Olipa kerran Elämä- Synnytystarinat

voi, että no hyvin se nyt sit meni kuitenki vaikka hätäsektioon jouduit! ihana tarina.. ihan kyllä antaa kylmiä väreitä kun lukee näitä [:)]
jospa sitä kohta pääsis jo omaa tarinaa kirjoittamaan.. hih..! 9 päivää vielä laskettuun, mutta ei tuo vauveli taida vielä tulla (tosin ei tarttekkaan, ainakaan pariin päivään ku oon antibioottikuurilla [:D])

Pikkuinen poika oli mut ilmeisestikkin hyvin voiva ja tomera kun syökin ihan itse. Hienoo et alkanu imetyskin onnistuu noin hyvin, oon kuullu jostain, että sektion jälkeen voi olla vähä hankalaa... mut ihania uutisia!! kaikkee hyvää teille ja tuu kertomaan aina välillä miten teillä menee [:)] ja nähdään sit joskus vauveleiden kanssa kuhan sen aika koittaa... kivaa syksyä!! [:)]
 
Ajattelin kirjoittaa ku kokemusta jo kolmesta synnytyksestä on, ja itsekin mielelläni näitä tarinoita luen=)

Ensimmäinen synnytykseni oli reilu 12 vuotta sitten kun itse olin juuri täyttänyt 17. Olin 39+ jotain viikolla ja käynyt perjantai iltana saunassa, kun lirahti lapsivettä hieman... No ambulanssilla sairaalaan ku ei ollu ees autoo=) ja ei ollut supistuksia ni sai nukkua yön, sain ihan hyvin unenkin, poikaystäväkin sai nukkua mun kans siellä, ettei tarttenu taksilla lähtee takas kotiin=)

Aamulla tippa ja ennen puolta päivää oli supistukset säännöllisii, sain aqua rakkuloita selkään ja myös petidin piikin, suihkussa vietin aikaa myös, vauva syntyi kuuden maissa ja synnytys oli helppo (n.3,5 kg ja 50 cm) kesto vähän yli 6 h

Toinen synnytys 1 ½ vuotta myöhemmin, supistuksi päivällä silloin tällöin (rv 39+ jotain), illalla esikoinen yökylään ysin maissa ja supistukset alkoi olla säännöllisii, sairaalaan omalla autolla puolen yön maissa ja petidin piikki melkein heti, vauva syntyi kahden maissa, jälleen helppo synnytys=) (n.3,5 kg ja 50 cm) Kesto vähän yli 5h

Kolmas synnytys 2 vuotta myöhemmin, supistuksia aamulla, loppuivat päivällä ja illalla taas silloin tällöin, edellisestä kerrasta viisaana, lapset yökylään seitsämän maissa ja ysin aikoihin sairaalaan, sanoivat ettei ole vielä kiire, ukko saa mennä kotiin... no supistukset oli ennen 23 jo säännölliset ni soitin takaisin, ja sain petidin piikin ja ilokaasua, ja vauva syntyi kolmen maissa (3,5 kg ja 50cm) Helppo synnytys taaskin, kesto vähän yli neljä tuntia..

Nyt onkin sit yli tunnin pidempi matka sairaalaan ni sain käskyn lähteä ekoista merkeistä jo sinne=)=)

elikkä helppoo on ollu, nyt vaan on 9 vuotta väliä ollu, supistuksii silloin tällöin mut ei oó sellaisii oikeita synnytys supistuksii vielä.. jännittää kyllä itteeni jo=)=)
 
Tänne jo odotellaan kovasti uusia tarinoita kunhan vaan joku pääsee kirjoittelemaan. [;)][:)]
 
Stooria pukkaa[:D][:D][:D]
Jotain jää ehkä kertomatta mutta tässä nyt ainakin pääpiirteittäin.

La -su välisenä yönä soitin sairaalaan jatkuvien kivuliaiden suppareiden takia ja pyysin saada tulla vaikka edes nukkumaan lääkkeiden avulla, toivottivat tervetulleeksi.
Respassa sanoinkin että tulin nyt joko nukkumaan tai synnyttämään, Täti pikkasen tirskahti ja sanoi että oikea on osoite.
Olin hetkisen käyrillä ja supisteli tiuhaan (parin minuutin välein) mutta eivät olleet kovin kovia tai pitkä kestoisia kohdunkaulaakin oli jäljellä reilusti ja vain sormelle auki. Sitten tuli taikapillerien vuoro ja isäntäkin sai jäädä kainaloon, talon ainooseen parisänkyyn. Oli melkein kun hotelliyötä olisi vietellyt[:D].
Saatiin nukuttua 5tuntia ja sitten takasin käyrille, supparit oli heikentyny, eikä kohdunkaulalla ollut tapahtunu mitään...[>:]
Täti sanoi että voidaan kotio lähteä tai sitten kävästä lenkillä, no lähettiin kävelylle lähiomaastoon ja samantien alkoi supistella alta minuutin välein, sissinä kuitenkin kierrettiin sairaalan ympäri.
Takasin tullessa kätilö näytti peukkuja ja käski vielä menemään jumppapallonpäällä suihkuun pyörittelemmään lanteita, siinä poksahti vedet ja samalla kuultiin että allasosasto on vapaana (nyt oltiin siis hotelliyön ja aamiaisen jälkeen siirtymässä spa puolelle[:D]) Ja OIH MITÄ NANNNAAAA oli istua kuumassa kylvyssä, Suihku oli sellanen hierova ja sillä hieroin aina kipeää kohtaa supistaessa. Nyt oli siis kulunut n. 2tuntia siitä kun todettiin ettei mitään yön aikana ole tapahtunut. mentiin uudelleen käyrille ja hupsis, oltiinkin jo 7lle sormelle auki ja kiireesti vaan saliin.
Siellä kaikki meni tosi nopeasti, aukenin melkein loppuun saakka, mutta joku pieni sitkeä lippa pidätteli vielä jotan lääkärin suosituksesta laitettiin kohdunsuunpuudutus ja tehostetippoja supistuksiin. Lippa lähtikin ykkösellä ja ponnistutti jo ihan kamalasti. Ponnistelin ensin kontallani (pidin kiinnisängylaidoista samalla ja käsivarret meni ihan maitohapoille, vieläkään en kunnolla saa vauvaa nostettua kun ovat niin kipeinä)
Sitten kännyttiin selälleen, mutta mulla alkoi voimat loppumaan vielä lenssussakin kun olin. Sitten tuli maailman ihanin enkelikätilö joka työnsi mun puolesta mahasta ja pää pullahti siinä samassa.
Loput tullikin sitten ihan vikkelään.
Koko touhuun meni noin.5tuntia.
Vauvalla oli aluksi hengitysvaikeuksia joten se vietiin suoraan lääkärille. Poika kuitenkin parahti jo matkalla niin lujaa että lääkäri kuuli huoneeseen asti jotta keuhkot on kunnossa, testit kuitenkin otettiin ja nekin näytti priimaa.
Sitten tuli se mitä eniten odotettiin eli sain pojan masun päälle. Kyllä pillitettiin miehen kanssa kummatkin, kätilötkin pyyhki silmäkulmiaan. Ihana ja valloittava lapsonen. Nappasi rinnastakin kiinni kuin vanha tekijä.
Kun oltiin halailut halailtu niin piti vielä punnita ja putsailla loputkin kinat. minä torkahdin ja havahduin siihen kun isä laulelee tuutulaulua pienelle mytylle keinutuolissa.
NIIISK*

Synnytys oli kivulias, mutta nopea. Omaan suoritukseeni olen varsin tyytyväinen. Kaunis muisto jäi koko touhusta ja Voisin ottaa uusiksi milloin vain[:D][:D]
 
PojanÄidillä siis positiivinen kokemus [:)] Hyvä, että uskaltaisit vielä kolmannenkin kerran [:D]
 
Jospa minäkin tänne meidän tarinaamme kertomaan.

Perjantaina 3.9, kokopäivän olin touhunnut kovasti leiponut, siivoillut ja illan kruunasi vielä ne 2muuta ässää[:D]
Klo 23:30 alkoi supistaa kipeästi ja pyysin mieheltä että antaa minulle puhelimensa niin saan seurattua näytöltä supistusten aikaväliä, tämän jälkeen ehti tulla tasan 1suppari ja sitten menikin jo vedet. Vettä tuli paljon enemmän mitä olin kuvitellut että saattaisi tulla, ehdein vaihtaa siteen ainakin 10kertaa + 5det pikkarit ja 3met housut ennenkuin luovutin ja odottelin taksintuloa pöntöllä kun kaikki valahti heti läpimäräksi. Tultiin sairaalaan jossa tutkivat ja ihan alussa homma oli, kanavaa pitkästi jäljellä ja sormelle auki. Sain unilääkkeen ja mies lähti kotiin koirien kanssa. Yöllä supisteli kipeästi ja aamulla kun tutkittiin todettiin että mitään edistystä ei ole tapahtunut. Lauantaina aloin saada antibioottia suoraan suoneen 4tunnin välein, yritettiin käveleskellä kovasti jotta homma etenisi mutta mitään ei tapahtunut ja illalla taas mies lähti kotiin ja minä jäin unilääkkeen voimalla tuhisemaan sairaalaan. La-su yönä supparit taas yltyi ihan kamaliksi, sain saman kipupiikin kuin edellisyönä ja vaikutus oli sama, eli ei mitään apua.

Kieltäydyin sitten ottamasta kipulääkettä kun se ei auttanut ollenkaan, kivut oli kamalat ja viiden aikaan aamulla alettiin tutkimaan uudestaan ja todettiin että nyt supparit oli jotain tehnytkin, kanava oli hävinnyt kokonaan. Sain erilaisen kipupiikin mikä auttoi ja pystyin nukkumaan muutaman tunnin. Siinä sitten taas käveleskeltiin ja yritettiin monenlaista, supisteli kokoajan mutta kun päivällä 12aikoihin tutkittiin kohdun tilanne oli pysynyt ihan samana, niimpä puhkaisivat kalvot kunnolla ja laittoivat vauvan päähän kiinni sydänkäyrävekottimen. Sitten pistettiin tippaan supistuksia voimistava lääke.

Tuolloin supparit oli omastakin takaa niin kipeät etten meinannut kestää ja kipulääkkeeksi ei tarjottu muutakuin kipupiikkiä jolla ei mitään vaikutusta minuun aiemminkaan ollut joten en sitä halunnut, jossain välissä otin kuitenkin vaikka yhtä tyhjän kanssa oli. Puolituntia tipan laittamisesta kun oli kulunut, alkoi kamala supistuksen tuntuinen kipu joka ei hillittänyt lainkaan, kipu oli niin voimakas etten voinut puhua tai liikkua, kätilö tuli kokeilemaan vatsaani ja totesi ettei kipu ollut supistus ja koska kipu ei lähtenyt pois huoneeseen alkoi valumaan porukkaa ihmettelemään mikä minulla oli, en pystynyt reagoimaan juuri mihinkään niin luja ja lakkaamaton kipu oli.

Lopulta kätilö sanoi että voivat laittaa minulle epiduraalin vaikka lääkärit pelkäävät että synnytys voi pysähtyä kokonaan kun näin alussa ollaan, suostuin heti sillä tuossa vaiheessa luulin miltei kuolevani kun kipu pysyi kokoajan välillä hieman aaltoillen laski senverran että pystyin liikauttamaan jotain jäsentä hieman ja alkoi taas, puudutuksen saamisessa kesti kun en pystynyt nopeasti siirtymään tarvittavaan asentoon. Kun puudutus viimein saatiin laitettua kipu alkoi lievetä, ja mies lähti käymään tupakalla nähtyään että aloin voida hieman paremmin. Kipu tuntui edelleen aaltoilevana ja aina kun tunsin kipua vauvan sydänäänet meni ihan miten sattuu 48-160 välillä. Kokeiltiin vaihtaa asentoja, ei auttanut joten kiireellä hätäsektio.

Tyttö syntyi siis sunnuntaina 5.9 klo: 15:45 painoa neitokaisella oli 2780g ja pituutta 47cm. Kun heräsin nukutuksesta minulle kerrottiin että tyttö oli ollut kasvot ylöspäin ja sentakia ei olisi kestänyt supistuksia ja että kipuni johtuivat tarjonnasta..

Sukupuoltahan olimme kysyneet etukäteen mutta kyllä meinasi nukutuksesta + leikkauksesta sekava mamma seota lopullisesti kun herättyään kysyi missä vauva on niin kätilö kertoi poikien olevan toisaalla mutta palaavan pian, "pojat?"-kysyin ihmeissäni ja kätilö kertoi että poika ja isä siis. "Oliko se poika"-muistan ihmetelleeni, selvisi kuitenkin että kyseinen kätilö oli ollut paikalla vain sektiotilanteessa ja ei ollut vauvaa ehtinyt nähdä kunnolla, huomannut vain sinisen rannekkeen kädessä mistä päätellyt sukupuolen täällä kun on tapana laittaa pojille sininen ja tytöille punainen kiiretilanteessa tyttömme oli saanut sinisen rannekkeen[:D]

Tyttö on voinut kokoajan erittäin hyvin ja on ihana[:)] itse vielä toivun, arpeani en ole uskaltanut edes katsoa vielä. Anteeksi pitkä ja sekava sepostus, täältä sairaalavuoteelta kirjoitan kipulääkehuuruisella päällä, tulen korjaamaan tätä tarvittaessa kun taas olen järjissäni[:D][:D]
 
Hei vaan [:)]

Kaverini kävikin jo teille ilmottamassa meiän neidin syntymästä [:)] Mutta tässä ois mun tarinani:

Soitin supistusten takia sairaalaan uudestaan jokus seittemän pintaan la iltana ja käskivät tulla käymään. Mentiin miehen kanssa ensin Kättärin neloskerrokseen ja sieltä lähettivät sit Haikaranpesään synnyttämään, kun ei nelosessa ollu tilaa [:D] Eli ensin käyrille, todettiin et supparit on tosi kovia, mut tulee vähän vaihtelevasti ja 3-4cm auki ollaan.. Tunnin sisällä supparit tuli todella säännöllisesti ja kivuliaasti, mut mä nappasin vähä särkylääkettä pahimpaan ja passitin miehen kotiin suihkuun ja syömään [:D] Sit ku mies tuli takasin parin tunnin kuluttua, niin mä jouduinki jo kokeilee ilokaasua, ku oli ihan hirvee ponnistamisen tarve, mut en edelleenkää ollu auki ku jotain 7cm auki. Pistivät sit mut köpöttelee ympäri huonetta ja suihkuun (tosin suihku sai mulla vaa supparit entistä kovemmiks). Epiduraalinkin sain sitte, kun näytti et se ponnistamisen tarve vaan jatkuu ja jatkuu, ja sit sain levättyäki jo vähäsen... Kalvot multa puhkaistiin sunnuntain puolella joskus aamuyöstä ja sit yritin vaa pärjäillä ja nukkua... Puol kasilta sunnuntai aamuna kattoivat, et oon täysin auki ja sain viiiiihdoin alkaa ponnistelee!!! No vauva syntyi sit puoli-istuvasta asennosta käsi poskella ja NAURAEN klo 8:37 [:D][:D] Siis toi nauru oli sitä itkua, mut katkeili ihan samaan tapaan, ku neiti ois nauranu räkäsesti [:D][:D][:D] Sai sitten sekä kätilöt että meiät repeämään ihan täysin [:D] Ja sai 10 pistettä! Koko urakasta selvisin täysin ilman tikkejä [:)]

Hurjaa oli, ihan älyttömät oli ne poltot, mutta kaikin puolin jäi ihan superhyvä mieli koko hommasta [:)]
 
Heipsistä [:)]
 
Noniin, tässä sitten olisi, elikkä 9.9. meillä oli tutustumiskäynti NKL:lle päivällä ja supisteluja oli jatkunut parit yöt, mut ajattelin, ettei mitään. Siellä sitten käytiin tutustumassa ja pyysin lopuksi, et jos katottais tuo tilanne tuolla alhaalla, kun niin paljon kipuja ollut. No, käyrille mut laitettiin ja mukavasti kuulemma supisteli, mut kohdunkaulaa oli puol senttiä jäljellä ja vaan yhdelle sormelle auki..plaah..aika kovakourasesti täti teki kyllä sen sisätutkimuksen, auts.
Lähdettiin sieltä sitten kotiin ja autossa jo alkoi supparit voimistua ja tiheentyä ja huomasin, et verta oli tullut housuihin ja tuli edelleen..Nooh, ajattelin et täti vähän murjoi siellä, niin se ihan normaalia :) Kotona oltiinkin sitten kaksinkerroin ja suihkussa vähän väliä ja totesin, että pakko on päästä takaisin, kun kivut niin kovat. Nooh, ajettiinpa siis takaisin kolmen tunnin päästä lähtemisestä ja kätilö katsoikin jo ovelta, että näytänpä mä nyt kärsivältä [8D] Sit vaan takaisin sängylle ja katsottiin uudelleen, että mitenköhän olis edennyt, niin 6cm oltiinkin sitten jo auki [:D][:D] Siitä vaan vaatteet vaihtoon ja synnytyssaliin laittelemaan puudutuksia. Salissa kerkesin olemaan 10minuuttia, kun vedet sitten menivät. Siitä ei kauaa, kun lekuri tuli laittamaan epiduraalin ja sen jälkeen 1,5h niin pikkuinen olikin jo sylissä. Kova työ oli saada ponnistettua ja jouduttiin välilihaakin leikkaamaan ja auttamaan, vaikka toinen olikin niin pieni, mutta selvittiin siitä! :)
Oli kyllä ihana tunne saada pikkuinen siihen iholle, vaikkakin hän päätti heti pissata siihen [:D] Siellä sitten miehen kanssa syötiin iltapalaa ja katseltiin pikku nyyttiä ja perhehuoneeseen päästiin vasta myöhemmin, mut ihana oli, kun mies oli kokoajan siellä <3
Pari päivää jouduttiin siellä olemaan ja kaikki meni hyvin ja maitoakin nousee liiaksi, auts [&:] Nyt kotona ja toinen niiiin kiltti ja ihana, että saa kyllä sisarenkin joskus sitten [:D][:D] 
 
Kaikin puolin oli upea ja ihana kokemus vaikka kipeetä tekikin:) <3
 
Josko nyt ehtis,
Mun tarina on vähän "tylsähkö" kun tosissaan olin suunnitellussa sektiossa.

9.9.2010 oli varattu Hyvinkäälle 4 suunniteltua sektiota joista olin kolmas. Lähdettiin sairaalaan n. 9.45. Olein peräruiskeen laittanut edellisenä iltana ja herännyt yöllä syömään ettei päässyt nälkä yllättämään (yllätti silti)

Sairaalassa meitä olikin osastolla kätilö vastassa joka opasti meidät huoneeseeni, se oli 4 hlö:n huone. Ukkoni lähti hakemaan tavarani autosta ja minä jäin odottelemaan pääsyä sydänkäyrään. No siitä sitten käyrälle. Käyrän jälkeen odoteltiin n. 45 min kun edellinen sektio oli mennyt pitkäksi. Hyvissä ajoin kätilö kutsui meidät takaisin toimenpidehuoneeseen missä vaihdoin päälle sairaalavaatteet ja kätilö laittoi katetrin ja siisti vähän karvoitusta.

Siitä sitten katetripussi ja sänky matkaan ja leikkaussaliin. Kätilö kysyi että haluanko mennä sängyllä vai kävelenkö. Sanoin että kävelen.. kävely katetrin kanssa ei muuten ollut kovin herkkua. Salissa oli paljon porukkaa ja kaikki kyllä esittelivät itsensä. Siellä oli tosin pari uuttaa työntekijää mukana ja harjoittelja.. Populaa oli siis lähemmäs kymmenkunta.

Salissa asiat tapahtuivat vauhdilla laitettiin verenpainemansetti ja toiseen käteen anestesialääkäri laittoi kanyylin ja tipan ja sitten viel pulssimittari sormeen. Sitten käänyin sikiöasentoon ja selkä pestiin 2 kertaa jääkylmälle tuntuvalla vedellä. Anestesialääkäri laittoi ensin puudutuspiikin ja sen jälkeen spinaalin. Ei se kivalle tuntunut mutta olin luullut hommaa paljon pahemmaksi mitä se todellisuudessa olikaan.

Siinä sitten heiluttelin varpaita kun odoteltiin puudutuksen alkamista ja joku pesi/desinfioi mun mahaa. Anestesialääkäri kävi sumuttamassa kylmää vettä mun mahalle ja kyseli että missä asti kylmyys alkaa tuntumaan. On kuulemma verrattavissa kipuun eli jos ei tunne kylmää ei tunne kipua. Sitten kaapu eteen ja hommiin kun paikat oli puutuneet.

Leikkaus alkoi 12.56, poika syntyi 12.59. Huusi kun syötävä. Sen jälkeen Tuore isä lähti mun vierestä katsomaan poikaa ja ottamaan valokuvia ja tuomaan sitä näytille ja mä makasin siinä kyyneleet silmissä.

Sitten isi lähti osastolle kylvettämään pientä ja mä jäin siihen kursittavaksi kokoon. Jossain vaiheessa tuli sellainen tunne kun joku ois istunu mun keuhkojen päälle, joko oli aika stydy puudutus tai sitten se oli sitä kun maha painui kasaan. En tiedä mut hyvältä ei tuntunut, sormetkin alkoi pikkaisen puutumaan. Onneksi aika tuntui jotenkin menevän äkkiä vaikka siinä pitkään olinkin. Jossain vaiheessa alkoi kutittamaan rintaa ja kaulaa. Puudutusaineet olivat penisiliinipohjaisia ja vaikkaa oon allerginen sille todettiin et ei siinä ole oikein vaihtoehtoja jo operaation alussa. Homma oli ohi 13.33 ja mut kärrättiin heräämöön sen jälkeen kun olin iloisena kiitellyt koko salin henkilökunnan.

Heräämössä sain ensimmäisenä allergialääkkeen ja sen jälkeen niitä nappeja tulikin urakalla.. Buranaa, pamolia, pitkävaikutteista särkylääkettä jne.. Olin siinä verenpainemansetissa, tipassa ja katetrissa ja mietin että koskakohan mä oikein saan mun jalat taas liikkumaan. Vähän alle tunti siinä tais mennä. Kävivät painelemassa kohtua kun laittoivat salissa sen supistavan tipan. Se supistuikin tosi nopeasti ja hyvin.

Siitä kätilö kärräs mut osastolle, pyysin vielä et mennään jalat edellä kun takaperin saattaa tulla paha olo. Nauroi et jalat edellä viedään yleensä kuolleita mut mennään vaan jos juttelen sille et tietää mun olevan kunnossa. No hississä kätilö alkoi puhumaan että siellä kävi lääkäri sitä katsomassa ja voi olla et kirurgikin käy ja että miehes puhuu sulle kyllä tarkemmin. Mä olin ihan pihalla kun en kuullut et kyse. Kysyinkin kätilöltä et mistä sä oikein puhut niin se totesi että pojan pippelistä. Mä tiesin et sen pippeli toimii kun salissa ensimmäisenä kusaisi leikkaavan lekurin päälle kun pääsi mahasta pihalle mut silti pikkasen huolestuin.

Huoneessa sain sitten mehua ja poika tuotiin mun viereen. Voi jestas kuinka pieni se oli. Siitä minä sitten isiötä kyselemään siitä pippelistä. Kaikki kuulemma oli kunnossa, epäilivät esinahan olevan ahdas ja oli kuulemma ollut vähän vinossa, tosin veikkaan et se vinous johtui pojan masuasennosta.

Oli upea tunne saada poika siinä ensi kertaa rinnalle. Ajattelin vaan mielessäni että täähän kävi hemmetin helposti ja nopeasti.

Vatsaan sain 4 tikkiä, arvesta leikkuri sanoi että se on noin vaaksan ~10 cm saas ny nähä kun saan tikit ja teipit pois kuinka siistiä työtä se teki. 6 h leikkauksesta sain katetrin pois kun vannoin hoitajalle et jalat ja pää kestää. Kestihän ne, sattu alkuun käveleminen niin perkuleesti mut oli hienoa mennä itse vessaan. Tipan sain pois katetrin kanssa samaan aikaan ja känyyli poistettiin seuraavana aamuna. Kipulääkkeet oli tuhdit mut tosi positiivinen kokemus kaikenkaikkiaan koko sairaalassaoloaika.
 
Hei Minzkuli taidettiin olla samaan aikaan Hyvinkäällä. Meille syntyi tyttö ma 6.9, mutta päästiin kotiin vasta la 11.9. Eli ehkä törmäiltiin siellä :). 
 
Henuli1, Hmm... varmasti siinä tapauksessa oltiin.. mä olin huoneessa 10. Käpöttelin siihen taukotilaan syömään joka kerta kun ruokaa oli vaan tarjolla eli varmasti siinä nähtiin.. Mulla oli niitä yli-isoja sairaalapaitoja ja lyhyet hiukset [:D]
 
Että jotta tässähän tämä:

12.9., klo 03:00: Herään yöllä siihen, että jotain tapahtuu fiilikseen.
Se jotain oli supistukset alkoivat suht tuntuvina ja limatulpaa alkoi tulla ja sitän sitten tulikin aamupäivään saakka.
Supistuksia tuli suht säännöllisesti, tosin panadol lievensi hetkeksi...
Siinä päivän mittaan kävin pariin otteeseen kävelyllä ja söin ja kuulostelin oloa.
Nukkua en pystynyt, kun aina nukahtaessa tuli kipeempi supistus[&:].

Puolenyön aikaan menin taas suihkuun ja kokeilin nukkumista. Tuloksena oli 45 min torkku-unta ja heräsin siitä 13.9. klo 02:00 kipeisiin säännöllisiin supistuksiin.
Olivat tuosta kellonlyömästä max 4 min välein ja kestivät min.50s.
Laitoin tukan ja itseni kuosiin samalla kun kellottelin supistuksia--1,5 tuntia pysyivät tuollaisina ja päätin herättää miehen, jotta tarvis lähteä.

Klo 4:45 olimme käyrillä ja supistukset olivat jo aikasmoisia.
Klo 5:15 sisätutkimus--> 2 cm auki, kohdunkaula kadonnut kokonaan
Klo 5:25 ilokaasua raivolla imemään synnytysaliin ja pallon päällä pomppiessa..
Klo 5:50 meni lapsivedet ja sain ravata suolta tyhjentämässä kokoajan ja ne supistukset olivat kipeitä.
Klo 7:00 Supistukset jo niin kovia, että ilokaasukaan ei auttanut, joten epiduraali oli paikallaan[:)]
olin 3 cm auki
Klo 8:00 Pyysin miestä kutsumaan kätilöä, koska mulle tuli ponnistamisen ihan kamalan voimakkaasti.
(säikähdin tosi paljon, koska tiesin, että jos ponnistaa liian aikaisin, se vasta pitkittää kestoa ja on siis huono juttu[:o][:o])
Kätilö teki tutkimuksen ja kun totesi, että jaa- ala kuule ponnistamaan vaan, on uskonut korviani-
Olin auennut tunnissa 3 cm:stä 10 cm:iin!!!!WHATTTTT!
Siinä siis luvan saaneena aloin ponnistella klo 8:15 ja 8:30 syntyi tyttö.

Inhottavinta oli, kun ponnistuksen loppuvaiheessa piti ponnistaa vain vähän kerrallaan ja hengittää ja taas vähän kerrallaan ja hengittää...--> varmistivat ettei vauva hengitä/niele lapsivettä, joka oli ihan myrkyn vihreetä[:'(]
Kätilö imaisi vedet tytöstä ja me vanhemmat saimme heti kättelyssä selvyyden tulokkaan tempperamentista-->äitinsä tyttö[;)] kiukkuinen kuin mikä[:D][:D].

Liekö öljyäminen ja venyttely auttaneet, en nimittäin revennyt, eikä edes pientäkään nirhaumaa tullut tästäkään synnytyksestä[:)][:)].
Siitä sitten tyttö isälle ja meikä painui suihkuun ja sitten aamupalaa ja osastolle tutustumaan lähemmin.

Sen pituinen se. Nopea ja ihana synnytys.
Pelottavan helppo..mieskin totesi, että no ensi syksynä sitten uudestaan siskolle leikkikaveri. NOT! (ainakaan noin nopeesti [;)][8D])

Lyhyesti:

Synnytys kesti kaiken kaikkiaan 6,5 tuntia + jälkeiset 15 min.
 
Minzkuli: Me oltiin huoneessa 13 ja juteltiinkohan me silloin lounas aikaan samassa pöydässä? Mullakin vaalee lyhyt tukka ja se ihana  jätti sairaala mekko päällä. Aika hauska yhteen törmäys. 
 
Sunnuntaina 12.9 alkoi supparit muuttua kipeiksi ja säännöllisen epäsäännöllisiksi [:D] maanantaina supistuksia tuli lähes koko ajan alle 10minuutin välein ja tiistai aamuna neuvolassa veikkasivat että vielä samana päivänä saisi ainakin lähteä käymään sairaalassa.

Neuvolan jälkeen supistukset muuttuivat kipeimmiksi ja seuraavat pari tuntia menikin suihkussa ollessa. Puoli kahden aikaan soitin synnärille ja noin 15.50 olimme jo käyrillä. Olin 4cm auki ja kätilö ehdottikin että siirtyisin suihkuun. Suihkussa viihdyin pallon kanssa noin 3tuntia, ja olisin varmasti ollut pidempääkin ellei olisi pitänyt välillä mennä käyrälle [:)]
Supistukset tulivat tiheästi ja olin 7-8cm auki. Ilokaasun avulla siirryin altaaseen jossa olin noin tunnin ennen kuin kätilö puhkaisi kalvot ja antoi luvan ponnistaa. Vauva tuli aluksi hyvin, mutta 40minuutin ponnistamisen jälkeen kätilö totesi että nyt oli aika siirtyä sängylle sillä vauva ei mahtunut tulemaan huonon kulman takia. Sängylle päästyäni tuntui jo ettei voimat enää riitä ja sain "nuuskaa" joka teki supistuksista voimakkaampia. Sängylläkin kerkesin ponnistamaan 20minuuttia ennen kuin tyttö syntyi 14.9 kello 23.41 [:)]

Olin aivan loppu pitkän ponnistamisen takia. Altaasta jäi ihme kyllä ihan positiivinen kokemus, vaikka "turhaa" työtä siinä tulikin aika paljon tehtyä (tyttö tuntui ottavan takapakkia jokaisen supistuksen jälkeen [&o] ).Ei onneksi tullut mitään repeytymiä, vain muutama pieni nirhauma[:)] Jäi koko hommasta positiivinen fiilis ja vaikka paikat vielä kipeinä niin kaikki se unohtuu kun katsoo tuota maailman suloisinta kääröä joka tälläkin hetkellä vieressä tuhisee [:)]
 
tässä mun synnytys lyhyesti, ja toista ei tule..
kokonaiskestokin oli 38h

menin säännöllisten supistusten takia synnytyssaliin ja siellä sit lisäsivät niitä oksitosiini tipalla ja silleen, tuli ihan VI**NMOISET supparit, koski nii et itkin ja huusin ja vääntelehdin kivusta, luulin et kuolen. sain epiduraalia mut sitä tiputtivat koko ajan ja lisäsivät vaan sitä tippaa (mitä ei olis pitäny tehdä).. no se kesti ja kesti ja kesti, voi puhua päivistä (sinä aikana syntyi samassa sairaalassa 7 lasta), no sit kun tuli et pitäs alkaa ponnistaa, no eipä kohtu enää supistellutkaan ku oli kulutettu niillä tipoilla loppuun, mulla ei ollu moneen tuntiin ollu enää epiduraalia mut oksitosiini oli 180 koko ajan!!!! no mulla ei siis supistellu enää ja koski ihan vit.... joka helvetin paikkaan, ponnistin melkein 2 tuntia ilman supistuksia ja lopuks yks paino mahasta ja toinen veti vauvan imukupilla ulos, meinas tulla lähtö hätäsektioon, kaikki oli jo valmiina mut onneks tuli sit parin yrityksen jälkeen imukupilla ulos.. repesin niin pahasti et jouduin heti nukutukseen ja leikkaussaliin tikattavaks ja kaavintaan, tikkasivat 3 tuntia ja menetin synnytyksen aikana 3,2 litraa verta ja nukutuksesta ku heräsin, sain 4 pussia verta suoneen.. pääsin osastolle, olin 2 päivää vuodepotilaana, mulla oli hemoglobiini 66, ja tulehdusarvot nousi koko ajan, 156 oli korkeimmillaan kun kohtukin tulehtu siinä koko jytäkässä.. antibioottia sain suoneen koko ajan ja onneks se lopulta alkoi auttaa, jos ei olis nii pahimmillaan olis ollu kohdun poisto kyseessä. lisättiin verta vielä 2 pussia päivää ennen kotiin lähtöä ja sain koko ajan kipulääkettä ja nyt pikkuhiljaa alan palautua, et pystyn jopa jo jotenki istumaan... vaikeuksien kautta voittoon. siinä oli paha hoitovirhe lääkäriltä, ja meinattiin tehdä valitus, jos vaan yhtään jaksaa enää ajatella asiaa.
 
H1987: Aikamoista- huh!
Nyt toivut rauhassa ja valitukset vasta sitten.
Onneksi kuitenkin fyysisesti ei mitään pysyvää vaurioita (?) ja henkinen puoli; siinä saattaa mennä aikansa...
Mutta onneksi siihenkin saa apua.
Voimia toipumiseen!!
 
H1987 - hui kamala!

Kuulostaa todella ihan järkyttävältä. Hirveän huonoon kuntoon menit. Onneksi ei kuitenkaan käynyt vielä pahemmin, ja olet ilmeisesti nyt kunnossa, kuten vauvakin?

Mulla yksi vatsaleikkaukseen liittyvä todella huono sairaalakokemus :( Onneksi ei synnytykseen, sillä muuten olisin varmaan jo ihan paniikissa kun toinen kerta edessä!
 
H1987: Pikaista paranemista ja toivottavasti saat juteltua asiasta jonkun kanssa...tuollainen kokemus varmasti vaatii asian läpikäymistä kunhan ensin toivut! Jaksamisia!
 
H1987 voi ei [&:][:(] mielestä se ei varmasti häviä koskaan, toivottavasti kuitenkin saat tosiaan puhuttua asian läpi jonkun (mahdollisesti sairaalanhenkilökunnan) kanssa... parantelet nyt vain ihan kaikessa rauhassa.. *voimahali*
 
H1987
Huh!! Jo oli synnytys! Tuosta toipuminen tosiaan ottaa varmaan aikansa!!
Varsinkin se henkinen puoli...
Täällä kannattaa näin alkuunsa purkaa mieltä, tää virtuaaliperhe kyllä
pitää huolen omistaan!!!
Nyt parantelet itseäsi ja katsokkin että saat tarpeeksi lepoa!!! Käsky!!![:)]
Voimia!!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top