Painonnousu raskauden aikana

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Miona78
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mullahan on syömishäiriötaustaa ja vääristynyttä minäkuvaa ja itsetunto-ongelmia taustalla. Olin jo 13-vuotiaana kasvanut pituuskasvuni ja niitä naisellisia muotoja joutui hetken odottelemaan. Sitten olinkin yhtäkkiä semmonen 177cm pitkä, kapea vyötäröinen ja leveä lanteinen rintava 16v jonka perään kuolas kaikki aikuiset miehet ja oman ikäiset kundit seurusteli niiden 150cm pitkien tyttösten kanssa. Se oli kuulkaa oikeesti ihan oksettavaa, kun 20 vuotta vanhemmat äijät vihelteli ja nipisteli perseestä ja kehui "pantavan näköiseksi".

Aloin laihduttaa ja urheilla hulluna ja yritin litistää rintakehää ja käytin hopparivaatteita. Skeittasin ja yritin olla "yksi kundeista".

Sit oli muutama poikaystävä, jotka vielä huomautteli paksuista reisistä jne.

Vasta tämä mun nykyinen mies on ollut semmoinen, että en koe ulkonäköpaineita hänen kanssa, mutta olen tosi tyly itselleni ja vähättelen helposti. Oma tytär on kovin saman mallinen ja toivon todella että säästyisi sikamaisilta ja irstailta huuteluilta ja uskoisi itseensä. Pitäisi varmaan itsekin alkaa ihan siitä, että arvostaisi itseäänkin enemmän ja opettaisi sitä lapsilleenkin.

Oon aika avoimesti neuvolassa puhunut paino-ongelmistani ja siitä, miten kaikki kritiikki tai huomauttelu saa aikaan itseinhon kierteen ja että nämä raskausajat on aina olleet mulle henkisesti vaikeita nimenomaan painonnousun takia, kun yhdistän sen lihavuuden aina epäonnistumiseen.

Mua ei muiden paino ole koskaan haitannut ja monenkinlaiset ihmiset on mun silmissä kauniita ja sopusuhtaisia.
 
ErykahB, sympatiaa.
Olen aina ollut kukkakeppimäinen (15v > yli 170), nyt nelikymppisenä normaali hoikka. Olen aina pelännyt, että haksahdan kaloreiden laskemiseen tai johonkin syömishäiriöön - esim. säilyäkseni ennallaan omissa silmissä tai arvostelun tuloksena. En kestäisi, jos tästä lähdettäisiin huomauttelemaan - vaikka itse tuntisin oloni hyväksi - ulkonäköön kohdistuvat kommentit tekee kipeää.
Pahimpia tietenkin oli vauvautelut 10 vuoden yrityksen aikana, ikävää kun joutuu täräyttämään, että kuule nyt pömpöttää, mutta en voi tulla raskaaksi.
 
Mileim sanoi:
Täällä oli tänään neuvola ja painoa tullut nyt ekaan neuvolaan nähden 6,8kg. Sanoi, että maltillista on ollut. Tähän oon kyllä ihan tyytyväinen. :)

Mileim rv 22+3
Click to expand...
Mitäs hevonkukkua minä höpöttelen, siis lähtöpainosta on tullut 6,8kg lisää. Ekan neuvolan painoon verraten kiloja tullut 3,3kg!
Lähtöpaino minulla oli nimittäin ylhäällä kun tulin raskaaksi, eka neuvola 10+0 oli paino jo muutaman kilon noussut.
Sanoi, että minulle tulee ehkä noin 15kg painoa yhteensä. Vaikka eipä tuota voi arvioida varmaan tarkkaan.

Tosi harmi kyllä, että th käyttäytyy tuolla tavalla Maje555 :sad001 Painoa tulee minkä tulee, sen saa pois. Ei pidä stressata siitä!
 
Maje, olen sinua jopa sentin pidempi. Ennen ensimmäistä raskautta painoin 47kg ja synnyttämään lähtiessä 68kg. Kakkosessa lähtöpaino oli 50 kg ja lopuksi 63 kg. Vuosien saatossa paino on vaihdellut. Tämän kolmosen lähtöpaino oli 60kg, pahalta näyttää, että saavutan uuden ennätyksen. Ensimmäisen ja tämän raskauden välissä on 20 vuotta, joten ei kannata säikähtää. En enää tässä iässä toivo edes samaa painoa kuin 20-vuotiaana. Mutta jopa tuo 21kg painon lisäys oli ihan ok ja lähti ilman suurta työtä imetyksen loppuun mennessä.
 
Mulle tullut about 4kg ja pidän sitä hyvin normaalina määränä. Syön terveellisesti, liikun älyttömästi jne. Rasvaprosentti ollut alkuraskaudesta reilu 20, joten ihan hyvässä kunnossa olevasta ihmisestä puhutaan. Teen sen verran kovia treenejä, että pienemmillä eväillä kupsahtaisin. Nyt on viikkoja 21+1.
 
Mä olen treenannut 2krt viikossa ja paino ei ole näköjään muuttunut mihinkään. Oujee. Yleensä alussa kun alottaa treenin tulee nesteturvotusta, mutta ei näköjään ole tullut vielä :D . Tai sitten ei tule ollenkaan.
 
Mä pääsin pitkästä pitkästä aikaa eilen Bodybalance-tunnille. Turvotus lähti helpottamaan, ja paino laski 600g ..(?) Tätä jatketaan :)
Joo, oma eka neuvolapaino oli alhainen verrokki itselle, kun en paljon uskaltanut rehkiä 1. kolmanneksella.
 
Itselläni tuli ekassa raskaudessa 30kg painoa lisää, oli ihan järkyttävä turvotus ja raskausmyrkytys kolkutteli ovella, jonka vuoksi meinattiin jo kerran käynnistääkin synnytys kun pissatestit näytti plussaa kerta toisensa jälkeen. Ei siinä päässyt postilaatikkoa pidemmälle liikkumaan kun joka paikkaan sattui (ja kyllä, turvotuskin sattui ja kutitti ihoa) migreeni oli jäätävää ja pahoinvointi ja huimaus vaivasi ja sairaalassa joutui makoilla välillä tarkkailtavana.

Tokan raskauden aikana vihasin loppuajan neuvolaterkan sijaista joka jaksoi huomautella painonousustani jota kertyi lopulta 20kg. Hän jopa sanoi lähes inhoten, että tekisin muutakin kuin makaisin sohvalla laiskottelemassa, kiertäisin vaikka kerrostalon kerran päivässä. Jooh, siinä olikin aikaa makoilla vaan telkun ääressä kun vaativa taapero pyörii jaloissa ja kotihommia oli tehtävä. Paljolti oli turvotusta sekin, mutta tällä kertaa ei onneksi tullut myrkytysoireita.

Yksinkertaisesti toiset vain ovat alttiimpia hormonaaliseen painonnousuun ja turvotukseen kuin toiset. Hoikkana ihmisenä minäkin nauttisin siitä, että kaikki kilot kertyisivät vatsan kohdalle, että olisi vain se kiva pallo siinä. Mutta loppuvaiheessa muistutan aina enemmän ryhävalasta, joka on sopivasti paisunut kuin pullataikina tasaisesti joka paikasta päästä varpaisiin. Muutama kiloista on hävinnyt synnytyksen jälkeen kuukausien aikana (en ole imettänyt, joten sitä keinoa en ole pystynyt hyödyntämään) ja loput olen tokan raskauden ja rintaleikkauksen jälkeen kovassa kurissa laihduttanut.

Luultavasti loppuraskaudesta taas turpoan, mutta pyrin tietysti parempaan juomalla paljon vettä, välttämään suolaa ja salmiakkia, liikkumalla ja pikaruoat ovat saaneet nyt pysyä ravintoloissaan (eikä oo kyllä tehnyt yhtään mielikään kun ei ne gluteenittomat nyt niin herkkua ole). Ja vauvan kanssa voi tehä sitten reippaita kävelylenkkejä päivittäin, tietysti sitä mukaa kuinka yöt menee. :)
 
Maatuska, tilanteen mukaan mennään. Huomaan, että poden huonoa omaatuntoa esim. jätskistä, ja viimeinen juttu mitä tässä nyt kaipaa on huono omatunto ruoka-aineista. Mutta ikävä sanoa, että "kieltäymyksen tiellä" mennään vielä useampi kuukausi. Kun ei pysty normaalisti liikkumaan, ei voi myöskään itselle normaalisti syömään.
Mulla veti penisilliinikuuri mahan vähän sekaisin, ja nyt tavara kulkee melkein niinku ennen raskautta. Jotain hyvää siitäkin :) Muutoin suoleni on seissyt nyt 2 kuukautta (ei johdu huonosta ruokavaliosta tai nesteen puutteesta).
 
Mulla vaikuttaa merkittävästi hiilihydraatti painon nousuun. Ja tietysti myös treeni. Lihas painaa enemmän kuin rasva. Aina jos vähennän hiilaria ja lisään rasvaa, painonnousu hidastuu. Mutta toisalta hiilihydraatti on myös lihasten polttoaine ja palautuminen voi hidastua ja sitä myötä elimistöllinen stressi nousta jos ei syö riittävästi hiilihydraattia. Eli se tasapaino on säilytettävä koko ajan. Mitä hiilaritietoisemmin syön etenkin näin tyttöraskaudessa, jolloin tunnun olevan alttiimpi hiilarin vaikutuksille, sitä paremmin voin.

Ja tietysti lihasten hyvä kunto auttaa kehoa kestämään myös painavemman kehon. Nimenomaan lihaskuntotreeni auttaa myös kehoa sietämään hiilihydraattia ihan tutkimustenkin mukaan ja suojelee radilta osaltaan. Lenkin jälkeen kalorinkulutus on koholla yleensä muutamia tunteja tai seuraavan illan, mutta lihaskuntotreenin jälkeen voi tuo korostunut kalorinpoltto jatkua jopa seuraavana aamunakin vielä. Eli osaltaa lihaskuntotreeni suojelee myös siltä tuhottomalta painonnousulta.

Vaikka toki merkittävin tekijä painnonnousussa on yksilöllisyys. Mutta näin omalta kohdalta voin sanoa, että usein niihin hormoneihinkin voi edes jonkin verran vaikuttaa jollei raskaudessa ole tekijöitä, jotka estää liikunnan. Mullakin on haasteita, esim äärettömän supistusherkkä kohtu, jota joudun kuuntelemaan. Mutta ainakin toistaiseksi kova punttitreeni, missä sykkeet huitelee sarjojen huippujen kohdalla yli 170:ssä, on vain rauhottanut omaa kehoa <3 . Mutta poikien odotukset on kyllä olleet sitä jo 20 viikolla että on oltu jo tässä kohtaa vuodelevossa. Olen äärettömän onnekas ja onnellinen, että nyt olen pystynyt huolehtimaan jo useamman viikon itsestäni parhaalla tavalla, eli syömään todella terveellisesti, mutta rennosti ja treenaamaan :) .
 
Joo-o, kuituja olis saatava tarpeeksi että edes tämä tahti pysyis. Voi kun se olisikin niin, että olis itselle tutut lainalaisuudet voimassa. Mutta turha valittaa, katotaan mikä on saldo synnytyksen jälkeen ja sen mukaan mentävä.
 
Katjusha, magnesium myös pitää hyvää vatsantoimintaa yllä. Siis jos kuitu ja riittävä vedenjuonti on kunnossa. Mulle riittää aamulla suolavesi ja hyvälaatuinen kahvi siihen, että maha toimii. Hyvin imeytyvän magnesium-sitraatin otan illalla :) . Olen koko lapsuuden kärsinyt todella kovasta mahasta, ekan raskauden aikana se oli vielä pahempi. Mutta tuo magnesium on todella hyvä aine. Lievittää monia raskausvaivoja.
 
Mäpä kokeilen vielä sitä magnesiumia vielä. Mulla menee aamupuuron (kaura-tattari) mukana luumuja ja kahvikuppi ja sitte joku hedelmä. Sehän vois auttaa siihen supisteluunkin ehkä vähän, tosin en kyl oo varma onko ne mun kävelyvaivat sitä - luulen niin.
 
Kohtu on lihas ja magnesium on luonnollinen lihasrelaxantti, eli useimmilla lievittää supistelua. Myös tuo suolavesi on semmoinen, joka huuhtelee suolistoa. Magnesium ei ole mitenkään toksinen mineraali. Liian isoista määristä menee vain vatsa sekaisin. Ja isommat määrät voi pudottaa verenpainetta. Raskausvitamiineissakin on siihen nähden todella pienet määrät magnesiumia siihen nähden mitä monet liikkuvat ihmiset tarvitsee, puhumattakaan raskaana olevasta ihmisestä. Magnesium kannattaa ajoittaa iltaan, kun sillä on vaikutusta kehon kelloon. Mutta jos on supistellut paljon olen ottanut sekä aamulla että illalla magnesiumia.

Olen itse ajanut magnesium-lisän nolliin 37 raskausviikon alussa. Siitä 3 päivää meni, niin kroppa alkoi keskimmäistä odottaessa heittämään limatulppaa ja kunnolla supistella ja 37+4 meni vedet ja tuli synnärille lähtö. Nuorimmasta meni samana päivänä kun lopetin magnesiumin vedet ja tuli synnärille lähtö. Poika syntyi 37+1 aamupäivästä.
 
Maatuska83 sanoi:
Itselläni tuli ekassa raskaudessa 30kg painoa lisää, oli ihan järkyttävä turvotus ja raskausmyrkytys kolkutteli ovella, jonka vuoksi meinattiin jo kerran käynnistääkin synnytys kun pissatestit näytti plussaa kerta toisensa jälkeen. Ei siinä päässyt postilaatikkoa pidemmälle liikkumaan kun joka paikkaan sattui (ja kyllä, turvotuskin sattui ja kutitti ihoa) migreeni oli jäätävää ja pahoinvointi ja huimaus vaivasi ja sairaalassa joutui makoilla välillä tarkkailtavana.

Tokan raskauden aikana vihasin loppuajan neuvolaterkan sijaista joka jaksoi huomautella painonousustani jota kertyi lopulta 20kg. Hän jopa sanoi lähes inhoten, että tekisin muutakin kuin makaisin sohvalla laiskottelemassa, kiertäisin vaikka kerrostalon kerran päivässä. Jooh, siinä olikin aikaa makoilla vaan telkun ääressä kun vaativa taapero pyörii jaloissa ja kotihommia oli tehtävä. Paljolti oli turvotusta sekin, mutta tällä kertaa ei onneksi tullut myrkytysoireita.

Yksinkertaisesti toiset vain ovat alttiimpia hormonaaliseen painonnousuun ja turvotukseen kuin toiset. Hoikkana ihmisenä minäkin nauttisin siitä, että kaikki kilot kertyisivät vatsan kohdalle, että olisi vain se kiva pallo siinä. Mutta loppuvaiheessa muistutan aina enemmän ryhävalasta, joka on sopivasti paisunut kuin pullataikina tasaisesti joka paikasta päästä varpaisiin. Muutama kiloista on hävinnyt synnytyksen jälkeen kuukausien aikana (en ole imettänyt, joten sitä keinoa en ole pystynyt hyödyntämään) ja loput olen tokan raskauden ja rintaleikkauksen jälkeen kovassa kurissa laihduttanut.

Luultavasti loppuraskaudesta taas turpoan, mutta pyrin tietysti parempaan juomalla paljon vettä, välttämään suolaa ja salmiakkia, liikkumalla ja pikaruoat ovat saaneet nyt pysyä ravintoloissaan (eikä oo kyllä tehnyt yhtään mielikään kun ei ne gluteenittomat nyt niin herkkua ole). Ja vauvan kanssa voi tehä sitten reippaita kävelylenkkejä päivittäin, tietysti sitä mukaa kuinka yöt menee. :)
Click to expand...

Juu olen kyllä samaa mieltä. Koen että olen syönyt ihan normaalisti ja liikkunut kuta kuinkin samalla tavalla ja 10 kg tärähti pluspainoa tällä viikolla (rv24+1). Mutta tätä nestettä on ihan pirusti. Ja juon ku sika (4-5l/pv) ja ei meinaa riittää. Jalkapohjat yhtä vesipatjaa aamuisin (huoh)
 
Mä oon koko ikäni saanut syödä mitä lystään ja olen ollut koko ikäni hoikka, mutta raskausaikana niitä kiloja vaan tulee (en siis vetele herkkuja joka päivä tai syö roskaruokaa tms). Eikä raskausaikana mun tavoite ole, että mahdollisimman vähän kiloja pitäisi tulla, tulee mitä tulee kun tiedän itse kuitenkin syöväni perusterveellisesti enkä ole testin näytettyä plussaa jäänyt vain makaamaan sohvalle. Kai se on osittain myös luonnon tapa valmistaa kehoa imetykseen, että on sitä vararavintoakin, ainakin esikoista odottaessa mulle terkka sanoi, että painoa saakin tulla mulle enemmän ja on pidettävä huoli, että imetysaikana ei käy niin, että laihdun liikaa. Kilot tosiaan ovat tippuneet sitten synnytyksen jälkeen ilman mitään laihdutusta tai dieettejä, ihan normaalia elämää elämällä.
 
Mä en niinkään kerää nestettä/turvotusta, mutta noin rv 28 eteenpäin oon aina kovista yrityksistä huolimatta kerännyt nopeasti painoa. Paino nousee jopa 800g/vko vaikka söisin pelkkiä hedelmiä ja salaattia. Sitten rv 35 tienoilla homma rauhottuu ja paino voi jopa laskea muutamia kiloja.

Ekasta keräsin +28kg, toisesta +18kg ja kolmannestakin (vaikka tein kaikkeni ja lenkkeilin useita kertoja viikossa pitkiä lenkkejä ja söin radi-ruokavalion mukaan) +12kg. Kolmannessa se kymmenen kiloa tuli liki kokonaan välillä 28-36rv.

Imettämällä en oo saanu koskaan kiloja pois.

Mä olen herkästi lihoava ja lihoan kun olen laiska ja lopetan liikkumisen. Kun liikun normaalisti, hallitsen mielihaluni ja kohtuus pysyy ilman mitään dieettejä. Tykkään kävellä, hölkätä ja juosta, uida ja pyöräillä. Lasten kanssa voin hyppiä ja pomppia ja kiipeillä ja pelata. Lihaskuntojuttuja tai painoharjoittelua pidän lähinnä kuolettavan tylsänä ja salille mua ei saa.
 
Ensikertalaisena vaikea arvata, normaalisoituuko paino imettämällä vai ei. 2. tyypin diabetes sukurasite kurkkii olkapäällä, joten pullukaksi ei auta jäädä :)
 
Mulla on tullut nyt painoa vajaa 2kg. Mitä ihmettelen. Esikoisesta oli tullu jo 5-6kg. Tosin esikosta oli jäljellä 2kg ennen tätä raskautta. Syön aika paljon herkkuja, varsinkin suolasia, ja rakastan kermavoipekoni ruokia. Mun annoskoko on pienentytny aina raskaudess itsestään. Ei vain pysty syömään niin paljoa kuin ennen. Ja mulla on aika fyysinen työ mikä polttaa hyvin kaloreita. En mielestäni ole laiha enkä lihavakaan. Omaan silmään sais kyllä olla vähän keveämpi.

Oon 166cm ja lähtöpaino oli 66kg ja nyt oli 67,8kg. Ennen esikoista olin vielä pari kiloa lihonnu niin lähtöpaino oli 64kg. Kiloja esikoisen kohalla tuli yhteensä 13 joista 6 jäi sairaalaan. Makasin sohvalla enkä imettäny kuin 1,5kk niin ei se paino oikein lähtenykkään minnekkään. Ihan pikkuhiljaa hiipu.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top