Täällä kans sama, kun hanskilla.. Yksikään työkaveri ei oo pitänyt minkäänlaista yhteyttä, eipä mulla paljoa kavereita muuten olekaan, niistäkin vaan yksi silloin tällöin joutaa, kun sillä synty keväällä vauva ja se vetelee kissanristiäisissä sun muissa kinkereissä 24/7 sen vauvan kanssa.. Mutta mun isä sitten hoitaakin ton tenttaamisen. Tuntuu et joka päivä tulee viesti et mitä kuuluu, miten menee??? Joko synnytys lähenee? (no ei, ku menee vaan kaukasemmaks) Onko kuuma, ompa kelejä pidellyt, huh hellettä... Argh. No mut hyvää se vaan tarkoittaa.. Ei vaan oo mitään kerrottavaa kun tosiaan aikalailla nukun ja koitan sinnitellä helteellä, en tee mitään, en käy missään.. Ni eipä tässä kuulumisia ole.
Mut nyt pari viikkoa on ollut sellasia, ettei oo ees kiinnostanut nähdä ketään. Ihmistenilmoillakin vaan vituttaa kaikkien säälivät katseet, kun ne tajuaa, että jollain voi olla vielä tukalampaa kuin niillä. Tekee välillä mieli alkaa tiuskimaan että mistä sä mitään tiedät, pidä säälis saatana
Ni joo, oon vetäytynyt kuoreen.. Tosin oon ollut kuoressa mieheltäni jonkin aikaa, nyt se taas alkaa helpottaa.. Kummallista.
Eilen sitten alkoi joku megalomaaninen turvotus, jalkapöydät ihan hyytelölöllöö,kädet kipeet ja turvonneet ja tänää herätessä naamakin oli ihan löllö.. Naaman turvotus meni tosin ohi.. Inhottavaa. Varmaan menee tätä tahtia 30 kiloo rikki kun tää turvotus otti tälläsen käänteen. No istutaan sitten synnytyksen jälkeen pissalla 24/7
HUI ihan ku ois tullu kipee supistus! Tai sellai semikipee! (ihan salee vaan maha meni sekasin ja vessassakäynti auttaa, mut nyt ainakin fiilistelen, TULIS JO)