Sanoja, minulla ei ole ollut tuollaista kramppia, mutta välillä kyllä hengitys kulkee tosi vaikeasti. Maha painaa kai jo keuhkoja, kun tuntuu ettei ilma mahdu sisään. Mies aina patistaa istumaan ja lepäämään kun näkee että on vaikea olo, mutta sohvalla makoilu on vaan huonompi asento. Ja jo kääntyminen kyljeltä toiselle sängyssä hengästyttää..
Jouluaattona ja joulupäivän jälkeisenä yönä tuli sellanen kova vihlasu alamahaan, ihan kun joku ois puukolla viiltäny. Säikähin kovasti ekalla kertaa, kun aloin heit miettiä että nytkö se synnytys alkaa ja ollaan satojen kilometrien päässä omasta sairaalasta. Onneks meni ohi, mut aloin itkee ja piti rynnätä huilii hetkeksi, mikä oli tietenkin aika noloa kun oltiin just joulua viettämässä ja mökki täynnä miehen sukulaisia. Ne ei ollu kyllä moksiskaan, taitaa olla ihan ymmärrettävää tän mahan kanssa vähän sekoilla. Silti..

toinen ei sit enää säikäyttäny.
Yöt alkaa olemaan katkonaisia kun joutuu heräämään joka kerta kun kääntyy ja vähintään kerran pitää käydä vessassa. Pohkeet ja jalkapohjat kramppaa välillä ja minulla tuo häpyliitos vai mikä onkaan ihan mahan alla, sattuu aina kun liikkuu. Reissussa tuli syötyä ekat kerrat särkylääkettä sen takia, ettei mee koko loma kipuillessa, ja luulen että välillä otan jatkossakin. Ennen pidin ylpeyden aiheena että en syö turhaan särkylääkkeitä, eihän raskaus oo sairaus.. mutta nyt oon luovuttanu. Mitä turhia kärvistelemään?? Tää ei oo ollu herkkua enää pitkään aikaan, niin saa kai sitä vähän oloaan helpottaa, varsinkin kun puolikas annos jo auttaa tuohon kipuun pahimillaankin. Ja lääkärit kehottaa niitä nappailemaankin, parasetamolista ei pitäs kuulemma mitään haittaa olla vauvalle.