Nuoret äidit, vauvakuumeilijat tai sekä että

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja mymlan
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
leipälapio sanoi:
Ai niin unohdinkin kokonaan kertoa tänne, vaikka piti.

Me käytiin maanantaina rakenneultrassa ja vallanmainiosti oli kaikki meidän pikkuisellamme. Oikein vilkas POIKA on tällä kertaa tulossa. En vieläkään siis pääse pukemaan lastani mekkoihin! Mutta ei se haittaa, aivan ihanaa saada toinen minimies tänne. <3

024fe93a61ad413b6ca784adad3e2a59


Rv 21+0. :)
Click to expand...

Apua! Ihanaa että kaikki on hyvin <3, justhan sä plussasit ja nyt jo ru'ssa käyty :)) Alkaa itkettämää!
 
mymlan sanoi:
Apua! Ihanaa että kaikki on hyvin <3, justhan sä plussasit ja nyt jo ru'ssa käyty :)) Alkaa itkettämää!
Click to expand...

No nimenomaan! Tää raskaus menee ihan liian nopee, vaikka sinänsä en malta odottaa, että saan vauvan ekaa kertaa syliin. <3 voisi aika hetkeksi pysähtyä, että ehtisi tästäkin raskaudesta nauttia.. :)
 
mymlan sanoi:
Onko kellään ollut tai ole vauvakuumetta vaikka onki jo raskaana :)) tai että kuumeilee jo seuraavaa.
Click to expand...

Hehee, no ei oo mulla ainakaan! :D esikoinen on heittäytynyt huonosti nukkuvaksi vauvaksi, niin katoaa kaikki vauvakuumeet. :rolleyes: vaikkakin tiedän kyllä kolmannen haluavan, mutta vasta muutaman vuoden päästä! Onhan se prinsessa vielä saatava tänne.. :p

Mä vaan välillä mietin, kun muistelen sitä hetkeä kun sain esikoisen ekaa kertaa syliin ja niitä ensimmäisiä päiviä sekä viikkoja, että miten joku voi päättää ettei enää ikinä tunne sitä tunnetta. Jään vielä koukkuun vauvojen tekoon, kun haluan tuntea sen tunteen yhä uudestaan ja uudestaan! :D välillä vaan haluaisin palata ensimmäisiin päiviin esikoisen kanssa. <3
 
leipälapio sanoi:
Hehee, no ei oo mulla ainakaan! :D esikoinen on heittäytynyt huonosti nukkuvaksi vauvaksi, niin katoaa kaikki vauvakuumeet. :rolleyes: vaikkakin tiedän kyllä kolmannen haluavan, mutta vasta muutaman vuoden päästä! Onhan se prinsessa vielä saatava tänne.. :p

Mä vaan välillä mietin, kun muistelen sitä hetkeä kun sain esikoisen ekaa kertaa syliin ja niitä ensimmäisiä päiviä sekä viikkoja, että miten joku voi päättää ettei enää ikinä tunne sitä tunnetta. Jään vielä koukkuun vauvojen tekoon, kun haluan tuntea sen tunteen yhä uudestaan ja uudestaan! :D välillä vaan haluaisin palata ensimmäisiin päiviin esikoisen kanssa. <3
Click to expand...

Mä oon yrittänyt vaan kuvitella että miltä se tuntuu kun saa ekaa kertaa vauvan rinnalle ja vaikka jotain tuntumaa saan niin todellisuudessahan se on varmasti paljon suurempaa fiilistä, en malta oottaa!!
 
Mä katselen vieläkin melkein joka päivä kuvia ja videoita esikoisesta vastasyntyneenä. Voi että, en malta odottaa tän toisen tapaamista, vaikka eihän se varmasti samalta tunnu. Yhtä hyvältä varmasti silti! <3
 
Se on semmonen tunne jota ei tiedä vasta kun sen on itse kokenut ♡ Vaikka mä en sektion takia saanut vauvaa perinteisesti rinnalle, niin silti! Nyt tällä kertaa toivon, että saisin kokea sen just niin kuin sen kuuluukin mennä ♡

Onnea poikalupauksesta leipälapio! :)
 
Onko täällä kukaan synnyttänyt ilman epiduraalia? Ja ois muutenkin kiva kuulla teiän synnytyskertomuksia ja fiiliksiä ku oma alkaa olla aika lähellä :)) Huomenna alkaa rv 34!
 
Mäkään en saanut vauvaa heti rinnalle ja ekaa kertaa näin hänet pienen hetken vasta noin tunti synnytyksestä. Kunnolla näin ja sain hänet rinnalle vasta parin tunnin päästä. Tällä kertaa mäkin haluaisin kokea sen, että saan vauvan syliin. Oli peestä synnyttää istukka yksin ja olla paikattavana yksin. :/

Mä otin epiduraalin ja haluan kyllä tälläkin kertaa, toivottavasti ehdin saamaan. Tosin jos on yhtä hidas avautuminen taas, niin ei mitään kiirettä.

Mulla aika varmasti kullannut muistot synnytyksestä, mutta voin myöhemmin etsiä pari päivää synnytyksen jälkeen kirjoitetun synnytyskertomuksen tuolta meidän salaisesta ryhmästä. Voi olla sekavaa juttua, enkä jaksa oikolukea/korjailla sitä niin saatte lukea tarinani ehtana tuoreesta muistista! XD
 
Maanantaina oli kontrollikäynti synnärillä. Maattii käyrillä puoliskotunti ja lääkäri ultras vauvelin koon. Mun väsymyksen ja kipujen takia lääkäri ehdotti käynnistämistä ballongilla jollonka jäisin yöksi osastolle. Ballongi laitettiin aamulla 11 aikaan. Tätä ennen olin auki 2cm. Supistuksia alko tulla heti laiton jälkeen 10min välein. Siirryin osastolle odottelemaan.

14.00 jälkeen supistukset alkoi saada potkua ja niitä tuli 5min välein. 7aikaan illalla väli tiheni 3min ja supistukset alkoi olla kivuliaita. Sain kipupiikin reiteen jotta voisin nukkua ja kerätä voimia. 11 aikaan illalla kätilö teki sisätutkimusta ja ballongi oli tipahtanut ja olin auki 5cm.
Siirryttiin synnärin puolelle jossa sain tipat käteen ja epiduraalin n. 3 aikaan yöllä tiistain puolella. Ennen sitä soittelin miehen paikalle. Tästä eteenpäin kärvisteltiin supistuksien kanssa, nukahdettiin aina ku voitiin ja 5 kertaa laitettiin lisää epiduraalin kautta kipulääkettä. Puoli kuusi illalla paineen tunne kasvo ja alettiin ns. Harjoittelemaan ponnistamista kyljellään. Tätä kesti vähän päälle puoli tuntia jonka jälkeen siirryttiin selälleen ponnistamaan. Kivut oli sietämättömän kovat ja olin varma että voimat loppuu ku vilkasin kelloa ja se näytti seitsemää. Täs vaihees kätilö haki lääkäriä ja useampaa kätilöä avuksi. Imukuppi kiinni ja kaks supistusta jonka jälkeen tyttö oli ulkona tiistai iltana 19.34.
Hämärästi muistaa ne kivut ja sen ku aika meni niin hitaasti ponnistusvaihetta odotellessa, vauvan saatua rinnalle kaikki kivut unohtu ja mua tikkailtiin tunnin ajan kasaan, repeämiä oli useita ja verta menetettiin aika paljon. Vasta viimesillä tikeillä pyysin puudutusta.
Synnytyksen kesto 24h siitä lähtien kun supistuksia tullut 3min välein.

Olihan se aika hurjaa ja kivuliasta mutta mulla jäi koko tapahtumasta hyvä mieli. Kätilöt oli ihania ja kannustavaisia, vaikka yks heistä sano synnytyksen jälkeen että hällä itsellä meinas usko loppua 

Ponnistusvaihe ja tikkaus siis meni ilman epin vaikutusta ku se oli just kerinny loppua enkä tajunnu pyytää lisää xD
 
Joo tossa mun kertomus, vähän naurattaa näin jälkikäteen vaikka oli tosi ahdistava ja huono kokemus. Pahinta ehkä oli se, kun mulle ei kerrottu missään vaiheessa mitään, enkä koko 12h aikana minkä vietin käyrässä tiennyt mikä on vialla. Ja itsessään se, että jouduin lähes koko synnytyksen ajan makaamaan paikallaan. Tosta puuttuu aika paljon kohtia, kun oon kirjoittanut ton vuorokausi vauvan syntymän jälkeen, enkä ollut vielä saanut synnytyksen kulkua luettavaksi ja muisti oli hämäränä! XD



--------

Jospa mäkin nyt kertoisin omani, kun vauva nukkuu.

Eli perjantai-lauantai yönä kello kolme alkoi tulla erittäin kivuliaita supistuksia noin 10min välein. Aika nopeeta kipu alko olee semmosta että tarvitsi lämpöpussia.. siinä sitten puoli yhdeksään mennessä supistuksia tuli 4min-8min välein ja aiemmin auttanut suihku vain pahensi kipuja.. tässä välissä olin tyhjentynyt täysin kaksi kertaa.

Siitä sitten lähdettiin sairaalan ja supistusten kivut helpottivat hieman.. kätilöopiskelija valmisteli mut ja olin vain sormelle auki. Saatiin perhekammari minne mentiin odottelemaan ja sain kipupiikin, jotta saisin rentouduttua. Puoli kolmelta alettiin ottamaan käyrää uuden kätilön kanssa, silloin aiemmin kestämättömät supistukset lähes loppuivat täysin siksi aikaa ja kätilö aiko häätää meidät kotia.. mutta vauvan sydänäänet putosivat ja sain syönti/juonti kiellon, jonkun pillerin ja olin käyrässä kuuteen asti tietämättä mitä tapahtuu. Siinä vaiheessa supistukset oli tullut takaisin ja kipu oli sietämätöntä ja mua ahdisti älyttömästi se kätilö, kun oli ärsyttävä alusta asti. Se tutki mut ja olin avautunu tai jtn, mutta kohdunkaulaa puol senttiä jäljellä. Itkin sielä vaan ahistuksissani ja tuskissani.

Sitte pääsin vetelemään ilokaasua mistä ei ollut mitään apua ja kokeilemaan ammetta..

Kello 23 olin ollut käyrässä melkein 9h ja kipu oli tappavaa, supistuksia oli mahdoton ottaa jatkuvasti samassa asennossa.
Lääkäri antoi vihdoin luvan antaa mulle kipupiikin joka oli ihana pelastus pahimpiin kipuihin. Pääsin vihdoin eroon käyrästä.

Sain nukutuksi pieniä hetkiä, kunnes ehkä 1-2 aikaan aloin oksentamaan kivusta.. siinä taas itkin hidasta avautumistani ja tuskaa. Kätilö teki sisätutkimuksen ja olin avautunut 2cm tai kahdelle sormelle tai jtn. Sain epidulaarin ja siitä lähtien kaikki oli hyvin.

Noin neljältä soitin kelloa ja sain lisää lääkettä. 4.30-4.45 soitin kelloa ja ilmoitin että kauhea kakkahätä tahon vessaan. Kätilö sanoi tutkivansa mut ja ilmoitti että ei se ole kakkahätä, vauva syntyy nyt, pää ja hiukset tuntui alhaalla. Mies nukkui säkkituoliassa lattialla ja meni aika paniikkiin tajutessaan mitä tapahtuu (kuten mäkin). Kätilö laitto kaiken valmiiksi ja mä vannoin edelleen että mulla tulee oikeesti kakka pakko päästä vessaan.. :D sanoin sitä varmaan koko ponnistusvaiheen, kakka ei kyllä tullut..

Siinä ponnistellessa mä en tajunnut mitään mitä tapahtuu. Yhtäkkiä sisään lappasi kauheasti porukkaa ja kätilöitä oli parhaillaan kuusi. Se mun "pää"kätilö vaan sano että sen on ehkä pakko tehä episiotomia. Ne otti imukupin ja ponnistelin vauvan ulos. (Poika syntyi 5.11, ponnistusvaiheen kesto 21min). Kätilö taputteli vauvaa kauan ennen kun sai sen huutamaan ja ne vei vauvan pois. Kätilö kerto että vauvan sydänäänet putosivat ja siksi heitä tuli niin monta.. vauvalla oli syntyessä napanuora kaulan ympärillä ja hän oli kakannut lapsiveteen ja niellyt sitä.

Mulle tultiin näyttämään vauvaa ihan minuutin ajan ennen kun hänet vietiin lämpökaappiin..

En muista paljoa mitä mulle sanottiin koska olin niin paniikissa. Kaikki vaan onnitteli ja mulla oli vaan niin epätodellinen olo enkä uskonut olevani äiti, ei paljoa siltä tuntunut.

Sain vasta varmaan 10min synnytyksen jälkeen tietää että mulle tehtiin eppari. Mies tuli mun paikkauksen aikana näyttämään mulle kuvia vauvasta.

HETKI siitä vauva tuotiin tissille <3 onneksi kaikki hyvin vaikka pelästyttikin..
 
Onnea poika lupauksesta :)

On kyllä vaan ihme miten aika kultaa muistot. Mulla kesti synnytys n.48h ja kyllä tekisin toistenkin . eikö se seuraava tule sitten puolet nopeaa niin ei siinä menisi ku päivä :D
Mie pyrin niin etten ois ottanut epiduraalia mutta sitten kun oli menny jo 36h niin oli pakko pyytää jotakin. Doulasta oli mulle iso apua, suosittelen.
Vauvakuume meinaa iskeä mutta vaikka onhan nää ihania mutta en mie toista jaksaisi tähän samaan syssyyn :D
 
Mulla merkattu itse synnytyksen kestoks 8h18min vaikka vedet meni edellisen päivän puolella..mun mielestä oli hyvä kokemus ja pitkälti supparit oli siedettäviä. Aluksi sain grammasen särkylääkkeen mistä ei ollut apua, sitten lämpöseen suihkuun mikä autto, ilokaasua kokeilin pari henkäsyä ja tuli vaan huono olo, kohdunkaulan- ja pudendaalipuudutteen sain myös mistä kummastakin jonkin verran apua. Myös lämpöpussi oli loppuvaiheessa mikä helpotti vähän myös. Liikkuminen oli melkein paras kivunlievityskeino avautumisvaiheessa.
Ponnistus kesti n.30min, yhtään tikkiä en saanut, pieni pintanaarmu tuli mikä parani itsekseen nopeasti. Olin hyvissä voinnissa synnytyksen jälkeen, pystyin istumaan ja kävelemään kunnolla heti ja kohtukin palautu nopeasti, jälkivuotoa ei kauheasti tullu mutta pari viikkoa se taisi kestää.
 
Mun piti saada epiduraali, mutta siinä vaihees kun anestesialääkäri pääsi paikalle niin annettinkin spinaali kun synnytys oli jo loppu puolella, siihen asti menin pelkällä ilokaasulla.
En tiedä mikä sillä lääkintä miehellä kesti, huvittavaa lukea saairaalasta saatua synnytys kerromusta jonka kätilö kirjoitti.
Jotain siinä luki että "klo.. Soitetaan anestesialääkärille lupaa tulla pian. (Täs välis oli jotain muuta tekstiä). Soitetaan uudestaan anestesialääkärille, lupaa tulla. :D
Se spinaali oli ihana helpotus! Auttoi tosi paljon loppuun saakka :) onneks kerkesin sen saada.
 
Onko muute iha perus kauraa että äiti saa jonku kirjallisen synnytyskertomuksen? Ku mä en semmosta saanu, en tajunnu pyytää enkä tiiä oisko ollu tarkotus saaja tai annetaanko sitä edes joka sairaalassa? :D
 
Riikkarii sanoi:
Onko muute iha perus kauraa että äiti saa jonku kirjallisen synnytyskertomuksen? Ku mä en semmosta saanu, en tajunnu pyytää enkä tiiä oisko ollu tarkotus saaja tai annetaanko sitä edes joka sairaalassa? :D
Click to expand...

Multa kysyttiin että haluakko. Sen löytää myös omakannasta.
 
Ai säkään et saanut leipälapio vauvaa rinnalle heti :/ Jospa tällä uudella kierroksella sitten! :)

Mä olisin halunnut ilman epiduraalia ja pärjäsin hyvin tensin (jonka aloitin jo kotona, olin 5cm auki kun mentiin synnärille), liikkumisen, ilokaasun ja ammeen avulla, mut koska sydänäänet teki laskuja, jouduin sängylle käyrille maate ja siinä ne supparit oli liikaa :/ Sit oli pakko ottaa epiduraali ja siihen se synnytys tais tyssätä, kun vauva ei laskeutunut enää. Ootko mymlan tutustunut bebesinfon tai aktiivinen synnytys ry:n sivuihin? Jos siis vaihtoehtoiset kivunlievitykset kiinnostaa :)

Riikkarii mä sain taysista kirjallisen ja mun mielestä sen voi jälkikäteenkin pyytää? Mun kaveri sai sieltä kyllä tarkemman selostuksen ja siinä oli ihan kätilöiden ym nimetkin. Tossa mun versiossa ei tainnut olla.

Voisin laittaa oman synnytyskertomuksen kans jos löydän sen vaan.
 
Mun synnytyskertomus ei oo omakannassa enkä saanut mukaan sitä, vain luettavaksi. Enkä sillon tajunnut pyytää, olisikohan se mahdollista saada vielä näin 9kk jälkeen? :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top