Moikka!
Täälläkin 21 (kohta 22) vuotias kuumeilija! :)
Poden neljättä kertaa elämässäni tosi kovaa vauvakuumetta, mutta koskaan ei ole tullut sellaista ihmistä vastaan, kenen kanssa olisin tahtonut perhettä perustaa. Paitsi nyt. :)
Olen tällähetkellä oppisopimuksella töissä, valmistun ensivuoden touko-kesäkuussa.
Poikaystävä on armeijassa (kohta 20v), sitä odottelen vielä ensvuoden tammikuuhun asti, sitten on yhteenmuutto mahdollista, joten vauvahaaveet saa jäädä varmaan haaveeksi ensvuoteen asti :/
Paitsi nyt tuli sellainen juttu ilmi, että pysäytti kyllä hetkeks. Elikkäs löyty vihdoin ja viimein endometrioosi ja tänään tuli sitten huomattua, että mun koko vatsan seutu on täynnä näitä etäpesäkkeitä tms, odottelen lähetettä parempiin tutkimuksiin... Kuitenkin, lääkäri vaan totes, että jos meinaan muksuja hankkia, nii se olis suotavaa tehä nyt, kun ei tiedä saako myöhemmin sitten ollenkaan. :S
Mutta kun. Jotenki ajatus kuitenkin pelottaa tuolla takaraivossa, että pitäiskö vielä kumminki uskaltaa odottaa hetki, kun ei poikaystävän kanssa olla seurusteltu ku vuoden verran vasta..tosin molemmat haluttais vuoden tai parin sisällä niitä lapsukaisia ja enskuussa tod.näk. mennään kihloihin. Hankalaa pohdintaa edessuntakas! :(
Mutta plussatuulia teille muille!!!! :)))
Ja siis tässä on nyt järki vs. tunteet. :O Mitäs mieltä te muut olette tällaisesta tilanteesta?
Miten uskallan sanoa poikaystävälle, että yritys täytyis alkaa jo pikkuhiljaa...? :/