Mulla on hyvä syy olla sisällä, kun meijän 5-v on kuumeessa.
Ja meillä mies mua varottele mistään liukkaista, kai se ajattelee et jos en ite osaa varoo nii omaa syytä Mut kyllä se mua pitää pystyssä jos oikeesti apua tarvin :)
Nyt mulla alko sit nää kunnon vaivat ja kivut ihan urakalla. Äskön koski niin paljon alamahaan ja alaselkään, niinkun menkkakipua mut joku 100x kovempana, kai siis supistus tai joku?? Meinasin soittaa synnärille mut kokeilin ensin että nousin ylös ja nojailin seinään heilutellen lantiota niin sit onneks helpotti. pelottavaa...
Näinköhän onnistuu se imurointi ollenkaan, tää on nyt meinaa vähän älytöntä jo. Pyyhin pölyjä ja siirtelin vähä tavaroita et pääsee imuroimaa -> alkaa supistaa -> pakko juosta vessaan.. Toista niin kauan kunnes kämppä on siisti :D
Mäkin Happy kaaduin viime viikolla -selälleni onneksi mutta suoraan vesilätäkköön Siinä sitten keräilin itseäni vähän aikaa polvillani vesilätäkössä, kun ei henki heti kulkenut. Mutta onneksi ei vauva ollut millänsäkään. Sen jälkeen oon yrittänyt metsästää niitä mummojen nastalärpättimiä kenkiin, mutta oikea koko on joka paikasta loppu.
Mua helpotti kun valitin lääkärille kun nyt ei aikoihin ole ollut minkäänlaisia oireita tms.. Hän sitten rauhoitteli ettei sitä välttämättä tarvitse kärvistellä montaa viikkoa ennakoivien oireiden kanssa..
Suosittelen jos mahdollista niin metsässä tai pururadoilla lenkkeilyä, ei ole liukasta ja hieman raskaampaa kuin tiellä kävely!
Vein miehen töihin, kävin sekatavarakaupassa, askartelukaupassa ja lasten kirppiksellä. Nyt tuntuu kivasti painetta peräaukon suunnalla! Ja liitoskivut yltyivät taas. Kohta vois kömpiä vähäks aikaa sänkyyn...
Näin mäkin olen sen ajatellut että tuo paineen tunne ja lisääntyneet ja pahentuneet liitoskivut johtuis vauvan laskeutumisesta ja pään painumisesta niitä vasten.
Musta tuntuu että mulla vauva on edelleen jotenkin ihan väärinpäin. Jalat mun kyljessä ja pää välillä toisessa kyljessä ja välillä jossain muualla. Varmaan se siitä vielä johonkin pyörähtää? Hassua vaan kun mulla ei ole ollut pitkään aikaan mitään lääkärikäyntejä tai neuvola-aikoja, niin tuntuu että masussa on voinut sattua mitä vaan vaikka ehkä sen todellisuudessa itse huomais jos jotain outoa on...
Oli varmaan vastaantulijoilla hauskaa, kun lyllersin kiireellä kohti tytön koulua aamulla unohtunut eväspussi kourassa ja vuoroin hihittelin ja vuoroin irvistelin siinä mennessäni. (Esikolla on kuvataidekoulu suoraan koulupäivän perään näin keskiviikkoisin ja siellä on evästauko.)
Se mikä pisti irvistelemään oli noi liitoskivut, jotka on näköjään pysyvästi kotiutuneet tännekin. Se mikä nauratti, oli mielikuva musta ja räppäri-Happysta (Yo!) kävelemässä vierekkäin. Mun kävelytyyli kun puolestaan on jonkinlainen Tyyris Tyllerön ja Chaplinin risteytys. Koko kroppa on yhtä liikkumatonta pötköä päälaelta polviin asti ja sitten vaan potkin sääriä eteenpäin. Näin siis siksi, että yksikin isompi askel tai lantion varomaton heilautus saa mut näkemään tähtiä ja huutamaan hoosiannaa. Kerrankin on noista yliojentuvista polvista hyötyä.
Kuin myös. Näin juuri ystävää lounaalla, viimeksi nähtiin viikko sitten. On kuulema meikäläisen kävelytyyli ihan pikkasen muuttunut tässä viikon aikana.. Ja voin sanoa, että on muuten paineen tunnekin lisääntynyt ihan huolella.
Mun napa vetäytyi sisäänpäin! Istuin ja paijasin mahaa ja vedin käden navan päältä. Maha otti ilmakylpyä siis. Sit huomasin et napa ei pullahtanut enää ulos! Jännää. :) Onkohan mun beibe laskeutunut tai jotain..
Täällä mennään kans pingviini tyylillä sängystä ku nousee ni meinaa aina vähä naurattaa vaikka kipiää käyki ensimmäiset askeleet on kyllä sellasta vaappumista et vois melkee hauskoihin kotivideoihin lähettää
Mä joudun vähänki pidemmän vaakatason jälkeen istumaan vähän aikaa sängyn reunalla että vauveli "valuu" sellaseen asentoon että nouseminen ja kävely ei tekis niin kipeetä. Tai ehkä se on vaan supistus. Mene ja tiedä.