Nuoret äidit, vauvakuumeilijat tai sekä että

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja mymlan
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Nyytti_00 mikä kp sulla on siis menossa? Ja kiitos onnitteluista <3 muille myös kiitoksia vielä :) oon vieläki ihan sekasi! Äskön tein uuden testin 2h pidätyksellä :)
 
Ylempi eilinen testi ja alempi tän päivänen :)
 

Liitteet

  • WP_20160412_16_28_20_Pro.jpg
    WP_20160412_16_28_20_Pro.jpg
    413 KB · Katsottu: 146
Onnea Minttukarkki! :) tulee niin vahvasti mieleen kun itse plussasin niin sydän hakkas tuhatta ja sataa, kun se toinenkin viiva tuli heti samantien vahvasti. Taisin olla silloin viikolla 5, jos oikein muistan :rolleyes: seuraavana päivänä soitin neuvolaan ja taisin saada ajan heti samalle päivälle.
 
Koska voi tehä rtestin aikaisintaan? Jännittää niin pirusti etten meinaa pitää näppejäni erossa noista rtesteistä kaapissa :s
 
Iinaalisa, kai ne on. Mulla oli edellisessä suhteessa aika useinkin tollasia tunteita, mutta se ei sit kestänytkään. Mä olin muutenkin nuorempana kunnon tuuliviiri enkä koskaan tiennyt mitä haluun :D Nykyisen kans oltu kohta 4 vuotta ja kertaakaan ei oo tullut sellainen tunne, etten haluais olla hänen kanssaan tms :) Mä tiedän, et siinä on mun elämäni mies, mun elämäni rakkaus, jonka kanssa tuun olemaan loppuelämäni <3 Mutta varmasti varsinkin pitkässä suhteessa näitä tunteita tulee. Se on sit eriasia kuinka ne itse kokee ja käsittelee. Ja pistääkö ns. "tuumasta toimeen". Mut nää on semmosia asioita, joita (näin jälkiviisaana) kyl kannattaa miettiä jo ennen perheen perustamista.
 
Eroamista miehestäni en ole kuvitellut eikä mieskään. Ollaan molemmat sanottu, että yhdessä ollaan loppuun saakka kun lapsikin on :) ja molemmilla samat haaveet tulevaisuuden suhteen ja näin pois. Itselläni on nyt vain ruvennut olemaan toisen lapsen suhteen hyvin erilaisia mielialoja haluaako vai ei .. Se vähän stressaa. Tällä hetkellän olen tyytyväinen tähän perhe kokoon :) Nyt on kovasti ruvennut tekemään mieli koulun penkille ja opiskelemaan uutta ammattia, mutta tässä kohdassa se ristiriita tulee kun jos toinen lapsi olisi tulossa jo ensi keväänä :/
 
Joo oon sanonu, että entäs jos olisikin vain yksi lapsi ja hän on vain ollut, että miten itse haluan tehdä niin menään, mutta kyllä sen miehestäni olen huomannut, että salaa varmaan toivoo toista lasta :D
 
nassutin sanoi:
Mulla samanlaisia fiiliksiä välillä, mietin et mitä jos olisinkin vaan sinkkuna ja voisin tehdä mitä lystään. Sit taas kyllä rakastan sitä ukkoa niin paljon etten vois lähtee täst suhteesta ja vauvankin haluan hänen kans. Ja mitä käy jos erottaiskin nyt ja kuukauden päästä huomaan et oon raskaana?
Click to expand...

No just tälläsiä fiiliksiä mullakin on täysin!
 
Niin no onneks ollaan vasta heinäkuussa miettimässä, että ruvetaanko yrittämään vai jääkö myöhemmäksi:)
 
Minttukarkille superpaljon onnea! :Heartred:happy093

Täällä alkaa nyt vihdoin olla jännät paikat. Kävin tänään poistattamassa kierukan (ei onneksi tuntu läheskään yhtä pahalta ko laitto) ja gyne tsekkasi kohdun ja munasarjat vielä ultralla, että ovat ok :rolleyes: jännä kun se gyne meinasi että kohtu on selvästi eteenpäin kallellaan ja minun muistikuvan mukaan kierukkaa laitettaessa vuosi sitte se ois ollu gynen mukaan taaksepäin kallellaan! kyllähän tuo asento voi muuttua rakon ja suolten mukaan mutta jännältä tuntuu ettäkö se nuin paljon vaikuttais :eek:

Nyt siis periaatteessa yk 1, menkat oli viime viikolla. En haluais ainakaan vielä lähteä tarkempaan laskemiseen tai ovulaation seuraamiseen, tuntuu että stressaan tästä asiasta ihan tarpeeksi jo ilmanki. Kokeillaan nyt siis ensin sillä meiningillä että tulee kun (jos) on tullakseen ja yritän olla stressaamatta hormoneja sekasin :nailbiting: Siksi yritän myös välillä pysyä poissa täältä palstoilta, tulee muuten hirveä hinku tilailla heti kaikenmoisia testitikkuja :rolleyes:
 
32/30-31... Ärsyttää kun taas meni yli ajan. Olo kuitenkin nyt, että menkat tulossa. Mahaa kutittaa ja sellanen hylje olo. En tee enää rtestejä ellei viikkoa myöhässä. :fishMullakin oli exän kanssa samanlaisia ei-joo-ei -ajatelmia, mutta nykyään kyllä kaikki loksahtanut kohdilleen. Ei kannata ainakaan ajatella että "kenelle kelpaisin"! Monilla miehillä on vauvakuumetta muttei uskalla puhua niin kuin naiset. Ja varmasti kelpaat vaikka kenelle.
 
Ja itse olen testannut ja todennut, että vauvakuumeiselle naiselle vähän vanhempi mies on täydellinen. Saanut jo juosta vapaana ja pettyä suhteissa = osaa arvostaa naista kotona.

Tosin on niitä nuorempiakin perheihmismiehiä. Aivan ihania hekin.:cat:
 
Mä voisin ilmoittautua teidän joukkoon jos on tilaa! :)

Heti alkuun onnea kaikille raskaana olevilla raskauteen ja muutenkin! ❤
Sekä plussatuulia yrittäville. :)

Olen siis 18v äiti lahdesta. Minun ja mieheni (20v) esikoispoika syntyi helmikuussa. Minulla on opinnot vaiheessa, mies on vakkariduunissa.

Me ollaan vähän puhuttu että voisi hankkia pikkusisaruksen tälle. Puheena on ollut, että muksu voisi syntyä 2017, eli yrittäminen alkaisi mahdollisesti tänä vuonna. Tosin mieli voi muuttua vielä tämänkin suhteen!


Loppuun vielä:

Leipälapio - Ikä: 18 (-97) / Asuinpaikka: Lahti / 1 lapsi (02/16) / ehkä yritetään vuodelle 2017 pilttiä..
 
Mulla on samanlaisia tunteita usein. Mm. Äsken. En tiedä tarkottaako mun mies loukata. Mä olen siis ylipainoinen, reilummin. Istahdin sohvalle ja siinä oli vieressä jotain roipetta. Mies siirsi puhelimensa "ettet sit istu päälle ja kiihotu ku on värinät ym" tajusin kyllä ettei kehdannu sanoa et "jos menee rikki tai vääntyy" ku istun sen päälle. Ja sit naureskellen koitti vielä väittää päälle ettei muka pelännyt puhelimen hajoamista. Ja se on muutenki heittäny erinäistä kommenttia. Läheisyys on hävinny melkeen kokonaan. Sen isä ajaa miehen firmaa koko ajan enemmän vaan tappiolle eikä mies pistä sitä ulos sen firmasta vaikka oon koittanu kaikkeni sen äidin kanssa takoa sen päähän järkeä että laittaa ihmiset lopettaa perseilyn töissä. Ei oikeesti tolla menolla pysy pitkään pystyssä ja sit on koht poikakin konkassa isän perässä. Mulla on jatkuva ahdistus siitä. Tosin mua ahdistaa ajatus siitäkin et jos se muuttais pois,niin suurin osa tavaroista lähtis koska mulla ei oo varaa maksaa yksin niiden osamaksuja. Vaunut, kalusteet, pakastin, sänky, vauvan kamppeet ja omat kamat riittää kyllä mulle. Pleikkari,kotiteatteri, telkkari, mikro, kahvinkeitin,sodastream,pesukone, läppäri, tabletti ja puhelin lähtis miehen matkaan. Ellei päästäis asiasta jotenki sopuun. Tai no ei mulla yksin ois kaikkeen varaa. Enkä mä kotiteatteria ja pleikkariakaan tartte. Katto pään päällä on tärkein tietty. Mut juurikin tää asunto ku saanu sen "meidän" näköseks ja muutenki talous paljon vakaampi, ni jotenki sitä ei uskalla lähtee pois, jos onki paljon pahemmissa vaikeuksissa. Mä oon joskus möhliny mun asiat ja mulla ei oo luottotietoja. Kaupungilta saisin asunnon toki koska ei ole vuokranmaksussa ikinä ollut häikkää. Mutta kuka mut sit enää haluaisi? Siis oikeesti joku kunnollinen ihminen..
 
Ihan turhaan pelkäätte yksin jäämistä. Alkuun tietenkin tuntuu kamalalta, mutta kun itsetunnon saa kuntoon nii muutkin selkenee sen myötä. Kyllä miehetkin painii ihan samojen ajatusten kanssa. Minusta ei pidä kärvistellä suhteessa, mutta pitää muistaa että kaikilla on aina ala- ja ylämäet.

Enkä usko Lauruskaah tuosta että miehesi tahallaan olisi ilkeä. Miehille paino ei ole välttämättä yhtä herkkä paikka eikä osaa ajatella naisen näkökulmasta. Minusta naisen tekee kauniiksi itsevarmuus, ei se paino. Ylipainoinenkin voi olla todella viehättävä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top