Onko muita kaksosten odottajia?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Talvi
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Niin, vielä sen verran että koska Bella on useimmiten huutanut öisin ja minä olen sairastelun takia hoitanut vain kaksi yötä tässä viime aikoina (se joka hoitaa vauvoja saa nukuttua 1-3 h/yö) en ole testannut kantoliinaa hänelle kuin vasta tänään. Mutta hyvin hän rauhoittui ja nukkui ehkä tunnin siinä, ja sain jopa esikoisen kakkavaipan hoidettua Bella kyydissä. Liinailu loppui siihen kun Evelinelle tuli nälkä. Nyt aion treenata sidontaa ja pitää vauva kyydissä aina silloin kun toinen huutaa :) Vinkkinä :wink Minulla on trikooliina niin ei sovellu oikein ulkona liikkumiseen.
 
Täällä ollaan viel yhtenä kappaleena ja ok menee rv 37+5, kiitos kysymästä Ducksie! Selkää pakottaa massun painosta, ja silloin tällöin supistelee mut ihan kivuttomia edelleen. Mahtaakohan nää ollenkaan haluta ulos? :woot:
Maanantaina olis käyntiä ä-polilla. Saas nähä mitä meinaavat siellä. Ei mulla mikään hääppönen fiilis oo mut ei nyt ihan hirvee olo joten käynnistystä tuskin lähetään vielä miettimään jos kaikki hyvin tirpanoilla. Toivon kovasti et itekseen lähtisivät tulemaan.

Painonkehityksestä. Alkuraskaudessa painoa tippu viis kiloa, mut joulukuun alussa saavutin takasi lähtöpainon jonka jälkeen on tullu vajaa 10 kiloa. Ja mulle ei ois saanu paino oikeestaan noustakaan kun oon jo valmiiksi todella ylipainoinen. Mut turvotusta On kyl jonkun verran jaloissa. Oon kyl syöny täs aika lailla.

Tänään otin viimein käsittelyyn meidän koiruuden. Oon jotenki vaa siirtäny sitä nyt tässä loppuraskaudessa vaik onhan se nyt pakko laittaa kuntoon ennen ku nää tirpanat syntyy. Kynnet oli kasvaneet jo aivan liian pitkiksi ja "tukka" roikkui raukkaparan silmillä Ja muutenkin turkki ihan kaameessa kunnossa. Aikamoinen rykäys, menihän siinä sellaset 3-4 tuntia..turkin pesu pienessä kylppärissä jättimasun kanssa ja sit föönäys kuivaksi. sit vähän juusto ja kinkkupalojen houkuttelemana "operointipöydälle". Sit tassukarvat ja kynnet ja koneella turkki siliäks joka puolelta. Ohhoh että otti voimille urakka mut tulipaha tehtyä :)
 
Tosi hienoille viikoille pääset Nereidi! Toivotaan että vauvat haluaisivat tulla itse sieltä eivätkä pakosta :) Voin vain kuvitella miltä tuntuu noilla viikoilla, itse kun en päässyt lähellekään! Pääsinhän siihen pisteeseen että olisivat alkaneet kerätä painoa jos olisivat viihtyneet pitempään :)

Vauvaparoilla on nuhaa... :sad001 Se vaikeuttaa paljon imettämistä, etenkin A:n kanssa. Eilen iltapäivällä olin yksin kotona vauvojen kanssa ja olin ihan epätoivoinen kun 40min jälkeen A huusi nälkää eikä enää jaksanut yrittää, imi kyllä muuta maitoa ei saanut. Annoin sitten periksi ja annoin pullosta maitoa. En enää heru pumpulle niin hyvin joten tuntuu että joka pullollinen maitoa "maksaa" tosi paljon. Olen yrittänyt selittää tätä miehelle mutta ei tunnu menevän jakeluun. Ajattelin eilen että minun on nyt pakko laittaa tavoitteita tämän kanssa että jaksan, ja yritän ajatella että jos molemmat saavat omaa maitoa kunnes ovat 3kk olen onnistunut hyvin. B:tä voin imettää vielä sen jälkeen, ja A:lle tarjota jos on jäljellä pakastimessa tai jos saan vielä pumpulla ja ehdin pumpata, ja tietenkin niin paljon kuin jaksaa imeä itse rinnasta. Mutta jos tarvii niin siirrytään sitten korvikkeeseen. En tietenkään haluaisi, mutta tämä käy nyt voimille myös fyysisesti mutta varsinkin psyykkisesti niin pakko yrittää päästä asian kanssa sujuksi.
Nukuin toissayönä 8h joista yli 5h syvää unta, viime yönä nukuin yli 9h joista yli 7h(!!) syvää unta! Heräsin uupuneena molemmat aamut, eli kroppa palautuu vielä. Ensi yönä minun pitää hoitaa vauvoja kun mies menee takaisin töihin. Tästä se oikea arki sitten alkaa!
Olisin mielelläni yhtä positiivinen kuin Talvi ja olen tosi onnellinen teidän puolesta, mutta meillä tämä vauvavuosi näyttää rankalta. Ehkä tämä vielä helpottuu joskus!
 
Ducksie, kuulostaa juuri niin rankalta kuin varmasti eka vuosi onkin.. Tuo on silti hienoa, kuinka järkevästi osaat seurata omaa vointiasi ja miettiä miten jaksat ja kuinka pitkään. Ihan mahtavaa! Pysyisinpä itsekin sitten järjissäni kun valvomiset ja imetykset ja hormonimyllyt lähtee varsinaisesti käyntiin. Esikoisen jälkeen oli vähän babybluesia ja itkeskelin paljon. Nyt sille ei olisi niinkään paljoa tilaa kun tulee kaksi hoidettavaa ja 2v pyörii siinä vielä lisäksi. Toisaalta, nyt on tullut "itkeskeltyä varastoon" jos niin voi ajatella... Ehkäpä saan voimia jostain enemmän tällä kertaa ja ainakin hyvää esimerkkiä täältä! Kiitos siitä.
 
Ducksie kyllä on pakko ihailla sua! Ja ymmärrän, kun puhut että mies ei ymmärrä "tukea" imetystä. Mä täysimetin mun molempia poikia sinne 6kk asti. Esikoinen oli kyllä unelmavauva ja öhöm kuopus oli ihan vastakohta. Hirmu tempperamentti ja melkein koliikkivauva. Kitisi, itki, inisi 5asti aamulla ja 7 nousi esikoinen. Sitä elämää elin noin 5kk. Ja mies sano monet kerrat lopeta se imetys, että hänkin voisi enemmän auttaa. Se välillä loukkasi. Olisin halunnut et hän olisi ollut ylpeä eikä kitissyt vastaan. Mut nyt ymmärrän, että hän koki ettei voinut olla avuksi. Ja olihan mä aika uupunut kahden vauvan kans. Pojilla ikäeroa 1v3kk. Hitto soikoon nyt, kun miettii niin sitä oli kyl kuin raudasta tehty, kun siitä selvisi. Sulla synty 31 viikoilla niin onhan teillä ihan eri eväät kuin lähes laskettuna aikana syntyineillä. Huhh nostan edelleen sulle hattua! <3
 
Ja imetyksestä vielä, et itse ainakin nyt on jo tultu murehdittua, et mitäs sit jos se ei onnistukkaan? Kuitenkin täysimettänyt tilastollisestikin harvinaisen pitkään, niin nyt tuntuu, et turha kuvitellakkaan enää. Siis täysimetystä. Osittaisimetys varmasti onnistuu. Uskon kovasti, erityisesti jos sinne 37 jälkeisille viikoille päästään. Ja lisäksi toi synnytys. Hmm jälleen kerran kaksi hyvää synnytystä takana, jossa kroppa teki yhteistyötä mun kans. Nyt sit voi olla, mikä tilanne tahansa edessä. Ainahan se on niin, mut nyt tuntuu turhalta kuvitella rauhallisesta ja seesteisestä synnytyksestä. Kaikki on vähän niin ku uutta vaikka kaksi lasta jo maailmaan saattanut :D
 
Mulla on vähän samoja fiiliksiä ollut kun sulla Harmony. Kuopuksen synnytys sujui tosi hienosti, hän oli kuiteskin nelikiloinen synyessään. Täysimetin 10kk ja koko vauva-aika oli jotenkin tosi helppoa. Luottamus omaan kroppaan ja äitiyteen on ollut hyvä, mutta nyt tän kaksosuuden edessä onkin tosi pelokas olo. Että nytkös se sitten kostautuu kun on ollut kaksi hyväunista vauvaa ja saan nyt korkojen kanssa kokea kuinka raskasta voi äitiys olla? Siis äkkiä tuollaiset ajatukset saa pois sysättyä kun en tykkää etukäteen maalata piruja seinille tai murehtia, mutta oli nyt pakko avautua kun tunnistin nuo ajatukset... Tilanne on nyt erilainen kuin aiemmin.
 
Meillä kylä kuopus tosiaan olikin ihan "äitin vauva". Äidillä oli jotakin mitä isillä ei ja mies koki kans vähän avuttomaksi itsensä, kun ei voinut vauvaa syöttää ollenkaan Pullot ei vain kelvanneet. Vasta nyt yli 3-vuotiaana on alkanut isinkin seura kelpaamaan kuopukselle yhtä hyvin ku äidin. Esikoinen ei ole minun mielestä missään vaiheessa ollut selkeästi enemmän äidin tai isän perään vaan se on vaihdellut ihan kausiluontoisesti ja tilanteen mukaan.:)
 
Ducksie, oot kyllä hienosti jaksanut vaikka varmasti on rankkaa. Toivottavasti nuhaisuus menis ohi ja A:kin sais imettyä paremmin. Se että saisit edes toista imetettyä pitempään on jo tosi upea saavutus. Monihan ei ole imettänyt yksöstäkään ja pullolla ja korvikkeella kasvaneita on paljon. Muistat vaan että ei se kaada maailmaa. Kunhan lapset kasvaa, saavat ruokaa ja hoivaa ja äiti jaksaa :Heartred Tsempit jaksamiseen!

Vähän jänskättää mennä ä-polille tänään. rv 38+0 Poksahti. Onkohan mikään paikka lähtenyt kypsymään muuta kuin mun pää :hungover: Mut kyl mä jaksan jos pitää, vaik välil itkettää niin pirusti, sattuu ja on niin täynnä tätä mahaa.
 
Kiitos Harmony tsempeistä!

Eli ultrassa taas poikettu. Eipä tuol alakerras kauheesti ollu muutosta tapahtunu, joten lääkäri teki vähän ronskimmin sisätutkimuksen jos se vähän availis paikkoja. 2 cm kaulaa jäljellä edelleen ja 1cm kai auki ehkä. Tirpanat voi hyvin, liikehtivät ja virtaukset kunnossa. Molemmat edelleen rt. Kasvua ei B:llä mittausten mukaan ollu tapahtunu mut lääkäri sanoi et ei saanu ehkä parhaita mahdollisia mittoja otettua ja viime kerralla oli isompi harppaus painossa. Painoarvio B:lle 2765g ja A:lle 2660g. Perjantaina käyrille ja viikon päästä tiistaina neuvola ja torstaina seurantaultra. Eli ei kiirehditä käynnistykseen kun kaikki ok. Mut sit 23.2 on la ni sit pitää jo käynnistellä. Näillä siis mennään ja pitää alkaa tosissaan tekee jotain häätöhommia että tulisivat itekseen ennen laskettua aikaa :grin
 
Hyviä uutisia Nereidi! Olo sulla varmasti tukala. Mut jokainen päivä/viikko siellä kohdussa on niiiiiin tärkeä!!! Psyykkaat ittes ajattelee noin! Onnex laskettuun aikaan ei enää kuitenkaan hirmu pitkä aika!!! Mie vähän kade sulle :D sä oot jo nuin pitkällä. Täällä poksuu tönöön 23. Eli pitkä matka sinun viikoille ;)
 
Harmony, hyvät oli uutiset tosiaan kun pikkuiset voivat hyvin eikä tarvi hätäillä mihinkään. Sitä välillä on niin epätoivoisessa mielentilassa ja väsynyt koko raskauteen ja sit taas välillä on ihan loistava fiilis vaik onkin tukalaa. Nyt on taas hyvä mieli :) Ja kun lueskelee käynnistely-yrityksiä epäkypsästä tilanteesta niin mieluusti annan pikkusten kasvaa. Jokainen päivä on tosiaan hyväksi niille.
Kyllä ne viikot sullakin poksuu koko ajan. Ei mee aikaakaan ku oot viimisillä viikoilla :) mäkin ihmettelen välillä että minne se aika meni :p
 
otettiinko sulta Nereidi sf-mittaa? Onko maha kuinka iso? Kuvia?:) Ei sillä, että mitenkään jännittäisi tuleva, kun tuntuu maha ihan silmissä kasvavan ja olen vasta puolessa välissä...:O
Jaksamisia loppumetreille!<3 Isoa mahaa tulee sit yllättävän pian ikävä. Tää tunne kun saa masua silitellä ja arvuutella minkä näköisiä ja luonteisia kavereita sieltä paljastuu...<3 Joko teidän jo synnyttäneiden vauvoissa näkyy selviä eroja luonteissa?:)
 
Faada, kiitos, nää loppumetrit tuntuu yllättävän pitkiltä :wacky: mut kyl tää tästä. sf mittaa neuvolath otti muutaman kerran mutta totesi ettei siinä oo mitään mieltä. Oisko tammikuussa ollu joku 47cm, mut toki tohon vaikuttaa mun pläskitkin. Tossa on jotain massukuvaa 38+0.
Joo kyllä sitä mahaa tulee varmasti ikävä. Snif. Mut lohdukkeeksi sit ne pikkuset onkin tässä vieressä niin ei ehkä tunnu niin pahalta :)
 

Liitteet

  • 20150209_162224-1.jpg
    20150209_162224-1.jpg
    156.9 KB · Katsottu: 77
Oih Nereidi kunnioitettava maha siellä! Ainakin painot kuulosti hyviltä!! Toiv.pääsevät sinne 3kg molemmat niin tod.sitten ovat "valmiimpia" tähön maailmAn ja pääsette norm.arkeen!
Kuka oli seuraavana listassa?? Mammasmurffi?
Mitä Sannalle kuuluu? Vieläkään ei Tindestä mitään :(
 
Raskausviikoilla on enemmän merkitystä kuin painolla. Lapsi voi painaa alle kolme kiloa, vaikka syntyisikin rv 40 tai syntyä rv 35 ja painaa 3,7 kg.
Kaksosten syntymiä lukiessa usea hyvillä viikoilla syntynyt, hyvän painoinen vauva on "joutunut" lastenosastolle/teholle.
Ihan yksilöllistä siis tuo.

Omani painoivat alle 3kg syntyessään eikä ollut mitään ongelmaa kummallakaan. Painot ja pituudet nousseet huimaa vauhtia ja B vauva on neurologisessa kehityksessä ikäisiään edellä. Syntyivät 3 viikkoa ennen laskettua aikaa.

Tsemppiä Nereidi! Pääasia, että tulee terveet vauvat ja kaikki menee hyvin!

edit. Ei se paino vaikuta vauvan neurologiseen kehitykseen mitenkään vaan ne viikothan sitä vauvaa maailmaan valmistavat..mutta ihan terve "valmis" vauva voi tulla aiemmillakin viikoilla. Että älkää huoliko painoista :)
 
Muokattu viimeksi:
Totta kai viikot painaa paljon enemmän kuin kilot! Sehän on sanomattakin selvää! Jos kuitenkin täysaikaisuuteen päästään niin hyvä vauvojen kehityksen kannalta, että sitä painoakin on enemmän.
 
Voi mahoton. Kyllä nää päivät vaihteleekin. Maanantaina oli tosi hyvä fiilis ja pystyi tekemään ja kulkemaan. Edellisyönä nukuin tosi levottomasti ja vain hetken kerrallaan. Eilinen meni sit ihan kokonaan sängyssä tai sohvalla tosi väsyneenä. Toki koiran sain just ja just ulkoilutettua kun mies oli töissä. Viime yönä nukuin vähän paremmin mut kivuttomia supistuksia oli koko yön. Ja sit tänään iski järkky kipu taas pakaraan ja liikkuminen on ihan tuskaa. Säteilee myös nilkkaan asti. Huoh. Tuntuu kummalta ottaa tukea seinistä että pääsee ees vessaan ku meinaa jalka lähteä alta. Toivottavasti huomenna ois hyvä päivä ja pystyis vaikka vähän tekemään jotain muutakin ku makaamaan. Nooh ei tätä enää kauan tarvi kestää. Jaksaa jaksaa. Kohta saadaan pikkuset syliin :Heartred:Heartred

Kiitos tsempeistä Citrus! :)
 
Takaisin
Top