Onko teillä vielä/enää mielialan vaihteluja? Itselläni itkeminen saa jo koomisia piirteitä

Esimerkkinä, katsottiin miehen kanssa jääkiekkoa. Ei mitään ihmeellistä mutta ennen ottelua kotijoukkue lahjoitti pelipaidan ja aloituskiekon pienelle pojalle joka sairasti syöpää ja yleisö antoi tukensa pojan taistelulle. Vieläkin liikuttaa. No toi ei ollut koomista vaan seuraava...
Olin tänään kaupassa eikä siellä ollut mitään musiikkia. Yhtäkkiä alkoi päässä pyöriä: Oi jos sulle voisin antaa kaikkein kauneimman, tämän maailmani pallon valtavan, mutta enhän sitä tee, pieni hetki riittänee, kun sun vierelläsi näin olla saan.
Siinä sitten säilykehyllyillä itkin kun mietin tulevaa vauvaa ja esikoisen vauva-aikaa, SItten aloin nauraa kun kappalehan kertoo ihan muusta kuin vauvan paijaamisesta.
Typerät ajatukset, joissa sattuu kaikenlaista perheelle vaivaavat. Oikeasti kuinka todennäköistä on että kuudenteen kerrokseen tulee keskellä yötä murtovaras joka ihan sattumalta haluaa siepata meidän lapset?
Pitää varmaan puhua ens viikolla neuvolassa tästä. Itsellä menee hermot, varsinkin kun en ole mikään helposti itkevä muuten.