Olipa kerran Elämä- Synnytystarinat

Synnytys ohi mutta voi kun olis kaikki muukin jo

Tälläsena pikaversiona tapahtumat... muistaakseni puoli kahden aikaan otettiin vedet pois a:lta, sitä ennen olin saanut tippaa suoneen. Vasta tämän jälkeen alkoi ISOT supistukset. Kolmeen mennessä olin avautunut 3cm. Onneks sain epiduraalin, koska tämän jälkeen en tuntenut yhtään supistuksia. Mies lähti kahville ja oli siellä edelleen, kun kätilö tuli 15.45 ja totesi, että nyt ollaan täysin auki. Eli 7 cm aukesi vajaa tunnissa. Mielessäni pärräsin, että missä v**ssa se mies on, kun mä "harjottelen" jo ponnistamista. Epiduraali ei vaikuttanut sitten enää alapään ei niinkään ehkä kipuun, mutta kauheeseen paineeseen.

Kyllä siinä ponnistaessa meinaa usko välillä loppua. Kauniisti sanottuna se ei niinkään sattunut, mutta tuntuu että perse ja pää räjähtää. Neljältä siis alotettiin ponnistelemaan ja a tuli ulos 17.07 ja sisko perässä 17.17. Sitten olikin huojentunut olo, oikeen sellanen "ah ihanaa se on ohi" ja niin rauhottunut olo. Mutta valitettavasti se ei jäänyt siihen. Supistukset itse synnytyksessä heikkeni ja kohdunkaula vähän repesi ja tietty välilihaa oli hiukan leikattu (tätä leikkausta en edes huomannut). Itse synnytystä pahempaa oli kohdunkaulan tikkaus, kun se levitti just synnyttäneen värkin auki sen juttunsa kanssa. Sillon ei mun suusta lennellyt kauniita sanoja ei todellakaan, mitä tuskaa.

Lopputuloksena ikäviä puoli:a kädet aivan mustelmilla tippaongelmien takia, oksentelua aamuun asti, herkkä alapää mutta sitäkin ärsyttävämpi verenvuoto, pallea ja keuhkokivut kävellessä, litran verta menettäneenä hemoglobiini 88 ja JOUDUN jatkamaan raudan syömistä eli maha on taas sekaisin ja kipeä. Ja hyviä puolia: no tietty ne pikku pallerot, seuraavan päivänä synnytyskivut on jo unohtunut, eikä nää jälkikivutkaan niin tuskasia ole vaikka aika hyvin olenkin revennyt.

Minä pääsin jo eilen eli torstaina sairaalasta. Tänään lähdetään katsomaan joko tytöt pääsisi pois, vähän niin jo vihjailtiin
Tytöillä oli oikeastaan kaikki tosi hyvin, syntyi siis viikolla 36+1. Ei joutunut tehohoitoon, vaikkakin teho-osastolle tarkkailuun. Söivät kuulemma heti molemmat hyvin ja syövät edelleen. Ainoat ongelmat on ollut a:lla matala hemoglobiini ja b:llä ei ole sokerit pysynyt kunnon arvoissa. Eilen oli jo hlkulla, ettei b päässyt tipasta eroon. Nyt vaan odotan, että bilirubiiniarvot (?) ei ole tänään aamulla noussut ja tosiaan saan heidät kotiin.
 
Nopea synnytys kaiken kaikkiaan Tiko! Hienosti selvisit, ja mulle pelkopolin kätilö ainakin sanoin, että HARVA pääsee synnytyssalista ilman repeämiä ja tikkejä, ja että 10 tikin jälkeen niitä ei enää lasketa..

On se kipu kaiken sen arvoista sitten. Toivottavasti tytöt pääsevät jo kotiin [:)]
 
Toivottavasti saat, Tiko, pian lapsoset kotio arkea oppimaan[:)][:)]
Ja todellakin, nopeesti kävi jutskut teillä! 
 
En olis kyllä ikinä uskonu et meidän vauva syntyis ensimmäisten joukossa. Toisaalta ihan kiva, kun ite oon 173 pitkä ja mies 211 ni jos ajatellaan et vauva olis vaikka sen 5 viikkoa viel tuol kohdussa paistatellu.. No joo, oon tosi tunnollisesti seurannu kaikkien kuulumisia täältä vaikken ookaan ite liiemmin kommentoinu.. Mulla ensimmäiset oireet oli pe kun lähti pari palasta sitä limatulppaa ja viikonloppuna oli sellasta kuukautiskivun tyyppistä kipua, mutta mitään kipeitä supistuksia ei kyl ollu ku kerran koko raskausaikana ennen synnytystä. Heräsin siis ma 23.8.2010 aamulla ennen seittemää siiihen et oli kuukautiskipujen tyylisiä kipuja, kävin vessassa ja yritin nukkua, ei onnistunut. Kivut voimistu. Meillä oli 10 aika synnärille synnytystapa-arvioon, mut oltiinki jo ysin maissa paikalla. Pääsin käyrille ja kohdunsuun tilanne katottiin, olin 4cm auki... Pientä paniikkia pukkas, en tosiaan ollu varautunu synnyttämään vielä!! Mentiin synnytyssaliin jossa oottelin tuskissani iäisyydeltä tuntuvat 5min (mulla on tosi alhainen kipukynnys..) kunnes tultiin laittamaan epiduraali. Ei muuten sattunut! Sain epiduraalia kolme kertaa joista kahdella viimeisellä lisäksi supistuksia vahvistavaa tippaa. Aika kivutonta toimintaa kaiken kaikkiaan.. Neljän maissa mulle laitettiin pudendaali-puudutus (eli häpyhermon) ja puol viis aloin ponnistamaan. Sekään ei sattunut läheskään niin paljoa mitä olin pelännyt. Episioto,ia tehtiin, en tiiä tikkien määrää mut jokunen niitä tuli. Viideltä prinsessa tupsahti maailmaan, pää hieman venyi mutta on jo palautunu. Mies leikkasi napanuoran, kylvettää ei tarvinut. Kahvit juotiin synnytyssalissa ja sinne pääsivät pikaisesti käymään mun äiti ja pikkusiskokin. Vauva on suloinen <3 Myöhemmin vaik lisää kuulumisia.. =) toivottavasti jaksoitte lukea.. Tosiaan mitat 50cm ja 3170g
 
Kiitos Elmeri tarinasta ja Tiko kanssa. Oikein mielelläni luen teidän muiden kokemuksista[:)]
 
Tällaista siis odotellessa... [8|] kirjoittelee joulukuun laskettu.... AUH!!!
Mutta onhan se sen väärti!!! [:)]
 
Elmerin vauveli on ollut hyvän kokoinen vaikka syntyi noilla viikoilla!
Oliko keltaisuutta?

Kivaa lukea näitä kertomuksia.
 
Näitä lisää odotellessa, hyvä lukea niin tietää ainakin jotta kaikilla se synnytys on erilainen eikä kannata turhaa tressata etukäteen. [;)][:)]
 
Ei oo ollu keltasuutta, ainakaa toistaseks.. Painoarvio oliki kyl viikoil 32+5 2400g.. =)
 
Kirsikka: aluksi pelkäsin lukea näitä tarinoita, mutta en sitten malttanut olla lukematta[;)] Ja todellakin on helpottanut oloa, kun on havainnut, että jokainen on omanlaisensa, niin keston kuin kipujen ym. osalta, ettei voi oikein etukäteen kauheasti miettiä. Eli niin ku sanoit, en ota turhaa stressiä[:)]
 
Tikolle ja Elmerille kiitokset tarinoista, itse ainakin tykkään näitä kovasti lueskella. Seuraavia tarinoita odotellessa [;)]
 
Yhdyn monien mielipiteeseen: Ihana lukea näitä juttuja - kaikista ennakkojännityksistä huolimatta nämä ovat niin positiivisia - ja mikä ihaninta - perhe voi kokonaisuudessaan hyvin. :0)
 
Jospa minäkin omanlaisen tarinani tänne raapustan!

Tosiaan sairaalaan jouduin tarkkailuun raskausmyrkytyksen vuoksi 17.8. "proteiini"-arvot koko ajan nousivat joten alettiin miettiä miten vauva tulee ulos minusta. Perätilasynnytykseen päädyin, koska lantio kuvattiin ja lääkäri totes että mahtuu tulemaan:) Käynnistettiin synnytys perjantaina 20.8. noin kuuden maissa ja ekat supistukset alko sitten heti ku sain nousta sängystä ylös eli lääkkeen laitosta kahden tunnin päästä. Kahden aikaan yöllä alko niin sanotut säännölliset supistukset, musta kyllä tuntu että koko prosessin ajan niitä tuli kolmen minuutin välein :) Viideltä siirryin synnytyssalin puolelle ja synnytys kesti n. reilu seitsemän tuntia. Aika meni kyllä nopeasti vaikka supistukset oli voimakkaita. Ekaks otin ilokaasua ja sen jälkeen pari spinaalipuudutusta. Pelkäsin ottaa niitä piikkejä mut ei se sit edes tuntunu... supistukset sen verran kipeämpiä:) Käyrillä olin kooko ajan koska perätilavauva. Lopussa sitten ottivat ph-näytteitä vauvan pepusta koska supistuksen aikaan sen syke laski paljon. Toisen näytteen oton aikana spinaalipuudutus tehos tosi hyvin ja tuntu että vauva tulee kohta ulos. Olin onnellinen että kohta tämä on ohi, nukun hieman ja sitten ponnistetaan. viiminen ph-arvo vastaus tuli ja siitä sitten 8 min niin vauva oli ulkona, hätä sektiolla.
Oli kiire saada vauva ulos ja ensimmäisen minuutin pisteet oli 2 eli kiire oli! Viiden minuutin pisteet 7.
Vauva voi hyvin, oli muutaman tunnin lastenlääkärin tarkkailussa mutta ei joutunu teholle!

Niin ja hauskin tapahtuma synnytyssalissa oli kun saimme tietää kumpi sieltä on tulossa. Lääkäri oli ottamassa viimeistä näytettä vauvasta niin kivekset oli tullu eteen ja hän kommentoi siitä, joten sain tietää että poika tulossa ennen ku mut nukutettiin :)

Sairaalassa oltiin neljä päivää. Aika hurja arpi on tuossa mahassa mutta hyvin olen parantunut. Sairaalahenkilökunta oli oiken ihanaa... pakottivat heti vaan ylös, koska paraneminen oli siitä kiinni. Sattu kyllä vietävästi ekat päivät mutta kannatti totella:)

Mitäs vielä voisin kertoa... Vauva nukkuu jo tosi hyvin, yöllä joutuu herättelemään syömään :) Koputetaan puuta.... Pientä alilämpöä on ollu mutta ollaan yritetty pukee paljon ja monta peittoa. Imetyskin luonaa eli meillä kaikki hyvin, toistaiseksi :)
 
Voi Jänö!  [:(][:)] Kylläpäs oli omanlainen synnytys sinullakin.
Nauratti tuo pallien pullahtaminen [:D]   Onnea Pojasta!!
Syntymämitat olis kiva tietää? Halituksia sinne koko perheelle!!

Hups!Laitoit sen tuonne toisaalle..
 
Kiitoksia!!
Painoa oli 2710g ja pituutta sitten kahden päivän ikäsenä 49cm.
 
Aikas jännittävä tarina tosiaan, mutta onneksi kaikki hyvin teillä ja ootte onnellisesti kotona[:)] Onnea vielä kerran!
 
*niiskuuttaa*, voi miten nää synnytystarinat saa herkistymään näin paljon??[:D]
Ihanaa, että kaikki voivat hyvin!
Onnittelut vielä kerran!
 
Huh, olipa vaiherikasta, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Ihanaa Jänö, ja hirveästi onnea ja halauksia koko perheelle! [:)] <3
 
Takaisin
Top