Odotuksen "sivuvaikutukset"

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Minja
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Täällä kans mennyt herkästi hermot viime aikoina.. :( mies ja koirat ärsyttää. Tuolla pihalla menee hermot kun koirat vetää ja tuntuu ettei pysy perässä. Ja kotona kulkevat perässä koko ajan, ettei oo hetken rauhaa. Mies kans ärsyttää vaikkei tee mitään pahaa :D

Välillä kans "pelottaa" vauvan saapuminen ja kaikki se muutos. Ja toivoisin että tämä odotus loppuis jo..
 
Suhde jokaiseen lapseen on varmasti erilainen, vaikka kaikki yhtä rakkaita olisivatkin. Esikoinen on aina tietyllä tavalla erityisasemassa, juuri esikoisuutensa takia. Hänen kanssaan on koettu kaikki jutut ensimmäistä kertaa. Seuraavien lasten kohdalla asiat on jo tavallaan tuttuja, toki joissain asioissa pitää löytää omat juuri näille sopivat variaatiot. Ja se rakkaus syntyy, kasvaa ja elää siinä hiljalleen mukana. Esikoista odottaessani en tuntenut sen kummempia tunteita mahassa asustavaa oliota kohtaan, vaan rakkaus on todellakin kasvanut tässä vuosien myötä, kun lapsikin on ruvennut antamaan vastakaikua. Nyt rakastan tätä aivan valtavasti. Tämän toisen kohdalla taas luulen, että tunteet tulevat voimakkaampina mukaan nopeammin, kun nyt voin tietyllä tapaa vapaammin nauttia vauvan kasvusta ja kehityksestä, kun tiedän, että ne unettomat yöt ja muut tuskaiset hetket kestävät vain aikansa. Väistämättä kun ne esikoisen kanssa tulevat uutena, vaikka niistä muut kuinka varoittelisivat ja sitten ne saattaa jollain tavalla kohdistaa vauvan syyksi ja sitä kautta estää sitä rakkauden kehittymistä. Kuopus on sitten erityisasemassa sen takia, että ainakin itse pidän tätä nyt viimeisenä raskautenani, joten tulevat vauva- ja lapsuusajat hänen kohdallaan ovat viimeiset kokemukset niistä asioista. Ja tietenkään ei lapsen sukupuolikaan voi olla vaikuttamatta siihen suhteeseen. Tytöt ovat tyttöjä ja pojat poikia, vaikka molemmat yhtä rakkaita.
 
Hyvin "sanottu" Mörri-Möykky, juuri tuolla tavalla kävi itsellä esikon vs. kakkosen kanssa. Seuraavaa lasta on helpompi ymmärtää ja koin ns."rakastumisen" nopeammaksi kun esikoinen oli "raivannut tien" ja muuttanut jo tämän perheen elämän täysin. Vauva-arki oli tuttua kauraa ja elämän rytmit oli valmiiksi muokkautuneet ennen kakkosen tuloa. Ensimmäisen lapsen kanssa on sulateltavaa ihan erilailla.

Toki jännitti myös toisen lapsen saaminen, että miten tästä sitten selvitään kun yhdessäkin tekemistä. Mutta kaikki meni yllättävän helposti, ja arki vei vain mennessään. Nyt ei yllättävää kyllä jännitä yhtään kolmannen tulo, koska tiedän ettei tulevaa voi tietää etukäteen. Sitä mennään sitten niillä korteilla mitä jaetaan, toivon vain että terve vauva ja ruoka maistuu :dummy1: meille tämä myös viimeinen vauva, johan tässä jo ollaan SuurPerhe :grin huh...tästä se loppuelämä ja haasteet vasta alkaa!
 
Kiitos teille ihanaiset... Tästähän syntyi aika syvällinen keskustelu. Minullakin suurin murhe hellitti, kun mietin vaan että ehkä tää tasapainottuu sitten kun vauvat on syntyneet. Esikoinen tuntuikin sitten syntymän jälkeen hetken vieraalta, kun mahassa se vaikutti niin tutulta.. Olin kuitenkin aika paljon erossa ekat päivät sairaalassa kun itse olin heikkona (eka päivä tiputuksessa) ja vauva lastenosastolla. Sitten vasta kun saatiin 3. päivänä vauva omalle osastolle, alettiin "tutustua" ja rakastua... :Heartblue
Nyt on varmaan niin erilaiset kuviot kun olla saattaa.

Eikä toivon mukaan mene kauaa! Äsken mies sanoi minkä itsekin huomasin jo aamusta, että maha on laskeutunut selvästi. Ja iho tainnut repeillä hartaasta öljyämisestä ja rasvaamisesta huolimatta lisää... Huomenna ultra, voi että ootan innolla mitä ne sanoo!
 
Mammasmurffi, jos mullakin olisi sun kantamukset niin varmaan kiroilisin, että tulkaa jo ulos :wink Ensimmäisen kohdalla kaikki on vielä niin uutta ja kauan odotettua, että pelkään paapovani tätä vauvaa liikaakin. Toinen raskaus on aivan varmana ihan erilainen, kun se ei ole enää uutta ja on jo lapsi hoidettavana.
 
Joo ite huomasin kanssa et mitä enempi lapsia tuntuu elämä helpolta...tietenkin niitä päiviä on kun ei tunnu omat kädet riittävän. Mut on se niin ihana kattoo lapsien varttuvan. Meijä pojat tuntuu kasvavan vauhdilla. Eikä 5 vuotta ja vanhin jo mopo iässä. Mihin mun mussukat hävis.

Mahassa vauva tuntuu niin omalta ja kun se syntyy se onkin omatahtoinen .kyllä mä tunsin semmoista eroahdistusta siinä. Mut sekin meni ohi.

Katottiin tänään mummon kanssa kuvia kun nuorin synty. Mikä voikin olla niin suloista kun pikkuinen vaavi.
Välillä muo harmittaa kun oma isä ei kerenny näkee mun lapsia. Tai mitä mun veli sanois. Vitsi hormoonit on korkeella kun tunteelliseks käy.
Ķuunneltiin just ennenku pojat nukkumaan meni ni kappale jujun onnelliseksi. Vitsi mä rakastan sitä lauluu...
 
Kuten toiseen ketjuun kirjoittelinkin, niin olen miehelle aivan sietämätön TÄYSIN ilman syytä. Mies on ihana, kiinnostunut voinnista, vauvajutuista, auttaa kaikessa, ymmärtää lähes loputtomiin...ja minä raivohullu yritän kontrolloida hänen tekemisiään ja jopa syömisiään (siis oikeesti!?!?!) ja nalkutan aivan kaikesta. En myöskään sitäkään vähää huomioi häntä päätöksenteossa, mitä yleensä. Tuntuu vain että mies kyselee tyhmiä itsestäänselvyyksiä vauva-asioista (hänelle ensimmäinen lapsi, eli pitäisi yrittää ymmärtää) ja ärsyttävästi tunkee mun 'reviirille' asioissa jotka oon tottunu hoitamaan itse (eli aika lailla kaikki asiat, en helposti laske lankoja käsistäni). Koen että olis helpompi olla, jos mies olis ns perinteinen, suomalainen mies, joka ei puhu eikä pussaa tai kysele vointeja. Sellaisten keskellä kai olen kasvanut. Tuntuisi luonnollisemmalta mulle jotenkin muka 'pärjätä itse', ilman apua. Mies taas kokee, ettei häntä tarvita mihinkään ja että elän parisuhteessa niin kuin eläisin yksin. Ja ettei hän saa ottaa vastuuta mistään tai osallistua mihinkään, vaikka haluaisi. Kertokaa hyvät ihmiset mikä mua vaivaa ja mitä asialle on tehtävissä! Kamalaa että aiheutan ihanalle ja huomaavaiselle miehelle mielipahaa vaikka rakastan häntä niin kovasti... :(
 
Hormoonit... ne on osa syy. Eikä se lopu synnytykseen vaan jatkuu koko imetys ajan. Koita kestää...
 
Joo olihan ne hormoonit viime kerrallakin vähän erikoinen ilmiö, mutta en kyllä muista että olis ihan tällaista ollu?!? Miten sitä unohtaa? Imetysaikana ne onneks hiipu, sanotaan, puolen vuoden jälkeen viimeistään aika lalla normaalitasoille, ja en ollu ihan nyyhky koko puoltatoista vuotta. Ihan ekan kuukauden varmaan itkin päivittäin millon mistäkin, mutta sitten se hellitti ihan yhtäkkiä ja olin sen puolisen vuotta vain ripauksen normaalia herkempi, että ei ollut kuitenkaan syytä mitään masennusta diagnosoida, vaikka se ihan alku olikin tosi omituista aikaa. Nimimerkkini 'babyblues' ei tosin tule siitä, vaan sellaisesta hauskasta sarjakuvasta, jota suosittelen lämpimästi: siinä kuvataan hyvin lapsiperhearkea...
 
Mä oon ihan hirviö, pinna palaa kyllä niin herkästi. Tänään on ollut outo tunne alamahassa ja semmonen ööh "suhina" tunne alapäässä mitähän lie tarkoittaa? Tissitkin tuntuu, että turvoo niin että isot pullat. :hilarious: Tässähän rupee jännittämään ihan tosissaan. :oops:
 
Oon kans ollut viimeset pari päivää ihan himo äreä!! en kestä yhtään poikkisanaa ja muutenki oma ilmaisu on ilmeisesti jotenki töksähtelevää. Eilenki ku mielestäni nätisti pyysin veljeä sammuttaan mummilla valot ja telkkarin, ku se oli ainoo jolla ei ollut viä kenkiä jalassa.. ni se vaa sano, että mitä sää komennat? :D sit menin ihan rikki ja itku kurkussa selitin, että ku sulla ei oo kenkiä ja meillä muilla on. Luulin että tää tasaantuu synnytyksen jälkeen pianki, mutta että puoli vuotta?! Voi elämä, ;'(
 
Ööh tänään hirvee väsymys vaikka yöllä nukuin ihan ok....vetäsin just yli 2h päikkärit kun väsytti ja oli muutenkin yrjöttävä olo. Nyt alkoi rv36 ja on ihan sellainen "viimesiä viedään" olo. Sitä on jonkinlaisessa "tilassa" nyt, niinkuin kakkosestakin, ja ihan tuntuu että silmissäkin on jokin muuttunut kun katsoo peiliin(kuulostaa vähän oudolta?).
Kroppa lämmittelee jo synnytystä varten: tullut välillä yksittäisiä kipeähköjä harjoitus supistuksia, sellasia että särkee alavatsa ja alaselkä ja alapäässä paineen ja polttelun tunne. Tästä nyt ei tiedä vaikka tuliskin jo parin viikon sisään, uskoisin että sen max 4vkoa enää niinkuin pojistakin. Ihan on kyllä kypsyysaste kymppi.
 
Uu jännää Aadaeveliina! :) eikä kuullosta ollenkaan oudolta tuo silmien "muuttuminen". Jotkut tunnistaa toisten silmistä, että synnytys on lähellä. Samallailla ku jotkut tunnitaa toisten suusta, että kohta ne synnyttää. Toisillahan muuttuu silmien värikin raskaudessa! On ne hormoonit vaa jänniä! :) kuullostaa kyllä siltä, että alat lähenteleen h-hetkeä! Kiva päästä seuraamaan sun kuulumisia. :)

Oottelen ite innolla ja jännityksellä, että tuleeko jotain "tilaa" tai "oloa" päälle. Viä ei oo mitään sellasia, ihan "tavallisia" tasapaksuja (pitkiä) päiviä. Pesänrakennusta on alkanut tällä viikkoo tuleen kyllä.. Joku pakon omainen tarve saada kaikki valmiiksi. Ei silti ole oloa, että huomiseksi!! Laskettuunki yli 4 viikkoa, että eipä viä saiskaa vauva tulla. :)
Mut on kans noita kuukautisjomotuksia tulla joka ilta alavatsalle, -selälle ja nivusiin. Vihloo ja särkee kohdunsuun lisäksi sisäreisiä ja harjotussupistuksiaki tulee joka ilta epäsäännöllisesti. Nehän ei välttis kerro mistään mitään.. on kyllä silti toisaalta latistava kuulla synnytystapaarviossa, jos mitään ei oo vaikuttanut.. Mutta kyllä ne sellasilta paikkoja kypsyttäviltä tuntuu. :) ekasta ei ollut mitään. Toisaalta se se vasta rauhallista odotusta olikin!
Sellaista outoa tunnetta tuolla kohdunsuulla välillä on, ihan ku vauva puhaltelis sinne sellasia isoja kuplia jotka meinaa puhjeta mutteivät puhkee. Hassu kuvainto! :'D
 
Miten teillä on mennyt, jotka olette aikaisemmin synnyttäneet; jos on ollut runsaahkosti liitoskipuja niin onko synnyttäminen ollut "helppoa"? Mietin siis kuinka paljon toi häpyliitoksen venyminen ja paukkuminen helpottaa synnytystä, vai onko sillä juuri mitään vaikutusta. Nimimerkillä "heräsin vituilliseen paukahdukseen ja aikamoiseen kipuun äsken"
 
Hei vaan, hyppään keskusteluun mukaan!:D Oon juurikin miettinyt asiaa toiselta kantilta, kun itellä ei ole juurikaan mitään liitoskipuja, et tarkottaako se automaattisesti et yli menee tai pitkä ja vaikee synnytys tulee olemaan. :o
 
Ja itsellä viikkoja nyt 37+3. Toki mulla ajoittain tulee sukkapuikkopistoja, mutta siis aivan toosi harvoin.
 
Hmmm no jos vertaa esikoisen helppo/kivuton raskaus versus kakkosen loppuajan kipuilut ja kävelyvaikeudet(mitkä tässä kolmannessa siis vielä pahempia) niin sanoisin että kipuilussa jotain perää kun kakkosen synnytys oli paljon nopeampi ja kivuttomampi. Mutta. Onko tuossa joku oikea korrelaatio niin vaikea sanoa, siis varsinkin ensisynnyttäjille. Ainakin toivon teidän kipu-kärsijöiden vuoksi että on :) ja odotan että itsekin pääsen kohtuu helpolla kun paikat ei meinaa pysyä kasassa.
sellasen "aivastus, ja vauva on ulkona"-synnytyksen oon tilannu itelleni :grin
 
ja se esikoisen ylimeneminen ei vissiin oo niin yleistä kun väitetään, enempi vaikuttaa äidin luontainen ja periytyvä kanto-aika. mulla ei ollu juur mitään oireita mutta esikko tuli ennen laskettua. ja selvis tuossa että kakkonenkin tuli samoihin aikoihin vaikka luulin et yli meni pati päivää!
 
Heräsin muuten vessaan n.klo.4 viime yönä ja sit ku palasin sänkyyn niin alko hirveät kivut alamahalla joka sitten säteili muuallekin. Ei siis selkeästi synnytyssupistuksia mutta varmaan 30-40min kesti tuskaa joka ei kunnolla edes hellittänyt ennenkuin loppui. On kyllä taas Niin erilainen loppuraskaus ja tuntemukset kuin edellisissä huh
 
Aivastus ja ulkona kelpais tännekin :grin

En tiedä noista ylimenemisistä, harvassa paikassa esim. kerrotaan, millainen kierto äidillä on ollut ennen raskautta. Eli siis, kun on henkilöitä joilla on todella epäsäännöllinen kierto -> voisin kuvitella, että lasketun ajan arvioiminen on vaikeampaa. Jos taas päivälleen säännöllinen kierto, niin helpompaa. Sitten taas, jos ei ole se "normien mukainen" 28 päivän kierto, niin miten se vaikuttaa...itsellä kun oli 35 päivää, mutta tismalleen tuo. Jostakin luin, että parhaiten lasketun ajan saa selvitettyä niillä ekan kolmanneksen ultrilla. Mulle niissä on arvioitu että olis muutama päivä pidemmälle laskettu aika kuin mitä nyt on annettu.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top