ja haettiin niitä. Söin hänen pussista jokusen pätkän, mutta lopetin kun tuli herkkuhimo täytettyä. Ei mennyt siis siihen että herkuilla täyttäisi vatsaa. Vitsit, ehkä mäkin alan oppia

 

[litranmitta]

Heinäkuu lopuillaan tänä aamuna en vaa'assa pyörähtänyt, lauantaiaamuna viimeisin. Heinäkuun pudotus oli aika hurja -4,3 kiloa sen painojumin purkauduttua siis rysähti reilusti. Kokonaispudotus huhtikuun alusta on -12,4 kg. Seuraava tavoite mulla on kaksinumeroiset, kymppi matkaa sinne. Varmaan 3-5 kuukautta mennee ennen kuin siellä ollaan. Ennen joulua siis voisi hyvinkin olla Pari kiloa kuukaudessa olisi ihan riittävä tahti, mutta ei mua haittaa tämmöiset nopeammat kuukaudet välissä kyllä yhtään kun niistä saa kivaa motivaatiobuustia Varsinkin kun lähtöpaino oli niin kamala, vaikka kuinka oonkin pitkä ihminen. Keventynyt olemus näkyy siinä, että vaatteita on palannut käyttöön ja ne on ruvenneet istumaan paremmin. Kärrylenkkien kävelynopeudetkin on nousseet

Olis kiva kuulla ja tsempittää muidenkin heinäkuun tuloksia, on ne sitten olleet tasaisena pitoa tai tiputuksia, ja tsempit saa vaikka tää kuukausi olis mennytkin lomailun kannalta eikä vaa'alla mitattavia tuloksia olisi - toisinaan kun se puhdas lepo voi olla parempi tulos terveyden kannalta

 

[Sointu-Helmiina]

Hellou! Terveisiä mökeiltä eri puolilta Suomea. Ihana olla kotona, vaikka hauskaa oli reissatakin. Olen niin täynnä energiaa, että oikein hämmästyttää.

Vaa'alle en ole uskaltanut hypätä. Liikuttua on tullut kivasti, uitua joka päivä, ja viimeisin viikko suppailtuakin. Mutta kyllä olen syönyt! Kummasti lisää ruokahalua päivittäin saunominen ja uiminen.

Nyt aloitan uudestaan mahalaukunkutistusprojektin, meni kyllä huolella jäihin lomailun ajaksi. Mut ei painoa varmaan ole lisääkään tullut.

Harjoittelen joogarutiinia, jota voisi käyttää sitten raskaanakin. Ensimmäiset hengitykset ja lämmittelyt vasta muistissa, mutta ehdin kyllä painaa ohjelman mieleeni. Nyt jo istumaasento korjaantunut paljon, en istu enää selkä pyöreänä, vaan istumakyhmyjen päällä selkä suorana.

 

[Sointu-Helmiina]

Upea pudotus, @Candice! Inspiroiva!

@litranmitta Hyvin menee siellä! Pääsisinköhän peesiin edes kuukaudeksi, jos saisi lopultakin pari kiloa pois. Mulla matkaa kaksinumeroisiin noin 15 kiloa.

 

[zar_]

Täällä olen sivusta seurannut teidän monen hienoja saavutuksia. Onnea niistä!

Minä tulin vaan kertomaan, että en tiedä millä voimalla ikinä pystyn onnistumaan. imetysaikana lähti siis -15kg ja lähtöpainoon oli enää 10kg matka. Sitten imetys loppui ja painoa tuli takaisin reilut 7kg ja nyt ei meinaa lähteä millään irti. Ehkä pitäisi lisätä hikiliikunta kuvioihin tai yrittää edes säännöllistä ruokarytmiä.. Tuo viimeisin minulla aivan surkeaa, kun pojan erityisruokavalioiden taikominen/ruuanlaitto aiheuttaa sen, että itsellenikin pitäisi jaksaa tehdä eri ruokaa ja usein oikaisen vaan syömällä esim. Leipää. Ja sitä huomaan syöväni sitten koko ajan sen ruuan sijaan. Ehkä pitäisi jotain yrittää laittaa pakkaseen, tehdä isoja satseja ruokaa kerrallaan...

No mutta tämä ei ollut mun asiani vaan se, että tämä päivä ollut mulle erityisen vaikea. Mulla nyt särkenyt migreenin takia monta päivää päätä ja eilen yötä vasten otin sitten särkylääkettä, mikä aiheutti sen, että olin ihan massiivisesti turvonnut aamulla (mulla siis autoimmuunipohjainen ihosairaus, joka reagoi näin ulkoisiin ärsykkeisiin välillä myös sisäisiin), tai lähinnä mun huulet ja kaula oli turvonneet, kädet kutisi ja turpoili sekä jalkoja kuumotti, kutitti ja jalkaterät turpoili. Olin ottanut mun lääkkeitä normaalia vähemmän eli laskenut vähän annosta, koska ne oli lopussa ja mun tarkoitus oli mennä apteekkiin samana päivänä hakemaan uusi pakkaus. Mä kävinkin apteekissa mun reippaan taaperon kanssa ja rattailla sitten ohitettiin yksi kivijalkabubi, jossa mun mies oli yhdellä olutlasillisella. Poika tietysti vilkutti iloisesti isänsä nähdessään ja minä tietty myös vilkutin mukana, jatkettiin siitä matkaa sitten puistoon päin lapsen kanssa. Myöhemmin samana päivänä, kun mies oli tullut kotiin, se kertoi mulle miten joku tuntematon mies siinä baaripöydässä oli kysynyt mun mieheltä, että oliko tuo sun vaimos. Mies oli vastannut, että kyllä oli ja poikani myös. Siihen tää tuntematon kaveri oli sanonut ohimennen, ikään kuin normaalisti kovaan ääneen, että ompa sun muijas lihava. Mies oli tästä vähän hermostunut jo, ja tää toinen varmaan katui sanojaan, kun mun mies sitten sanoi, ettei häntä haittaa se, hän ei ajattele asiaa noin ja, että vaimolla on sairauksia, jotka vaikuttavat painoon. Oli myös todennut, että haukupa vielä kerran vaimoa, niin et istu enää siinä. Sitten tää kaveri oli ruvennut korjailemaan sanojaan ja sanonut, että tarkoitti vain, ettei vaimos huolehdi itsestään kovin hyvin. Lähti kyllä menee sit aika nopeaan kun mies totes, et täysin toivoton tapaus toi tyyppi..!
Mutta siis pointti oli se, että kun mä kuulin tosta, niin mua loukkasi, niin paljon. Itkuhan multa pääsi, vaikka mies lohdutti ja sanoi, ettei nää mua lihavana ja vaikka olisinkin, niin se ei häntä haittaa. Oon pyöritellyt tätä asiaa päässäni kauheasti, koska mä oon ihan oikeasti taistellut tämän muuttuneen kehoni sekä painoni kanssa. En kehtaa liikkua missään enää kohta, kun mietin vaan, että ihmiset miettii mun läskejä ja turvonnutta naamaa.
Ja toki tiedän, että mun pitäisi liikkua ja huolehtia itsestään, mutta mä oon niin väsynyt näihin 2v kestäneisiin yöheräilyihin ja lapsen erikoisruokavalion ylläpitämiseen sekä sairauden hoitoon, etten mä vaan ole voinut huolehtia itsestäni niin kun olisin halunnut tai toivonut. Että kun on ollut pakko ylläpitää sitä lapsen hoitoa ja huolenpitoa, en mä ole siinä edes mitään painoa ehtinyt miettiä, mulla on ollut kädet täynnä työtä ja todella raskaat vuodet takana. Mutta ihmiset ei ymmärrä.
Ja tänä kesänä mua pisti kyy, minkä takia olin pitkään sairaalahoidossa, niin en ole voinut hyppiä ja pomppia kaikenmaailman jumpissa ja pumpissa..

Ja olen kuullut näitä ennenkin...miehen kaveripiiristä joku tölväisi raskauden viime viikkoina et ihmetteli miten olin niin turvonnut.. toinen puolestaan raskauden jälkeen sanoi, että lihavahan minä olen, vaikka synnytyksestä oli ehkä öö 2kk. Siihen kyllä mies sanoi, et mä olen laihtunut jo todella paljon, ettei tarvii tollasta puhua. Mutta kamalaa. Kyllä mä tiedän olevani liian tukeva pituuteeni nähden, mutta masentavia nämä puheet. En saa millään stressiä vähemmälle ja olen ihan jumissa.

Terveisiä täältä, toivottomalta tapaukselta. En mä tiedä miksi kirjoitin. Tarviisin kai vaan tsemppiä.

 

[litranmitta]

@zarar_ ihan kamala ihminen tuo miehesi kaveri! Suututtaa sun puolesta. Mutta myös miten ihanaa, että miehesi puolusti sua noin lujasti, kuten omaa rakasta kuuluukin puolustaa Vieraat ihmiset, erityisesti miespuoliset, ei oikeasti tunnu ymmärtävän, mitä se on kun joka yö joutuu heräämään. Siinä kun keho tottuu käymään jatkuvassa valmiustilassa reagoimaan itkuun, ei ole mikään ihme että se vaikuttaa kokonaisvaltaiseen jaksamiseen ja aineenvaihduntaan. Mäkin oon vauvavuonna pelännyt selän takana puhujia, että paljonkohan jauhetaan siitä että laihtui normaaliksi, sai lapsen ja lihoi takaisin. Varmaan pelko juontaa juurensa siitä mun edellisestä opiskeluaikaisesta lihomisesta ja sen jälkeen laihtumisesta, kun tiedän että silloin on selän takana jauhettu. Jauhajat ei tienneet taustoja ja syitä kummankaan kehonmuuttumisen takana.

Ajatuksesi tehdä ruokia valmiiksi pakkaseen on tosi hyvä. Jos joskus saat semmoisen hetken, että on mahdollisuus kokata valmiiksi niin suuri helpotus siitä on arkeen kun niitä ruokia löytyy lämmitettäväksi. Mulla oli vauvavuonna kanssa paha tapa elää leivällä niinä vaikeina hetkinä, kun vauva viihtyi vain sylissä pystyssä. Ja leipää on niiiiiin helppo syödä liikaa silloin kun sitä syö nälkäänsä, been there done that.

Noniin, sit omat kuulumiset perään. Kolmen päivän vuotamattoman tauon jälkeen maanantaina alkoi menkkarunsas vuoto uusiksi.. Turvotusta pamahti _kolme_ kiloa josta onneksi puoltoista lirisi pois ekan vuotopäivän jälkeen. Maanantaina ihan sormet ja naama kihisi siitä pöhöstä. Menee niin hermo tähän minipilleritouhuun. Jos vuotosekoilut jatkuu niin pakko taas vaihtaa valmistetta... Tai koko ehkäisytapaa. Nyt pitäisi keksiä keino saada tää loppukin pöhö pois, hikijumppaa, saunaa, rauhallista joogaa ja kevyttä kävelyä harrastettu. Aika varmaan ainut mikä auttaa, mutta haaveilen silti että olispa joku taikakonsti.

 

[Sointu-Helmiina]

@zarar_ Huh, mitä idiootteja, juntteja, sanat eivät riitä! Ihana, että miehesi puolustaa sinua, mutta voisit oikeastaan sanoa hänelle, ettei tarvitsisi tuollaista moskaa sinun korviisi kantaa. Se satuttaa, vaikka kuinka yrittää järkeillä. Lisäksi epäilen, että kommentoijat eivät ymmärrä, kuinka kipeästä asiasta on kyse.

Ulkonäkö nyt vain merkitsee joillekin kaikkea. Tiedän, että se on vaikeaa, mutta yritä nousta sen yläpuolelle. Jos me emme nyt väliaikaisesti täytä kauneusihanteita (tai vaikka emme koskaan!), se on vain sitä. Harmi juttu. Saattaa esimerkiksi lapsen vaikeiden allergioiden läpi selviämisessä olla täysin toissijaista. Se, että ylipäätään ajattelet nyt asiaa, tarkoittaa, että teillä alkaa sujua, vaikka se ei siltä vielä varmasti tunnukaan.

Kuvittelehan itsesi nyt ystäväksesi tai vanhemmaksi versioksi itsestäsi. Ensin etäännytät katsellen tilannettasi vähän ulkopuolelta, kokonaisuutena. Ja sitten mietit, mitä haluaisit sanoa. Jos se on tsemppaamista hikiliikunnan ja ruuanlaiton pariin, niin sitten lempeästi sanot niin. Mutta jotenkin epäilen, että peräänkuuluttaisit armollisuutta. Olette vasta selviämässä. Pitkällä tähtäimellä vaikka yksi vuosikin vähän painavampana (täältä noin 40 kilon ylipainon takaa, sori, jos kuulostan vähättelevältä) ei merkitse yhtään mitään. Tai edes kaksi. Anna itsellesi aikaa toipua.

Harjoitatko liikkuvuusharjoittelua? Ylipainoisempanakin viihtyy hyvin, kun lihakset venyvät ja ovat kimmoisat, ei kolota eikä särje. Tai ne saa äkkiä jumpattua pois. Omat minituokioni ovat usein muutaman sekunnin mittaiset. Mutta vähitellen niistäkin alkaa olla iloa, ja voi sitä luksusta, kun saa oikeasti tehtyä 10-15 minuutin harjoituksen. En tiedä, toimiiko tämä metodi kenellekään muulle, mutta minä katson instagrammista joogavideoita, ja saan niistä sekä hyviä vinkkejä että kannustusta. Kunhan vain osaa laittaa ne hurjimmat siihen "wau, tuollaistakin on" -osioon päämäärän sijaan.

Lapsesi on vielä kovin pieni. Ei-allergisen 2-vuotiaan äidillä pitää kiirettä ja on kädet täynnä, saati sitten teillä. Puhumattakaan omista sairauksista! Se helpottaa kyllä sitten nopeasti, jo 3-vuotias on ihmeen taitava kaikessa.

Syömisen laadun parantaminen tukisi kyllä jaksamista, että sinänsä pakasteidea on loistava. Mutta tässäkin lähtisin helpommasta liikkeelle. Kun syöt leipää, kasaa kunnon päällyset, proteiinia ja kasviksia. Jos napostelet suklaata tai muuta makeaa, rouskuta porkkana tai popsi banaani kylkeen. Jo pelkästään sillä, että lisäät kasviksia jokaiseen suupalaan, saat elintärkeitä palikoita arkeen. Varmasti lapsen allergiat tuovat tähänkin haasteet, mutta ehkä vaikka porkkanoita voisi kuoria useamman veteen palasina, niin siitä saisi pari päivää napsia jääkaapista.

Jaksamista! Ihan kaikesta selviää, ei hätää. Olet jo pitkällä!

 

[Sointu-Helmiina]

@litranmitta Nappaa äkkiä kiinni asiasta, jos vuodat paljon monta kertaa. Se kuluttaa yllättävän äkkiä rautavarastot nollille, ja sen korjaaminen saattaakin olla hankalaa. Sori, en nyt muist äkkiseltään, onko tästä ollut jo puhetta. Muistan hämärästi nähneeni nimimerkkisi raudanpuutosta käsittelevissä ketjuissa.

 

[litranmitta]

@litranmitta Nappaa äkkiä kiinni asiasta, jos vuodat paljon monta kertaa. Se kuluttaa yllättävän äkkiä rautavarastot nollille, ja sen korjaaminen saattaakin olla hankalaa. Sori, en nyt muist äkkiseltään, onko tästä ollut jo puhetta. Muistan hämärästi nähneeni nimimerkkisi raudanpuutosta käsittelevissä ketjuissa.

Joo, alkaa olla jo puutosoireet kun jonkun aikaa on levottomat jalat kiusanneet

 

[Pingviiniemo]

Täällä olen sivusta seurannut teidän monen hienoja saavutuksia. Onnea niistä!

Minä tulin vaan kertomaan, että en tiedä millä voimalla ikinä pystyn onnistumaan. imetysaikana lähti siis -15kg ja lähtöpainoon oli enää 10kg matka. Sitten imetys loppui ja painoa tuli takaisin reilut 7kg ja nyt ei meinaa lähteä millään irti. Ehkä pitäisi lisätä hikiliikunta kuvioihin tai yrittää edes säännöllistä ruokarytmiä.. Tuo viimeisin minulla aivan surkeaa, kun pojan erityisruokavalioiden taikominen/ruuanlaitto aiheuttaa sen, että itsellenikin pitäisi jaksaa tehdä eri ruokaa ja usein oikaisen vaan syömällä esim. Leipää. Ja sitä huomaan syöväni sitten koko ajan sen ruuan sijaan. Ehkä pitäisi jotain yrittää laittaa pakkaseen, tehdä isoja satseja ruokaa kerrallaan...

No mutta tämä ei ollut mun asiani vaan se, että tämä päivä ollut mulle erityisen vaikea. Mulla nyt särkenyt migreenin takia monta päivää päätä ja eilen yötä vasten otin sitten särkylääkettä, mikä aiheutti sen, että olin ihan massiivisesti turvonnut aamulla (mulla siis autoimmuunipohjainen ihosairaus, joka reagoi näin ulkoisiin ärsykkeisiin välillä myös sisäisiin), tai lähinnä mun huulet ja kaula oli turvonneet, kädet kutisi ja turpoili sekä jalkoja kuumotti, kutitti ja jalkaterät turpoili. Olin ottanut mun lääkkeitä normaalia vähemmän eli laskenut vähän annosta, koska ne oli lopussa ja mun tarkoitus oli mennä apteekkiin samana päivänä hakemaan uusi pakkaus. Mä kävinkin apteekissa mun reippaan taaperon kanssa ja rattailla sitten ohitettiin yksi kivijalkabubi, jossa mun mies oli yhdellä olutlasillisella. Poika tietysti vilkutti iloisesti isänsä nähdessään ja minä tietty myös vilkutin mukana, jatkettiin siitä matkaa sitten puistoon päin lapsen kanssa. Myöhemmin samana päivänä, kun mies oli tullut kotiin, se kertoi mulle miten joku tuntematon mies siinä baaripöydässä oli kysynyt mun mieheltä, että oliko tuo sun vaimos. Mies oli vastannut, että kyllä oli ja poikani myös. Siihen tää tuntematon kaveri oli sanonut ohimennen, ikään kuin normaalisti kovaan ääneen, että ompa sun muijas lihava. Mies oli tästä vähän hermostunut jo, ja tää toinen varmaan katui sanojaan, kun mun mies sitten sanoi, ettei häntä haittaa se, hän ei ajattele asiaa noin ja, että vaimolla on sairauksia, jotka vaikuttavat painoon. Oli myös todennut, että haukupa vielä kerran vaimoa, niin et istu enää siinä. Sitten tää kaveri oli ruvennut korjailemaan sanojaan ja sanonut, että tarkoitti vain, ettei vaimos huolehdi itsestään kovin hyvin. Lähti kyllä menee sit aika nopeaan kun mies totes, et täysin toivoton tapaus toi tyyppi..!
Mutta siis pointti oli se, että kun mä kuulin tosta, niin mua loukkasi, niin paljon. Itkuhan multa pääsi, vaikka mies lohdutti ja sanoi, ettei nää mua lihavana ja vaikka olisinkin, niin se ei häntä haittaa. Oon pyöritellyt tätä asiaa päässäni kauheasti, koska mä oon ihan oikeasti taistellut tämän muuttuneen kehoni sekä painoni kanssa. En kehtaa liikkua missään enää kohta, kun mietin vaan, että ihmiset miettii mun läskejä ja turvonnutta naamaa.
Ja toki tiedän, että mun pitäisi liikkua ja huolehtia itsestään, mutta mä oon niin väsynyt näihin 2v kestäneisiin yöheräilyihin ja lapsen erikoisruokavalion ylläpitämiseen sekä sairauden hoitoon, etten mä vaan ole voinut huolehtia itsestäni niin kun olisin halunnut tai toivonut. Että kun on ollut pakko ylläpitää sitä lapsen hoitoa ja huolenpitoa, en mä ole siinä edes mitään painoa ehtinyt miettiä, mulla on ollut kädet täynnä työtä ja todella raskaat vuodet takana. Mutta ihmiset ei ymmärrä.
Ja tänä kesänä mua pisti kyy, minkä takia olin pitkään sairaalahoidossa, niin en ole voinut hyppiä ja pomppia kaikenmaailman jumpissa ja pumpissa..

Ja olen kuullut näitä ennenkin...miehen kaveripiiristä joku tölväisi raskauden viime viikkoina et ihmetteli miten olin niin turvonnut.. toinen puolestaan raskauden jälkeen sanoi, että lihavahan minä olen, vaikka synnytyksestä oli ehkä öö 2kk. Siihen kyllä mies sanoi, et mä olen laihtunut jo todella paljon, ettei tarvii tollasta puhua. Mutta kamalaa. Kyllä mä tiedän olevani liian tukeva pituuteeni nähden, mutta masentavia nämä puheet. En saa millään stressiä vähemmälle ja olen ihan jumissa.

Terveisiä täältä, toivottomalta tapaukselta. En mä tiedä miksi kirjoitin. Tarviisin kai vaan tsemppiä.

Mä en edes pystynyt kommentoida tähän heti kun pisti niin vihaksi sun puolesta. Miten voi olla tommosia ihmisiä ja kommentteja. Mä en käsitä. Suurta arvoa sille että oot jaksanut tsempata vaikeina aikoina lapsesi vuoksi ja ylipäätään läpi kaikesta. Paino on ihan toissijaista ja jos joku kommentoi siihen, niin hällä täytyy olla jokin ongelma.

Ulkomuoto muuttuu ihan luonnollisesti elämän aikana ja toivottavasti löydät lempeyttä itseäsi kohtaan. Uskon että tilanne helpottaa sit jos/kun tulevaisuudessa asiat alkaa järjestyä, Ymmärrän että on varmasti vaikea suhtautua kun on huono olo ja täytyy jaksaa, eikä oo aikaa ja jaksamista niille jutuille mistä pitää.

Teillä on niin pitkään ollut vaikeaa ja sä kovilla.