Mäkin ajattelen painoa aivan liikaa! Ehkä se on vaan se kurja hallitsemattomuuden tunne, kun siinähän se nousee, eikä mitään voi. Ja kun tää minun liikuntakyky (niin mikä se sellainen on?), niin ei pysty mitään syömisiä tasapainottamaan liikkumalla. Oon aina tottunut siihen, et jos vaikka viikonloppuna vetää ruokaöverit, päivän pari skarppaa viikolla ja käy vaikka lenkillä, niin on palattu lähtötilanteeseen. Nyt en ole vieläkään lähelläkään viimeviikkoista tilannetta, vaan kaikki, minkä laskin vain turvotukseksi viime viikonlopun syömisistä, tulikin jäädäkseen! Tänään lähden äitille viikonlopuksi ja "hieman" jännittää miten käy..