Oireet

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Graisu
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Joo kiitos vinkistä! Mäkin koitan käydä nyt jo heti kun siltä tuntuu. :)
Vähän jännään sitä aikaa kun vauva potkii ihan kunnolla ja potkaisee just rakkoa kohti :D (Tällä mua on peloteltu)
 
Monsterii, mua jopa pelottaa tuo tunteidenvaihteluiden ilmaantuminen. Oon muutenkin tosi herkkä ja viime raskaudessa mm itkin hysteerisesti koko illan siitä syystä kun näin että meidän lattialla meni semmonen kosteustoukka. Istuin kippurassa sohvalla siihen asti kun mies oli imuroinu koko kämpän ja vaihtanut lakanat. :) Kaikenlaista nuo meidän miehet joutuu kyllä kestämään... <3
Ens viikolla olis esikoisen tarhan joulujuhla ja mua jännittää ihan hulluna se että saan jonkun kamalan itkukohtauksen. Noh, yritän pukeutua niin että maha näkyy selvästi nii ehkä joku tajuaa siitä miks toi on noin hysteerinen... :)
 
Jonanna83, Mä niin tiedän ton tunteen. :D Oon kans ihan älyttömän tunteellinen ihminen ihan ilman raskautta, mutta itkun oon ennen kyllä pystynyt hyvinkin pitämään sisällä. Mut nyt ei tarvii ku pienen vastoinkäymisen tai jonkun muun asian joka aiheuttaa tunnekuohun, (Esimerkiksi joku tositosi tunteellinen biisi radiosta) niin alan sitten vollottamaan.

Haha voiei, sun pitää ottaa joku lappunen mukaan ja kirjottaa siihen että odotat niin ei tuu sitten omituisia katseita. :grin
 
Mulla on tosiaan ihan kunnolla alkanut tulla noita harjoitus supistuksia. 1-5 päivässä suunnilleen. :eek: Kuulemma ihan normaalia, kunhan eivät ala kipeiksi. No joo, eiväthän nuo kipeitä ole, mutta sellaisia hmm... pysäyttävän epämiellyttävän tuntuisia? :grin

Lisäksi lika ja sotku on alkanut ärsyttää ihan hirveästi. :yuck: Sitten tulee itkukohtaus. :hilarious: Todella naurettavaa kun järkevästi ajattelee asian.
 
Sitruunahappo: Mulle on tullut toi sama hormonihäiriö likaa ja sotkua kohtaan. Tooosi raskasta tällainen, kun ahdistaa koko ajan. Aina vois olla siistimpää ja puhtaampaa, mikään ei riitä. :D I feel u <3
 
Mulla on varmaan supermatalat hormonitasot, koska en ole huomannut koko aikana minkäänlaista herkistymistä. :D En ole itkuisempi, en yhtään huonolla tuulella tai väsynyt. En ole muutenkaan siisteysintoilija, eikä ole sellaista nytkään näkynyt, ainakaan vielä... En tiedä pitääköhän huolestua, kun olo on kaikin puolin ihan tavallinen. :rolleyes:
 
Odette sanoi:
Mulla on varmaan supermatalat hormonitasot, koska en ole huomannut koko aikana minkäänlaista herkistymistä. :D En ole itkuisempi, en yhtään huonolla tuulella tai väsynyt. En ole muutenkaan siisteysintoilija, eikä ole sellaista nytkään näkynyt, ainakaan vielä... En tiedä pitääköhän huolestua, kun olo on kaikin puolin ihan tavallinen. :rolleyes:
Click to expand...

Et oo ainut! Mullakin olo ollut ihan tavallinen koko raskauden ajan, ei siis minkäänlaista hormonimyrskyä oo ollu missään vaiheessa :) katsotaan tuleeko sitten raskauden edetessä/synnytyksen jälkeen mutta nautitaan nyt tästä olotilasta ainakin niin kauan kun sitä kestää :)
 
no hyvä että täällä on joku muukin yhtä vähäisillä oireilla kun minäkin, ehkä viikon ajan herätteli yölläkin vessaan mutta ei kuitenkaan sen kummemmin lisääntynyttä vessassa käyntiä, minäkään en koe olevani mitenkään hyvin herkkä tai noh... lähinnä olen hyvin tasainen luonne ja en oikein ikinä ole ymmärtänyt nollasta sataan sekunnissa kiihtyviä ihmisiä.. (mutta niin, asiakaspalvelutyössä ehkä ihan hyvä omatakin lehmän hermot):rolleyes::grin ja ei onneksi ole hormoonit tässäkään raskaudessa itselle suurempia tunnemyllerryksiä aiheuttaneet:grin ainoa isompi oire oikeastaan on nyt vaivannut närästys :sour: ja nyt sitten mietityttää tuo verikokeiden vasta-aine tulos että mitä se sitten käytännössä mahtaa tarkottaa:think005:bookworm:
 
Ei se oireettomuuskaan niin kummallista ole. :grin Mullakin oli ensimmäisen kanssa hyvin oireetonta. Ehkä kroppa halusi sitten oikein korkojen kanssa korjata "virheensä" seuraavien kanssa... :rolleyes:
 
Sama täällä, esikoisesta ollut mitään kunnon oireita muuten kuin mahan kasvu ja väsy, mut nyt sit on kaiken maailman lonkka/selkäkivuista lähtien myös hormonit hyrrää niin et pienikin asia saattaa saada kyyneleet silmiin.
 
mjoo, tässä vaiheessa taida auttaa muu kuin odotella lähetteitä uusiin verikokeisiin ni näkee että onko aihetta huoleen vai ei:rolleyes:
 
Ite oon nollasta-sataan ihminen ihan normisti eikä raskaus oo pahentanu tai parantanu tilannetta. Hormoonit laittaneet vaan aineenvaihdunnan uuteen uskoon ja vessakäynnit lisääntyivät heti plussan jälkeen.. onneks tasottunu jo jonkin aikaa sitte.. nyt sitte vasn ootellaan että kohtu painaa rakkoa kasvaessaan ja taaaas hullua ravaamista vessassa... :D rinnat kasvaa mutta ei oo kipeät. Häpyluuta särkee liikkuessa ja jos vähääkään ponnistelee jaloilla. Sama vaiva esikoisesta aika alussa ja ei synnytyksen jälkeen normituntemuksiin päässy tässä suhteessa ennen uutta raskautta. Tosin ennen raskautta oltiin jo hyvällä mallilla..
Vaivoista ja toisaalta oireettomuudesta en jaksa mitenkään huolestua. Raskauteen kuuluu niin paljon kaikkea erilaista että niinkauan ku verenvuotojen kans ei joudu tekemisiin niin mielenrauha säilyy. Kivutkin on sitä luokkaa että niihin voi suhtautua ihan vaan raskauteen kuuluvana ja nauttia vasn tästä ihanasta kasvavasta vauvamahasta ja raskaanaolosta. Rakastan niiiin tätä aikaa kaikkineen ♡
 
Mä oon vähä hiljaiseloo pidelly, kun puhelin ollu huollossa monta viikkoa ja nyt viimein takasin !

Mä en oikee osaa enää kunnolla mitää oireita luokitella. Välillä olo on mikä on. Välillä väsyttää, liitoskivut voimistunu ja masu alkanu kasvamaa, pyörryttää välillä ja sokerit laskee nopeesti, jos ei muista syyä.. työpäivän jälkee nilkkoja turvottaa jajaaaa... Sintti painaa välillä rakkoa, että pisulla saa mukavasti rullata... Isäntä päässy helpolla, kun hirveesti ei mielialat mulla vaihtele. Ainakaa vielä ;D Pitäis melkee jotaa listaa pitää :D

Ja aivan uusi ja ihana juttu, että satunnaisia liikkeitä aloin tuntemaa jo 16+2 kohdilla !! Hurjaa ja jännää, en olis ihan heti uskonu ! Kunnon liikkeitä odotellessa :) <3

Zara ja Arhippa 17+1
 
En nyt tiedä kuuluuko tämä ihan tänne mutta pakko avautua... Meillä siis kotona juuri kaksi vuotta täyttänyt ihana pieni poika ja mulla on ollu jo vähän aikaa vauvan tulon takia pelko siitä, että riittääkö mun rakkautta vielä yhtä paljon tuolle jäbälle kun vauva syntyy. Siis mitä jos unohdan tän ihanan fiiliksen enkä paapokaan häntä enää niin paljon ja samalla tavalla. Toisaalta taas pelkään myös sitä et mitä jos se vauva ei ookaan yhtä ihana, enkä saa luotua tähän uuteen tulokkaaseen samanlaista sidettä. Huoh, hormoneja, tiedetään. Mut pakko oli avautua tämän pään tuntemuksista... :)
 
Jonanna83 sanoi:
En nyt tiedä kuuluuko tämä ihan tänne mutta pakko avautua... Meillä siis kotona juuri kaksi vuotta täyttänyt ihana pieni poika ja mulla on ollu jo vähän aikaa vauvan tulon takia pelko siitä, että riittääkö mun rakkautta vielä yhtä paljon tuolle jäbälle kun vauva syntyy. Siis mitä jos unohdan tän ihanan fiiliksen enkä paapokaan häntä enää niin paljon ja samalla tavalla. Toisaalta taas pelkään myös sitä et mitä jos se vauva ei ookaan yhtä ihana, enkä saa luotua tähän uuteen tulokkaaseen samanlaista sidettä. Huoh, hormoneja, tiedetään. Mut pakko oli avautua tämän pään tuntemuksista... :)
Click to expand...

Tiedätkö, olen miettinyt ihan samaa. Tällä hetkellä 3v poikan on minulle kaikki kaikessa ja miettinyt miten vauva tulee muuttamaan tilanteen, miten vauvalle riittää yhtä paljon rakkautta kuin esikoiselle tai miten korvaan esikoiselle sen ajan mikä menee vauvan kanssa. Entä jos vauva on tosi vaativa ja esikoinen oli helppo, niin vertaanko liikaa? Varmaan ihan höpsöjä mietteitä ja rakkautta tulee riittämään molemmille ja kaikki sujuu varmasti omalla painollaan, mutta siltikin välillä mietityttää.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top