Nuoret äidit, vauvakuumeilijat tai sekä että
- Ketjun aloittaja mymlan
- Aloituspäivämäärä
Riikkarii
Vauhtiin päässyt keskustelija
Voikai sitä neuvolassa kysyä?
Mä kopioin oman synnytystarinan oman lasketun ajan ryhmästä, vähän pitkähkö stoori tulee. :)
15.12.2015 oli aika äippäpolille vauvan kokoarvion takia, kokoarvio oli 3700g joten synnytys päätettiin käynnistää ballongilla. Klo 11 sain ballongin jonka kanssa sain luvan lähteä kotiin, virtsaaminen ei ballongin kanssa onnistunut, joten illalla uudestaan äippäpolille jossa ballonki poistettiin ja tällä kertaa laitettiin yksiosainen ballonki. Lähdettiin takaisin kotiin, ja automatkalla alkoi supistelut jotka tekivät jonkin verran kipeää, mutta yötä myöten supistukset helpottuivat ja sain nukutuksi.
Aamuyöllä 16.12.2015 noin klo 04 aikoihin heräsin vessahätään, jonka yhteydessä ballonki tippui pois, ja tämän jälkeen alkoi heti säännölliset ja kivuliaat supistukset. Enää en nukutuksi saanut, joten pyörin ympäri asuntoa ja kärvistelin kivuissa noin 3h, jonka jälkeen herätin miehen ja sanoin etten enää kotona pärjää.
Äippäpolilla oltiin aamulla noin klo 08 aikoihin, ja olin tuolloin 3cm auki. Käyrillä olin 10min, kunnes alkoi oksettamaan ja meidät ohjattiin synnytyssaliin, jossa aloin samantien ilokaasua hengittelemään. Ilokaasusta en kokenut hirveästi hyötyväni, pään sai pyörälle joka vähän auttoi supistuksia kestämään. Päätin myös kätilön ehdotuksesta ottaa 4 kpl aquarakkuloita, mutta se oli virhe. Rakkuloiden laittaminen sattui, laittamisen aikana ulvoin ja itkin kivusta eikä ne helpottaneet oloani yhtään.
10.00 jälkeen ilokaasusta ei ollut enää mitään hyötyä, supistukset tihenivät ja oloni alkoi olla todella tuskainen ja kivulias, jolloin kätilö teki sisätutkimuksen ja olin 4cm auki. Puuduttaja tilattiin, epiduraalin laitossa oli hankaluuksia ja puudutuksen laitto onnistui 50min myöhemmin. Ei mennyt kauaa kunnes tunsin, että nyt puudutus alkaa auttamaan ja kivut hävisivät, se oli helpotus!
Puoli kahden aikaa sain 1. lisäannostuksen epiduraalia, jonka jälkeen laitettiin Syntocinon tippumaan synnytyksen edistämiseksi.
Klo 15.00 aikoihin oloni alkoi olla taas todella kivulias ja tuskainen, pystyssä en pysynyt koska huimaus oli kova, ja tämän jälkeen sain 2. lisäannoksen epiduraalia.
Klo 16.00 aikoihin kätilö teki sisätutkimuksen, ja olin tuolloin 6 - 7cm auki. Tämän jälkeen nousin eva - telinettä vasten, mutta se vain pahenti oloani ja aloin oksentelemaan, joten menin takaisin sänkyyn kärvistelemään.
Klo 17.05 kätilön tutkiessa kirkasta lapsivettä alkoi lorahtelemaan. Tämän jälkeen kaksi lääkäriä tuli paikalle, jotka ultraäänellä katsoi vauvan tilannetta ja huomattiin, että oli avosuinen tarjonta. Lääkärit sanoivat, että edistymistä seurataan klo 19.00 asti, ja jos ei edisty niin sektiota harkitaan. Tuolloin kätilö ohjasi, että nyt pitää olla ravinnotta ja nesteitä ei saa nauttia.
Klo 17.45 epiduraalin vaikutus alkoi taas lakkaamaan ja itkin kovista kivuista, viiden minuutin kuluttua sain 3. lisäannoksen epiduraalia.
Klo 18.23 olin 9cm auki, paineen tunne alkoi olemaan kova.
Klo 19.30 kivut olivat aivan järkyttävät ja pyysin taas lisäannostusta epiduraaliin, 4. lisäannoksen sain anestesialääkärin luvalla, mutta tällä kertaa eiduraalista ei tuntunut olevan mitään hyötyä, ja tässä vaiheessa alkoi vähän työnnättämään.
Klo 20.27 ponnistuksen tarve oli kova, tuolloin olin auki 9 - 10cm.
Klo 20.50 olin täysin auki, ja sain alkaa ponnistamaan. Synnytyssaliin tuli tässä kohtaa toinen kätilö. En voi sanoin kuvailla miten järkyttävät kivut mulla oli, en olisi millään jaksanut ponnistaa ja jo heti ponnistuvaiheen alkuvaiheessa karjuin etten jaksa ja haluan sektion, mutta mies ja kätilöt tsemppasivat. Koko ponnistusvaiheen ajan tunsin järkyttävää kipua, ja voimat alkoi ehtyä. Samaan aikaan oksentelu alkoi kipujen takia, mutta yritin kaikilla voimillani vain ponnistaa. Kivut olivat sitä luokkaa, että luulin kuolevani ja luulin, että kroppani kohta romahtaa, ei enää kestäisi.
Klo 21.45 samat lääkärit pyydettiin paikalle, ja tässä kohtaa olin jo ihan sumussa kipujen takia. Huoneessa oli 3 - 4 kätilöä ja kaksi lääkäriä, ponnistuvaiheesta en muista paljoa mitään kovien kipujen takia. Muistan vain karjuneeni vähän väliä etten kestä ja jaksa.
Klo 21.55 imukuppisynnytyksellä syntyi meidän rakas poikamme, jonka sain samantien rinnalle. Olin niin sumussa kipujen takia etten edes tajunnut pojan syntyneen, yhtäkkiä hän oli rinnallani ja siinä tuijoteltiin toisiamme.
Verta menetin noin 1,5 litraa ja hemoglobiini oli 75. Sain sairaalassa ollessani pari pussia verta, oli todella heikko olo ja vessaankin minut kuljetettiin sängyssä. Ponnistusvaiheen aikana mun häntäluu napsahti kaksi kertaa poikki, joten en pitkään aikaan voinut istua ja käveleminen oli tuskaa. En olisi kuvitellut että kivut olisivat noin kovia kuin oli, kieltämättä pientä traumaa jäi. Mutta niin kliseistä kuin se onkin, kivut unohtuivat samantien kun sain pojan rinnalleni.
Edit. Mun synnytys kesti 17h 50min, ponnistusvaihe 1h 5min.
15.12.2015 oli aika äippäpolille vauvan kokoarvion takia, kokoarvio oli 3700g joten synnytys päätettiin käynnistää ballongilla. Klo 11 sain ballongin jonka kanssa sain luvan lähteä kotiin, virtsaaminen ei ballongin kanssa onnistunut, joten illalla uudestaan äippäpolille jossa ballonki poistettiin ja tällä kertaa laitettiin yksiosainen ballonki. Lähdettiin takaisin kotiin, ja automatkalla alkoi supistelut jotka tekivät jonkin verran kipeää, mutta yötä myöten supistukset helpottuivat ja sain nukutuksi.
Aamuyöllä 16.12.2015 noin klo 04 aikoihin heräsin vessahätään, jonka yhteydessä ballonki tippui pois, ja tämän jälkeen alkoi heti säännölliset ja kivuliaat supistukset. Enää en nukutuksi saanut, joten pyörin ympäri asuntoa ja kärvistelin kivuissa noin 3h, jonka jälkeen herätin miehen ja sanoin etten enää kotona pärjää.
Äippäpolilla oltiin aamulla noin klo 08 aikoihin, ja olin tuolloin 3cm auki. Käyrillä olin 10min, kunnes alkoi oksettamaan ja meidät ohjattiin synnytyssaliin, jossa aloin samantien ilokaasua hengittelemään. Ilokaasusta en kokenut hirveästi hyötyväni, pään sai pyörälle joka vähän auttoi supistuksia kestämään. Päätin myös kätilön ehdotuksesta ottaa 4 kpl aquarakkuloita, mutta se oli virhe. Rakkuloiden laittaminen sattui, laittamisen aikana ulvoin ja itkin kivusta eikä ne helpottaneet oloani yhtään.
10.00 jälkeen ilokaasusta ei ollut enää mitään hyötyä, supistukset tihenivät ja oloni alkoi olla todella tuskainen ja kivulias, jolloin kätilö teki sisätutkimuksen ja olin 4cm auki. Puuduttaja tilattiin, epiduraalin laitossa oli hankaluuksia ja puudutuksen laitto onnistui 50min myöhemmin. Ei mennyt kauaa kunnes tunsin, että nyt puudutus alkaa auttamaan ja kivut hävisivät, se oli helpotus!
Puoli kahden aikaa sain 1. lisäannostuksen epiduraalia, jonka jälkeen laitettiin Syntocinon tippumaan synnytyksen edistämiseksi.
Klo 15.00 aikoihin oloni alkoi olla taas todella kivulias ja tuskainen, pystyssä en pysynyt koska huimaus oli kova, ja tämän jälkeen sain 2. lisäannoksen epiduraalia.
Klo 16.00 aikoihin kätilö teki sisätutkimuksen, ja olin tuolloin 6 - 7cm auki. Tämän jälkeen nousin eva - telinettä vasten, mutta se vain pahenti oloani ja aloin oksentelemaan, joten menin takaisin sänkyyn kärvistelemään.
Klo 17.05 kätilön tutkiessa kirkasta lapsivettä alkoi lorahtelemaan. Tämän jälkeen kaksi lääkäriä tuli paikalle, jotka ultraäänellä katsoi vauvan tilannetta ja huomattiin, että oli avosuinen tarjonta. Lääkärit sanoivat, että edistymistä seurataan klo 19.00 asti, ja jos ei edisty niin sektiota harkitaan. Tuolloin kätilö ohjasi, että nyt pitää olla ravinnotta ja nesteitä ei saa nauttia.
Klo 17.45 epiduraalin vaikutus alkoi taas lakkaamaan ja itkin kovista kivuista, viiden minuutin kuluttua sain 3. lisäannoksen epiduraalia.
Klo 18.23 olin 9cm auki, paineen tunne alkoi olemaan kova.
Klo 19.30 kivut olivat aivan järkyttävät ja pyysin taas lisäannostusta epiduraaliin, 4. lisäannoksen sain anestesialääkärin luvalla, mutta tällä kertaa eiduraalista ei tuntunut olevan mitään hyötyä, ja tässä vaiheessa alkoi vähän työnnättämään.
Klo 20.27 ponnistuksen tarve oli kova, tuolloin olin auki 9 - 10cm.
Klo 20.50 olin täysin auki, ja sain alkaa ponnistamaan. Synnytyssaliin tuli tässä kohtaa toinen kätilö. En voi sanoin kuvailla miten järkyttävät kivut mulla oli, en olisi millään jaksanut ponnistaa ja jo heti ponnistuvaiheen alkuvaiheessa karjuin etten jaksa ja haluan sektion, mutta mies ja kätilöt tsemppasivat. Koko ponnistusvaiheen ajan tunsin järkyttävää kipua, ja voimat alkoi ehtyä. Samaan aikaan oksentelu alkoi kipujen takia, mutta yritin kaikilla voimillani vain ponnistaa. Kivut olivat sitä luokkaa, että luulin kuolevani ja luulin, että kroppani kohta romahtaa, ei enää kestäisi.
Klo 21.45 samat lääkärit pyydettiin paikalle, ja tässä kohtaa olin jo ihan sumussa kipujen takia. Huoneessa oli 3 - 4 kätilöä ja kaksi lääkäriä, ponnistuvaiheesta en muista paljoa mitään kovien kipujen takia. Muistan vain karjuneeni vähän väliä etten kestä ja jaksa.
Klo 21.55 imukuppisynnytyksellä syntyi meidän rakas poikamme, jonka sain samantien rinnalle. Olin niin sumussa kipujen takia etten edes tajunnut pojan syntyneen, yhtäkkiä hän oli rinnallani ja siinä tuijoteltiin toisiamme.
Verta menetin noin 1,5 litraa ja hemoglobiini oli 75. Sain sairaalassa ollessani pari pussia verta, oli todella heikko olo ja vessaankin minut kuljetettiin sängyssä. Ponnistusvaiheen aikana mun häntäluu napsahti kaksi kertaa poikki, joten en pitkään aikaan voinut istua ja käveleminen oli tuskaa. En olisi kuvitellut että kivut olisivat noin kovia kuin oli, kieltämättä pientä traumaa jäi. Mutta niin kliseistä kuin se onkin, kivut unohtuivat samantien kun sain pojan rinnalleni.
Edit. Mun synnytys kesti 17h 50min, ponnistusvaihe 1h 5min.
Muokattu viimeksi:
Oonaa_
Vauhtiin päässyt keskustelija
Onnea huimasti poika lupauksesta leipälapio! :)
Koitan lyhkäsesti kertoo synnytyksestä!
Menin pe 2.9 aamulla käynnistykseen viikot oli 42 sillon. Äiti tuli mun mukaan ja kävin käyrillä ja lääkärillä ja päätettiin antaa niitä pillereitä (en muista mikä nimi ahah :D ) sain klo 10 ensimmäisen ja sit lähettiin äitin kanssa kävelee. Ei tuntemuksia. Sain kahdelta uuden. Ei mitään :D illalla sitte mies tuli osastolle mun kanssa ja lähetettii hänet sit kotiin kun ei ollut mitään :D Sit alko yöllä tulee epämukavia supistuksia, en saanu nukuttua joten hoitaja anto kipupiikin.
Aamulla 3.9 sitte lääkäri tuli tutkimaan ja käski antaa yhden pillerin lisää, ei mitää tuntemuksia :D Iltapäivällä lääkäri tutki uudestaan ja sano et mennää puhkasee kalvot saliin. Lähettii puhkasun jälkee köpöttelee miehen kanssa ja palattii päivälliselle saliin. Viiden aikaa laitetii oksitosiini ja se helvetinmoinen kipu alko. Supistuksia tuli viiden min välein ja ne oli yhtä tuskaa. Puristin miehen kätee jokasella supistuksella kynnen jäljet :D ja lopulta se anto jalkansa et puristan kenkää :D Kokeilin ilokaasua se sai vaa sellasen söpön nousuhumala fiiliksen mut ei vieny kipua tai edes sen huippua pois. Kello 20 sain spinaalin ku epiduraali ei onnistunu.
N. Klo 21 lääkäri tuli sanomaa että mennää sektioo et lapsivesi vihers ja vauva reagoi liian vahvasti oksitosiinii ja supistuksii ja synnytys ei käynnisty. Leikkauksee mentii n.22.30 ja 23.05 synty tyttö ja hän tuotii antamaan pusu mun poskelle ennenku vietii miehelle :) Mies hoiti tyttöä sen aikaa ku olin heräämössä ja sit hän tuli sinne näyttämään kuvia. Hoitajat patisti miehen kotiin vaikka oli puhetta että hän jää meidän kanssa yöksi sinne ennenku lhtee armeijaan takasin.
Ja se tunne ku kolmelta sain tytön syliin
Ja joo vauva kuume on vaikka en raskaana ookkaan :D tahon kyllä toisenki vaavin ku tämä neito kasvaa niin nopeesti :'(
Koitan lyhkäsesti kertoo synnytyksestä!
Menin pe 2.9 aamulla käynnistykseen viikot oli 42 sillon. Äiti tuli mun mukaan ja kävin käyrillä ja lääkärillä ja päätettiin antaa niitä pillereitä (en muista mikä nimi ahah :D ) sain klo 10 ensimmäisen ja sit lähettiin äitin kanssa kävelee. Ei tuntemuksia. Sain kahdelta uuden. Ei mitään :D illalla sitte mies tuli osastolle mun kanssa ja lähetettii hänet sit kotiin kun ei ollut mitään :D Sit alko yöllä tulee epämukavia supistuksia, en saanu nukuttua joten hoitaja anto kipupiikin.
Aamulla 3.9 sitte lääkäri tuli tutkimaan ja käski antaa yhden pillerin lisää, ei mitää tuntemuksia :D Iltapäivällä lääkäri tutki uudestaan ja sano et mennää puhkasee kalvot saliin. Lähettii puhkasun jälkee köpöttelee miehen kanssa ja palattii päivälliselle saliin. Viiden aikaa laitetii oksitosiini ja se helvetinmoinen kipu alko. Supistuksia tuli viiden min välein ja ne oli yhtä tuskaa. Puristin miehen kätee jokasella supistuksella kynnen jäljet :D ja lopulta se anto jalkansa et puristan kenkää :D Kokeilin ilokaasua se sai vaa sellasen söpön nousuhumala fiiliksen mut ei vieny kipua tai edes sen huippua pois. Kello 20 sain spinaalin ku epiduraali ei onnistunu.
N. Klo 21 lääkäri tuli sanomaa että mennää sektioo et lapsivesi vihers ja vauva reagoi liian vahvasti oksitosiinii ja supistuksii ja synnytys ei käynnisty. Leikkauksee mentii n.22.30 ja 23.05 synty tyttö ja hän tuotii antamaan pusu mun poskelle ennenku vietii miehelle :) Mies hoiti tyttöä sen aikaa ku olin heräämössä ja sit hän tuli sinne näyttämään kuvia. Hoitajat patisti miehen kotiin vaikka oli puhetta että hän jää meidän kanssa yöksi sinne ennenku lhtee armeijaan takasin.
Ja se tunne ku kolmelta sain tytön syliin
Ja joo vauva kuume on vaikka en raskaana ookkaan :D tahon kyllä toisenki vaavin ku tämä neito kasvaa niin nopeesti :'(
Heippa taas! En tiiä muistatteko enään mua, mut pyörin tääl keskustelus paljon kesällä. Pidin hieman taukoo sillä tulin raskaaksi ja syyskuun lopussa alkuraskauden ultraäänessä todettiin keskeytynyt keskenmeno rv9, suru oli niin kova etten pystyny yhtään lukea mitään vauva juttuja ym mut nyt asiat taas paremmin. Ajattelin tullakkin kysymään teiltä että näättekä tässä haamun vai toivonko vain liikaa? :-D
Mie nään vähän jotakin !
Pienitimantti, kyllä siinä haalea haamu näkyy! :) Toivotaan viivalle vahvistumista!
Voisko olla näin nopeesti tärpänny :-) apua. täytyy testata vaikka huomenna jo uudestaan :-)
Riikkarii
Vauhtiin päässyt keskustelija
Oli lähellä äsken etten saanu sydäriä. Olin ukkoa hakemassa työpaikan pikkujouluista nii matkalla oli joku poikasakki jättäny auton puoliksi tielle, ilman minkäälaisia valoja, huomasin sen auton iha ok ajoissa ja aloin hiljentää ja menin toiselle kaistalle et väistän nii kolme mustissa vaatteissa ollutta äijää pomppii siihe tielle auton takaa iha tahallaa nii sai testailla jarruja. On muute liukasta ja kaikkee nii pikkuse typerää toimintaa. Mulla lapsi viel kyyissä. Vähä säikäytti.
Mäkin nään haalean viivan pienitimantti. Toivotaan vahvistumista. :)
mymlan
Sanavalmis juttuseppä
Ootko jo testaillu? :))
No huh huh, inhottavia tyyppejä, missä taas ihmisten järjenjuoksu.
Onneksi ei kuitenkaan käynyt mitään. Ilmoititko poliisille tai mitään?
Ok! No ei varmaan tuu heti mieleen, mutta tommoset tolvanat sietäisi saada jonkun opetuksen.. Jollekkin voisi käydä tosi pahasti.
Aamupissasta tein. Nyt parempi valo ku edellises. Mä nään edelleenkin erittäin haaleen viivan. :-|
Liitteet
Täs vielä valosampi kuva :-)
pienitimantti: Mä näen tosi haalean viivan myös. Toivon viivalle vahvistumisia kovasti!❤
Riikkarii: Hui! Siinähän ois voinut käydä tosi pahasti, kun kuitenkin nyt on liukkaat tiet. Ihan älyvapaata touhua noilta pojilta.. Onneksi kenellekään ei sattunut mitään.
Riikkarii: Hui! Siinähän ois voinut käydä tosi pahasti, kun kuitenkin nyt on liukkaat tiet. Ihan älyvapaata touhua noilta pojilta.. Onneksi kenellekään ei sattunut mitään.