Oireet

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Graisu
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mä pelkäsin esikoista odottaessa, et mistä tietää millon pitää lähtee sairaalaan.. Mut kyllä sen tietää. :D Vaikka ei vedet mennykää. :)
 
Pohdin tuossa yön unettomia tunteina niitä kanssasisaria kenellä täällä myös maha poksuu, että kommentoikaahan sitten kun vauva on syntynyt käynnistyikö synnytys vesien menolla. En tiedä onko sillä mitään yhteyttä mutta mulla myös ekassa raskaudessa poksui maha ja rv39+0 meni ihan ilman mitään tuntemuksia/varoitusta lapsivedet. :)
 
Mulla poksui edellisessäkin raskaudessa ja vedet meni vasta kun kalvot puhkaistiin synnytyksessä. :)
 
Mulla ei oo poksunut esikoista odottaessa ja vedet meni kotona.
Nytkään ei oo poksunut, jos niillä siis tarkoitetaan niit jotain "poksumisääniä"!?
 
Niin näitä naksahduksia?

Esikoista odottaessa ei naksunut ja synnytyksen alku oli vähän epäselvä itsellekin :D
Lapsivettä tihkui noin vuorokauden ajan ennen lapsen syntymää. Pieniä supistuksia tuli vasta edellisenä iltana ja voimistuivat hiljalleen yön aikana.

Nyt olisi mukavaa, kun alkaisi konkreettisemmin, ettei tarvitsisi pohtia "no käynkö näytillä vai lähdenkö takaisin kotiin" ;)
 
Kahdessa edellisessä raskaudessa ei ole poksunut. Kummallakin kerralla vedet meni vasta kun kalvot puhkaistiin ja lapsen pääkin oli jo osittain ulkona.

Tässä raskaudessa kuulin tänään ensimmäisen kerran naksumista tai pientä poksahtelua. Ensimmäisen kerran aamupäivällä, sitten puolilta päivin ja viimeisen kerran iltapäivällä.
Saapi nähdä miten synnytys tällä kertaa etenee :shy:
 
Okei, no en oo kyl kuullu mitään ääniä omasta masusta nyt enkä edellisellä kerralla :grin Ja viimeks siis kyl lorahti kahes erässä melkeen peräkkäin, ensin makkarin lattialle ja sitten loput vessan lattialle kun sinne kerkesin:p
Ihan kivahan kun ne meni vaik ei mua kyl haittais vaik menis vasta sairaalassa.
 
Mulla kun meni vedet kuulu sellainen kova naps ääni mahasta ja arvasin heti että mitä tapahtui:D ja tuntu kiinnosti vesi-ilmapallo olisi puhjennut mahassa. Mitään muita napsumisia tms ei ole kyllä koskaan mahasta kuulunut.
 
Tuleeko kellekään muulle sellasia outoja oloja, että välillä tuntuu, kuin vatsaan lisättäis yhtäkkiä monta kiloa kiviä.

Ei siis ole painontunnetta alapäähän tmv, mutta välillä tuntuu kuin vatsa yhtäkkiä painaisi 5-10kg enemmän kuin painaa, yleensä siihen yhdistyy vähän sellanen outo huono olo. Ei oksennusolo, mutta kuitenkin selkeästi huono olo.

En tiedä kääntyykö vauva jotenkin outoon asentoon, painaako jotain hermoa tai isoa verisuonta, mutta ärsyttävää kuitenkin. Ei yleensä kestä hirveän kauan ja yritän painella vatsaa, että vauva vaihtais asentoa, ja joskus se auttaa. Vatsa ei tunnu ko. aikoina mitenkään erityisen pinkeältä ts ei oo harjoitussuppari, mutta tuntuu jotenkin tosi voimattomalta ja sellaselta, että ei meinaa saada henkeä, vaikka se painon tunne olis enemmän vaan vatsan kohdalla, ei mitenkään keuhkojen suuntaan.
 
No eipä mullakaan ole maha napsunut tai poksunut. Ei nyt eikä esikoisen aikaan. Vedet meni esikoisen aikaan ennen kun tuli yhtäkään kunnollista supistusta edes. Ja siis mulla se kävi niin, että lähdin aamuyöstä pissille ja kun olin nousemassa pöntöltä niin tuntui, että jotain tulee vielä ja sitten lorahti kunnolla. Eipä multa sitä sitten enempää oikeastaan lorissut kun vasta synnytyksessä. Silloin tuli vielä vähän. Mulla tosin th:n epäilyn mukaan oli melko vähän vettä jäljellä enää silloin.
 
Odette sanoi:
Tuleeko kellekään muulle sellasia outoja oloja, että välillä tuntuu, kuin vatsaan lisättäis yhtäkkiä monta kiloa kiviä.

Ei siis ole painontunnetta alapäähän tmv, mutta välillä tuntuu kuin vatsa yhtäkkiä painaisi 5-10kg enemmän kuin painaa, yleensä siihen yhdistyy vähän sellanen outo huono olo. Ei oksennusolo, mutta kuitenkin selkeästi huono olo.

En tiedä kääntyykö vauva jotenkin outoon asentoon, painaako jotain hermoa tai isoa verisuonta, mutta ärsyttävää kuitenkin. Ei yleensä kestä hirveän kauan ja yritän painella vatsaa, että vauva vaihtais asentoa, ja joskus se auttaa. Vatsa ei tunnu ko. aikoina mitenkään erityisen pinkeältä ts ei oo harjoitussuppari, mutta tuntuu jotenkin tosi voimattomalta ja sellaselta, että ei meinaa saada henkeä, vaikka se painon tunne olis enemmän vaan vatsan kohdalla, ei mitenkään keuhkojen suuntaan.
Click to expand...

Mulla tulee välillä harjoitussupistuksia, joiden aikana tuntuu yleisvointi tukalalta. Henkeä ahdistaa, kasvoja kuumottaa, tuntuu kuin verenpaine heittelisi. Alkuun en tajunnut niiden olevan supistuksia, mutta nyt osaan tunnustella oikeaa kohtaa mahasta, niin huomaan kuinka kohtu on supistunut.

Vauvan liikkumisen aiheuttamat sukkapuikkotuikkaukset vain pahenevat. :( Joka päivä tulee muutaman kerran puolisen tuntia kestävä möyrimishetki, jolloin saan kyllä hengitellä kunnolla.
 
Muokattu viimeksi:
Onks muilla niin et toiset yöt on ihan oireettomia ja saa hyvin nukkua ja toisina öinä sitten sattuu lonkkiin, selkään, mahaan,KAIKKIALLE?! :D tosi vaihtelevaa. Ainaki mulla. :P
 
Rosmariinaa, veit sanat suustani. Viime yö meni taas lonkka- ja polvikipujen kans. :( Mut onneks kaikki yöt ei ole samanlaisia.
 
Samaa täälläki :D Toissayö meni pyöriessä ko joka paikkaan sattu ja mikään ei ollu hyvä, sen lisäksi sai vissiin kolme vai neljä kertaa juosta vessassa yön aikana. Viime yönä taas ei mitään ongelmaa, aamuyöllä yhesti käyny vessassa ja tuli nukuttuaki vissiin tuohon lähemmäs kymmentä :D
 
Meninkö lie jossain ketjussa mainitsemaan, että liitoskipujen pahimmat ajat on tuntunu olleen ja menneen... no ihan yks kaks yllättäen eilen illalla alko tuntuun, ettei mulla vielä kai koskaan olis ollukkaan oikeasti kipeät paikat... häpyluun seudulla jatkuvaa jomotusta ja erilaisia vihlasuja ym. lonkissa ikävä tunne ku kyljellään pötkötti ja makuulta ylös pääsy oli lähestulkoon mahotonta. kävely sattu ym... enkä ollu ees mitään erikoista tehny koko päivänä. sitte tietenki vielä perus supistelut ja vauvan erilaiset liikkeet päälle. käsiä tunki alhaalla tosi ikävästi vaikka mihin ja jaloilla pitkin ylävatsaa. saa nähhä mikä on homman suunta, mutta hurraamista ei oo jos eiliset olot jää päälle...
 
Mulla on kaikkineen kipuineen alkanu aamut ja aamupäivät olee tosi huonoja. Koko keskivartalo kipeänä ihan ku kuumeessa tuntuu joka paikka kipeältä. ja nyt ilmeisesti iskenyt jonkinlainen shokki tuosta kasvukontrollin uutisista ja lyhytkasvuisuus-epäilystä.
Otan nyt puheeksi aika tabu-asian mut tuntuu niin raskaalle ku pyörii päässä ettei haluais vammaista tms lasta mut samalla niin vahva ajatus etten missään tapauksessa pienestä olis luopumassa <3 ei oo menettämisen pelkoa mutta vastaanottamisen pelkoa on! Mitä jos en jaksakkaa hoitaa pientä jos ilmenee esim liitännäissairauksia? Silti tietää et kyllä siitä selvitään. Mies ei oikein osaa tukea minua ku hän ajattelee että niin kauan kaikki on hyvin kunnes toisin todetaan. Ite oon enemmän kaikenlaiseen valmistautuvaa sorttia. Ja nyt tuntuu fyysisesti että vauvan "iso" pää painaa sikana tuolla mahassa vaikka se vastaa vasta rv40-41 vartalon kokoon nähden (35). Tieto lisää tuskaa, tällä kertaa fyysistä.. jos joku tietää jonkin keskustelun lähinnä vertaistuellisesti, saa vinkata. En ite oikeen löydä netistä muuta kuin ulkopuolisten kommentteja.
 
EkM89 minä ymmärrän sun fiiliksiä kyllä. Meillä tosin päädyttiin keskeytykseen kun oli niin pahat turvotukset pikkuisella ja oli kromosomivirhe. Tämä tosin todettiin jo nt-ultrassa. Tässä vaiheessa jos jotain löytyisi niin en voisi enää kuvitellakaan luopuvani pienestä, mutta varmasti olisi vaikeaa käsitellä asiaa. Voimia tilanteeseesi! Ei ole helppoa.
 
EkM89 sanoi:
Mulla on kaikkineen kipuineen alkanu aamut ja aamupäivät olee tosi huonoja. Koko keskivartalo kipeänä ihan ku kuumeessa tuntuu joka paikka kipeältä. ja nyt ilmeisesti iskenyt jonkinlainen shokki tuosta kasvukontrollin uutisista ja lyhytkasvuisuus-epäilystä.
Otan nyt puheeksi aika tabu-asian mut tuntuu niin raskaalle ku pyörii päässä ettei haluais vammaista tms lasta mut samalla niin vahva ajatus etten missään tapauksessa pienestä olis luopumassa <3 ei oo menettämisen pelkoa mutta vastaanottamisen pelkoa on! Mitä jos en jaksakkaa hoitaa pientä jos ilmenee esim liitännäissairauksia? Silti tietää et kyllä siitä selvitään. Mies ei oikein osaa tukea minua ku hän ajattelee että niin kauan kaikki on hyvin kunnes toisin todetaan. Ite oon enemmän kaikenlaiseen valmistautuvaa sorttia. Ja nyt tuntuu fyysisesti että vauvan "iso" pää painaa sikana tuolla mahassa vaikka se vastaa vasta rv40-41 vartalon kokoon nähden (35). Tieto lisää tuskaa, tällä kertaa fyysistä.. jos joku tietää jonkin keskustelun lähinnä vertaistuellisesti, saa vinkata. En ite oikeen löydä netistä muuta kuin ulkopuolisten kommentteja.
Click to expand...


Leijonaemojen kautta löytyy paljon vertaistukea eri diagnooseihin ❤️
Suosittelen liittymään mukaan mahdollisimman pian.
 
Kannatan kans vertaistukea, muutama ystävä on mukana Leijonaemoissa ja sitten omissa ryhmissään. Olen itse mukana yhdessä FB-vertaisryhmässä, koska sinne sai liittyä myös perheen läheiset (siis ne, jotka vanhemmat laskevat osaksi ns laajennettua perhettä). On todella hyvä tukifoorumi ja ollut ystävilleni supertärkeä. Saa paljon sellaista tietoa, jota ns virallisia kanavia varten ei välttämättä tule, toisaalta monia omia pelkoja voi hälventää, kun kuulee muiden tilanteista.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top