Synnytys ohi mutta voi kun olis kaikki muukin jo
Tälläsena pikaversiona tapahtumat... muistaakseni puoli kahden aikaan otettiin vedet pois a:lta, sitä ennen olin saanut tippaa suoneen. Vasta tämän jälkeen alkoi ISOT supistukset. Kolmeen mennessä olin avautunut 3cm. Onneks sain epiduraalin, koska tämän jälkeen en tuntenut yhtään supistuksia. Mies lähti kahville ja oli siellä edelleen, kun kätilö tuli 15.45 ja totesi, että nyt ollaan täysin auki. Eli 7 cm aukesi vajaa tunnissa. Mielessäni pärräsin, että missä v**ssa se mies on, kun mä "harjottelen" jo ponnistamista. Epiduraali ei vaikuttanut sitten enää alapään ei niinkään ehkä kipuun, mutta kauheeseen paineeseen.
Kyllä siinä ponnistaessa meinaa usko välillä loppua. Kauniisti sanottuna se ei niinkään sattunut, mutta tuntuu että perse ja pää räjähtää. Neljältä siis alotettiin ponnistelemaan ja a tuli ulos 17.07 ja sisko perässä 17.17. Sitten olikin huojentunut olo, oikeen sellanen "ah ihanaa se on ohi" ja niin rauhottunut olo. Mutta valitettavasti se ei jäänyt siihen. Supistukset itse synnytyksessä heikkeni ja kohdunkaula vähän repesi ja tietty välilihaa oli hiukan leikattu (tätä leikkausta en edes huomannut). Itse synnytystä pahempaa oli kohdunkaulan tikkaus, kun se levitti just synnyttäneen värkin auki sen juttunsa kanssa. Sillon ei mun suusta lennellyt kauniita sanoja ei todellakaan, mitä tuskaa.
Lopputuloksena ikäviä puoli:a kädet aivan mustelmilla tippaongelmien takia, oksentelua aamuun asti, herkkä alapää mutta sitäkin ärsyttävämpi verenvuoto, pallea ja keuhkokivut kävellessä, litran verta menettäneenä hemoglobiini 88 ja JOUDUN jatkamaan raudan syömistä eli maha on taas sekaisin ja kipeä. Ja hyviä puolia: no tietty ne pikku pallerot, seuraavan päivänä synnytyskivut on jo unohtunut, eikä nää jälkikivutkaan niin tuskasia ole vaikka aika hyvin olenkin revennyt.
Minä pääsin jo eilen eli torstaina sairaalasta. Tänään lähdetään katsomaan joko tytöt pääsisi pois, vähän niin jo vihjailtiin
Tytöillä oli oikeastaan kaikki tosi hyvin, syntyi siis viikolla 36+1. Ei joutunut tehohoitoon, vaikkakin teho-osastolle tarkkailuun. Söivät kuulemma heti molemmat hyvin ja syövät edelleen. Ainoat ongelmat on ollut a:lla matala hemoglobiini ja b:llä ei ole sokerit pysynyt kunnon arvoissa. Eilen oli jo hlkulla, ettei b päässyt tipasta eroon. Nyt vaan odotan, että bilirubiiniarvot (?) ei ole tänään aamulla noussut ja tosiaan saan heidät kotiin.