Omia juttuja

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Dessa
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Nautihan joo Emilia vapaa päivästäsi täysin siemauksin.

Eiks ollu heini rankaa olla töissä? Ainakin ite muistan ku silloin eemin jälkeen palas töihin niin sitä huomas jotenki käynensä kotona ihan eri vaihteella ku työ elämässä. Ja siihen oravan pyörään mukaan pääsemiseen meni todella aikaa. Ihana et sule tuli hyvä kokemus töissä käymisestä noin niinku miehen kannalta.

Mä olen kans tottunu silloin aikoinaan kotona et meillä me lapset aina valmistettiin aamupala ja vietiin vanhemmille sänkyyn tietty sen toisen vanhemman avulla. Nyt en tiedä minkälainen täst äitien päivästä tulee kun mullekki periaattees eka äitien päivä tämän miehen lapsen äitinä.

Mut mä taidankin kertoa tähän kohtaa mun karseimman äitienpäivä muiston. Niin voi jokainen miettiä et ehkä se oma äitienpäivä ei välttämättä ihan niin kauhee ollutkaan.
Eli silloin joskus Eemi oli vissiin 3v. Mulla oli agilitykurssi menossa ja su aamuna olis pitäny mennä kentälle aamusta ja se oli sovittu miehen kanssa, että hän hoitaa. Siis kerrankin. mä olin sen sen kanssa vannottanut ja, että olen kotona puoleen päivään mennessä. No juh. Mies vetäs jo ed iltanan pers lärväset istui koko yön tietokoneella kiroomas ja huutamas, pelas 13 000euroo tappioo ja istui siinä samas paikas vielä ti aamuna ku mä passitin sen Auroraan suljetulle.

Et ihan mikä vaan tuleva on varmasti parempi äitienpäivä kuin se.

Noh nyt varjostaa tämä mun tauti. En ollu sopinut tätä juttua kylläkään. Et taidan sittekki olla tavallinen kuolevainen. Noh siis tää ei ollu nivelreumaa vaan nivelpsoriaasis. Mikä vissii on kuitenki astetta paree vaihtoehto ku se nivel reuma. Noh sen kanssa nyt on sit opittava elämään ja ku sen kulkua ei voi ennustaa niin vaan toivoa et lääkitys puree ja saa viettää mahdollisimman pitkään rauhallista vaihetta ennen seuraavaa aktiivivaihetta. Tai siis pitää tietty saaha tää aktiivaihe eka taltutettua.
 
Eemillä ollu kyl kurja äitienpäivä aikoinaan... Ei tollasta toivois kellekkään.
Ja TSEMPPIÄ sairauden kanssa. Onneks sait diagnoosin.
Ja kun sanoit että toi psoriaasis on parempi vaihtoehto kuin  reuma niin siinä en kyl oo samaa mieltä. En tiiä mistä reumatyypistä oot kuullu mut ei kaikki oo niitä että nivelet rupee jäykistyyn paikalleen ja mitään paukamia ei niveliin välttämättä tuu. Nykyään on niin hyvät lääkkeet että itsellä ei oo koko lapsuusajalta jääny yhtään muistoa kehoon reumasta. Mä voisin sanoo et kumpikin sairaus "liittyy toisiinsa" siinä mielessä että ovat niin samantyyppisiä ja ovat siis yhtä inhottavia. Ja siis samalla tavalla psoriaasissaki on nivelmuutoksia.
Onko sulla muuten ihopsoriaasia kans?
Onko muuten mikä lääkitys sulla nyt?
Jos saa kysellä. Ei oo pakko vastata.
Ja sori jos tulin ja "tyrmäsin" ton sun kirjotuksen mut kuulosti jotenkin korvaan niin pahalta kun itse reumaa sairastava tiedän asiasta.

Muoks.
Taisit viel kysyä et miten meni töissä. No ainakin mieheen "lapsenhoitoluotto"  nousi 100%! Vaikka oon tienny et hän osaa hoitaa lapsia ja omaa varsinkin kun on ennenkin ollut mut kyllä tuo viikonloppu kruunasi kaiken sillä saralla.
Fyysisesti työviikonloppu ei ollu mikään mukava.  Tai siis viikoloppu meni ihan hyvin mut mulla oli viel kaks yötä putkeen ja tiistaina kun pääsin yöstä niin mies lähti töihin joten en saanu rueta nukkumaan.  Päivällä sit sydän tykytteli ja oli muutenkin tosi paska olo. Nyt vieläkin flunssassa, ollut siitä lähtien. Vissiin pieni stressi puhkas tämän.
Mut muuten oli tosi kivaa käydä töissä. Tutut asiakkaat oli ihan innoissaan ja työkaverit olivat esimiehelle suositellu mua keikalle.. Joten oli tosi mukava mennä käymään töissä. :)
 
Heini: se reumatologi sanoi niin et se olis yleensä vähän hitaamin etenevä. En mä siitä muuten tietäs sen enempää. Ja siis oli todella kokenut ja jo aivan eläkeiässä oleva hyvin arvostettu lekuri. Mut siis kaikkiahan näitä tauteja on ihan eri vahvuusasteita.

Mun tädillä on monta eri reumaa yhdessä. Ja sillä on luudutettu lähes kaikki mitä vaan voi luuduttaa ja loput on luonto hoitanu liikkumattomiks. Nyt tällä hetkellä hänen suurin ongelmansa jo on et ei pää enää tahdo pysyä pystyssä ku ei ole ole enää tukirangassa tavaraa. Mut siis hän on ihan ehdottomasti näitä joilla on sairaus todella paha.

Ja noi molemmat tädit, jotka on tässä lähellä ja olen heidän kanssaa keskustellut niin heilläpä ei ole mikään muu lääke auttanut kuin joku biologinen. Ja se on joku vika vaihtoehto mitä käytetään. Mut mä en tosiaan ole mikään reuma asiantuntija. Mut sulla onneksi on sitten sellainen tauti tapaus, että siihen lääkkeet puree hyvin.

Salazopyrinin alotin nyt sit tänään. Ja sit saa ajan kanssa nähdä et auttaako se vai ei. Iho-oireita ei siis ole. Ainoastaan niveloireita.

Ohan siinä töissä käymisessä omat hyvät puolensa mut myös omat huonot. Ja eipä ole ihme jos vähän tykyttää ku on valvonu yön yli eikä pääse nukkumaan.
 
Mä en osaa enää tehdä kuin ihmetellä..

Se kosmetiikkanainen, joka jallitti mua sinne kosmetiikkaesittelyyn (kirjoitin siitä joskus jurputus-ketjuun), soitti meidän ovikelloa yks ilta viime viikolla. He olivat hankkineet koiranpennun, ja pyysivät meiltä kissan kuljetuskoppaa lainaan, että pääsisivät pennun kanssa rokotuksille. No, me tietty suostuttiin, ja lainattiin koppaa heille. Sanottiin, että ei sillä palautuksella niin kiirettä ole, kun ei me tarvita niitä koppia kuin ehkä kerran kahdessa vuodessa.

No, viikonloppu meni, eikä koppaa kuulunut takaisin. Ajattelin, että ok, ovat varmaan hakeneet sen kissanpennun, josta samainen täti selitti, että hakevat sunnuntaina. Ja että palauttavat kopan alkuviikosta.

Tänään tämä naapurintäti tuli pihalla miestä vastaan ja totesi, että "se koppa on meillä tuolla autossa, ja kun me liikutaan niin paljon, niin ajateltiin, että voitais pitää se siellä. Et sit kun tarviitte sen takaisin, niin tulkaa sitten sanomaan". Siis mitä h*lvettiä? On varaa hankkia rotukoiran pentu, mutta sitten ei ole varaa hankkia sille kuljetuskoppaa autoon? Ja kun mies jo lupasi sen kopan niille pidemmäks aikaa lainaan, niin sit mä oon kauhea valittava akka, jos meen huomenna hakemaan sen pois..

Eihän se rahallisesti kauhea menetys ole, mutta ihmetyttää tollanen toiminta, et pyydetään lainaan ja sit ilmoitetaan, et joo, ei mulla oo mitään aikomusta hankkia omaa. Tuskin haluaa edes korvata sitä koppaa meille, jos pentu päättää aikansa kuluksi pureskella sitä uuteen uskoon..

Tää oli kyl viimeinen kerta, kun lainaan jollekulle jotain, ellei sit ole kyse perheenjäsenestä tai ystävästä :-D

Ja mulle kun mies vielä valitti, kun en kehdannut sanoa suoraan päin näköä sille naiselle, ettei mua kiinnosta hänen kosmetiikkansa. Et kyllä taas pata kattilaa soimaa..
 
Sukey, johan on joillain otsaa! Pistää varmasti ärsyttämään tollanen. Eemi, mä söin samoja lääkkeitä reumaani. Nyt en syö mitään, reumalääkärille oon menossa viim kesäkuussa, varmaan alotan syönnin taas uudelleen. Kuulostipa kauheelta toi sun tädin sairaus. Mä en oo pikein suostunu vielä ees ajattelemaan mihin suuntaan ja minkälaiseks mun tauti mua vie. Toi saa kyllä miettimään taas asioita... Hui! Tsemppiä sulle sun sairauden kanssa!
 
Dessa, tällä hetkellä lähinnä naurattaa, et jollain on oikeasti noin paljon otsaa tehdä noin..

Siis kyseisellä naisella oli ranskalainen mies, ja mietittiin että onko se kuitenkin joku kulttuurijuttu, et Ranskassa tuollaisella ei ole niin väliä.. Mut toisaalta, luulis Suomen kansalaisen ymmärtävän, että maassa maan tavalla.

Niin tai näin, musta alkaa tuntua, et ko. henkilö ei oo mitenkään pidetty meidän taloyhtiössä, vaikka hän onkin olevinaan niin hyvää pataa kaikkien kanssa.
 
Ohhoh, vetää melko sanattomaksi Eemin jutut sairaudesta ja siitä äitienpäivästä :( Jaksamisia!! Toivotaan että lääkkeet toimisi niinkuin pitääkin.

Sukey, marssi sen eukon luokse ja sano että tarvitsettekin koppaa just nyt itse. Ja jätät palauttamatta OMAN koppasi. Kuulostaapa hassulta :D Mitä siitä mitä muut ajattelee, ei tuollaista touhua tarvitse sietää.

Minulla ei muuten noussut luotto miestä kohtaan kun olivat pojan kanssa reissussa. Sanoin vielä lähtiessä, että muistat sit kans että poika on vain ja ainoastaan sinun vastuulla, et ota kuin korkeintaan saunakaljan eikä poika jää sen isäsi tontun vaimon hoteille. Ukonretale oli sitten lähtenyt veljensä kanssa kapakkaan. Kootut selitykset: Veli pakotti, poika nukkui itkuhälyttimen kanssa heräämättä ja pappa vaimoineen oli kotona ja hän viipyi vain tunnin. %¤¤"&/!¤#!!!!!! Vaikka olisi ollut poissa viisi minuuttia ja lapsenvahtina olisi ollut äiti teresa niin silti noin ei vaan tehdä! Arvatkaa kaks kertaa haluanko ihan heti uudestaan vapaailtaa jos en pysty edes omaan mieheeni luottamaan...

Ja se äitienpäiväkin oli oikeastaan melko paska.
 
Emilia voi kurja tuota sinun ukkoos!!!
Jaksamisia...... Ja vielä äitienpäiväkin  meni plörinäksi.. Eipä kuulosta kovin hyvältä. :(
 
Joskus ihan oikeasti ihmettelen miten siedän kaikki nuo äijän tempaukset enkä enää edes ihmeemmin jaksa valittaa päin naamaa. Noh, etiäpäin, sanoi mummo lumessa!
 
Emilia, sull on kyl hyvä asenne tohon touhuun! Mut ei kai se varmaan auta aina valittaakkaan.. Toisaalta, ei se sun miehes koskaan "paranna tapojaan" jos et joskus kunnolla uhkaa sitä. ;D
 
Kerroin kyllä olevani mielettömän pettynyt että noin meni tekemään. Just siksi olin niin hyvillä mielin vapaaillasta kun ajattelin, että minun lisäkseni paras mahdollinen hoitaja pojalle on oma isä. Onneksi se kapakkareissu selvisi minulle vasta kun pojat tulivat kotio, illalla/yöllä en varmasti olisi ottanut yhtä tyynesti uutista vastaan.. Oli muuten hauska ilta, valvottiin sitten puoli kuuteen aamulla ja seuraavana päivänä olotilakin oli sen mukainen ;D Hmmm Heini, milläs tuota kaksilahkeista sitten uhkailisi? "Jos et ala olla parempi avomies ja isä, jätän sinun vaatteet pesemättä ja laitan joka päivä ruuaksi inhokkiasi maksalaatikkoa RUSINOILLA" :DD No joo, oikeasti minulle riittää että ukko ymmärtää tehneensä väärin.
 
Eilen oli yksi vuosipäivä mulla ja miehellä. Siitä on kuusi vuotta kun hän tuli käymään mun kotona ensimmäistä kertaa :) Kävimme syömässä yhdessä ravintolassa. Äitini tuli tiistaina tänne pikku neitiä hoitamaan pariksi päiväksi vaikka asuu melkein 600kilometrin päässä. Ja tänään kävimme kahdestaan kuntosalilla. Harmi vaan ku äitin piti lähteä jo takas ku ensi viikolla taas pitää mennä töihin. Oli ihana jutella äidin kans vauvan hoitoon liittyvistä asioista ja muista mistä mielessä painoi. Saatiin nukkua kaksi yötä, (ensimmäisenä yönä heräsin monta kertaa vaikka en kuullutkaan mitään ääntä, toisena yönä vähän paremmin)

Kesäkuussa olisi tarkoitus lähtä käymään lentokoneella helsingissä asti. Miehen sisko asuu vantaalla nii sinne menemme muutamaksi päiväksi. Se on meille kaikille kolmelle ensimmäinen kerta yläilmoissa. Uskaltaakohan tuota mennä lentokoneen kyytiin ? emoticon
 
Grenie, uskaltaa uskaltaa. Enemmän onnettomuuksia tapahtuu autoteillä kuin yläilmoissa ;)
Mutta on se lähtö kyllä aina jännä ja hurja minunkin mielestäni :-)

Siinä nousussahan voi mennä, ja yleensä meneekin korvat lukkoon. En ole vauvan kanssa koneessa ollut, mutta olen lukenut, että kannattaa nousun aikana imettää / antaa tuttipullo tai tutti vauvalle, jota voi imeä nousun aikana, jottei menis korvat lukkoon.
 
Hyvin se lento varmastikin menee :) Me käytiin Kanadassa ja yritin aina imettää nousut/laskut, mutta välillä aloitin liian aikaisin imettämään niin Hugo ehtikin jo nukahtaa, mutta ei edes huomannut nousuja/laskuja mitenkään, vaikka ei välttis mitään imenytkään. Mutta kannattaa antaa pullo tai tutti - ja se pullo vasta sitten kun ihan oikeasti noustaan... talvella tietty eri juttu, imettelin hölmönä jo siinä vaiheessa kun koneesta vasta puhdistettiin jäitä :) Mutta hyvin meni :) 

Tosin nyt Hugo on niin jatkuvasti räkätaudissa ja korvat eivät olleet parantuneet jälkitarkastuksessa korvatulehduksesta, joten onneksi käytiin ennen tätä jatkuvaa flunssailua! 
 
Vau, Kanadassa asti Lidia! Milloin kävitte, siis minkä ikäinen Hugo oli silloin?
Miten viihdytit poikaa pitkän lennon ajan?? Missä hän matkusti? Sylissä, oma paikka? Mä oon alkanut jo vähän miettimään näitä juttuja, toivottavasti ennen talvea pääsis Suomeen. Jos olis suora lento, se on 9-10 tuntia, mutta jos on välilasku, niin sittenhän siinä voi humpsahtaa toiset kymmenen tuntia. Kauheesti joutuu ottaan varmaan kaikkee kamaa mukaan... ruokaa ja leluja, vaatteita ja vaippoja... huh huh.
Vähän kyllä jännittää SITTEN kun joutuu matkalle Suomeen..!
 
Tää tulee reippasti myöhässä, mutta osui silmiini Iltalehden nettisivuilta juttu äitienpäivälahjoista. Siinä jutussa todettiin, että 1980- ja 1990-luvuilla sporttinen äiti saattoi saada lahjaksi tuulipuvun tai karvojenpoistokoneen.

Oi taivas, itse olisin ainakin loukkaantunut suuresti, jos mulle olisi annettu epilaattori tai lady sharver tänä vuonna äitienpäivälahjaksi emoticon

Ei sen puoleen, en saanut lahjaa, enkä edes kukkia. Sain kyllä hienon kortin :-) Eikä sen puoleen, en edes odottanut mitään lahjaa, kun Emilia ei osaa sellaisia tehdä/ostaa, niin keneltä sen lahjan sit edes olis saanut :-)
 
Ilmoittelen vain että vahdoin nimimerkkiä: Heini90 = Hemppa. Pari tuttua uteliasta lukee täällä näitä juttuja  enkä halua että mun elämästä udellaan mitään. Siksi nimimerkin vaihto. :) Toivon ettei kukaan nyt tunne.
 
Sori Aamu, en huomannu sun kysymyksiä aiemmin :) 

Käytiin Torontossa kaksi viikkoa kun Hugo oli 6kk. Meni tosi hyvin matkat, ensin Frankfurtiin ja siellä sangen nopealla vaihdolla Torontoon. Yhteensä matkoihin meni joku 12h ja tietty lentokenttäodottelut ja matkat sinne päälle. Tullessa Hugo nukkui Atlantin yli, koska meillä oli yölento. Imetin vain normaalisti välillä ja Hugo jatkoi uniaan. Kumpaankin suuntaan Atlantin yli varasin baby basketin, mutta kummassakaan koneessa ei sitä ollut loppujen lopuksi (ilmoittivat vain check in:ssä ettei tässä koneessa niitä ole, paikat niille oli kyllä ja nettitietojen mukaan olis pitänyt olla). Onneksi näillä pitkillä lennoilla kummallakin oli hyvin tilaa, joten meillä oli yksi tyhjä paikka välissä ja siinä Hugo nukkui makuupussissaan. Onneksi otin makuupussin, oli nimittäin tosi kylmä yöaikaan koneessa, eikä viltit vieneet itseltäkään vilua. Siinä pussissa ei sitten niin hyvin päässyt pyörimäänkään eikä heittelemään leluja lattialle. Välillä pidettiin sylissä ja välillä Hugo makoili omalla paikallaan. Ei siis maksettu paikasta vaan luultiin saavamme baby basket.  

Euroopan sisäisillä lennoilla Hugolla oli oma turvavyö joka kiinnitettiin vanhemman vyöhön, Atlantin yli mun olis pitänyt pitää Hugoa vaan sylissä tiukasti silloin kun turvavyövalot paloivat. Ihan tosi turvallista, tuskin oikeasti mun voimat ja reaktionopeus riittäis jos joku törmäys tai tömähdys tulisi...No pidin sylissä valon palaessa, mutta en aina ihan niinkuin olis pitänyt, kun vasta paluumatkalla lentoemo opasti minua oikeasta tavasta - josta Hugo ei tykännyt yhtään. 

Vaihtovaatteita meillä taisi olla kahdet, kerran vain vaihdoin kylläkin. Vaipan vaihdoin kentällä (Frankfurtissa aulan penkillä kun vaihtoaika oli niin lyhyt eikä lähimmissä vessoissa ollut vaihtopöytää) ja jonkun kerran koneessa. Ruokaa raahasin aika paljon, mutta en jaksanut pyytää lentoemäntiä lämmittämään mitään, joten matkat taittuivat hedelmäsoseen, imetyksen ja puolukkapuuron kanssa. Maissinaksut olis nyt matkustaessa kova sana... 

Hyvin se matka varmasti menee :) 
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top