Painonpudotusryhmä

[Aliina90]

@Sointu-Helmiina sun kasvismäärät kuulostaa upeilta! Mun yksi tavoite kesäkuulle oli lisätä kasvisten määrää ja onnistuinkin siinä melko hyvin. Oon tosi tyytyväinen siitä. Olen myös Patrik Borgin suuri fani, hänellä on tosi tervejärkisiä ajatuksia laihdutuksesta ja elämäntapamuutoksista.

Minä en voi noita aktiivisuusmittareita käyttää, kun siinä käy myös samoin kuin liikunnassa muutenkin, että innostun vain liikaa aluksi ja pyrin täydellisyyteen, kunnes tapahtuu totaalinen romahdus. Olen muutenkin yrittänyt päästä nyt ajatuksesta, että kaiken pitäisi onnistua täydellisesti tai muuten kaikki on pilalla. Ja olen siinä melko hyvin nyt onnistunutkin, esim. herkuttelut ei ole pilannut päivää, vaan olen jatkanut taas sitten seuraavalla aterialla tai seuraavana päivänä terveellistä ruokailua. En usko mihinkään kieltoihin tai pakkoihin enää omalla kohdallani.

 

[Aliina90]

@MinnaM kevyempi olo ja parempi vireystaso kuulostaa oikein hyvältä!

Mun kesäkuu on mennyt ihan mukavasti. Olen sallinut itselleni kaiken ja mitää isompia ylilyöntejä ei ole tapahtunut. Pari päivää meni vähän huonosti syöden kun yritin lopettaa tupakointia, mutta valitettavasti sitten sorruin taas. Ahdistaa ihan kauheasti kun sorruin alkuvuodesta monen vuoden tauon jälkeen polttamaan ja nyt on kokoajan sellainen olo, että se on niin väärin ja en halua sitä tehdä, mutta en pysty lopettaakaan. Niin hirveetä ja pettynyt olo siihen, että menin sortumaan.

Mulle vaikeinta tässä laihdutushommassa on ihan selkeästi juominen. En juurikaan käy missään baareissa, mutta muutoin tulee juotua melkein joka viikko ja se ei todella edesauta laihtumaan. Sitä kun saisi vähennettyä edes pariin kertaan kuukaudessa, niin olisi hyvä.

Painorintamalla on ihan hyvää edistystä tapahtunut. Kuukauden takaiseen -2,1 kg eli olen siihen oikein tyytyväinen, vaikka kyllähän se jojoilee edes takas, mutta jojoilun painopiste on kuitenkin selkeästi alempi kuin muutama viikko sitten. Yksi työkaveri myös huomautti, että olen laihtunut, ja kyllä itsestäkin tuntuu, että jotain kaventumista on tapahtunut. Vielä 2,2 kg edellistä raskautta edeltävään painoon.

 

[litranmitta]

Mulla näyttää tällä viikolla jumittavan, mikä on ihan normimeininki kun pms puskee päälle. Todnäk viikonloppuna kun menkat alkaa, hyppää painokin alkupäiviksi kilon pari ylös, kunnes vuodon lopulla poistuu sit nestekuormakin. Päätin että syön nyt vklp lapsen synttäreillä vähän herkkujakin, ja normaaleita ruokatarjottavia mitä pitkänmatkalaisillekin oon varannut. Jos koitan ketota vklp yli niin todnäk menee siihen etten muista syödä sit mitään emännöidessäni, ja vedän illalla kaikki ylijääneet kakut ja karkit kaksin käsin Sit taas sunnuntaina normisyömiseen kiinni

Mun pitäis parantaa ehdottomasti keskivartalon lihasten kuntoa Nyt kun viimein lapsikin viihtyy leikkimässä 20 minsaa niin että lähellä olo riittää, niin pystyy corejumppaa tekemään. Alkuviikosta sain tehtyä jopa 40 min jumpan, kun alkulämpän ja loppuverkan (10 min / 5 min) tein taaperon perässä menemisenä

 

[Aliina90]

@litranmitta on tää naisena olo kyllä sellaista jojoilua painon suhteen, kuukautiset todella vaikuttaa painoon. Onneks sen tiedostaa että se on vaan väliaikaista turvotusta, joka sitten poistuu. Ja sun vklp-suunnitelmat kuulostaa hyvältä, välillä hyvä antaa itselle vähän joustoa niin ei sitten lähde lapasesta jälkikäteen.

Mulla kans tänä viikonloppuna normaalia runsaampaa ja energiapitoisempaa syömistä, maanantaina sitten paluu arkeen ja terveellisempään ruokailuun.

 

[Pingviiniemo]

Hei! Onko täällä vaakaexperttejä? eli ollaan reissussa ja kesämökillä on vaaka joka näyttää mun mielestä liian vähän. Eli laitoin litran maitotölkin ja tulos oli 0,8kg. Eli näyttää väärin mutta kuinka paljon!

 

[dimou]

Oisko täällä kellään antaa hyviä vinkkejä jostain sovelluksista, kirjoista, youtube-kanavista tai mistä vaan, mistä saisi hyvää tietoa ja motivaatiota laihduttamiseen? Mulle tää on hyvin uusi tilanne, kun en ole koskaan varsinaisesti tavoitteellisesti laihduttanut, mutta nyt ei tunnu enää oma maalaisjärki riittävän. Huhtikuun jälkeen paino on junnannut paikoillaan, ja nyt viime punnituksessa sitä oli tullut jopa lisää.

Painoa ei sinänsä ole ihan hirveästi liikaa, joku 6-8 kiloa, mutta ahdistaa ihan hirveästi nämä löllöt muodot ja kireät vaatteet. Ja tosiaan se, ettei painolle tapahdu mitään, vaikka omasta mielestäni olen syönyt paremmin (pienempiä annoskokoja ja vähentänyt herkkuja). Nuorin lapsi on 9kk ja imetän edelleen pari kertaa päivässä, joten mitään kitudiettiä en halua, vaan jotain pysyvämpää, josta kuitenkin tulisi sillä tavalla tuloksia että motivaatio pysyy yllä.

Voin myös maksaa jostain valmennuksesta tms. jos se on oikeasti toimiva.

 

[Foreverfever]

Mä myös epäilin kotona oman vaa'an toimimista kun näytti tänään niin vähän.
Paino n. 74kg ja ei ole laihdutus ollut yhtään mielessä, päinvastoin karkkia ja pikaruokaa/eineksiä mennyt tosi paljon kun olen ollut pidempään kipeänä. Voi toki olla että lihasmassaa lähtenyt reippaasti parin viikon ajan sairaalassa makaamalla. Saas nähdä mitä tapahtuu kun jaksan taas jossain vaiheessa alkaa taas liikkumaan, pomppaako paino takaisin.
Oli muuten kamalaa kun sairaalassa lääkityksiä laskiessa kysyttiin onko paino 97kg kun heidän tiedoissa niin lukee. Lähinnä ekana itselle tuli mieleen näytänkö mä edelleen siltä että painaisin niin paljon kun kysymyksen muotoilu antoi jotenkin sen käsityksen.

 

[MinnaM]

Hei! Onko täällä vaakaexperttejä? eli ollaan reissussa ja kesämökillä on vaaka joka näyttää mun mielestä liian vähän. Eli laitoin litran maitotölkin ja tulos oli 0,8kg. Eli näyttää väärin mutta kuinka paljon!

Maitolitra painaa reilun kilon eli vaaka näyttää muutamia satoja grammoja alakanttiin.

 

[Sointu-Helmiina]

Oisko täällä kellään antaa hyviä vinkkejä jostain sovelluksista, kirjoista, youtube-kanavista tai mistä vaan, mistä saisi hyvää tietoa ja motivaatiota laihduttamiseen? Mulle tää on hyvin uusi tilanne, kun en ole koskaan varsinaisesti tavoitteellisesti laihduttanut, mutta nyt ei tunnu enää oma maalaisjärki riittävän. Huhtikuun jälkeen paino on junnannut paikoillaan, ja nyt viime punnituksessa sitä oli tullut jopa lisää.

Painoa ei sinänsä ole ihan hirveästi liikaa, joku 6-8 kiloa, mutta ahdistaa ihan hirveästi nämä löllöt muodot ja kireät vaatteet. Ja tosiaan se, ettei painolle tapahdu mitään, vaikka omasta mielestäni olen syönyt paremmin (pienempiä annoskokoja ja vähentänyt herkkuja). Nuorin lapsi on 9kk ja imetän edelleen pari kertaa päivässä, joten mitään kitudiettiä en halua, vaan jotain pysyvämpää, josta kuitenkin tulisi sillä tavalla tuloksia että motivaatio pysyy yllä.

Voin myös maksaa jostain valmennuksesta tms. jos se on oikeasti toimiva.

Patrik Borgilta löytyy blogi ja hyviä tekstejä, sinne suuntaisin empimättä. Kirjastosta saa lainattua myös hänen kirjansa, niitäkin voin lämpimästi suositella.

Linkki Borgin juttuun.

 

[Sointu-Helmiina]

@MinnaM, vau, hienosti lakkoiltu! Herkkulakossa tulee keksittyä terveellisempiä makeanhimon sammuttajia, se hyvä puoli niissä on. Lisäksi joskus jaksaa helpommin olla ilman kuin hakea kohtuutta.

@Aliina90, kuulostaa siltä, että olet löytänyt itsellesi sopivan tavan! Kannustan silti hakemaan inspiraatiota vaikka sosiaalisesta mediasta, itse hurahdin Instagramin käyttäjäksi, kun tajusin, että sieltähän löytyy kaiken maailman kivoja jumppaohjeita. 98% on vasta katsottu ja pohdittu vain, mutta jotain pientä olen jopa tehnyt. En niinkään siksi, että olisi pakko liikkua, vaan siksi, että yllättävän vähällä saa olon vetreämmäksi. Ei tarvita edes sitä 15 minuuttia, ihan pari minuuttia päivässä riittää. Ei nyt tietenkään mihinkään bikinikuntoon, mutta paremmaksi. Mulla esim. paranivat jalat, oli jo plantaarifaskiittia ja mitä kaikkea.

@litranmitta, pms, se on kyllä joskus vihoviimeinen! Päätinkin, etten menkkoja ennen punnitse ollenkaan! Oikeastaan tähtään, että kävisin vaa'alla noin kerran kuussa, just kuukautisten jälkeen (alin paino, heh), mutta ainakin vielä on tullut pompittua useammin. Mulla nostaa ovulaatiokin painoa.

Millainen corejumppa sulla on? Omat keskivartalonlihakseni ovat niin muhjua, että on pitänyt treenata, jotta voisin treenata.

@Foreverfever, hui, jouduitko siis ihan sairaalaan? Toivottavasti voit jo paremmin!

Mulla meni tää viikko sikäli puihin, että tiistai-illasta asti kärsin yhä pahenevista raudanpuutosoireista, kunnes perjantai aamupäivällä tuli totaalinen romahdus. Kokeilin rinnalla toista valmistetta, josta ei sitten ollutkaan hyötyä, sama kuin ei olisi syönytkään. Eilen palasin aikaisempaan rautalisärytmiin ja tänään on taas virtaa riittänyt. En pahasti päätynyt ahmimaan, mutta en myöskään ole juuri jaksanut kevennellä.

 

[litranmitta]

@Pingviiniemo osa vaaoista myös tarkentuu tai epätarkentuu isolla painolla vs yhden kilon punnuksilla, eli tosi vaikea sanoa paljonko oikeasti huijaa jos siihen kokeilis vaikka 10 litran vesisankoa niin paljonko se sillä antaa? Tyhjä sanko on varmaan noin 200 grammaa ja 10 litraa vettä olis tasan 10 kiloa, eli pitäis näyttää 10,2

@Foreverfever onpa kurja sairastuminen ollut, toivottavasti voit jo paremmin

@Sointu-Helmiina mulla on joku Polarin kellon valmis, missä tehdään aina minuutti yhtä liikettä. Kaikkinensa viisi eri liikettä, ja ne tehdään kolmeen kertaan läpi. Siinä on mm. sellainen tosi hyvältä tuntuva kiertoliike, että käsillä "piirretään" ilmaan laajaa kaarta (voisi myös ottaa halutessaan vaikka pallon käsiin, usein vain kuvittelen piteleväni palloa), vasemmasta nilkasta oikealle viistoon ylös, ja oikesta nilkasta vasemmalle ylös. Sit on perus vatsa- ja selkärutistukset, jalkojennostoa jne. Treenin kesto on 5 min verryttely ja 3*5 min sarjat. Sarjojen välissä voi levätä, kun sen saa ite napista painaa käyntiin kun on valmis uuteen sarjaan Ja koska tehdään kelloa vastaan, niin varmaan kehittää tasaisemmin kun se, että tekisi toistoja laskien. Alkuun toistoja tulee vähemmän, ja sit kun kehittyy niin ehtii tehdä minuutissa useamman. Ei tule liian kipeäksi lihaksetkaan tällä tyylillä, voi harjoitella useammin.

 

[dimou]

Patrik Borgilta löytyy blogi ja hyviä tekstejä, sinne suuntaisin empimättä. Kirjastosta saa lainattua myös hänen kirjansa, niitäkin voin lämpimästi suositella.

Linkki Borgin juttuun

Hah, kyllä osui ja uppos tuo ensimmäinen kohta stressin lähteitä on vaikka muille jakaa ja nää pienet lapset pitää kyllä tehokkaasti huolen siitä, ettei tartte liikaa nukkua ja harrastaa. Ihan fiksuja juttuja kyllä, mutta jos näitä noudattaa niin taitaa saada heittää hyvästit niille toivomilleni nopeille tuloksille

 

[Sointu-Helmiina]

Hah, kyllä osui ja uppos tuo ensimmäinen kohta stressin lähteitä on vaikka muille jakaa ja nää pienet lapset pitää kyllä tehokkaasti huolen siitä, ettei tartte liikaa nukkua ja harrastaa. Ihan fiksuja juttuja kyllä, mutta jos näitä noudattaa niin taitaa saada heittää hyvästit niille toivomilleni nopeille tuloksille

Yleensä täytyy valita, haluaako nopeita vai pysyviä tuloksia. Kun luet enemmänkin niitä blogin juttuja, siellä kerrotaan hyviä syitä.

Toisaalta, jos lihominen johtuu pelkästään raskaudenajan vaikutuksesta, ja elämäntavat ovat muuten kunnossa (ei mitään täydellisyyttä, mut perusjutut, ateriarytmi, kasvisten määrä jne.), voi kai teoriassa onnistua "pelkkä" kahden kuukauden herkkulakko ja joku kiinteyttävä treeniohjelma (esimerkkinä vain), ja sitten on takaisin omissa mitoissaan. Mut sitten ei oikeastaan tarvitse varsinaisesti laihduttaa, paino sujahtaa itsekseen omiin uomiinsa, kun antaa sille aikaa. Imetys saattaa osalla itsessään pitää kiloista kiinni, tuleeko sulla paljon maitoa? Se joku hormoni, joka on yhteydessä myös maidontuotantoon, torppaa painonlaskun. Ainakin se hidastaa usein.

Entäs jos piilottaisit vaa'an komeron perukoille, ottaisit mittanauhan käteen ja aloittaisit jonkun vauvakuulaohjelman? Lapset tykkäävät, ja muutama kuukausi kolme kertaa viikossa (tai vaikka joka päivä) vois viedä löllöt pois. Mittanauha siksi, että se kertoo paremmin edistymisestä, jos kiinteytyä haluaa. Paino voi jopa nousta vähän. Mutta mitä väliä, jos on kapoisempi joka puolelta? Vauvakuulan sijasta voi toki mennä ohjattuihin jumppiin tai salille. Mut vauvakuulassa on tsempparit käden ulottuvilla.

Sori paasaus, mä olen opetellut näitä juttuja vuodesta 2010. Aloin jo uskoa olevani geneettisesti lihava, mutta nyt tää rauta on muuttanut pelilaudan kokonaan, ehkä.

 

[dimou]

Yleensä täytyy valita, haluaako nopeita vai pysyviä tuloksia. Kun luet enemmänkin niitä blogin juttuja, siellä kerrotaan hyviä syitä.

Toisaalta, jos lihominen johtuu pelkästään raskaudenajan vaikutuksesta, ja elämäntavat ovat muuten kunnossa (ei mitään täydellisyyttä, mut perusjutut, ateriarytmi, kasvisten määrä jne.), voi kai teoriassa onnistua "pelkkä" kahden kuukauden herkkulakko ja joku kiinteyttävä treeniohjelma (esimerkkinä vain), ja sitten on takaisin omissa mitoissaan. Mut sitten ei oikeastaan tarvitse varsinaisesti laihduttaa, paino sujahtaa itsekseen omiin uomiinsa, kun antaa sille aikaa. Imetys saattaa osalla itsessään pitää kiloista kiinni, tuleeko sulla paljon maitoa? Se joku hormoni, joka on yhteydessä myös maidontuotantoon, torppaa painonlaskun. Ainakin se hidastaa usein.

Entäs jos piilottaisit vaa'an komeron perukoille, ottaisit mittanauhan käteen ja aloittaisit jonkun vauvakuulaohjelman? Lapset tykkäävät, ja muutama kuukausi kolme kertaa viikossa (tai vaikka joka päivä) vois viedä löllöt pois. Mittanauha siksi, että se kertoo paremmin edistymisestä, jos kiinteytyä haluaa. Paino voi jopa nousta vähän. Mutta mitä väliä, jos on kapoisempi joka puolelta? Vauvakuulan sijasta voi toki mennä ohjattuihin jumppiin tai salille. Mut vauvakuulassa on tsempparit käden ulottuvilla.

Sori paasaus, mä olen opetellut näitä juttuja vuodesta 2010. Aloin jo uskoa olevani geneettisesti lihava, mutta nyt tää rauta on muuttanut pelilaudan kokonaan, ehkä.

Ei kun just hyvä kun paasaat, tää vastaus oli aika lailla sitä mitä tulin tästä ketjusta hakemaankin.

En tiedä onko nää kilot pelkkiä raskauskiloja. Oon nyt samassa painossa kuin raskautuessani nuorimmaisesta, mutta silloin oli vielä edellisen lapsen raskauskiloja jäljellä. Ja esikoisestakin jäi muutama kilo, jotka sitten pikkuhiljaa lisääntyivät ennen toista raskautta. Imetys ei ole mulla koskaan laihduttanut erityisen hyvin, mutta jonkun verran kyllä. Kakkosta imetin vain pari kuukautta, siitä tosiaan jäi pysyviä kiloja enemmänkin.

Elämäntavat on ehkä suht kunnossa, mutta nukkuminen on mitä on ja syöminenkin on hiljalleen muuttunut aika hötöksi, sitä olen tosiaan tässä pikkuhiljaa yrittänyt parannella.

Pitää tässä tosiaan suunnitella vähän tarkemmin tätä elämänrytmiään ja pohtia ruokia ja treeniä ja muuta. Kiitos.

 

[Sointu-Helmiina]

Ei kun just hyvä kun paasaat, tää vastaus oli aika lailla sitä mitä tulin tästä ketjusta hakemaankin.

En tiedä onko nää kilot pelkkiä raskauskiloja. Oon nyt samassa painossa kuin raskautuessani nuorimmaisesta, mutta silloin oli vielä edellisen lapsen raskauskiloja jäljellä. Ja esikoisestakin jäi muutama kilo, jotka sitten pikkuhiljaa lisääntyivät ennen toista raskautta. Imetys ei ole mulla koskaan laihduttanut erityisen hyvin, mutta jonkun verran kyllä. Kakkosta imetin vain pari kuukautta, siitä tosiaan jäi pysyviä kiloja enemmänkin.

Elämäntavat on ehkä suht kunnossa, mutta nukkuminen on mitä on ja syöminenkin on hiljalleen muuttunut aika hötöksi, sitä olen tosiaan tässä pikkuhiljaa yrittänyt parannella.

Pitää tässä tosiaan suunnitella vähän tarkemmin tätä elämänrytmiään ja pohtia ruokia ja treeniä ja muuta. Kiitos.

Oi että, nyt otan screen shotin ja näytän miehelle! (Kiusoittelee mua silloin tällöin taipumuksestani vastata pitkästi.)

Muutaman kilon painonnousu (alle 10) nuoruusajan painosta voi olla myös eräänlaista naisistumista (synnytykset muuttavat hiukan ruumiinrakennetta) ja niitä lihaksia. Riippuu toki ihmisestä, mitä on nuorena harrastanut jne. Lisäksi mun kokemuksen mukaan pikkulapsiaika ja varsinkin imetys vaikuttaa hormonaalisesti kehoonkin. Se tietty löllöys on vauvalle pehmeä syli. Voi olla, että vain puolustelen, enkä epäile, etteikö hyvin hoikan ja/tai hyvin treenatun äidinkin syli olisi pehmeä, mutta kyllä siinä silti on eroa, onko imeväisen äiti vai vähän vanhemman lapsen.

 

[dimou]

Oi että, nyt otan screen shotin ja näytän miehelle! (Kiusoittelee mua silloin tällöin taipumuksestani vastata pitkästi.)

Muutaman kilon painonnousu (alle 10) nuoruusajan painosta voi olla myös eräänlaista naisistumista (synnytykset muuttavat hiukan ruumiinrakennetta) ja niitä lihaksia. Riippuu toki ihmisestä, mitä on nuorena harrastanut jne. Lisäksi mun kokemuksen mukaan pikkulapsiaika ja varsinkin imetys vaikuttaa hormonaalisesti kehoonkin. Se tietty löllöys on vauvalle pehmeä syli. Voi olla, että vain puolustelen, enkä epäile, etteikö hyvin hoikan ja/tai hyvin treenatun äidinkin syli olisi pehmeä, mutta kyllä siinä silti on eroa, onko imeväisen äiti vai vähän vanhemman lapsen.

Mulla on +10 kiloa nyt ennen lapsia -painoon, ja olen sen kyllä hyväksynyt että hyvin todennäköisesti en enää niihin mittoihin pääse, enkä sitä edes tavoittele. Mutta kyllä vähän kiinteämmäksi just haluaisin. Oma keho tuntuu vieraalta ja suuri osa vaatteista ei mahdu kunnolla päälle.

Tää on mielenkiintoinen homma, kun toisaalta tiedostaa että synnytyksestä on vielä suht lyhyt aika ja hiljaa hyvä tulee jne, mutta sitten toisaalta on tosi ahdistunut tästä nykytilanteesta. Varsinkin, kun paino on nyt lähtenyt nousuun. Tuntuu että "kaikki muut" laihtuu ihan tuosta noin vaan hirveitä määriä pelkällä imetyksellä, kun itsellä se on tällaista kituuttelua.

 

[Sointu-Helmiina]

Mulla on +10 kiloa nyt ennen lapsia -painoon, ja olen sen kyllä hyväksynyt että hyvin todennäköisesti en enää niihin mittoihin pääse, enkä sitä edes tavoittele. Mutta kyllä vähän kiinteämmäksi just haluaisin. Oma keho tuntuu vieraalta ja suuri osa vaatteista ei mahdu kunnolla päälle.

Tää on mielenkiintoinen homma, kun toisaalta tiedostaa että synnytyksestä on vielä suht lyhyt aika ja hiljaa hyvä tulee jne, mutta sitten toisaalta on tosi ahdistunut tästä nykytilanteesta. Varsinkin, kun paino on nyt lähtenyt nousuun. Tuntuu että "kaikki muut" laihtuu ihan tuosta noin vaan hirveitä määriä pelkällä imetyksellä, kun itsellä se on tällaista kituuttelua.

Koen, että jossain määrin meitä naisia hoputetaan "omiin mittoihin" mahdollisimman pian synnytyksen jälkeen. Varsinkin jos raskauksista jää jotain karistamatta, tuntee olonsa epäonnistujaksi. Tuttua myös tuo "kaikki muut" -ajattelu. Yhdessä vaiheessa tunsin myrkyllisiä kateuden tunteita aina, kun näin hoikan naisen työntävän lastenvaunuja.

Vaikka oikeasti todellisuudessa todella monelta äidiltä kestää kauan palautua, ja osalla keho on pysyvästi muuttunut. On hirveän nopea ja helppo lause "hyväksy itsesi sellaisena kuin olet", mutta se on hirvittävän vaikeaa.

Muutama vuosi takaperin kyllästyin ainaiseen laihduttamiseen tai sen ajatteluun, ja päätin lopettaa. Olla vaan loppuelämäni lihava. Pitää itsestäni silti. Vaati pitkän aikaa, että pystyin rehellisesti rakastamaan itseäni 40 kiloa ylipainoisena. En edes yrittänyt siloitella asiaa, totesin tyynesti, että en ole kauneimmillani, mutta onko sillä väliä? Enkö juuri minä voi nähdä niiden kilojen alle? Eikö juuri minulla, kaikista ihmisistä, ole velvollisuus puhua itselleni nätisti ja hoivata itseäni, ihan riippumatta siitä, kuinka lihava olen.

Raudanpuutoksen tajuaminen muutti tilanteen niin perusteellisesti, että yritän taas karistaa kiloja. Tämäkin on kuitenkin mukavampaa, kun ei ole itseinho mukana paketissa. Aivan tarpeeksi olen niistäkin lähtökohdista laihduttanut, enkä yhtään ikävöi.

Summa summarum, tehkää töitä pääkopan eteen.

Olen nyt pyöritellyt näitä laihdutusjuttuja, ja tullut siihen tulokseen, ettei ole järkeä hakea sopivaa annoskokoa ja kylläisyyttä niin kauan kuin mahalaukku on venynyt. Mahalaukku ei helpolla venähdä "pysyvästi", mutta tutkimuksia selatessani juurikin ylipainoiset ahmijat ovat todennäköisimmässä ryhmässä. Normaalin naisen mahan vetoisuus on noin litra, pienikokoisen puolikas. En viitsi edes ajatella, kuinka paljon itse pystyn syömään kerralla, vaikka tilanne on vähän parantunut jo.

Aion siis koittaa lisätä rasvaa aterioille, jotta pysyisin kylläisenä pienemmillä määrillä. Syön myös huoletta nälän mukaan, vaikka se tuntuisi jo tunti ruokailusta. En varmaan juuri laihdu, mutta kiirettä ei ole. Jos vain paastoaisin tai muuten pitäisin itseäni nälässä, olisi vaara ylensyödä joku päivä, ja sitten saisi kutistamiset aloittaa alusta.

Normaali mahalaukku voi kyllä venyä muutamana päivänä yli mukavuusrajan ja palautuu sitten. Tästä ei tarvitse olla huolissaan kenenkään, joka ei ole vuosikausia syönyt valtavia kerta-annoksia. Nyt vain sitten kohti sitä normaalia.

Lähdemme kohta mökille, aion pitää palstataukoa loppukesän. Palailen sitten ehkä syksyllä, toivottavasti vähän pienemmän mahan takaa. Tai miten sen nyt ottaa, jos vaikka tulee raskaaksi. Ihanaa kesää!

 

[Aliina90]

@Sointu-Helmiina sulla on kyllä viisaita ajatuksia itsensä hyväksymisestä! ja kiitos vinkistä, aivan hyvin voisi tosiaan arjen ohessa tehdä edes pari minuuttia jotain jumppaa, sekin varmasti tekee esim. sydänterveydelle tosi hyvää, vaikka ei ehkä sinällään painoon vaikutakaan. Muutoinkin nyt liikunnasta sellainen fiilis, että tekisi sitä ihan yleisen terveyden vuoksi, ei niinkään laihdutuksen tai edes lihasten kasvatuksen vuoksi. Koko elimistölle tekee liike, sykkeen hetkellinen nousu ja hengästyminen hyvää.

@dimou ehkä se on viisasta, ettei edes pyri mihinkään entisiin mittoihin ja vertaile itseään siihen, mikä vartalo oli ennen lapsia. Se ei toki sitä tarkoita, ettei voisi laihduttaa ja kiinteytyä, jos sitä toivoo, mutta ehkä lähinnä sitä, että ei tosiaan vertaa itseään entiseen ja pyri pakonomaisesti siihen. Hakee uuden synnyttäneen vartalonsa kanssa uutta, mukavaa oloa kehossaan. Meidän kehot on tehneet ison urakan raskauden, synnytyksen ja mahdollisen imetyksen kanssa.

Mulla on mennyt nyt jo useampi päivä ihan plörinäksi syömisten kanssa, on ollut monenlaista juhlaa ja kavereiden näkemistä. En muistanut edes puntarilla aamulla käydä, mutta turvotusta on varmasti paljon. Yritän huomenna käydä, vaikka rehellisesti sanoen ihan pelottaa mitä se näyttää.

 

[litranmitta]

Mystistä, mun jäi menkat (/vuoto) tulematta. Voi johtua kehon tottumisesta uusiin minipillereihinkin, kun vaihdoin 3 kk sitten merkkiä. Varuiksi tehty raskaustesti oli nega En oo vielä tällä viikkoa vaakaan hypännyt, ei ole ollut vaakafiilis. Katsoo vaikka perjantaina sitten. Syötiin vielä eilen illalla viimeiset palaset kakkua miehen kanssa, kun säälihän se on kompostiinkaan heittää ja kuorrute ei olisi kestänyt pakastamista ja ja ja mut nyt ei onneksi ole juhlia tiedossa ennen isänpäivää! Tänään sadetta uhmaten lähdin ulkoiluttamaan taaperoa. Mentiin yksi 7,5 km lenkki, jonka noin puoliväliin osuu leikkipuisto. Menomatkalla on myös metsäpolku ja pellonpiennar, joissa rattaiden työntäminen käy maapohjasta johtuen pienestä voimailusta Pitää vähän aina kannatella toista reunaa rattaista tai tuupata juurakon yli. Koitin pitää mahdollisimman reipasta kävelytahtia muutenkin lenkin aikana

 

[SuperTaateli]

Yks positiivinen asia tässä "rakkaudesta itseään kohtaan" tyylistä on nyt bongattu! Nimittäin vuosittainen matka sukuloimaan, yleensä täällä tekee mieli herkkuja ja perinteenä on ollut vetää viikossa kahdesta kolmeen pussia suffelipuffeja (ne on ihan SAIRAAN HYVIÄ!). Nyt ei oo tehnyt mieli YHTÄÄN vaikka pussin valmiiksi ostinkin matkalta tuolla se on avaamattomana matkalaukun päällä

Toki reissua on jäljellä vielä yli viikon verran, mutta positiivinen yllätys jo tämäkin

Reissusta kotiuduttu ja noh, tulihan se herkkuhimo päälle ihan huolella ja tuli syötyä niitä suffelipuffejakin onneksi pääsin kuitenkin lenkkeilemään edes pari kertaa reissussa niin en ihan unohtunut sohvan pohjalle! Ja jäipä 900 grammaa painostakin pohjoiseen , hah!