Painonnousu (vai -lasku?)

Jee, mulla oli paino noussut puoli kiloa neuvolan vaa'an mukaan. Lähtöpainossa ei vielä olla, mutta silti parempi noin päin. Kotona olo ja lepohoito tekee näköjään hyvää. Olen pienestäkin positiivisesta muutoksesta iloinen ja kaikki vaikuttaa olevan kunnossa vauvalla. Muutenkin meidän terkka on niin ihana, empaattinen ja avarakatseinen, että ei sitä voi kuin piristyä hänen kanssaan asioimisesta.

Ehkä se ajatus siitä, että jos pääsisin lähtöpainoon, niin voisin taas hyvin, on vähän irrationaalinen. Joku toivekuva. Eiköhän tää olo helpotu sitten, kun helpottuu.

Mukava kuulla Enough ja Pähkinä, että en ole ainoa, jolla paino ei ole vielä noussut. Vertaistuki = on vaan niin helpottavaa tietää ettei ole ainoa asian kanssa elelevä. :)
 
Pääsin tänään aamulla vaa'alla ekaa kertaa lähtölukemiin, eli tasan sama 68 kg, kun noin 20 viikkoa sitten :)

Toki toi voi vielä pikkuisen soutaa, kun eilen oli aika suolaisia iltaherkkuja, niin osa lienee pelkkään nestettä. Ylöspäin suunta kuitenkin siis.

Mullakin on "isona" stressin aiheena se mitä mun ihanalle vaivalla pyöristetylle pepulle käy, kun ei enää voi/jaksa/viitsi samalla tavalla kyykätä :eek: Täytyy keksiä kaikenlaista raskausystävällisempää peppujumppaa, ettei lihakset ihan kokonaan katoa :grin
 
Mun peppu ei ole valitettavasti palautunut ensimmäistä raskautta edeltäviin muotoihinsa. Uih, tuntuupa nolon pinnalliselta valittaa tällaisesta. Mutta mun peppu oli vaan ihan huippu ennen ekaa raskautta kiitos vuosien pyöräilyn, liikkumisen ym. Mä en vaan lapsen jälkeen ole raaskinut enkä halunnut käyttää samalla tavalla aikaa liikuntaan kuin ennen raskautta. Nyt ollaan ihan poikapepputyylissä kiitos painonlaskun. Onneksi muodot palautuu hiljalleen, kun aloittaa liikkumisen. Mutta pienten lasten elämässä läsnä olemiseen verrattuna oma peppu tuntuu vaan niin omalta pepulta. Asialta, jonka aika ei ole nyt eikä ehkä välttämättä edes tule samalla tavalla kuin ennen äitiyttä. Koen itseni äidiksi tulemisen jälkeen paljon kauniimmaksi ja Naisemmaksi. Se taitaa mulle korvata mennen tullen menetetyn huippupepun.
 
Tänään oli lääkäri ja painoa nyt +2,5 kg ekasta neuvolakäynnistä (72,6->75,1) ja puoliväli koittaa viikon päästä. Ja ennen ekaa neuvolaa puhelimessa ilmoitin lähtöpainon 71-72 niin korttiin on merkattu 71 :P seuraavaan neuvolaan voikin viedä jouluherkuttelut vyötäröllä :D
 
Heh, kivaa että täältä löytyy muitakin jotka ovat huolissaan pepuistaan :D
 
Peppu on näköjään onneksi yleinen huolenaihe :D Onneksi vatsa on kohta niin iso, ettei sitä peppua varmaan huomaisi vaikka olisi minkälainen. En ole ikinä ollut niin hyvässä fyysisessä kunnossa, kun olisin halunnut (aikuisiällä), ja tarkoitan siis nimenomaan sitä kuntoa, ulkonäkö sitten mukavana (ja toki myös tavallaan tärkeänä plussana), enkä ole vielä valmis luopumaan toivosta :D Nyt on tämä raskausaika tietty mitä on, mutta sitten on kyllä suunnitelmat jo valmiina kuntoprojektia varten! Ehkä se on myös tapa säilyttää se kodin ulkopuolinen osa itsestäni, vaikka en mikään himoliikkuja ole ollutkaan.
 
Mulla ekan neuvolan jälkeen noussu n.3 kg ettei vielä mitenkää mahottomasti :) syöny oon samalla tavalla ku ennenki :) en oon mikää superliikkuja lenkkeillään yhdessä kummitytön ja hänen äitinsä kanssa jonku verran ja miehen kans käydään kätköilemässä välillä :) mihkää kiipeily kätkölle en taida viittiä lähtee kiipeileen :)
 
Kyllä mullakin on haaveena raskauden jälkeen kunnon kuntoprokkis :) oon todella kiinnostunut fitnessmaailmasta, mutta en tiedä riittäisikö siihen halu/aika kuitenkaan. Joka tapauksessa aion pistää syömiset "uusiksi" ja aloittaa johonkin päämäärään tähtäävän liikunnan. Pohjakunto on onneksi hyvä ja olen lähes koko elämäni ollut hyvässä kunnossa, joten aloittaminen on helppoa. Kaiken lisäksi sain röökinkin vihdoin ja viimein lopetettua juuri ennen raskautta, niin sekin on plussaa, ettei tarvitse heti lenkin jälkeen sauhutella :P
Nyt raskausaikana en kuitenkaan jaksa sen suuremmin stressata, jos en jaksa lenkkeillä joka viikoittain tai jos syön silloin tällöin pikaruokaa, pitää nauttia vaan tästä olemisesta ♥
Painoa on tullut lisää 2 kg koko raskauden aikana, kun oli 0,7 kg tippunut viime lääkärineuvolan painomittauksissa.
 
Kävin tämmöisissä joulun jälkeisissä tunnelmissa tänään vaalla :D Odotin järkyttäviä lukemia, mutta painoni ei ole liikahtanutkaan kolmeen viikkoon. Tänään rv 19+3 ja koko raskauden aikana paino on noussut 3,4 kg.
Kuuluisiko painon nousta raskausviikkoa kohden vai alkaako se vaihe vasta rv 20 jälkeen?
Osaisiko joku neuvoa tyhmempää :D
 
Kun aloin esikoikoista odottamaan lähtö paino oli 80,8kg ja kun olin lähdössä synnyttämään painoin viimesessä neuvolassa 81,0kg eli mulla laski paljon alkuun paino ja en päässy kun siihen samaan painoon kun aloin odottamaan... Synnytyksen jälkeen painoin jotain 73-74 ja sit sain vielä vähän pois mut nyt kun taas aloin odottaamaan niin lähtöpaino oli 78 ja ei oo noussu yhtään mut ei myöskään lakenu niin paljoo mitä esikoisesta.Et tälläi on täällä menny... :)
 
Ahdistaa kirjottaa noita mun paino lukuja kun oon niin isoja. :sad001 Ollaan oltu yli 13 vuotta miehen kans yhdessä ja sillon kun ollaan alettu seurusteluu painoin 48-50 kg et aikas possu musta on tullu..
 
Elä nyt Loora84 :sad001 Ne on vaan numeroita! Kaikki muuttuu ellei satu omaamaan hyviä geenejä ja nopeaa ruoansulatusta.
Kyllähän tässä ite on kerännyt muutaman lisäkilon vuosien varrella mutta lähinnä aina tunnustelen miltä musta tuntuu kuin että paljon vaaka näyttää :) Mun käsitys kropasta on muuttunut aika paljon (varsinkin nyt raskaana), kun oon joskus kärsinyt syömishäiriöistä ja ei saanut olla yhtään läskiä.. Ja tottakai vieläkin tulee päiviä kun tunnen itseni tosi valaaksi mutta onneksi niitä on harvoin ja pystyn nykyään ottamaan asian enemmänkin huumorilla :)
 
Sille peilikuvalle ja painolukemalle ei voi äkkiseltään mitään, mutta mitä voi yrittää tehdä on olla antamatta armottoman negatiivista tulkintaa kuvajaiselle tai numeromäärälle (helpommin sanottu kuin tehty tosin). Tarkoitan siis sitä, että kun näkee numerot vaa'asta, niin yrittää olla tekemättä sitä tulkintaa, että aivan liikaa, pitäis saada lukemat alas. Vois vaan ajatella, että okei, tämän verran painan, ilman että miettii, onko se hyvä vai huono. En meinaan ite ymmärrä sitä, miks ihmeessä ylipainosten ihmisten olis velvollisuus tuntee itsensä jollain lailla vääränlaisiks. Ihan ninko se paha mieli omasta kehostansa kannustais ketään minkäännäköseen terveelliseen elämään. Tai no voihan se paha mieli motivoida muutokseen, mutta kuinka tervettä sitten on hoitaa asia pelkästään pudottamalla painoa. Ehkä voisi kohentaa oloa myös korvien välistä muuttamalla asennetta omaan kehoonsa. Menipähän taas omiksi pohdinnoiksi, hups :) Yritin siis varmaankin sanoa, että turhaan podet, loora84, huonoa mieltä omasta kehostasi. Ylipainoisen velvollisuus ei ole olla pahoillaan kiloistaan muulle maailmalle! Olet hyvä kaikissa kuoseissa :) Itse asiassa olisi parempi unohtaa etuliite yli- ja olla vain painoinen.

Sen verran viä painosta, että on uskomatonta, miten ruumiinrakenne vaikuttaa. Mun äite on ehkä sentin pienempi ku mää, joka oon 177 cm. Me näytetään suurinpiirtein samanpainoisilta, jos mää painan noin kymmenen kiloo enemmän ku äippä. Mun äite on kasvattanu vähän mahaa viime vuosina, ja se painaa 62 kg. Mun on pakko nauraa, koska jos mää painan 62 kg, mää näytän siltä, että oon karannu keskitysleiriltä. Itsekin olen kuitenkin taipuvainen keräämään painoa helposti. Pari vuotta sitten oli vähän paha vaihe, kun miehellä, joka meillä tekee kaikki ruoat, oli paha innostus ranskalaiseen keittiöön. Ei prkl sitä kerman ja voin määrää! :grin
 
Mä oon ollut tosi armoton vaakaa ja peilikuvaa kohtaan aina.
Sanoinkin neuvolassa, että painonnousu raskauden vuoksi samalla ahdistaa sekä kuitenkin tuntuu luonnolliselta :sad001
Jospa sitä oppis itseään kohtaan hieman armollisuutta raskauden myötä..
 
Muakin ahdistaa painonnousu ja iso vatsa yllättävän paljon, vaikken koskaan ole ollut taipuvainen suureen kilokriiseilyyn. Uskon kyllä heillä olevan todella vaikeaa, joilla on historiaa painokriisien kanssa! Olen jo vuosia ollut normaalipainon ylärajalla, ja vaikka välillä kilot tietysti ovatkin aiheuttaneet mielipahaa, olen myös aina osannut nähdä itseni kauniinakin. Toisaalta nytkin iso vatsa näyttää ihan söpöltä, mutta toisaalta on valtava olo (mitä ei kipuilut todellakaan vähennä!) ja paha mieli, kun pukeutuminen on vaikeaa ja ärsyttää kun pitää nähdä niin paljon vaivaa, että saa sopivia vaatteita. Tällä hetkellä päällä siis suuri ulkoiluvaatekriisi.. Huomaan painon pyörivän mielessä aivan liian paljon!
 
  • Tykkään
Reaktiot: LMK
Onpa teillä paino noussu vähän, mulla oli lähtöpaino 65 ja reilusti mennään jo yli 70 tässä vaiheessa.. viime raskaudessa tuli 18kg, mutta se ihan huomaamatta hävisi korkojen kera noin 4 kuukaudessa vaikka en mitenkään sitä yrittänyt. Joten en oo nytkään huolissani vaan syön kun on nälkä (eli koko ajan...) Se kyllä ahistaa kun huomasin peilistä että selluliittia on ihan järkyttävä määrä!! Tuntuu että pepusta alaspäin on yhtä kumparemäkeä :eek:
 
Täällä ei oteta stressiä painosta :) vajaa 8kg tullut ja 21viikkoa takana :) esikon aikana tässävaiheessa oli kiloja tullut 18 :wink esikkoa synnyttämään lähtiessä painoa oli kertynyt roimat 30+ ja en siis herkuttellut ja liikuin kyllä + raskas fyysinen työ. Ei radia mutta silti painoa kertyi paljon mutta niin ne lähtikin 5kk synnytyksestä :) normaali painoinen olen muuten :)
 
Itselle painoa kertynyt noin 3 kg eli ihan ok, rv 22. Olen valmiiksi ylipainoinen, joten hyväkin ettei ole tuon enempää noussut, taitaa olla ihan ns. normaali tahti. Tai kai se normaali tahti on ihan yksilöllistä, erilaisiahan me kaikki olemme, eikä se raskauden aikana mihinkään muutu :)
 
Joulun ja uuden vuoden jälkeen paino 76,0, eli +4,2kg, raskausviikkoja 20+1. Ihan ok, vaikkakin parin viime viikon nousut on ollu aika hurjia, toivottavasti johtui vain pyhistä ja tasoittuu taas! Tällä hetkellä on kova flunssa päällä ja liikunnan lisäämisestä voi vain haaveilla, mutta huomenna yritän palauttaa ruokavalion raiteilleen. Ei tätä muksua voi pizzalla ja suklaalla kasvattaa!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top