Onko muita 40+ iltatähden yrittäjiä?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Hei123
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Juuri näin :folded: joku heistä on vielä sylissä. Keväällä luonto herää ja on lisääntymisen aikaa, toivotaan että myös meillekin :blowing:
 
Juuri näin :folded: joku heistä on vielä sylissä. Keväällä luonto herää ja on lisääntymisen aikaa, toivotaan että myös meillekin :blowing:
Tähän sellainen positiivinen tsemppi, että kaikki mun 4 luomuraskautta vanhemmalla iällä ovat alkaneet helmi-ja maaliskuun kuukautisten jälkeen. Joten uskoisin että kevät on otollisempaa aikaa, toivottavasti näin!
 
Plussaa testissä! Harmi vaan, että koronatestissä....

Vähän kierolta tuntui katsella kahta viivaa ja tuntea siitä pettymystä.

Vähillä oireilla onneksi toistaiseksi, kiitos rokotteet!
 
Tähän sellainen positiivinen tsemppi, että kaikki mun 4 luomuraskautta vanhemmalla iällä ovat alkaneet helmi-ja maaliskuun kuukautisten jälkeen. Joten uskoisin että kevät on otollisempaa aikaa, toivottavasti näin!

Siis sama täällä :smiling-eyes: Maalis-toukokuun välille kaikki raskautumiset vaikka on ollut vuosikin väliä keskenmenoissa.

Toivottavasti @_kirahvi pääset lievillä oireilla!
Minäkin sen plussan sain tuohon testiin, voisin ottaa myös sitten raskaustestiinkin kerta näitä viivoja nyt jaellaan.
 
Oli sydänlääkäri ja sydämessä kaikki hyvin ja ennallaan. Ei olisi esteitä raskautua. Tänään kp.15 ja ovistesti alkaa näyttää plussaa. Mutta missasin tämän aamun miehen ehdottelut kun ei ollut aikaa. Hyvä minä. Pitääköhän sitä sitten yrittää väkisin kellistää illalla, no ei taida onnistua. Tähän nyt sellainen hymiö joka hieroo häijynä käsiään yhteen pohdiskeleva ilme naamallaan premenopaussia pelkäävän hullun kiilto silmissään :rolling:
 
Kävin tänään toistamiseen viikon sisään gynellä. Viime keskiviikon gyne oli alun perin varattu aikalailla kp12, mutta koska kierto venyi, vasta tänään tuli kp13. Ei siis viime viikolla tehty muuta kuin rutiinitarkistus ja hän ohjasi toiselle gynelle, joka on perehtynyt enemmän lapsettomuushoitoihin ja hänellä kävin siis tänään.

Aamulla tuli pysyvä hymy ovistikkuun ja tämä olikin mielenkiintoinen käynti. Olosuhteet kohdussa ovat kuulemma oikein oivalliset raskautumisen kannalta ja oikealta löytyi ultrassa folliikkeli (23×21 mm) ilmeisesti tänään tai viimeistään huomenna irtoamassa. Myös pienempiä löytyi molemmilta puolin, joten jotain reserviä on ilmeisesti jäljellä, tosin laatuaan voi olla mitä vain.

Kirjoitti nyt Cyclogestia tueksi ja se pitäisi aloittaa perjantaina.

Jos nyt ei raskaudu, pitäisi aloittaa DHEA-kuuri siihen asti, kun raskaustesti näyttää positiivista. Onko kellekään tuttu tämä lääke?

Ja nämä ovatkin sitten aikalailla ne viimeiset keinot, joilla voi yrittää tukea raskauden aloitusta / jatkoa. Vaikka en mitään ihmeitä odota, niin nyt tiedän tehneeni kaiken mitä ilman varsinaisia hoitoja voi tehdä. Jos ei muuta, saan tästä mielenrauhan.
 
Kävin tänään toistamiseen viikon sisään gynellä. Viime keskiviikon gyne oli alun perin varattu aikalailla kp12, mutta koska kierto venyi, vasta tänään tuli kp13. Ei siis viime viikolla tehty muuta kuin rutiinitarkistus ja hän ohjasi toiselle gynelle, joka on perehtynyt enemmän lapsettomuushoitoihin ja hänellä kävin siis tänään.

Aamulla tuli pysyvä hymy ovistikkuun ja tämä olikin mielenkiintoinen käynti. Olosuhteet kohdussa ovat kuulemma oikein oivalliset raskautumisen kannalta ja oikealta löytyi ultrassa folliikkeli (23×21 mm) ilmeisesti tänään tai viimeistään huomenna irtoamassa. Myös pienempiä löytyi molemmilta puolin, joten jotain reserviä on ilmeisesti jäljellä, tosin laatuaan voi olla mitä vain.

Kirjoitti nyt Cyclogestia tueksi ja se pitäisi aloittaa perjantaina.

Jos nyt ei raskaudu, pitäisi aloittaa DHEA-kuuri siihen asti, kun raskaustesti näyttää positiivista. Onko kellekään tuttu tämä lääke?

Ja nämä ovatkin sitten aikalailla ne viimeiset keinot, joilla voi yrittää tukea raskauden aloitusta / jatkoa. Vaikka en mitään ihmeitä odota, niin nyt tiedän tehneeni kaiken mitä ilman varsinaisia hoitoja voi tehdä. Jos ei muuta, saan tästä mielenrauhan.

Lääkäri määräsi DHEA-hormonia ennen ivf-hoitojen aloitusta ja söin sitä joitain kuukausia. Tarkoitus on buustata munasarjojen toimintaa, mutta toisen klinikan lääkärin mukaan hyvin ristiriitaista tietoa tuloksista. Tulin sitten tämän toisen, DHEA:n hieman epäileväisemmin suhtautuvan lääkärin hoidoissa raskaaksi ekasta PASista. Eli ei siitä varmaan haittaa ole jos ei hyötyäkään.
Tsemppiä yritykseen jokatapauksessa.
 
Minulle myös muutama vuosi sitten DHEA määrättiin, ei raskautumisia. Taisin laihtua hieman, muistaakseni siinä taisi olla se ”sivuoire”
:smiling-eyes: Mutta jos googlaat esim DHEA success stories, löytyy paljon ketjuja jossa tuota kehutaan ja onnistumisia on. Suomessa ilmeisesti vähemmän käytetään.
 
Muokattu viimeksi:
Uusi tuttavuus minulle tuo DHEA, onko se hormoonivalmiste ja onko munasoluja kypsyttävä vaikutus? On siis ilmeisesti reseptillä saatava? Eipä sillä että itse enää kokeilisin, mulla taitaa se premenopaussi olla nyt alkamassa. Kp 19 ja välivuotoa, (ellei sitten kohta jo vuoto alakin)eipä ole ollut sitten kuin nuorena PCOS aikaan viimeksi välivuotoja. Ai tuollahan olikin MarchDream vastannut että on hormooni, käyköhän se myös mahdollisiin premenopaussi oireisiin. Mua ei nyt jotenkaan yhtään innosta ajatus että alkaisi välivuotoja tai kovin lyhyitä kiertoja tulla.
 
Muokattu viimeksi:
Mulle se gyne perusteli tota DHEA-lääkitystä sillä, että se tosiaan ilmeisesti buustaa niiden munasolujen kasvuja ja mukamas niiden parempien kasvua. Eli 95 % on jo kuraa, joten tolla ilmeisesti jotenkin voisi niitä parhaassa kunnossa olevia rohkaista kasvamaan. Ei tässä näitä kiertoja liikaa ole jäljellä, joten jos nyt mitenkään pystyisi vaikuttaa siihen, että sieltä parhaat mahkut olevat munasolut lähtisivät kasvamaan, niin kai se kannattaa käyttää.

Lueskelin aika ristiriitaista tietoa tosta hormonihoidosta ja hieman mietityttää mahdolliset sivuvaikutukset, mutta kokeilen nyt kun tuli ostettua.
 
Mulle se gyne perusteli tota DHEA-lääkitystä sillä, että se tosiaan ilmeisesti buustaa niiden munasolujen kasvuja ja mukamas niiden parempien kasvua. Eli 95 % on jo kuraa, joten tolla ilmeisesti jotenkin voisi niitä parhaassa kunnossa olevia rohkaista kasvamaan. Ei tässä näitä kiertoja liikaa ole jäljellä, joten jos nyt mitenkään pystyisi vaikuttaa siihen, että sieltä parhaat mahkut olevat munasolut lähtisivät kasvamaan, niin kai se kannattaa käyttää.

Lueskelin aika ristiriitaista tietoa tosta hormonihoidosta ja hieman mietityttää mahdolliset sivuvaikutukset, mutta kokeilen nyt kun tuli ostettua.
Toivottavasti siitä olisi tehoa! Sulla oli noinkin suorapuheinen gynekologi, mulla ei puhunut mitään munasolujen laatuprosentista mutta veikkaan että jo 99,5 % kuraa kun ikää pari vuotta sua enemmän. Että aika pieni prosentti varmaan luomusti 46 vuotiaana raskautuu. Yhden sellaisen naisen tunsin aiemmin, hänen kuopus syntyi kun oli 47 :smiling-eyes:
 
Toivottavasti siitä olisi tehoa! Sulla oli noinkin suorapuheinen gynekologi, mulla ei puhunut mitään munasolujen laatuprosentista mutta veikkaan että jo 99,5 % kuraa kun ikää pari vuotta sua enemmän. Että aika pieni prosentti varmaan luomusti 46 vuotiaana raskautuu. Yhden sellaisen naisen tunsin aiemmin, hänen kuopus syntyi kun oli 47 :smiling-eyes:
Minulle useampikin lapsettomuuslääkäri sanoi 40v ollessani, että todennäköisyyteni tulla raskaaksi 40v raskaimmilla lapsettomuushoidoilla (ivf) on 3% luokkaa. Eli kyllä se raskautuminen valitettavasti vuosien lisääntyessä on kuin neulaa etsisi heinäsuovasta. Mutta eihän noista prosenteista kannata välttämättä lannistua. Tulin omalla munasolulla kuitenkin raskaaksi parin kk:n sisään. DHEA:ta muuten käytetään lieventämään joidenkin autoimmuunisairauksien oireita ja koin sen itse jotenkin ”piristävän” koska on tosiaan pre-menopaussilääke. Pitääkin kysäistä lääkäriltä, jos voin sen purkin syödä loppuun.. itse en enää missään nimessä halua raskautua luomusti ja minulle esikoinen on ”the one and only”, joskin tässä vielä jahkailen, pitäisikö se yksi pakastealkio kuitenkin vielä käyttää.
 
Muokattu viimeksi:
Minulle useampikin lapsettomuuslääkäri sanoi 40v ollessani, että todennäköisyyteni tulla raskaaksi 40v raskaimmilla lapsettomuushoidoilla (ivf) on 3% luokkaa. Eli kyllä se raskautuminen valitettavasti vuosien lisääntyessä on kuin neulaa etsisi heinäsuovasta. Mutta eihän noista prosenteista kannata välttämättä lannistua. Tulin omalla munasolulla kuitenkin raskaaksi parin kk:n sisään. DHEA:ta muuten käytetään lieventämään joidenkin autoimmuunisairauksien oireita ja koin sen itse jotenkin ”piristävän” koska on tosiaan pre-menopaussilääke. Pitääkin kysäistä lääkäriltä, jos voin sen purkin syödä loppuun.. itse en enää missään nimessä halua raskautua luomusti ja minulle esikoinen on ”the one and only”, joskin tässä vielä jahkailen, pitäisikö se yksi pakastealkio kuitenkin vielä käyttää.
Okei, meille sanottiin ivf:n alkionsiirrossa, että onnistumisprosentti ikä huomioiden on noin 25. Ikää mulla oli 39,5v tuossa kohtaa ja saatiin neljä viiden päivän blastoa saaliiksi. Nuorempana tuo yhden alkionsiirron onnistumisprosenttihan voi olla jopa viisikymmentä.
 
Okei, meille sanottiin ivf:n alkionsiirrossa, että onnistumisprosentti ikä huomioiden on noin 25. Ikää mulla oli 39,5v tuossa kohtaa ja saatiin neljä viiden päivän blastoa saaliiksi. Nuorempana tuo yhden alkionsiirron onnistumisprosenttihan voi olla jopa viisikymmentä.
Good for you. Mulla siis tosiaan aivan olematon chance ja AMH käytännössä 0. Ekalla ivf:llä ek saatu mitään aikaiseksi eli ei tullut yhtään munasolua kerättäväksi. Sitten tuli koronapandemia ja eka klinikka lopetti kokonaan kaikki hoidot (luultiin, että kaikki terveydenhuollon ammattialaiset pitää varata Koronan hoitoon), mistä eka sain paniikin, mutta sitten löytyi toinen klinikka, mikä jatkoi hoitoja. Siellä toinen lääkäri (yhtä surkea onnistumis%-arvio) ja eri lääkkeet / hoito sekö ERA-testi ja ihme kuin ihme, 3 blastoa saatiin ja eka PAS tärppäsi (tuoresiirto ei). Eli tosiaan, kyllä monella 40-llä tilanne ja aina lost case. Mutta siltikin voi olla toivoa, koska ihmeitä voi tapahtua.
 
Okei, meille sanottiin ivf:n alkionsiirrossa, että onnistumisprosentti ikä huomioiden on noin 25. Ikää mulla oli 39,5v tuossa kohtaa ja saatiin neljä viiden päivän blastoa saaliiksi. Nuorempana tuo yhden alkionsiirron onnistumisprosenttihan voi olla jopa viisikymmentä.
Ja siis lisäys: me puhuttiin ihan eri asiasta: minä tilanteesta ennen hoitojen aloitusta eli ennen kuin on olemassa yhtään munasolua saati alkiota ja sinä alkionsiirrosta. Jos on ylipäätään saatu alkio eli on ”kalastettu” hyvä, kypsä munasolu ja se on saatu hedelmöitettyä ja jopa kehittynyt ehkä blastoksi saakka, niin voihan alkionsiirron onnistumisen eli kohtuun kiinnittymisen todennäköisyys olla sitten korkeampi. Tuossahan on jo aivan huikea määrä biologisia steppejä täyttynyt jos jo Alkion siirtoon päästää. Minun lääkäreiltä saama arvio koski tilannetta, jossa ei ole vielä edes alkioita siirrettäväksi. Eli kuten sanoin yllä, ekalla kierrolla ei tullut yhtään munasolua edes kerättäväksi. Ennen IVF-hoitojen alkua Tälle koko biologiselle prosessille parin eri klinikan antama onnistumisen todennäköisyyden arvio oli 3%.
 
Good for you. Mulla siis tosiaan aivan olematon chance ja AMH käytännössä 0. Ekalla ivf:llä ek saatu mitään aikaiseksi eli ei tullut yhtään munasolua kerättäväksi. Sitten tuli koronapandemia ja eka klinikka lopetti kokonaan kaikki hoidot (luultiin, että kaikki terveydenhuollon ammattialaiset pitää varata Koronan hoitoon), mistä eka sain paniikin, mutta sitten löytyi toinen klinikka, mikä jatkoi hoitoja. Siellä toinen lääkäri (yhtä surkea onnistumis%-arvio) ja eri lääkkeet / hoito sekö ERA-testi ja ihme kuin ihme, 3 blastoa saatiin ja eka PAS tärppäsi (tuoresiirto ei). Eli tosiaan, kyllä monella 40-llä tilanne ja aina lost case. Mutta siltikin voi olla toivoa, koska ihmeitä voi tapahtua.
"Good for you"..?
Anteeksi, en tosiaankaan yrittänyt päteä tai pistää paremmaksi. Vaan ihan vilpittömästi olin hämmästynyt, että näinkö erilaisia onnistumistodennäköisyyksiä annetaan suunnilleen saman ikäisille ihmisille samasta hoitomuodosta. Enhän tiennyt taustoistasi, kun kommentoin.
 
Minulle sanottiin 42-vuotiaana, että terveellä alkiolla minun todennäköisyyteni raskauteen per alkionsiirto on suunnilleen sama kuin nuorellakin, eli noin 50 %. Tuleeko se terve alkio sitten minun kropastani vai ei, se on eri asia.

Terveen alkion tuottaminen omista soluista riippuu monesta asiasta. Minulla tässä oli etuna PCOS, joka yleensä viivästyttää munasoluvarannon ehtymistä parilla vuodella, ja PCOS yleensä reagoi hyvin IVF-stimulaatioon, eli yleensä saadaan runsaasti munasoluja. Lääkärin mielestä (jo ennen ensimmäistäkään IVF:ää) mahdollisuuteni saada lapsi näillä hoidoilla olivat vielä tuossakin iässä erinomaiset. Ilman hoitoja taas mahdollisuudet olivat nollilla (koska en PCOSn takia ovuloi luomuna) ja ovulaationtukemishoidoilla sitten jotain 3 % luokkaa.

IVF tehtiin alkioiden kromosomiseulonnalla, ja kun terve alkio oli löytynyt, se siirrettiin ja siitä syntyi vauva. Eli yksi IVF ja yksi alkionsiirto riitti.

Onnistumisprosentti nousee paljonkin hoitojen avulla, viimeisenä oljenkortena sitten luovutusmunasolujen käyttö, jos ei omista munasoluista enää löydy yhtään tervettä. Kannattaa siis mainita noissa prosenteissa aina se, ovatko ne arvioitu siitä, että mitään hoitoja ei käytetä, vai siitä, että kaikki keinot ovat käytössä ja onko jotain muuta taustatietoa, esim. munasolut lopussa, tms.
 
Muokattu viimeksi:
Tarkennanpa vielä eli gyne ei sanonut mulle mitään tarkkaa prosenttia / arviota, olen sen jostain muualta lukenut. En uskokaan, että kovin moni gyne mitään tarkkoja lukuja antaa, mutta tiedostan kyllä itse, että ei vain tässä iässä voi olla enää kovin hyvänlaatuisia jäljellä, biologia on siinä mielessä aika armoton.

Toisaalta, se yksikin riittää, joten en nyt vielä ole luopunut toivosta, mutta hyvin epätodennäköistä on enää raskautua ilman varsinaisia hoitoja. Ja tämän tosiasian olen jo hyväksynyt. Kuten aiemmin taisin todeta, tämä on enemmän tällainen elämäntapa tikutella ovista jne., josta ei vain osaa luopua. Nyt ton maanantaisen gyne-käynnin jälkeen voin tosiaan itselleni antaa mielenrauhan, että kaikki mitä voi tehdä on tehty (tai tekeillä näillä uusilla lääkkeillä) eikä sitten kiikkustuolissa tarvii jossitella.
 
Toisaalta, se yksikin riittää, joten en nyt vielä ole luopunut toivosta, mutta hyvin epätodennäköistä on enää raskautua ilman varsinaisia hoitoja. Ja tämän tosiasian olen jo hyväksynyt. Kuten aiemmin taisin todeta, tämä on enemmän tällainen elämäntapa tikutella ovista jne., josta ei vain osaa luopua. Nyt ton maanantaisen gyne-käynnin jälkeen voin tosiaan itselleni antaa mielenrauhan, että kaikki mitä voi tehdä on tehty (tai tekeillä näillä uusilla lääkkeillä) eikä sitten kiikkustuolissa tarvii jossitella.

Kuin omasta suustani. Mä vaan pelkään sitä että tulenko kiikkustuolissa olemaan omalle miehelleni katkera että hän ei halunnut enää yrittää kovempia hoitoja? Toivottavasti en. Mutta en ole myöskään valmis tai halukas asiasta ryhtyä riitelemään. Tai vääntämään kättä enää. Hän on sinut oman lapsilukunsa kanssa, minä vielä elättelen haavetta ja tiedostan täysin, että satasella silti pitäisi ymmärtää olla siunattu ja onnellinen siitä että olemme yhden saaneet.
 
Takaisin
Top