Painonpudotusryhmä

Pari kiloa on lähtenyt tuon edellisen postauksen jälkeen, nyt tammikuun puolesta välistä yhteensä 7kg tippunut! Itse en edelleenkään huomaa mitään eroa, mutta mies eilen tuumasi, että nyt alkaa selkeästi huomata, että on paino pudonnut. Jospa tämä tästä vielä iloksi muuttuu. Koskahan uskaltaisi kokeilla vanhoja farkkuja jalkaan, en muista minkä painoisena oon viimeksi niitä pitänyt. Viimeksi kun kokeilin, sain ne kiinni, mutta eihän ne kovin hyvältä näyttäneet eikä tuntuneet.
 
Reitti imetyksen jälkeen selvä. Raahaan itseni tänne.
Nyt 7vk synnytyksestä bmi26,8 (olen nyt raskautta edeltäneissä kiloissa) ja 5kg tiputuksella niin olisin ns. normaalipainoinen.
Ilmeisesti juuri tuo imetyksen lopetus tai ehkäpä silloin vauvan kiinteään siirtyessä ovat äidin lisäkilojen kertymisen vaaranpaikkoja?
Ehkäpä tämän ketjun lukeminen pitää minut valppaana ja bmi ei kasva kuin huomaamatta...
Ja kotivaakaan pitänee muistaa hankkia uudet paristot, kun vauvan neuvola käynnit harvenee...
 
Mäkin voisin tänne taas aktivoitua. Syksyinen imetyksen lopetus, keskenmeno ja saliharrastus tuonut 10kg lisää painoa. Eihän tuo kaikki pelkkää rasvaa ole, mutta eipä tämä mikään hyvänolon paino itselle ole (BMI melkein 28). Liikunta ollut nyt sairastelun takia tauolla kokonaan jo pidemmän aikaa, jatkuu ehdottomasti kunhan tästä jossain vaiheessa vihdoin paranee. Ruokavalio pitäisi myös saada kuntoon.
 
Jaksaako muut harrastaa liikuntaa? Miten saatte itsenne motivoitua? Mä jumppailin sen valmennuksen ajan, mutta nyt tuntuu taas ihan mahdottomalta ajatukselta. Kai 1v perässä juokseminen lasketaan? Tuntuu että ei pysty mitään tekemään ilman jatkuvia keskeytyksiä. Oon siis paljon lasten kanssa yksin ja tuntuu päivän päätteeksi siltä, että hyvä jos iltapalan ajan pysyy hereillä. Työ on onneksi melko fyysistä ja siellä tulee liikuntaa jonkin verran.
 
Jaksaako muut harrastaa liikuntaa? Miten saatte itsenne motivoitua? Mä jumppailin sen valmennuksen ajan, mutta nyt tuntuu taas ihan mahdottomalta ajatukselta. Kai 1v perässä juokseminen lasketaan? Tuntuu että ei pysty mitään tekemään ilman jatkuvia keskeytyksiä. Oon siis paljon lasten kanssa yksin ja tuntuu päivän päätteeksi siltä, että hyvä jos iltapalan ajan pysyy hereillä. Työ on onneksi melko fyysistä ja siellä tulee liikuntaa jonkin verran.
Esikoisen ja keskimmäisen pikkulapsivaiheessa oli vaan pakko ottaa se aika itselle. Mies haki lapset päiväkodista ja mä menin yleensä suoraan töistä jumppaan tai salille, muuten en ois päässyt enää sohvalta ylös. Eli kannattaa mennä suoraan töistä, jos vaan on mahdollista. Ja paljon tuli viikonloppuisin ja muina vapaapäivinä liikuttua. Kumpikin vanhempi omalla vuorollaan tai lapset lapsiparkissa. Ja kaikki irti hyötyliikunnasta, vaihtaa autolla ajelun kävelyyn tai pyöräilyyn, hissin portaisiin jne. eli kyllä se 1vuotiaankin perässä juokseminen lasketaan. 😁👍

Joskus se vaan on jotenkin motivoitava itsensä, välillä pitää myös pakottaa. Yleensä se liikkeelle lähtö jo motivoi, tulee sen verran hyvä mieli sen jälkeen ja mitä enemmän sitä tekee niin sen helpompaa on lähteä. Päivittäin pyrin vähintään käymään vaunulenkillä, jos ei salille jaksa. Mutta oon myös armollinen itselle ja lepo menee liikkumisen edelle, jos esimerkiksi yöunet on jääneet huonoksi.
 
Harrastan liikuntaa lähinnä lapsen kanssa. Neljä tuntia Hoplopissa saa kyllä hien pintaan! Tietysti lenkkeily aiemmin rattaiden kanssa, sittemmin juosten pyörän perässä ja tulevana kesänä toivottavasti pyöräillen yhdessä. Hiihto ja luistelu onnistuu myös yhdessä, hiihtämisessä pitää kyllä olla sopiva latu, että aikuinen voi hiihtää lujempaa.

Aiemmin käytiin yhdessä myös ohjatussa jumpassa ja joogassa, mutta nyt ei ole ollut ryhmiä sopiviin aikoihin.

Niin ja uimassa käydään yhdessä. Löydettiin sellainen uimakoulu, jossa vanhempi on mukana altaassa.
 
Jaksaako muut harrastaa liikuntaa? Miten saatte itsenne motivoitua? Mä jumppailin sen valmennuksen ajan, mutta nyt tuntuu taas ihan mahdottomalta ajatukselta. Kai 1v perässä juokseminen lasketaan? Tuntuu että ei pysty mitään tekemään ilman jatkuvia keskeytyksiä. Oon siis paljon lasten kanssa yksin ja tuntuu päivän päätteeksi siltä, että hyvä jos iltapalan ajan pysyy hereillä. Työ on onneksi melko fyysistä ja siellä tulee liikuntaa jonkin verran.

Isosti tsemppiä ja taputat itteesi olkapäälle. Pikkulapsiarjen keskellä ei vaan aina jaksa ylimääräistä liikuntaa, eikä tarvitse jaksaa! Riittää että jaksat joten kuten lasten kanssa päivää viettää.

Silloin kun kuopus oli pienempi, niin en kyllä hirveemmin ylimääräistä liikuntaa harrastanut itsekkään. Nyt kun kuopus isompi, niin olen ruennut käymään pitkiä kävelylenkkejä välillä nukuttaakseni kuopuksen tai esikoisenkin riippuen onko pois hoidosta.

Eniten tykkään käydä itsekseni, ottaa kuulokkeet mukaan ja kuunnella lempimusiikkiani. Siinä vierähtää 8km huomaamatta kun on hyvää musiikkia. 🙂
 
Mä tykkäisin kyllä itsekseni käydä lenkillä just kuulokkeet korvilla omassa rauhassa. Ei vaan oo ollu nyt pitkään aikaan mahdollista, kun ei olla miehen kanssa samaan aikaan juuri kotona, eikä iltamyöhällä enää oo järkeä lähteä. Ei pääse syntymään semmosta rutiinia, enkä oo ehkä osannut sitä omaa aikaa niin vaatia. Tänään ollaan harvinaista kyllä kaikki yhtä aikaa koko päivän kotona, vois tehdä ihan hyvää ottaa hetki omaa aikaa. Oon koko viikon käytännössä hoitanut lapsia yksin, ollaan kyllä ulkoiltu, mut ei siinä samalla tavalla tuu kuntoilua. Voishan sitä jotain jumppaa tehdä ja kun käyttää tuota 1v jätkää painona niin se ei karkaa tihutöihin sillä välin. Ehkä.
 
Mä tykkäisin kyllä itsekseni käydä lenkillä just kuulokkeet korvilla omassa rauhassa. Ei vaan oo ollu nyt pitkään aikaan mahdollista, kun ei olla miehen kanssa samaan aikaan juuri kotona, eikä iltamyöhällä enää oo järkeä lähteä. Ei pääse syntymään semmosta rutiinia, enkä oo ehkä osannut sitä omaa aikaa niin vaatia. Tänään ollaan harvinaista kyllä kaikki yhtä aikaa koko päivän kotona, vois tehdä ihan hyvää ottaa hetki omaa aikaa. Oon koko viikon käytännössä hoitanut lapsia yksin, ollaan kyllä ulkoiltu, mut ei siinä samalla tavalla tuu kuntoilua. Voishan sitä jotain jumppaa tehdä ja kun käyttää tuota 1v jätkää painona niin se ei karkaa tihutöihin sillä välin. Ehkä.
Toi on kyllä hankalaa, kun sitä omaa aikaa on vähän. Mulle mies suo just sen 1.5 tuntia lenkkiaikaa kun tulee opiskelemasta siinä 15.00-16.00 välillä. 😔 Ollaan sovittu että se on sitä aikaa jolloin saan pitää itestäni huolta.

On hankalaa jos pääsee vasta iltamyöhään lähteen, eikä moni minä mukaan lukien enää illasta halua ulos lähteä.
 
Tulen ilmoittautumaan mukaan! Edellisen 3/2021 jälkeen jäi vajaa 15kg ylimääräistä ja nyt seuraavan laskettu aika on 2.4., eli toivon mukaan kohta tulee ulos. Tällä hetkellä tullut raskauskiloja niiden 15 ylimääräisen päälle vielä 20kg, eli tiputettavaa on reippaasti, kun vaan saadaan tämä vauva ulos.

Itsellä imetys ei ole tiputtanut kiloja vaan päinvastoin kroppa on liimannut joka kalorin itseensä ja tarrannut jokaiseen grammaan, että saa vauvan ruokittua, eikä itse vaan kuihdu. Esikoinen syntyi 2013 ja hänen jälkeen tippui kilot vasta imetyksen loputtua. Nyt tulin raskaaksi imetysaikana ja imetin vielä puoleen väliin raskautta, joten kroppa ja hormonit aivan ylikierroksilla tästä rumbasta.

Lueskelen jossain kohtaa täältä viestejä ja liityn mukaan keskusteluihin, nyt kävin vain esittäytymässä nopeasti. Painon tiputus saa alkaa heti, kun tämä tästä syntyy. Kaipaan niin takaisin omaan kroppaani ja omiin mittoihin, edes niihin, mitkä oli ennen tätä viimeistä raskautta ja mielellään niihin alkuperäisiin.
 
Mäkin voisin tulla tänne raportoimaan ja lueskelemaan muiden kuulumisia. 😊

Mulle tuli raskauden aikana +15kg, yhteensä +25kg matkaa ollut normaalipainoon. Olen toki yläasteelta asti ollut tasapaksu suht hyväkuntoinen +5-8kg normaalipainorajan yläpuolella oleva pötkäle, ja tavoitteena olisi päästä ainakin tuohon takaisin eli pudottaa tuo reilu 15kg, mutta jos kestävillä muutoksilla paino putoaa normaalipainon puolelle niin olisin tyytyväinen!

Mulla imetys piti kaiken vararavinnon vyötäröllä ja kasvatti ruokahalua ja herkkuhimoa niin, että imetyksen päätyttyä painoin saman verran kuin viimeisimmilläni raskaana. Jälkitarkastuksessa n. 6vk synnytyksestä oli lähtenyt 6kg mutta ne tulivat siis imettäessä takaisin. Yritin imetyksen aikana myös karsia herkkuja ja syödä kevyemmin mutta vaikutti heti maidontuotantoon. Kesäkuinen lopetti rintaruokinnan itse vuodenvaihteen jälkeen jolloin pystyin aloittamaan ruokaremontin. Nyt 9 viikossa on lähtenyt n. 5kg. BMI on pudonnut 33,8 -> 32,2.

Olen merkannut kaikki sulamoon jotta opin syömään järkeviä määriä normaalia ruokaa ja herkkuja. Olenkin syönyt melkein joka päivä herkkuja mutta esimerkiksi karkkia syön nykyään 4-5kpl eli 25-30g sen 100-200g sijaan. Harmikseni en ole ehtinyt salille kuin pari kertaa kun olen itsekseni vaaperon kanssa useimmiten iltaisin. Vaunulenkkejä ollaan tehty mutta ei tuo viihdy yleensä kuin 3-5km kun alkaa jo kitistä. Ehkä kesemmällä sitten paremmin kun ei tarvitse olla topattuna. Haastavinta on pitää pää kylmänä kun tahti on hidas, jospa se olisi tae siitä että oppii järkeviä tapoja ja paino pysyisi poissa. Alkuun siis putosi tietysti nopeammin mutta sen jälkeen on hidastunut, pari viikkoa saattaa paino pysyä samassakin vaikka miinuskaloreilla olisikin ollut koko ajan.
 
En oo lukenut koko ketjua. Ylipainoa ei oikeastaan ole, mutta raskauskiloja mulla on vielä 4-5kg. Olisi kiva saada ne pois. Paino on vaan junnannut nyt samoissa lukemissa useamman viikon. Raskaudessa tuli 18kg. Synnytyslaitoksella jäi 7kg ja kotona sitte ilman isompaa työtä tippui n. 6kg. Nyt tuntuu että loput 5kg on tiukassa. Suht terveellisesti syön vaikka herkkuja tulee kyllä kans syötyä. Liikuntana oikeastaan vain hyötyliikuntaa ja harrastusliikunta on kevyttä synnytyksestä palauttavaa liikuntaa nettiohjelman avustamana sekä kuntokeskuksessa joogaa / venyttelyä 1krt vko. Synnytyksestä vasta reilu 6vkoa. Tässä vaiheessa ei varmaan millekään tiukalle kuurille kannata alkaakaan varsinkin kun imetän? Pitää olla armollinen itselle ja hyväksyä muuttunut keho. Ja olenko nyt edes oikeassa ryhmässä koska ongelmani ei ole iso vaikka muutaman kilon vielä haluaisinkin saada tiputettua?
 
Pidin viikon verran ruokapäiväkirjaa pt:lle. Kehuja sain ruokarytmistä, se on jo hallussa siis. Veden juontikin oli hyvällä tasolla, parina päivänä jäi 2 dl vajaaksi. Ruoissa oli kuulemma hyvä pohja, mutta vähän viilataan ja ennen kaikkea lisätään kasviksia. Huhtikuuksi saan häneltä imettävälle äidille sopivan ruokavalion 😊 Jännä nähdä, vaikuttaako se painoon minkä verran, tässä hormoonien ja väsymyksen jumittamassa kehossa. Jaksamista uskon kyllä tukevan jo sen, kun ohjelman avulla saan ulkoistettua ruokien miettimisen pt:lle, ja itselle jää vain kokkaaminen 😄 hän lupasi tehdä ohjelmasta helpon ja nopeasti kokattavan. Arkisin aikaa hellan ääressä vietettäväksi kun minulla on vain noin puoli tuntia (toki uunissa tai liedellä voi haudutella hitaita ruokia, mutta aktiivista kokkaamista ei saa millään revittyä päivään enempää tähän hätään). Lauantaina käytiin pitkä lenkki miehen ja rattaissa istuvan muksun kanssa. Oiskohan 7 kilometriä, kun käytiin katsomassa se lähin leikkipuisto 3,2 kilometrin päässä, ja kierrettiin pidempää reittiä takaisin. Arkisin mun ja vauvan ulkoilut on noin 45 minuuttia, ollaan joko pulkkailtu peltoja ympäri tai käyty maantien risteyksessä kääntymässä rattailla (noin 1,5 km suunta) ja sit hiukan päälle ihmetelty pihaa.
 
Mun vaunulenkit on toisinaan sitä että kävelen lähikahvilaan välipalalle 🤭 Vesi, tee ja lohiruisleipä on ok, kun jättäisi sen makean leivinnaisen ottamatta. Onneksi tämä ei oo kovin usein. Ja kotiin pitäs olla ostamatta herkkuja. Nytkin keittiön pöydällä on kulhossa vieraiden tuomia konvehteja. Osaapa siinä sitte olla napostelematta. Oon aiemmin pystynyt syömään melko huolettomasti niin nyt täytyy opetella kieltäytymistä. Ja viimeistään vaihdevuosien jälkeen se syömisien katsominen on sitte vissii uusi normaali.
 
En oo lukenut koko ketjua. Ylipainoa ei oikeastaan ole, mutta raskauskiloja mulla on vielä 4-5kg. Olisi kiva saada ne pois. Paino on vaan junnannut nyt samoissa lukemissa useamman viikon. Raskaudessa tuli 18kg. Synnytyslaitoksella jäi 7kg ja kotona sitte ilman isompaa työtä tippui n. 6kg. Nyt tuntuu että loput 5kg on tiukassa. Suht terveellisesti syön vaikka herkkuja tulee kyllä kans syötyä. Liikuntana oikeastaan vain hyötyliikuntaa ja harrastusliikunta on kevyttä synnytyksestä palauttavaa liikuntaa nettiohjelman avustamana sekä kuntokeskuksessa joogaa / venyttelyä 1krt vko. Synnytyksestä vasta reilu 6vkoa. Tässä vaiheessa ei varmaan millekään tiukalle kuurille kannata alkaakaan varsinkin kun imetän? Pitää olla armollinen itselle ja hyväksyä muuttunut keho. Ja olenko nyt edes oikeassa ryhmässä koska ongelmani ei ole iso vaikka muutaman kilon vielä haluaisinkin saada tiputettua?
Itsellä ainakin jäänyt aina se muutama kilo synnytyksen jälkeen ja lähtenyt vasta imetyksen loputtua. Toisillahan imetys itsessään jo laihduttaa, mutta ei tosiaan kaikilla. Suositeltavaahan ois, että imettäessä ei alle lähtöpainon tippuisi ja tästä syystä itse en ainakaan oo ottanut stressiä niistä lopuista raskauskiloista. Kroppa kyllä ajan myötä varmasti palautuu! 😊👍

Kaikista mulla on tullut n.+20kg raskausaikana. Esikoisesta jäi n. 10kg synnärille ja n. 5kg tippui itsestään imetyksessä ja lopuille 5kg ei tarvinnut tehdä oikeastaan mitään vaan paino tippui imetyksen lopettamisen jälkeen lähtölukemiin ja jopa sen alle. Toisesta sama juttu, mutta sen viimeisen 5kg jälkeen joutui tekeen jo vähän töitä imetyksen lopettamisen jälkeen. Nyt 11vuotta myöhemmin synnärille jäi enää joku reilu 6kg ja muutama kilo tippui alussa imetyksellä ja nyt muutama kilo vähän säännöllisemmällä ja raskaammalla liikunnalla ja tarkemmalla ruokavaliolla. Ikä siis todella näyttäisi mulla myös vaikuttavan näihin raskauskiloihin eli kroppa pitää niistä aika tiukasti kiinni. Ja olihan mulla reilu 10kg enemmän painoa tässä viimeisimmässä jo ennen raskautta kuin aiemmissa on ollut. En oo nyt käynyt moneen kuukauteen puntarilla, mutta arvelen, että n. 8kg vielä ois matkaa lähtöpainoon ja tippuu sen mikä nyt tippuu (liikunnalla ja ruokavaliolla) ja loput (ja toivottavasti myös muutama extrakilo) sitten vähän isommalla vaihteella, kun imetys loppuu.
 
En oo lukenut koko ketjua. Ylipainoa ei oikeastaan ole, mutta raskauskiloja mulla on vielä 4-5kg. Olisi kiva saada ne pois. Paino on vaan junnannut nyt samoissa lukemissa useamman viikon. Raskaudessa tuli 18kg. Synnytyslaitoksella jäi 7kg ja kotona sitte ilman isompaa työtä tippui n. 6kg. Nyt tuntuu että loput 5kg on tiukassa. Suht terveellisesti syön vaikka herkkuja tulee kyllä kans syötyä. Liikuntana oikeastaan vain hyötyliikuntaa ja harrastusliikunta on kevyttä synnytyksestä palauttavaa liikuntaa nettiohjelman avustamana sekä kuntokeskuksessa joogaa / venyttelyä 1krt vko. Synnytyksestä vasta reilu 6vkoa. Tässä vaiheessa ei varmaan millekään tiukalle kuurille kannata alkaakaan varsinkin kun imetän? Pitää olla armollinen itselle ja hyväksyä muuttunut keho. Ja olenko nyt edes oikeassa ryhmässä koska ongelmani ei ole iso vaikka muutaman kilon vielä haluaisinkin saada tiputettua?
Tervetuloa vaan! En oo tätä ryhmää perustanut, mutta eiköhän täällä tsempata, oli tavoite sitten 5kg tai 25kg pudotus :smiling-eyes: Raskaus ja synnytys jättää aina jälkensä ja palautumiseen voi mennä useampi kuukausi. Sanoisin, että näin vuosi synnytyksestä alkaa mahakin olla jo muodoltaan ihan erilainen, kuin vaikka pari kuukautta synnytyksestä. Vielä kun saisi nuo ekstrakilot tuosta vyötäröltä pois.

Mä osallistuin fitfarmin valmennukseen, jossa oli oma ruokavalio imetysajalle. Siinä sai kyllä syödä välillä enemmänkin, kuin olis jaksanut. Imetys mulla edelleen jatkuu, tosin mun vauva täytti just 1v. Siinä oli myös kivoja treenejä vauvan kanssa tehtäväksi ja kaikki pystyi tekemään kotona, lantionpohjan treenit oli myös mukana. Sitä voin kyllä suositella, vaikka synnytyksestä ei kauaa olisikaan.
 
Moikka! Mä voisin parkkeerata tänne pikkuhiljaa.

Täällä on loppuraskauden odottaja joka on TAAS kerännyt sen +30 raskauskiloa 😅 kolmas lapsi siis syntymässä kuukauden sisällä elektiivisella sektiolla ja olo on ollut ERITTÄIN tukala jo viikkotolkulla. Kaikkien vaivojen ja kremppojen tuoma liikuntakyvyttömyys + motivaation puute pitää enää ruokavaliota hallussa tuo tähän loppuraskauteen isoja haasteita.

Joka raskauden jälkeen oon kaikki raskauskiloni tiputtanut ahkeralla liikunnalla , tiukalla ruokavaliolla ja itsevihalla 😅 nyt erona tulevaan koitokseen on muutama asia: ei ole puolisoa hoitoapuna + haluaisin tehdä tämän itseni ja kehoni rakastamisen takia, en vihaten. 😄
Täysimetykseen en edes tähtää, en ole siinä onnistunut ennenkään, mutta osittaisimetys ois tosi kiva edes sen 4-6kk. En nyt suoraan synnäriltä aatellut alkaa dieettaamaan mutta kesää vasten tulee tehtyä ehkä helpommin terveellistä syömistä kun salaatit maistuu ja voipi grillailla ulkona proteiinit yms 🥰 ajatuksena on että n. Kk synnytyksestä tekis sellaisen "checkin" että mitäs sinne suuhun kannattaiskaan laittaa 😄
 
En oo nyt käyny puntarilla pariin viikkoon, kun on ollu vähä hässäkkää about kaikilla elämän osa-alueilla. Oon saanu silti syömiset pidettyä suurin piirtein hanskassa ja löytäny aikaa liikunnalle, ainakin silloin tällöin. Ilmeisesti jotain edistystä on tapahtunut, koska kokeilin just mun vanhoja farkkuja jalkaan ja ne meni ilman tappelua kiinni ja pystyy liikkumaankin! Okei, tuntuu äkkiseltään tiukahkoilta, etenkin kun oon pari vuotta pitäny ensin mama-housuja ja sittemmin leggingsejä ja collareita, mut kuitenkin! Ei tursua mahamakkarat vyötärön yli niinku viimeks ku kokeilin. Antaa ainakin motivaatiota jatkaa tätä projektia. Jokohan tänä kesänä vois käyttää kivoja vaatteita.
 
Täällä alkoi eilen ruokaileminen pt:n ohjeilla. Periaatteessa pohjana on ihan vain lautasmalli, kun noita asioita lautaselle asettelin. Uutena juttuna minulle on aamupäivän välipala, eli syömiskertoja tulee nyt peräti kuusi kertaa vuorokauteen. Välipaloihin sai kyllä hyvät ohjeet, ettei tule otettua liikaa ruokaa niillä :)
 
Takaisin
Top