Oireet

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Eleanora
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Nyttikki2, täällä samat tuntemukset.. Hermostun todella herkästi esikoiselle, äsken aloin ihan itkemään vietyäni hänet päiväunille, kun mietin miten kamala oon ja miksen pysty hillitsemään itseäni ja keksimään muita keinoja pienen hermostumisille ja uhmaamisille.. :( Aina lupaan etten enää, mutta sitte ku pimahtaa nii ei ehi ees tajuta ku hermostuu lapselle.. Tuntuu todella pahalta. Toivottavasti me kaikki pääsemme tästä yli ja huomaamme että rauhoittua voi pakenemalla tilanteesta. se vaan on raskasta välillä olla äiti, koti kun pitäisi pysyä puhtaana ja lapsen kiukuista ja lyömisestä ja tavaroiden heittelystä ym ei saisi hermostua. Tsemppiä meille<3 Oon luullu että oon ainoa, mutta meitähän onkin useita. Vauva lehdessäki oli juttu joka oli aivan kuin minun kirjoittamani.
 
Täällä kans hermot kireellä. Mies ja lapset saanut osansa hormonihirviöstä :0 ja mitä aikaisempiin raskauksiin tulee niin ketutuskäyrä vaan nousee loppuraskautta kohden :/ onneksi välissä on myös parempia aikoja :)

14+0
 
Voiko olla..ensimmäinen ilta ilman turvotusta? :eek: söin ananasta kun jostain muistin lukeneeni sen auttavan turvotukseen o_O
 
Mulla ei enää hermot oo ihan niin kireällä kuin tähän asti. Sen sijaan lämmintä ruokaa en vieläkään saa alas kuin pakon edessä.. Eilisen ja tämän päivän on särkenyt päätä, mutta se voi johtua hyvin myös työstressistä. Huomenna onneksi neuvola, niin pääsee taas purkaamaan tuntojaan :joyful:
Onnea on ihanat neuvolatädit!
 
Täällä kans hermot kireellä milloin mistäkin ja kilahdan ihan hetkessä, vaikka just olis ollut hyvä mieli. Osansa saa mies päivittäin ja valitettavasti toisinaan myös poika 1v 3kk, tosi voittajafiilis... "Onneksi" en ole ainoa.
Nyt 10+3
 
Mulla myös hermot kireellä, millon ärjäsen esikoiselle, milloin toiselle ja entäs ukko vielä! Toinen lapseni kun on erittäin vihmerä 2v poika ja kerkeää joka paikkaan. Illalla oon jo sitten ihan lamaantunut väsymyksestä jos koko päivän oon ollut lasten kanssa kolmestaan. Tänäänkin oli jostain mieheni varastoista kerännyt klemmarit ja nastat ja levitellyt ne pitkin takkahuoneen sohvaa.
 
Koitetaan hengittää syvään ja laskea kymmeneen...kaikkein pahinta on hermojen menetys ja huutaminen, lyömisestä puhumattakaan (itsellä ei tulis mieleenkään lyödä tai tehdä jotain muuta lapselle).
Tänään olen ollut se lempeä oma itseni ja käyttäytynyt ihan eri tavalla kuin eilen. Tämä fiilis pysyväksi, kiitos. Ei enää mitään hormooni-häiriöitä. Olen koko päivän myös toitottanut itselleni, että aikuisena ja äitinä mun tulee ymmärtää, että oma lapsi on tärkeämpi kuin lattialle kaadettu maito jne. Latttian voi pestä, mutta lapsi kokee turvattomuutta ja alkaa itkeä, jos äiti alkaa yhtäkkiä huutaa ja meuhkata. Kyllä tämä tästä...
 
Voi eii , tsemppiä kaikille hermonsa menettäneille! Jospa se siitä helpottaisi :D
Viikkoja pitäis olla nyt 14+5 ja kauheesti ei oo pariin viikkoon ollu kummemmin oireita , välillä päänsärkyä ja väsymystä paljonkin , mutta voihan tää syksy pahentaa sitäkin !
Alkuraskaudessa ei menny ruoka kunnolla , varsinkaan lämmin ! Nyt pitää koko ajan miettiä mitä ruokaa väsää, että varmasti on töitten jälkeen heti jotain kunnollista , kaikki liharuoat maistuu , lihakeitto , nakkikeitto, makaronilaatikko, lasagne, kinkkukiusaus naaam naam :hungry:
 
Tulihan se oksentaminenkin taas sieltä, eilen kahdesti piti pyttyä halailla ja illalla oli oksentelun välissä useampi tunti tosi kuvottavaa oloa. Tänäänkin aamusella nyt tehnyt vähän pahaa, mutta eipä onneksi ihan samalla tavalla. Olipas tuossa nyt sentään useampi oksentelematon päivä, jopa 5½ päivää! Pisin jakso sitten oksentelun alettua... Eipä se kai sitten kokonaan lopu, mutta jos nyt jatkuis tälleen viiden päivän välein ni oisin oikein tyytyväinen... Oon kumminkin jo 13+1 ja lääkäri lupaili että siinä 12 loppuis... (tai no, oma kutina kyllä kertoo että oon 13+3 mutta... :D eipä parilla päivällä väliä)

Nyt on myös parina päivä ihan kunnolla jomotellut alavatsaa... Vähän ollut semmoinen tunne että ois alapäässä joku pallo, varsinkin kävellessä tuntuu että ois jotain jalkovälissä... Ärsyttävää. Istuessa vihloo edelleen ja joskus kun yritän nousta makuulta, tekee tosi kipeää. Navan alapuolelta nippailee ja tuntuu repäisyn tyylistä särkyä vähän väliä. No, onneks ei oo ollut polttavaa kipua enää ollenkaan, oiskohan ihan normaalia vaan :)
 
Päänahan hilseily ja vihlonnat nivusissa. Samat mitä viime raskaudessa. Vähän nivusista ylöspäin vihloi ihan hemmetisti noin 10min, mutta onneksi meni ohi
 
Iho alkanut kuivumaan, mutta hiukset rasvoittuu silti nyt hormonitoiminnan vuoksi jo päivässä :( Kasvojen iholla finnejä, ajoittaisia omituisia tuntemuksia keskivatsalla, jos teen nopean yllättävän liikkeen vaikkapa selältään nousen ylös. Aiempaa nopeampi hengästyminen, huimauskohtaukset..onhan noita oireita, mutta onneksi suht lieviä ja ne kestää hyvin kun olen kotona esikoisen kanssa..töissä jos pitäisi käydä raskaana ollessa ja lisäksi pyörittää kiireistä pikkulapsi-arkea, olisin varmaan paljon ärtyneempikin. Esikoisen nostelu alkanut jo tuntumaan vähän alavatsassa..ja niin ensimmäiset harkkasupistuksetkin olin tuntevinani tällä viikolla reippaalla kävelylenkillä ollessani :o
 
Mulla kanssa ihon kuivuutta, mutta voi tietysti myös johtua kylmästä ilmasta. Ärsyttävin oire tällä hetkellä se, että vessassa saa ravata kokoajan hirveen pissahädän takia ja sit ei kuitenkaan tuu kuin pikkupissat :D Ja sit taas puolen tunnin päästä jo niin kova hätä että tuntuu et rakko halkee mutta taaskaan ei tuu kuin lirut vaikka kuinka vääntää :D! Argh!
 
Anile123, ihan mielenkiinnosta kysyn, että milloin sulla palasi halu syödä lömmintä ruokaa? Täällä ei millään mee varsinkaan mikään, missä on perunoita tai pastaa.. Viestis antoi toivoa, että ehkä vielä joskus ruokahalukin palaa :joyful:

Ja mahtavaa, että päänahan hilseilykin voi olla oire! Oon jo hetken miettinyt, että mikä tässä on vialla...
 
Hermot kireellä täälläkin. Jotenkin tuntuu että enemmän nyt kuin aiemmin. Pahoinvoinnit on vihdoin loppuneet niin henkinen vitutus kasvaa samassa suhteessa ..mutta onneks vaan hetkittäin.. Aina silloin oikeastaan kun tuntuu että pitäis revetä joka suuntaan. Mutta en silti vielä ole ihan täysin pimahtanut.. Korottanut ääntä kylläkin pari kertaa rajustikin..onneks meillä on koira. Karjun sille.(koiraparka) 2-vuotias katsoo että jaahas.. :) Päivä kerrallaan kanssasisaret!

Kasvukivut on tosiaan lisääntyneet. Yöllä varsinkin kun vaihtaa asentoa tuntuu ihan että vatsa menee kramppiin... Ja siihen sit herää. Pitää hetki odottaa että hellittää ja sit rauhallisesti liikkua.. Auttaiskohan se magnesium...
 
0inas; ruokahalu palasi tuossa viikolla kolmetoista , ja nytkin täällä ähkyssä ollaan kun liikaa tuli syötyä nyt illalla :D täytyy varmaan seuraavaks alkaa rajottamaan syömistä , ettei ihan kauheesti paino nouse :oops:
 
Ai niin ja vähän henkilökohtaisempi aihealue..seksihalut. Toisilla seksihalut lisääntyy raskaana. Voin kertoa että mulla ne on ollu koko ekan kolmanneksen ihan nollassa... Kamalaa.. Eikä nyt ainakaan vielä ole libido kauheasti kasvanut. Toisen kolmanneksen alku menossa. Ahdistavaa kun kuitenkin täytyy miehelle se ilo välillä suoda niin itse ei tee yhtään mieli.. Mitään fiilistä oikein irtoa..en tiedä onko se psykologista vai fysiologista mutta perseestä se on. Miten teillä muilla?
 
Mulla on ollut halut ihan nollassa ekat 10 viikkoa. Kurjasti olen hyllyttänyt miehen kaikki yritykset. Viime aikoina siihen on tullut käänne...eilen jopa ihan oma-alotteisesti marssin ilkosillani makkariin iltapesujen jälkeen ja tein aloitteen. Mies varmaan miettii, että mistäs nyt tuulee, kun olin siivonnut kämppääkin ja valmistanuy iltapalan valmiiksi kun hän tuli myöhään töistä.
Nyt siis 10+5
 
Mulla on pahimman pahoinvointiajan ollut hieman vähentyneet halut, mutta silti aina välillä on kyllä kiinnostanut. Nyt parin viime viikon aikana on kieltämättä kyllä into noussut enemmän kun pahoinvointia ei ole ollut niin paljoa ja halut on voimakkaampia, jossain määrin jopa puuhastelu tuntuu entistä paremmalta :p
 
Halut on ollut alkuraskaudessa joo vähän vähissä, eikä kyllä mieskään ole mitään odottanut iltojen mennessä lähinnä pyttyä halaillessa :D Ehkä se tästä nyt taas, kun selkeästi on alkanut pahoinvointi helpottamaan (12+ alkaen, nyt selkeästi enemmän 13+).

Mulla myös alkoi lämmin ruoka maistumaan 12+ viikon loppupuolella. Ja ainakin toistaiseksi on maistunut ruoka ihan ok vaikka sillointällöin yhä pahoinvointi ja oksennus yllättääkin, mutta onneksi ei enää tosiaan päivittäin. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top