Oireet
- Ketjun aloittaja Kirppu^
- Aloituspäivämäärä
ErykahB
Puuhakas puhuja
Hei muuten kaikki ummetuksesta kärsivät! Mulla oli ekassa raskaudessa ja se oli kamalaa! Silloinen ihana neuvolatäti ohjeisti syömään porkkanaraastetta (semmoista hienoksi ja mehukkaaksi raastettua) ummetuksen hoitoon. Olin jo aika liki kaikki konstit käyttänyt ja yllättäen toi auttoi silloin mulla heti. Sen jälkeen oon aina syönyt porkkanaraastetta jos maha meinaa ummelle mennä syystä tai toisesta.
Belle, minulla ainakin tulee pissavaivoja, jos pidän tukivyötä liian tiukalla. Ei se mikään korsetti ole.
Dootti, olen päiväkodissa töissä ja työasennot ovat vaihtelevia, lattiatasosta kiipeämiseen ja kaikkea siltä väliltä. Tukivyö ei estä mitään niistä.
Tietysti jos pärjää ilman, niin hieno homma. Tukivyön huono puoli kesällä on se, että eihän se viileä ole.
Dootti, olen päiväkodissa töissä ja työasennot ovat vaihtelevia, lattiatasosta kiipeämiseen ja kaikkea siltä väliltä. Tukivyö ei estä mitään niistä.
Tietysti jos pärjää ilman, niin hieno homma. Tukivyön huono puoli kesällä on se, että eihän se viileä ole.
http://www.kaksplus.fi/raskaus/odotusaika/odottajan-tukivyo-auttaa-lantion-selan-kipuihin/ Esim. tuolla on 2 fysioterapeuttia vastailleet tukivöihin liittyviin kysymyksiin.
"Mihin tukivyö ei sovellu?
Tukivyö ei sovellu kovin hyvin istumiseen. Se voi helposti painaa vatsaa liikaa."
Mutta hyvä jos kaikilla ei vyö paina liikaa vatsaa.
Ei kai sitä tukivyötä olekaan tarkoitus pitää liian tiukalla, kuten ei liian löysälläkään. Liikkeessä, jossa kokeilin tukivöitä, myyjä neuvoi kuinka ne laitetaan ja hänen mukaansa minun olisi kannattanut ostaa S-koko. Ostin kuitenkin M-koon ja nyt mietin, oliko virhe ostaa isompi.
Tottahan sitä käyttäisi töissä, jos pystyisi ja se olisi suositeltavaa.
"Mihin tukivyö ei sovellu?
Tukivyö ei sovellu kovin hyvin istumiseen. Se voi helposti painaa vatsaa liikaa."
Mutta hyvä jos kaikilla ei vyö paina liikaa vatsaa.
Ei kai sitä tukivyötä olekaan tarkoitus pitää liian tiukalla, kuten ei liian löysälläkään. Liikkeessä, jossa kokeilin tukivöitä, myyjä neuvoi kuinka ne laitetaan ja hänen mukaansa minun olisi kannattanut ostaa S-koko. Ostin kuitenkin M-koon ja nyt mietin, oliko virhe ostaa isompi.
Tottahan sitä käyttäisi töissä, jos pystyisi ja se olisi suositeltavaa.
Minulla, nukun aina päiväunet piiitkien yöunien lisäksi. En jaksa tehdä kotitöitä. Töissäkään en pysty olemaan.
Rv 18+5
MrsPiggy
Oman äänensä löytänyt
Isot tsemppihalit kaikille jotka kärsii totaalisesta väsymyksestä 
Mä niin tiedän miltä se tuntuu. Täällä on myös ollut ihan voipunut olo. Mulla on ollut plussasta asti niin paha raskausahdistus ja alkava masennus, että päivät on menneet sängyssä itkien ja torkkuen vuoron perään. Samalla kun tässä vielä tapahtui perheessä vaikea sairastuminen ja lähipiirissä muutama muu raskas juttu, niin tuntui että taivas putosi kerralla niskaan. Onneksi pääsin neuvolan kautta hyvälle terapeutille ja nyt jo pari viikkoa on mennyt hiukan paremmin ja elämä alkaa näyttää taas ihan valoisalta. Pääasia ettei joutuisi aloittamaan mitään lääkitystä.
Just toi ruoanlaitto on ollut se kaikista rankin kotiaskare. Se, että saa itsensä kauppaan ja sitten vielä se, että keksii mitä laittaisi kun mitään ei tee mieli ja voimat ihan finaalissa. Meillä syötiin pahimmat ajat pelkkiä valmiskeittoja ja riisipiirakoita kunnes mies ymmärsi että mä todella tarvitsen nyt hänen apuaan.
Mä niin tiedän miltä se tuntuu. Täällä on myös ollut ihan voipunut olo. Mulla on ollut plussasta asti niin paha raskausahdistus ja alkava masennus, että päivät on menneet sängyssä itkien ja torkkuen vuoron perään. Samalla kun tässä vielä tapahtui perheessä vaikea sairastuminen ja lähipiirissä muutama muu raskas juttu, niin tuntui että taivas putosi kerralla niskaan. Onneksi pääsin neuvolan kautta hyvälle terapeutille ja nyt jo pari viikkoa on mennyt hiukan paremmin ja elämä alkaa näyttää taas ihan valoisalta. Pääasia ettei joutuisi aloittamaan mitään lääkitystä.
Just toi ruoanlaitto on ollut se kaikista rankin kotiaskare. Se, että saa itsensä kauppaan ja sitten vielä se, että keksii mitä laittaisi kun mitään ei tee mieli ja voimat ihan finaalissa. Meillä syötiin pahimmat ajat pelkkiä valmiskeittoja ja riisipiirakoita kunnes mies ymmärsi että mä todella tarvitsen nyt hänen apuaan.
Katjusha
Kunnioitettu kommentaattori
Tsemppiä tytöt jaksamisen kanssa! Kuulostaa rankalta. Kun muistais vaan pitää oman vaatimustason alhaalla ettei syyllisyys paina vielä jaksamista vielä alemmas. Puolisoiden pitää olla tukena, tää voi olla toisille todella rankkaa. Tuo ruokahuolto on kyllä tärkeä osa-alue, koska sitä kautta voi omaa hyvinvointia joka päivä tukea.
Ilyana
Piirimestaruustason postaaja
Myös mun oli pyydettävä, että isäntä tekis ruokaa, kun oon vaan niin loppu ollut noiden parin työpäivän jälkeen. Selän kanssa oon nyt jotenkin pärjännyt, mutta jeesus, miten kipeät jalat on olleet työpäivän jälkeen! 
Ja jos erehdyn töistä kotiin tullesaa istumaan/makaamaan hetkeksi, niin en meinaa päästä enää ylös, kun selkä vetää viimeistään siinä vaiheesaa jökkiin. Kävely näyttää tällä hetkellä lähinnä siltä, että olisin viimeisilläni raskaana tai juuri synnyttänyt sata vuotias..
Päästiin mun lempiaiheeseen eli ruokaan! (Toissapäivänä en jaksanut tehdä mitää, niin vetelin puol kiloa kirsikoita, 5 luumua ja pari nektariinia päivälliseksi..) Mä tykkään tehdä kaikkia perinteisiä ruokia (tilliliha, kanaviillokki jne.), jotka hautuu useamman tunnin, mutta joita tekee mielellään vaikka kymmenen litraa kerrallaan ja pakastaa. Muita suosikkeja on myös ihan niinkin perinteiset setit kuin uudet perunat, kananmunakastike ja vaikka lohipyörykät/kalapuikot (joo-o, kiireisen arjen/väsyneen mamman pelastus on käyttää osa komponenteista eineksinä, hyvä soosi kun pelastaa paljon ja antaa anteeksi pienen oikomisen..), makaronilaatikko, kinkkukiusaus, erilaiset ruokaisat salaatit (tonnikala, pasta/pottu, kananmuna, raejuusto jne.), kaalilaatikko, jauheliha-peltipiirakka tai ihan vaan paahdetut potut (raakoja perunoita sopiviksi paloiksi uunipellille, oliiviöljy, suola ja pippuri - paahtaminen uunissa parissa sadassa asteesaa) ja lihamureke kermaisella pippurikastikkeella.
Vähän "trendikkäämpiä" vaihtoehtoja vois olla tortillat (voisin elää näillä: jauheliha/broisku, feta, salsa, tsatsiki, salsa, tomaatti, punasipuli, kurkku jne.), quesadillat (tortillalettujen väliin pirusti juustoa ja paisto pannulla, lisäkkeeksi guacamolea, smetanaa/creme fraissea, tomaatti-sipulisalaattia ja mangochutneyta - nää uppoaa myös lapsiin kuin kuuma veitsi voihin!), broiskupasta, ylikypsä possunkylki, bbq-kastike ja coleslaw tai vaikka ihan peltipizza.
Jostain syystä mieleen nousi myös klassiset lämpimät voileivät - ruisleipää, ketsuppia/salsaa, valkosipulia, tonnikalaa ja paljon juustoa, uunista pois oton jälkeen pinnalle vähän vielä oreganoa ja oliiviöljyä. Tai sitten hyödyntää niitä kaupan vakuumiin pakattuja patonkeja ja täyttää sellaisen esim. tomaattisella jauhelihakastiikkeella ja kuorruttaa koko komeuden juustolla.. nam!
Lähtiköhän tää mun touhu jo vähän lapasesta..? Mä vaan rakastan ruokaa ja harmittaa, kun ei ehdi itse laittamaan sitä niin usein kuin haluaisi. Mä olen myös sitä mieltä, että perheen on syytä edes kerran päivässä istua yhdessä alas ruokapöydän ääreen ja oikeasti OLLA hetki yhdessä sekä nauttia ruoasta.
Ja yks mun omia lempiruokia on valmis hernekeitto, johon on laitettu niin paljon väkevää ja makeaa sinappia, että sen voi syödä vaikka haarukalla..
Toivottavasti oli edes vähän apua ideoista! Kerron toki mielelläni lisää. Niin ja hauskaa juhannusta, meitsillä on vielä pari päivää duunia edessä ennen maanantain rakenneultraa..
Ja pakko vielä sanoa, että parasta kesäruokaa ikinä on uudet potut ja itsetehty tsatsiki/guacamole - eikä tarvii välttämättä kylkeen mitään muuta. No, ehkä jonkun feta tms. salaatin..
Ja jos erehdyn töistä kotiin tullesaa istumaan/makaamaan hetkeksi, niin en meinaa päästä enää ylös, kun selkä vetää viimeistään siinä vaiheesaa jökkiin. Kävely näyttää tällä hetkellä lähinnä siltä, että olisin viimeisilläni raskaana tai juuri synnyttänyt sata vuotias..Päästiin mun lempiaiheeseen eli ruokaan! (Toissapäivänä en jaksanut tehdä mitää, niin vetelin puol kiloa kirsikoita, 5 luumua ja pari nektariinia päivälliseksi..) Mä tykkään tehdä kaikkia perinteisiä ruokia (tilliliha, kanaviillokki jne.), jotka hautuu useamman tunnin, mutta joita tekee mielellään vaikka kymmenen litraa kerrallaan ja pakastaa. Muita suosikkeja on myös ihan niinkin perinteiset setit kuin uudet perunat, kananmunakastike ja vaikka lohipyörykät/kalapuikot (joo-o, kiireisen arjen/väsyneen mamman pelastus on käyttää osa komponenteista eineksinä, hyvä soosi kun pelastaa paljon ja antaa anteeksi pienen oikomisen..), makaronilaatikko, kinkkukiusaus, erilaiset ruokaisat salaatit (tonnikala, pasta/pottu, kananmuna, raejuusto jne.), kaalilaatikko, jauheliha-peltipiirakka tai ihan vaan paahdetut potut (raakoja perunoita sopiviksi paloiksi uunipellille, oliiviöljy, suola ja pippuri - paahtaminen uunissa parissa sadassa asteesaa) ja lihamureke kermaisella pippurikastikkeella.
Vähän "trendikkäämpiä" vaihtoehtoja vois olla tortillat (voisin elää näillä: jauheliha/broisku, feta, salsa, tsatsiki, salsa, tomaatti, punasipuli, kurkku jne.), quesadillat (tortillalettujen väliin pirusti juustoa ja paisto pannulla, lisäkkeeksi guacamolea, smetanaa/creme fraissea, tomaatti-sipulisalaattia ja mangochutneyta - nää uppoaa myös lapsiin kuin kuuma veitsi voihin!), broiskupasta, ylikypsä possunkylki, bbq-kastike ja coleslaw tai vaikka ihan peltipizza.
Jostain syystä mieleen nousi myös klassiset lämpimät voileivät - ruisleipää, ketsuppia/salsaa, valkosipulia, tonnikalaa ja paljon juustoa, uunista pois oton jälkeen pinnalle vähän vielä oreganoa ja oliiviöljyä. Tai sitten hyödyntää niitä kaupan vakuumiin pakattuja patonkeja ja täyttää sellaisen esim. tomaattisella jauhelihakastiikkeella ja kuorruttaa koko komeuden juustolla.. nam!
Lähtiköhän tää mun touhu jo vähän lapasesta..? Mä vaan rakastan ruokaa ja harmittaa, kun ei ehdi itse laittamaan sitä niin usein kuin haluaisi. Mä olen myös sitä mieltä, että perheen on syytä edes kerran päivässä istua yhdessä alas ruokapöydän ääreen ja oikeasti OLLA hetki yhdessä sekä nauttia ruoasta.
Ja yks mun omia lempiruokia on valmis hernekeitto, johon on laitettu niin paljon väkevää ja makeaa sinappia, että sen voi syödä vaikka haarukalla..
Toivottavasti oli edes vähän apua ideoista! Kerron toki mielelläni lisää. Niin ja hauskaa juhannusta, meitsillä on vielä pari päivää duunia edessä ennen maanantain rakenneultraa..
Ja pakko vielä sanoa, että parasta kesäruokaa ikinä on uudet potut ja itsetehty tsatsiki/guacamole - eikä tarvii välttämättä kylkeen mitään muuta. No, ehkä jonkun feta tms. salaatin..
ellami
Sanaisen arkkunsa ammentaja
MrsPiggy
Mitenkä sen nyt sanoisi. Ei todellakaan ole kiva sinun tilanne, mutta voi iso kiitos että kerroit sen täällä.
Olen nimittäin miettinyt kirjoittaisinko tänne aiheesta raskausmasennus/ahdistus jne.
Minulla myös
Se hiipi hiljaa luokse. Tällä viikolla ollu tosi vaikeaa. Lapset on olleet isovanhempien kans mökillä ja isällään. Minä "sain" melkein rauhassa romahtaa. Itkettää. Makaisin vaan sängyssä. Mies pakotti puoliväkisin mut ulos. En tajua miten tähän on tultu. Miksi minä. Missä on se minä, joka olin alkuvuodesta?
Hävettää olla töistä pois. Mutta en vaan pysty siellä nyt olemaan.
Patisuhteen kriisistä puhumattakaan.
Ei mulla tullu mieleenkään että nyt raskaana tää uusiutuisi:/
Mun on niin vaikea hyväksyä tilannetta.
Nyt raskausaikana kerran oon saanut keskusteluapua.
Työterveys sivuutti asian täysin. Sairaslomaa sain terv.keskuksen lääkäriltä, joka näkee vuoden takaiset ym. kertomukset ja ottaa asian tosissaan. Sain lähetteen aikuispsykiatrian avohuollon paikkaan. Sieltä oon odotellu yhteydenottoa.
Jätin viime vuonna ikään kuin kesken sen hoidon.
Mutta, onnen hetkiä koen kun masuvauva liikkuu tuntuvasti ja kun makaan selällään, hän hakeutuu aina oikealle puolelle :) hassua.
Mitenkä sen nyt sanoisi. Ei todellakaan ole kiva sinun tilanne, mutta voi iso kiitos että kerroit sen täällä.
Olen nimittäin miettinyt kirjoittaisinko tänne aiheesta raskausmasennus/ahdistus jne.
Minulla myös
Se hiipi hiljaa luokse. Tällä viikolla ollu tosi vaikeaa. Lapset on olleet isovanhempien kans mökillä ja isällään. Minä "sain" melkein rauhassa romahtaa. Itkettää. Makaisin vaan sängyssä. Mies pakotti puoliväkisin mut ulos. En tajua miten tähän on tultu. Miksi minä. Missä on se minä, joka olin alkuvuodesta?
Hävettää olla töistä pois. Mutta en vaan pysty siellä nyt olemaan.
Patisuhteen kriisistä puhumattakaan.
Ei mulla tullu mieleenkään että nyt raskaana tää uusiutuisi:/
Mun on niin vaikea hyväksyä tilannetta.
Nyt raskausaikana kerran oon saanut keskusteluapua.
Työterveys sivuutti asian täysin. Sairaslomaa sain terv.keskuksen lääkäriltä, joka näkee vuoden takaiset ym. kertomukset ja ottaa asian tosissaan. Sain lähetteen aikuispsykiatrian avohuollon paikkaan. Sieltä oon odotellu yhteydenottoa.
Jätin viime vuonna ikään kuin kesken sen hoidon.
Mutta, onnen hetkiä koen kun masuvauva liikkuu tuntuvasti ja kun makaan selällään, hän hakeutuu aina oikealle puolelle :) hassua.
Täälläkin väsymys painaa. Tänäänkin otin melkein parin tunnin torkut että jaksoin ryhtyä ruuanlaittoon. Ummetuksesta ei vielä tietoakaan, pötsi vetää ihan päinvastaista settiä. Tuskanhien sekin saa pintaan.
Selkävaivoihin olen nyt pyrkinyt käymään ahkerammin lenkillä. Ajattelen että kipu lähtee liikkumisella. Tiedä sitten kuinka kieroutunut ajatustapa on. :D
Ja sitten tuo mielialan vaihtelu..huhhuh! Välillä leijun jossain euforiassa ja sitten romahdan rytinällä alas ja itken ja olen voimaton sängyn pohjalla. Ukollakin ollut kestämistä kun välillä olen tosi iloinen ja höpöttelen ja sitten taas kiukuttelen, itken ja masistelen. Tottakai pelkään, etten nousekaan enää joku kerta sieltä matalalennolta. Välillä iskee epätoivo, että miten ukkokulta jaksaa katella tämmöstä vuoristorataa.
Selkävaivoihin olen nyt pyrkinyt käymään ahkerammin lenkillä. Ajattelen että kipu lähtee liikkumisella. Tiedä sitten kuinka kieroutunut ajatustapa on. :D
Ja sitten tuo mielialan vaihtelu..huhhuh! Välillä leijun jossain euforiassa ja sitten romahdan rytinällä alas ja itken ja olen voimaton sängyn pohjalla. Ukollakin ollut kestämistä kun välillä olen tosi iloinen ja höpöttelen ja sitten taas kiukuttelen, itken ja masistelen. Tottakai pelkään, etten nousekaan enää joku kerta sieltä matalalennolta. Välillä iskee epätoivo, että miten ukkokulta jaksaa katella tämmöstä vuoristorataa.
Täällä menossa 20+2 ja edelleen väsymys painaa. Nukun pitkiä yöunia, joiden päälle yleensä vielä ainakin yhdet 1,5h päikkärit. Mulla on myös allergia + sen väsyttävä vaikutus + allergialääkkeiden väsyttävä vaikutus ja toukokuusta asti jatkunut poskiontelotulehdus. Tunnen itseni tosi saamattomaksi, ja se harmittaa. En muista että ekasta raskaudesta olisin ollut näin väsynyt.
Katjusha
Kunnioitettu kommentaattori
Mulle tuli varmaankin kuivien nenälimakalvojen vuoksi virusperäinen keuhkoputkentulehdus kaksi viikkoa sitten. Se kun tuntu vähän alkavan helpottaa, niinkö enkö yöllä herännyt kiusalliseen "naamakipuun". Turha luulla, että olis ollut vaikka arat ikenet! Kävin varhain aamulla höyryhengittelemään, ja poskiontelotulehdushan se oli. Sain TK-lääkärin klo 9, ja hain apteekista kortisonisuihkeen. Penisilliinikuuri odottaa e-reseptillä, jos tämä ei ala mennä muutamassa päivässä ohi. Onpa tympeetä, mulla oli just loma to-ti ja tässähän tää on mennyt rykiessä ja niistäessä.
ellami
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Nyt melkein naurattaa. Yöllä ei. Itketti lähinnä. Nämä vaivat! Onko se ikä? Vai ihan vaan raskaus. Aiemmilla kerroilla olen ollut alle 30v. Nyt 33, syksyllä 34.
Yhdessäkään aiemmassa raskaudessa en muista olleen näin hurjaa "painon tunnetta"/turvotusta jaloissa. Osittain jalkasäryn takia valvoin yöllä, taas. Pitkään ei voi pitää jalkoja ylhäällä kun selällään tulee muuten huono olo. Ja alaselkää koski ajoittain, supistuksia..?
En syö rasvaista, suolaista ruokaa tms. Juon vettä. Päivittäin liikun kävellen edes vähän. Kovin rankasti en pysty koska supistuksia tulee rasituksessa nykyään :/
On kai se mentävä ostaa tukisukat? Hyh. Kesällä en käyttäs mielellää mitää sukkia.
Mietin yöllä et mitä nauttimisen aihetta mä keksin tästä raskaudesta? Muuta kun masuvauvan liikkeet.
Semmosta 19+0 !
Yhdessäkään aiemmassa raskaudessa en muista olleen näin hurjaa "painon tunnetta"/turvotusta jaloissa. Osittain jalkasäryn takia valvoin yöllä, taas. Pitkään ei voi pitää jalkoja ylhäällä kun selällään tulee muuten huono olo. Ja alaselkää koski ajoittain, supistuksia..?
En syö rasvaista, suolaista ruokaa tms. Juon vettä. Päivittäin liikun kävellen edes vähän. Kovin rankasti en pysty koska supistuksia tulee rasituksessa nykyään :/
On kai se mentävä ostaa tukisukat? Hyh. Kesällä en käyttäs mielellää mitää sukkia.
Mietin yöllä et mitä nauttimisen aihetta mä keksin tästä raskaudesta? Muuta kun masuvauvan liikkeet.
Semmosta 19+0 !
Katjusha
Kunnioitettu kommentaattori
Ellami, joo eihän ne tukisukat ihan kesäkeleihin kuulu. Asiaan työn puolesta perehtyneenä paksummista (esim lentosukista) saa paremman tuen, vaikka tukipolvareita onkin saatavilla 20 ja 40 den myös. Sen kun keksisivät, että olis nätit tukisukkahousut, joissa ei oo control top! Mulla on varattuna Voguen 20 ja 40 den tukisukkikset tuolla päiviin, kun on seisomista ja mä toivon, että ne vielä jonkun aikaa mahtuu pömppiksen ympäri :)!!