Oireet

[Auringonkukkanen]

Mulla on sama homma yöunien kanssa! Parina viime yönä olen valvonut usean tunnin 12-03 välillä ja vaikka olen vaan silmät kiinni sängyssä (en nouse ylös saati katsele puhelinta) niin uni ei vaan tule. Onneksi hormonit on hoitaneet homman niin, ettei päivällä väsytä. Illalla alkaa koomaus klo 20 aikaan.

Mulla ollut nyt viikon tätä samaa! Ihmeellistä, miten pirteä sitä voikaan päivisin olla niin pienellä unimäärällä

 

[TäpinäTyyppi]

Onpa ihanaa lukea kuinka muillakin on ollut samaa vaihtelevaa tilannetta oireiden kanssa. Viime viikolla tuntu olevan kaikkia mahdollisia oireita ja nyt vaan rinnat vähän aikana. Mutta oura on kans ollut hyvä, kun siitä näkee että lämmöt ja leposykkeet on korkeella, eli kyllä siellä kropassa jotain tapahtuu

 

[Toinenkierros]

Tämäkin aamupäivä meni oksetusta nieleskellessä, oon saanut jotenkin pidettyä hissin alhaalla mutta jos vaan antaisin periksi niin laatta lentäisi. Eli otanpa lääkkeen takaisin käyttöön.

Viime yönä en herännyt kuin pieneksi hetkeksi, oon ollut aivan uusi ihminen tänään Ja töitäkin vasta viikon päästä, ihanaa kun saa vähän paussia.

 

[Espresso]

Itsellä myös oireet vaihdelleet ja kiva lukea, että muilla on ollut samoja kokemuksia.

Itsellä etova olo tulee aaltoina ja lähinnä päivällä ja illalla, jos pitkä aika edellisestä syömisestä ja autossa on myös pahempana. Jos ei mene tämän pahemmaksi pärjään hyvin ilman lääkettä, mutta tarvittaessa otan sen kyllä käyttöön. Itsellä myös päivisin riittää energiaa, vaikka olisi vähemmän nukkunut yöllä ja välillä taas iskee hirveä väsymys keskellä päivää.

 

[Ranatar]

Onpa ihanaa lukea kuinka muillakin on ollut samaa vaihtelevaa tilannetta oireiden kanssa. Viime viikolla tuntu olevan kaikkia mahdollisia oireita ja nyt vaan rinnat vähän aikana. Mutta oura on kans ollut hyvä, kun siitä näkee että lämmöt ja leposykkeet on korkeella, eli kyllä siellä kropassa jotain tapahtuu

Niinpä - hyvä, että saa vertaistukea!
Oireettomuus on ihan normaalia myös, onneksi.

Muistan, kuinka jossain raskaudessa alun pahoinvoinnin helpotettua mulle tuli sellainen olo, että vauva on vain liuennut olemattomiin sisälläni. Se oli tosi voimakas ajatus ja oli vaikea olla uskomatta sitä, kun mahakaan ei ollut vielä kasvanut yhtään. Mutta siellä se pikkuinen kuitenkin edelleen oli ja kasvoi