Oireista

täällä kans on jo pari viikkoa ollu lähes normaali olo. ainut oikeestaan "vaiva" ja se e tietää olevansa raskaana on ihan kauheen paha maku suussa koko ajan!! ihan sama mitä syö.. sitte on pakko syödä purkkaa koko ajan! onko muilla?
 
Nuolasin ennenku tipahti..Tää päivä oksennettu..eilis iltana alkoi taas etova olo..koko keho ollut koetuksella muuton takia ja väsymys painaa niin et itkettää...
 
Mä viel oksentelen silloin tällöin. Eilen kun illlalla söin, tuli ihan hirveen huono olo että muutaman lusikallisen jälkeen piti lopettaa..
 
"Onneksi" en ole ainoa joka voi pahoin. Mulla alkoi nämä olot tässä raskaudessa paljon myöhemmin, kuin edellisessä ja ehdin jo kuvitella että säästyin kokonaan oksentelulta. Ja pah! Eikä loppua näy, vaikka viikkoja jo 13+2. Eikä se oksentaminen edes helpota oloa. Nytkin istun ruoka edessäni lautasella, mutta ei toivoakaan, että saisi syötyä, kun että niin vietävästi.
 
Veit sanat suustani TheRoad! Mulla kans alko tää pahoinvointi sen verran myöhemmin, että ehdin jo kuvitella, ettei sitä tule ollenkaan. Mutta sitten ku tää alko, niin eipä ole loppua näkynyt ja nyt jo rv 14 + jotain... Hartaasti toivon, että tää pian päättyisi. Ois jo kiva saada takaisin se oma pirteä ja energinen hyvä olo.
 
Tänään ei sitten edes kilpirauhaslääkkeet pysyneet sisällä. Samantien tuli oksu, kun olin saanut nielaistua. Ei ollenkaan hyvä juttu! :'(
 
Minulle tuo tablettien ottaminen tuottaa ongelmia myös. Melkein joka kerta kun olen ottanut vitamiinit, tulee oksennus. Eli meikäläinen ei ole pahemmin vitamiineja syönyt parin kuukauden aikana...
 
Mun olis vaan pakko saada noi lääkkeet syötyä ja pysymään sisällä, niin että ehtii vaikuttaakin. Sitten vielä se, kun ne pitäisi ottaa aamulla tyhjään vatsaan ja olla puol tuntia syömättä sen jälkeen. Ei onnistu, oon sitten koittanut syödä/juoda jotain missä ei olisi maitoa tms mitkä enemmän haittaa imeytymistä. Vaikeeta on.
 
Tsemppiä, TheRoad! Toivottavasti olo pian helpottaa ja napit pysyy sisällä. Pystyisitkö ottamaan joskus aamuyöstä ne, jos oksu tulis vähemmän herkästi?
 
Oon koittanut sitäkin, mutta ei ole apua siitä kun yrjö lentää tarvittaessa vaikka keskellä yötä :confused: Ja se paha olokaan ei katso kelloa, pari viikkoa sitten oli vielä ihan koko päivän kestävää. Nyt jo vähän helpompi tilanne, mutta oksupoksu valitettavasti vieläkin varjostaa fiiliksiä monena päivänä... Viikko vielä siihen, kun viime raskaudessa loppui tämä tuska. Saapa nähdä miten menee tällä kertaa. Tsemppiä kaikille oireiden kanssa tuskailijoille!
 
Huh, mä oon kyllä päässyt niin helpolla kun lukee teidän monien oksuoloista.
 
Kun luen muiden oireista niin voin vain olla kiitollinen omasta vähäoireisuudesta, vaikka se aluksi tosi paljon huolta aiheuttikin. En ole oksentanut kertaakaan, mutta viikoilla 7-8 ja 10-12 oli sellaista ällötystä, joka kylläkin oli aika voimakasta välillä. Nyt ällötys on kadonnut melkein täysin, mutta vielä tuntuu välillä, eteenkin jos on ollut kauan syömättä. Väsymys ei ole kuitenkaan hävinnyt. En tiedä johtuuko pimeydestä vai raskaudesta, mutta väsyttää tosi paljon. Muutenkin on sellainen olo, että haluaisi vain olla kotona omassa sängyssä ja lukea kirjaa.

Mielialan vaihteluja on sen sijaan ollut. Sunnuntaina olin ajatellut tehdä pannaria ja huomasin sitten, että jauhot olivatkin loppu. Tulin tästä jotenkin niin vihaiseksi, että teki mieli heittää koko ruokakaapin sisus lattiaan. Vihastutti tosi paljon myös se, ettei mies heti juossut paikalle päivittelemään asiaa. :mad: No, hetken asiaa voivoteltuani mies sitten tarjoutui menemään kauppaan ostamaan jauhoja ja itse rauhoituin sillä aikaa. Jälkeenpäin kyllä selitin miehelleni, että tämä oli taas tällainen hormoonikohtaus. Vähän käy kyllä sääliksi miestäni, myöhemmin samana iltana sain itkukohtauksen miettiessäni vanhoja juttuja. :rolleyes:
 
Rondine, mulla sama tilanne. Tosi vähän oireita, mutta mielialan vaihteluja on ollut, etenkin jos olen nukkunut huonosti. Mulla ilmenee masentuneisuutena ja itkuna, mutta saan sen joten kuten hallittua kun tiedostan asian. On entuudestaan tuttu pms-oire. Pelkään jo baby bluesiä :P
 
16 + 4
Alku raskaus ollut helppo, mutta taas
selkä niin niin jumissa, aamulla kirosin ko mikäki ko könkkäsin sängystä vessaan.
Issias sitten vaivaa pahemman kerran.
Onneksi olin ottanut pojalle tän päivän vapaata, ittelläkin siis vapaa, ni ei tarvinnut kiirehtiä minnekkään..
Eilinen imurointi ja maton pesu elikoitten jäljiltä oli siis liikaa, nyt sitte mietinki miten mä pärjään yksin,
ja kauan pystyn käymään enään koulua jos tää menee selän kanssa jo näin vaikeeksi..

Päivä lenkki jo hiukkasen valkoisessa luonnossa, meren rannassa kauniissa kelissä teki ihmeitä,
Alkuun askeleet sattuivat, mutta kun selkä lämpesi tai pakara niin jo helpotti askel.
Sain tyhjennettyä astian pesukoneenkin ja tehtyä ruuan liki 2h ulkoilun jälkeen..
Uskalsin vasta nyt istahtaa hetkeksi..
Hommia mitä pitäisi tehdä koneella, mutta kroppa huutaa taas liikkeelle ettei jää jumiin..

Onneksi teen niin niiin vajaata viikkoa.
2 päivää tällä viikolla. (ens viikko liki täynnä)
Yksin en vaan jaksaisi 40 tunnin viikkoja, pojanhoitoa, eläimiä + lenkkejä,
ruuan laittoja ja kotihommia..
Ehei,, ei mitenkään.

Että pitääkin nyt alkaa kropan pettämään jo..
Tosin toivon et ko tää on jo toka aalto näitten särkyjen kanssa,
et tää menis kanssa ohi niinko viimeksikin. Toivoa siis on!!

Painoa ei juurikaan oo tullut lisää, 2 viikkoa sitten mentiin viel lähtöpainoon miinuksella.
Pieni on todella touhukas, ja ilmeisemmin paukuttaa tuonne jonnekkin taakse ja saa paikat kipäksi..
Liika painoa en todellakaan halua, en varsinkaan näitten särkyjen seuraksi.
 
Mielialojen vaitelut on ollut rankkoja viimesien 3 viikon aikana,
Mut kellä tahansa ko tajuaa jäävänsä yksin, ja tilanteeseen nähden kokosin itteni henkisesti hyvinkin nopeasti.
Tästä kiitos ihanille työntekijöille jotka ovat jaksaneet auttaa, pojalle joka on ollut reipas, ja lasten isille joka tajusi tilanteensa nopeaan, ja koittaa taas kohdella mua ku kukkaa kämmenellä, vaikka ainakin nyt asumme erillään.
 
Mulla myös iskias välillä pottuilee ihan urakalla. Välillä menee päiviä ettei mitään.

Ihanaa Jaica että sulla on apujoukkoja.
 
Tänään iltapäivällä oli kyllä ihan järkkyä noiden mielialojen kanssa. Ei tarvinnu ees taphtua mitään, pillitin silti. Onneksi on lauantai...
Eka herkistyminen tapahtui kun kävin Kampissa vauvaliikkeessä ja hypistelin vauvasukkia. Tuntuu hullulta että puolen vuoden päästä minäkin kiroan sitä yhtä kadonnutta sukkaa tms.
 
Tervetuloa pillipiiparien kerhoon Käpynen. :grin
Mä oon eilen ja tänä aamuna itkenyt suunnilleen lenkkarimainoksille.
 
Minulla oli eilen aivan kauhea päivä. Aamusta asti oli päänsärky, mutta jouduin kuitenkin sitten tekemään hommia tietokoneella noin tunnin. Sen aikana ärsytys ja kiukku vain kasvoi kasvamistaan, koska tietokone temppuili jne. Mieheni istui samaan aikaan omalla koneella pelaamassa, mikä ärsytti taas vielä enemmän, koska olisin halunnut, että hän olisi heti tullut auttamaan ja lohduttamaan, kun välillä valitin kurjuuttani. No, kun olin saanut homman hoidettua, menin sänkyyn makaamaan kylmäpakkaus kasvoillani. Siinä maatessani teki koko ajan niin mieli sanoa jotain miehelleni, jotta hänelle tulisi huono omatunto siitä, ettei hän ollut paapomassa minua. Ymmärsin kuitenkin oman lapsellisuuteni ja aloin epäilemään hormoneja mielipahastani. Pystyin siis malttamaan mieleni. Lopulta päätin mennä suihkuun rauhoittumaan, mikä onnistuikin. Suihkusta tullessa tuntui taas paremmalta. Mutta sitten jostain syystä taas tulin vihaiseksi ja menin sanomaan tosi pahasti miehelleni. Hän sitten pahoitti mielensä oikein kunnolla. Kaduin aivan heti mitä olin sanonut ja pyysin anteeksi, mutta eihän sitä noin vain saanut pois pyyhittyä. Mieheni alkoi jopa itkemään ja minusta tuntui aivan kauhealta. :sad001 No, itkettiin sitten molemmat ja selvitettiin asiaa loppuilta.

Miten ihmeessä tässä nyt taas näin kävi? Olin koko ajan niin päättäväinen siitä, etten käyttäydy huonosti, vaikka kuinka tuntuisi pahalta. Kaipa tästä nyt pitää vain ottaa opiksi. Ja varmaan on aika tavallista, että tällaista tapahtuu raskauden hormonimyrskyissä.

En yhtään pidä siitä, millainen olen nyt raskaana. Valitan ja ruikutan koko ajan. Olen tosi usein tyytymätön pienistä asioista. Haluaisin koko ajan, että mieheni olisi paapomassa minua ja tulen vihaiseksi, kun hän ei sitä tee. En minä ole oikeasti tällainen. :sad001
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top