Tänään 35+6 eli reilun viikon päästä ois täysaikanen. Sais mun puolesta sitte jo tulla. Alan olla aika hemmetin tympiintyny tähän oloon. Siis kaikin puolin. Maha painaa ja on edessä koko ajan. Alavatsaa jomottelee, supistuksia tulee edelleen aika harvakseltaan, mutta neki on öisin yleensä kipeitä. Viime yönä en muistaaseni ainakaan heränny kertakaan supistukseen, mutta sitä edellisenä kyllä. Lonkat juilii. Peräpukamat haittaa. Vatsalihaksia vihloo, etenki yöllä ku kääntää kylkeä. Ja luulin päässeeni jo liitoskivuista, ni nyt on useamman päivän ollu käytännössä jatkuva vihlonta/pakotus/kipu jalkovälissä just tuolla emättimen seudulla.
Niin ja nenä menee heti tukkoon, ku laittaa illalla maate, joten kuola valuu ja pitää vähän väliä vaihtaa tyynyn kohtaa, ku kastuu. Aamusta sit alkaa räkä valumaan ihan holvaamalla.
Pari päivää juhannuksen jälkeen on menny ihan pötköillessä, on vaan niin väsyttäny ja laiskottanu. Muutenki päivätirsat on alkanu tulla rutiiniksi, vaikka normisti mun ei niitä kestä nukkua ilman, että yöunet kärsii. Mutta nyt unta kyllä riittää, vaikkei hirveesti päivän aikana touhuaiskaan. Poden välillä huonoa omaatuntoa, ku vaan makaa sohvalla, mutta yritän stempata itteä, että hyvä se on nyt levähdellä ja kerätä voimia. Ja vauvan syntymän jälkeen nukkumisesta tulee harvinaista luksusta. Vaikka meilläki esikoinen oli heti tosi hyvä nukkuun, ni jostain kumman syystä juuri silloin, ku sitä päätti, että nyt mäki otan päikkärit, ku vauva nukkuu, ni sillon se hoksaa nukkua levottomasti tai herätä ihan virkeänä.
Nyt söin tuossa hyvän aamiaisen ja päätin, että tänään meen pihalle hetkeksi tekeen tuota liuskekivi patiota ja sitte käyn kaupassa. Ihan vaan senki takia, että jos se vähän ärsyttäs tuota kohdunsuuta...
Sent from my GT-P5100 using Vau Foorumi mobile app