Mistäs luinkaan semmoista, että ensin paino nousee, alkusokin jälkeen, sitten vasta käy laskemaan? Joka tapauksessa motivaatio on nyt kateissa, kun 4 viikon tiukan väännön jälkeen paino on yhä sitä luokkaa, että BMI on 32...
Mahtavaa, mikä suoritus!Siis tän täytyy olla unta. Bmi oli tänään 34. Mä olen siis neuvolan asettamassa tavoitteessa. Mä tärisen.
Bmi oli pahimmillaan 45. Mulle on aina ollut se ja sama kuinka pyöreä olen ja kaunis olen jokatapauksessa. Nyt vaan on ihana, kun ei tarvi enää pelätä diabetesta pariin vuoteen. Mä jaksan taas paremmin lasten kanssa.
Mun kohdalla ratkaiseva tekijä ei ollut motivaatio, ahkeruus ja itsehillintä. Kyse oli ihan vaan siitä että on löytynyt oikea aika ja oikea hetki tälle projektille. En ennen tätä elämäntilannetta ois kyennyt.
Me kaikki ollaan täydellisiä just semmoisina kuin ollaan. Ulkonäön vuoksi ei tarvi ikinä pudottaa. Mulla oli diabetes ovella ja siksi hyvä näin, mutta kauniita ollaan millaisina tahansa.
Nautitaan siitä mitä meillä on.
Hienoa, että diabetesriski on kaikonnut. Mulla myös pelkona, kun vatsatarasvaa on ja taustalla raskausdiabetes. Lisäksi kun palaan töihin kaupan esimiestehtäviin, siellä pitää olla kunnossa kun tahti kova. Liikakilot haittaa hiukan mun tahtia, sen huomasin viimeksi esikoisen jälkeen.
Eipä pudonnutkaan sitten enää. BMI yhä sama kuin 2kk sitten. Turhauttavaa. Ehkä pitäisi vaan antaa olla, tulee vaan paha mieli.Mahtavaa, mikä suoritus!
Mutta mulla on nyt viimein alkanut paino pudota, BMI on nyt 30.9. Löysin myös sokerittoman jäätelön, herkkupäiväkin pysyy kevyempänä.
Oijoi-joi! On varmaan ollut ihan p...ka vaiva! pelkkä sana: sappikohtaus nosti varmaan samantien pulssiani.Täällä bmi nyt 32, eli edistystä tapahtuu pikkuhiljaa, mutta hiljaa hyvä tulee ainakin niin sanotaan...
Vähän oon syönyt kyllä miten sattuu, mutta kalorit on pysyneet jokseenkin kohtuullisina silti ja paino tippunut hieman.
Hormoneilla on varmasti tosi iso vaikutus painoon. Loppukierrosta mulla tekee aina mieli kaikkea makeaa.
Sappikohtaukset on nyt loppuneet. (koputan puuta) Oon jättänyt lihapiirakat ja rasvaiset pannukakut kokonaan pois ruokavaliosta ja kaiken uppopaistetun. Normiruokaa menee kyllä niinkuin ennenkin.
Takaraivossa kolkuttaa pelko sappikohtauksesta kokoajan, mutta toivon että kohtaukset ois nyt sit tässä.
.
). Tämä synnytyksestä alkanut, nyt 8 kuukauden mittainen unettomuus ja stressi, imetysnälkää unohtamatta, on pitäneet huolen ettei sairaalaan jääneitä lukuunottamatta ole mitään pudonnut. Tiedän kyllä millä nämä lähtisi nopeasti, mutta sitä dieettiä en imettäessä vedä. Niinpä varasin ajan äiteihin erikoistuneelle PT:lle, jonka kanssa olisi tarkoitus katsella jaksamista tukeva ruokavalio jos vain meidän ajatusmaailmat natsaa yhteen. Eli pääajatus olisi ruokarytmin löytämisessä, tarpeeksi oikean ruuan syömisessä, ja värikkäiden kasvisten lisäämisessä. Tämän hetkinen ruokavalio on lähinnä beige: leipää päällisillä joka väliin, kerran päivässä pastaa tai perunaa kastikkeella, kahvia maidolla ja keksiä univajeen tuomaan sokerinhimoon 
Jos jotain hyvää hakee, niin vettä juon kerrankin tarpeeksi. Siitä on imetys pitänyt huolen Nyt koen että alkaa viimein olla itsellä voimia tehdä ruokailuasialle jotain, kun tähän asti arki on ollut pelkkää hengissä selviämistä ja viimeisen mielenterveyden murusen säilyttämistä 
Kevätaurinko antakoon voimia 
