Olipa kerran Elämä- Synnytystarinat

Jaksamista Celina tuollaisen synnytyskertomuksen kanssa! Onneksi kotona on alkanut imetyskin sujumaan[:)] Toivottavasti vauva-arki on muutenkin lähtenyt mukavasti liikkeelle. Jaksamista ja oli kiva kuulla, että siellä ootte.
 
Aamulla 8 aikaan heräsin ensimmäiseen kipeään supistukseen. Supistukset tulivat heti 3-5min välein mutta olivat vielä melko lyhyitä kestoltaan. Klo 12 lähdimme sairaalaan jolloin olin 3cm auki. Minut laitettiin käyrille ja vauvan huomattiin että vauvan sydänäänet laskivat supistusten aikana, joten kalvot puhkastiin ja vauvan päähän laitettiin anturi, ja olin koko synnytyksen ajan käyrillä. Pääsin synnytyssaliin hengittämään ilokaasua, joka auttoikin hyvin. Jossain vaiheessa kipu kuitenkin kävi niin kovaksi, että kätilö ehdotti epiduraalia, jonka otin. Olin 4cm auki. Vartin kuluttua kivut loppuivat. Vain alapäässä tuntui paineen tunnetta. Supistuksia vauhditettiin oksitosiinilla, mutta jo 5min kuluttua alkoi ponnistuttaa ja kätilö sanoikin että ei tippa ehtinyt vaikuttaa edes. Aukenin 4cm-10cm n. 30 minuutissa. Vauvan sydänäänet tippuivat supistusten aikaan alle 60 ja saliin pyydettiin toinen kätilö sekä lääkäri, jotta vauvaa olisi autettu imukupilla. Lääkäri teki episiotomian, että pää syntyisi nopeammin. Ponnistusvaihe kesti vajaa vartin ja kun vauva lopulta syntyi, napanuora katkesi samantien. Tästä johtuen vauva sai syntymän jälkeen vain 3 apgarpistettä, jotka nousivat hyvin tämän jälkeen. Vauva ei hengittänyt, oli sininen ja veltto. Pelästyin todella kovin. Pieni vietiin hengityskaappiin jonka jälkeen sain hänet vierelle. Synnytys kesti yhteensä n. 9 tuntia.
 
Hui että, mitä kertomuksia..Meni oikein kylmät väreet, kun luki [&:]
 
Onneksi nyt kaikilla kaikki jo hyvin [:)]
 
Tässäpä tätä vihdoinkin tulee....

Elikkä vedet meni kotona n. klo 7.45. Soittelin siinä sitten saliin että pitääkö tulla vauhdilla kun mulla on se streptokokki ja vesi oli vihreetä. Käskivät rauhassa kerätä kimpsut ja kampsut ja tulla sit sinnepäin. No supparithan mulla alko samantien ja heti muutaman minuutin välein. Toki olivat kestoltaa lyhyitä ja vielä laimeita. Klo 8.45 saavuin sit sairaalaan ja siinä sit heti käyrille ja lämpöpussit käyttöön. Klo. 9.58 kohdunsuu auki 2 sormelle, eli käytännössä synnytys ei oo vielä edes alkanu koska edellisellä viikolla oli sama tilanne. Klo 10.40 lährin KUUMAAN suihkuun jossa viihdyin melkein tunnin. Klo 11.35 siis juuri tullut suihkusta ja supparit jo melko napakoita. Otan siinä ilokaasun avuksi, mutta siitä ei oo mitään apua kun syvään hengittäminen sattuu tosi paljon. Klo 11.53 kohdunsuu auki 4cm, aletaan valmistelemaan epiduraalia. Klo 12.25 saan epiduraalin ja taivas aukee.. Kivut loppuu mutta samantien alkaa paineentunne. Klo 14.20 kohdunsuu täysin auki, mutta ylhäällä vielä pieni ohut reuna jäljellä. Klo 15.25 se pieni reunakin hävinny ja saan alkaa ponnistelemaan että vauva siirtyy alemmas. Klo 16.44 alotetaan oksitosiini. Klo 17.56 alotetaan aktiivinen ponnistaminen. Supistusten aikana vauva kyllä laskeutuu, mutta heijaa edes takas. Klo 18.19 syntyy 9 pisteen poika. Klo 18.30 tulee jälkeiset ja sit alkaa paikkaaminen joka sattuu ihan hemmetisti.

Synnytyksen kesto n. 10,5 h. Vaikka synnytys tais hyvin mennäkin, niin en minä sitä ihan heti uudestaan tee. Se kipu kyllä unohtuu samantien kun vauvan saa syliin. [:)]
 
Celinalle kovasti jaksamisia [:)] Meillä synnytykset itsessään olleet erilaiset (niinkuin jokaisella täällä omanlaisensa) niin tunnistan itseni oikein hyvin kirjoituksestasi jossa kerrot ahdistuksestasi sairaalassa. Mulla kanssa olivat yöt pahimpia.. heti sunnuntaina otinkin selville että onko mahdollisuutta päästä aiemmin kotiin kuin tiistaina ja maanantai-aamuna sitä alettiinkin jo valmistella, kunnes oman vuoroni tullessa hoitajan viedessä papereitani lääkärille, lääkäri otti ja lähti! siinä vaiheessa ahdistukseni pääsi todella valloilleen ja lopulta hoitajat ehdottelivat sitäkin vaihtoehtoa, että olisivat sängyn siirtäneet lääkärin huoneeseen, jotta olisin saanut olla vauvan kanssa kahden. mm. imetyksen kanssa isoja ongelmia mihin en kokenut saavani minkäänlaista apua, varsinkaan yöaikaan(+ pojan kauheat rintaraivarit ja kaikki maholliset). imetys ei tosin pelkästään ollut ainoa ahdistuksen syy vaan niitä oli monia, joista varmasti isoin oli lopulta armoton väsymys, mitä ei millään saanut korjattua koko sairaalassa olo aikana...
 
Takaisin
Top