Päivän fiilis

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Tiina P.
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mä kävin tänään ultran jälkeen kattelees vauvanvaatteita, olisin halunnut ostaa jotain, mutta mua alkoi itkettämään kun näin niitä pieniä vaatteita, että oli pakko vaan suunnata herkku osastolle. Tosi iloinen ja hyvä fiilis ollut kuitenkin. :-)
 
Väsymys on ollu tänään jäätävää, just vetäsin muutama tunti sit pojan kaa 2h päikkärit :)
 
ellikki85 sanoi:
Väsymys on ollu tänään jäätävää, just vetäsin muutama tunti sit pojan kaa 2h päikkärit :)
Click to expand...

Mä olin kans eilen ihan mielettömän väsyny. Menin pojan kans lattialle leikkimään ja heräsin siihen kun poika alkoi repiä mun hiuksia. En tiiä missä vaiheessa oon nukahtanu tai kuinka kauan oon siinä nukkunu.

Nytkin tosi väsyny olo vaikka yö olikin hyvä (muutama pieni herätys).
 
Mä liityn myös väsymyskerhoon! Tosi kiva, kun alotin uudessa työssä tällä viikolla ja hirveesti kaikkea uutta, mutta mä vaan nuokun ja taistelen että pysyisin hereillä.
 
Yhdeksäs raskausviikko starttasi jei! :) tän jälkeen sais ruveta jo pahoinvointi helpottaan, ilman että olisin siitä kovin huolestunut. :) ihan jees fiilis, aamupala upposi tänään ilman yökkimistä eikä väsymyskään ole ihan mahdoton.
 
Lopetin valvomisen eilen ja sen jälkeen nukuin 12 h ihan kevyesti ja vieläkin ihan rätti poikki. Pitää vissiin vähentää radikaalisti yövuoroon määrää.
 
Jännittää pelottaa jännittää pelottaa oksettaa, huomenna verikokeet. Sori jankkaan verikokeista kun pikkulapsi, mut helpottaa oloa edes vähän. Mies ei jaksa kuunnella, kun ei ymmärrä mun tajutonta pelkoa.
Verenpaineetkin koholla tän pelkämisen takia.
 
Ekaa kertaa täytyy sanoa, että onnellinen, superiloinen fiilis. Eilinen ultra näytti sykkivän sydämen ja kahdeksan viikkoisen pavun, eikä mun siks tartte enää tartte huolehtia koko ajan keskenmenosta vaan voin nauttia järkyttävästä kokoaikaisesta väsymyksestä, äklötyksen tunteesta ja elämän epämukavuudesta rauhallisin mielin. Nyt tarkoituksena olis hankkia kotidoppleri, jotta kun huoli taas herää, voin kuunnella pikkusen sydäntä ja jatkaa onnellista odotusta :) Viikonloppuna kerrotaan mun vanhemmille, että saavat ensimmäisen lapsenlapsen! En malta odottaa!
 
Rita, toi on sulle niin iso juttu, että ihan hyvällä omalla tunnolla saat jauhaa! Tsemppiä! :Heartred

Päivän fiilis on helpottunut ja onnellinen :) Nyt alkaa oikeesti uppoomaan kaaliin, että meille ihan oikeasti tulee toinen lapsi :woot: Niin odotettu ja haluttu, mutta samaan aikaan tulee semmoinen pikku pelko, että mitä tulevaisuus tuo tuollessaan. Kaikki tälläset käytännön jutut esim että missä esikko on yökylässä synnytyksen ajan, tuleeko mustasukkaisuutta, pitäiskö esikoinen laittaa päiväkotiin tai kerhoon vai pitää kotona. Oon just tän luonteinen, että kaikki suunnitelmat pitää olla valmiina. Ei haittaa ettei mene ekan suunnitelman mukaan koska mulla on aina miljoona vaihtoehtoista suunnitelmaa. :p Jotenkin vaan jännittää eritavalla kuin esikoista jännitti. Nyt tietää jo suurin piirtein mitä on luvassa, joten jänniittää niitä haastavia kohtia vauva-arjessa ja sit toisaalta kaikki uusi eli kahden lapsen hoitaminen on sellainen mitä jännittää. Tää on kumminkin sellaista positiivistä ja odottavaa jännitystä :happy:
 
Mua ärsyttää. Mä inhoon tätä ku on kokoajan huono olo ja väsyttää. Ja mua ärsyttää myös omat tunteet, ku vaikka olinkin ihan varma että haluan lapsen, niin nyt se on ruvennut epäilyttämään että oliko tää nyt sit kuitenkaan hyvä ajatus. Onko musta äidiks ja pystynkö kohtaan kaikki omat mörköni mitkä äidiks tuleminen nostaa pinnalle. Oon järkeillyt et suurin osa näistä epäilyksistä ja peloista johtuu varmaankin hormoneista mutta mulla on silti huono omatunto siitä että tunnen näin. Oon ihan avoimesti puhunut näistä tunteistani miehelle ja sitä huvitti kovasti kun musta ei kuulemma näy ulospäin ollenkaan millainen tunnemyllerrys mun sisällä käy.:smiley-ashamed008
 
Huskymami noi sun tunteet on täysin normaaleja :) Ja oikeastaan jopa hyvä merkki, pystyt sitten olemaan paljon parempi äiti kun jo valmiiksi kyseenalaistat itsesi. Hyvä että saat niistä miehellesi puhuttua.
 
Huskymami sanoi:
Mua ärsyttää. Mä inhoon tätä ku on kokoajan huono olo ja väsyttää. Ja mua ärsyttää myös omat tunteet, ku vaikka olinkin ihan varma että haluan lapsen, niin nyt se on ruvennut epäilyttämään että oliko tää nyt sit kuitenkaan hyvä ajatus. Onko musta äidiks ja pystynkö kohtaan kaikki omat mörköni mitkä äidiks tuleminen nostaa pinnalle. Oon järkeillyt et suurin osa näistä epäilyksistä ja peloista johtuu varmaankin hormoneista mutta mulla on silti huono omatunto siitä että tunnen näin. Oon ihan avoimesti puhunut näistä tunteistani miehelle ja sitä huvitti kovasti kun musta ei kuulemma näy ulospäin ollenkaan millainen tunnemyllerrys mun sisällä käy.:smiley-ashamed008
Click to expand...

Normaaleja tunteita ja niistä ei tarvii tuntea häpeää :) Mulla oli ihan samoja fiiliksiä esikoista odottaessa ja loppujen lopuksi ihan hyvin meni. Hyvä että voit miehellesi jutella niistä. Kannattaa myös neuvolassa ottaa puheeksi, jos tuntuu että hyötyisit ulkopuolisesta avusta
 
Pookkana ja Bettie, kiitos. Kyllä mä ymmärrän että nämäkin ajatukset ja tunteet kuuluu tähän prosessiin, mutta silti siitä tulee vähän huono omatunto. Onneks on tosiaan toi mies jonka kans pystyy puhuun ihan kaikesta ja johon voin luottaa 100%. Se on mun toinen puolisko ja ainoo ihminen tässä maailmassa kenen kans haluan perustaa perheen :Heartred
 
Tuntuuhan se vähän oudolta että se asia minkä tekee maailman onnellisemmaksi, myös kauhistuttaa ihan vietävästi. Vauvan syntymä ja vanhemmaksi tulo ovat niin suuria asioita, että väkisin siinä kauhistuttaa tuntemattoman edessä! :) Tällein raskaana sitä on vielä herkempi kun luonto herkistää äitiä, että osaisi sitten hoivailla vauvaa hyvin :Heartred
 
Meillä kuopus alkoi eilen oksentamaan.. -.-
Mä en jaksa jos ittelle iskee oksennustauti kun on muutenkin saanut viimeset kaksi kuukautta oksennella ja olla sellaisessa krapulaolossa koko ajan :(

Huskymami, mulla on ollut samat tunteet jokaisessa kolmessa raskaudessa !
Mulla on ollut jokaisessa raskaudessa järkyttävät pahoinvoinnit. Ja ymmärrettävästi se on henkisestikin raskasta.
Viimeksi eilen itkin tätä oloa että en enää vaan jaksa ja oliko hullun hommaa ryhtyä tähän TAAS!
Esikoista odottaessa varmaan jokaisella on sellaista tunnemyllerrystä, onhan se iso muutos elämään ja sitä kaikkea aletaan mielessä prosessoimaan odotuksen aikana :)


Mulle alkuunsa oli järkytys tämä raskaus, tämä ei ollut mitenkään suunniteltu.
Olen kamppaillut sen asian kanssa onko musta kolmen lapsen äidiksi. Kahden temperamenttisenkin lapsen kanssa kun on välillä melko kovilla. Näistä ajatuksista koen huonoa omaatuntoa. :sad001
Mutta pikkuhiljaa alkaa hyväksymään tämän ja uskon että kyllä tästä selvitään yhdessä miehen kanssa.
Mieskin kun lopetti reissuhommat että pystyy mua enemmän jeesaamaan lasten kanssa.
En tiedä mitä tekisin ilman tuota mun miestä. :)
 
Vähän nihkeämpi päivä tänään...flunssa taitaa olla tulossa ja eilisaamun jälkeen ei mikään ole kovin kauaa pysynyt sisällä. Mut tästä noustaan vielä :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top